tiistai 11. tammikuuta 2011

päivä 11.

Pään sisällä kuuluu edelleen jatkuvasti "karkkia, karkkia, haluan karkkia..", mutta ääni ei enää huuda vaan puhuu sellaisella vähän normaalia hiljemmalla äänellä. Ehkä se jo viikon päästä kuiskaa? :D Ja ei, en ole hullu.

Mies sanoi, että olen pärjännyt yllättävän hyvin ilman karkkia. Itsekin olen vähän yllättynyt, vaikka vaikeaa tää on kyllä ollut. Ja oisin varmasti repsahtanut jo moneen kertaan jos en raportoisi tänne blogiin kuulumisiani ja herkuttelujani. Kiva, että joku viitsii aina välillä käydä täällä lukemassa näitä epämääräisiä kirjoituksia! :) Olisi kiva myös kuulla jotain kommentteja, joten kirjoitelkaa ihmeessä niitä. Sana on vapaa. :)

Välillä meinaan vähän niin kuin vahingossa, vanhasta tottumuksesta, ostaa karkkia. Eilen teki mieli namia, joten meinasin kaupan kassalla napata ostosten sekaan Sisu-askin, ihan vaan että saa jotain makeaa suuhun. Onneksi muistin ajoissa, etten voikaan syödä niitä. Vähänkö ärsyttäisi, jos olisin ostanut sen ja nyt se aski piinaisi mua kaapissa (tai jos mies olisi syönyt sen). Ja tänään vaunulenkillä kävin kirjastossa ja lainasin sieltä kasan mielenkiintoisia lehtiä. Ajattelin hakea kaupasta karkkia ja viettää rentouttavan luku- ja herkutteluhetken vauvan päiväunien ajan. Mutta oi voi, enhän voinutkaan ostaa karkkia. Nyyh. Kotona keitin kardemummakahvia ja kaivoin pakastimesta (onnettoman pienen) jäätelöannoksen. Kun kannoin niitä olohuoneeseen ja valmistauduin rentoutumaan niin itkuhälytimestä kuului vauvan ilmoitus: olen herännyt. Siinä vaiheessa harmitti vietävästi, että olen typerässä karkkilakossa. Jäätelö nimittäin ehti sulaa ja kahvi jäähtyä kun riisuin vauvalta talvitamineet, vaihdoin vaipan ja annoin ruokaa. Toisin kuin malttamattomat toverini jäätelö ja kahvi, hyvä ystäväni karkki ei olisi välittänyt moisesta viivytyksestä. Mutta ei se mitään, kahvi maistui kylmänäkin ja sulasta jäätelöstä sain ihan yhtä monta kaloria kuin kiinteästäkin. :) Ja sainpahan ainakin herkuttelutuokiooni hyvää seuraa, kun vauva katseli herkkujani himoiten. "Vuoden päästä sitten, kultaseni."

2 kommenttia: