nallekarkkitauko.

Tänään heti aamusta iski makeanhimo, kiitos huonosti nukutun yön. Väsymysmakeanhimo ei todellakaan ole sellaista "odota kymmenen minuuttia ja pim, hyvä haltiatar on vienyt makeanhimon mennessään"-lajia ja lounaan jälkeen luovutin. Keitin itselleni ison kupin kahvia ja kaivoin kaapista nallekarkkipussin. Miksi meillä oli sellainen, no siksi kun kerran teki mieli nallekarkkeja eikä niitä löytynyt kaupasta ja luulin sitten että niitä saa vaan laivalta ja sitten löysinkin niitä lauantaina citymarketista ja ostin kaappiin varmiuden varalta vaikka ei olisi pitänyt. *vedän henkeä pitkän selittelyn jälkeen*

Niin, nallekarkkipussi aukesi. Mutta mitä, mitä, mitä kummaa tapahtuikaan? Punnitsin nallekarkit (koska ruokapäiväkirja tämän viikon ajan), 30g. Kyllä, kolmeKYMMENTÄ, ei kolme sataa! Ja sitten join kahvia ja nautin nallekarkkikourallisestani.

Ja arvatkaas mitä.. Ne riittivät. Nautin niistä täysillä, en mässäillyt. Tuli kiva olo, ei paha ja nuutunut olo. Ja en käynyt hakemassa lisää ja lisää ja lisää, kunnes pussi on tyhjä. Ei tehnyt edes mieli hakea lisää, kohtuullinen määrä tuntui sopivalta.

Oi mikä fiilis!

Oi miten fiilistä latisti, kun Kiloklubin ruokapäiväkirja sanoi, että liian suuri osa päivän energiasta tulee energiapitoisista herkuista. Pöh!

Nyt istun takan lämmössä niiskuttamassa ja olen pian juonut litran teetä. On flunssainen ja kurja olo, mutta kaapin nallekarkit.. Ne ei vieläkään houkuta. Tämä on ihmeellistä!

Pian nukkumaan, jos vaikka aamulla olisin terve. Huomisiltana olisi tiedossa kevyttä ja tehokasta muokkausta ja piloxing, sairaan hauska ja tehokas uusi ohjelma mulla vasta tokaa kertaa käytössä. Kurja, jos joutuu perua tunnit.

raakasuklaakokeilu 2.0.

Kokeilin noin puolitoista vuotta sitten raakasuklaan tekoa (siitä voit lukea täältä: ) eikä raakasuklaa oikein hurmannut mua.

Vähän aikaa sitten ostin valmista raakasuklaata (CoCoVin minttusuklaa) ja se oli ihan hyvää. Siitä heräsi ajatus kokeilla raakasuklaan tekoa uudelleen, koska mulla oli edelleen suklaapakkaus kaapissa. Tänään ostin sitten kaakaovoita ja chiliä ja ryhdyin puuhaan.

Kuinka helppoa se olikaan! Sulatin kaakaovoin vesihauteessa, sekoitin sen kaakaojauheeseen, maustoin sen tilkkasella hunajaa ja jaoin kahteen kulhoon. Toiseen lisäsin minttuaromia (tää ei nyt varmaan ollut sen oikea nimi) ja kaakaonibsejä, toiseen chilin palasia. Sitten vaan lusikoin ne muotteihin ja hetkeksi pakkaseen.



Tähtisuklaa on chiliä, sydämenmuotoinen on "minttukrokantti" (kaakaonibseistä tulee kiva krokanttimainen koostumus). Hyvää oli, tällä kertaa maustaminen onnistui. Ja makeanhimo lähti helposti kahdella konvehdilla, olisi varmaan lähtenyt yhdelläkin. Oli kuitenkin pakko maistaa yksi kappale kumpaakin.

Aion todellakin tehdä näitä jatkossakin ja aloin jo suunnittelemaan erilaisia sekoituksia. Ainakin jotain marjaa voisi laittaa suklaan sekaan ja jossain näin raakasuklaata, johon oli upotettu lisäaineetonta lakritsia. Nammm!

salaisuuksia.

Tänään oli nälkä. Söin siis ruokaa laittaessa kaapista keksejä. Loser. Vielä alhaisempaa oli se, että söin ne salaa, jottei nälkäänsä kiukkuava lapsi huomaa mun syövän niitä ja ala vaatia osaansa. Oon kauhea!

Eilen aamulla teki mieli salmiakkia. Matkalla avoimeen päiväkotiin kävin kaupassa ostamassa lapselle lounasta ja samalla ostoskoriin lensi itselleni salmiakkiaski. Napsin askista salmiakkeja koko päivän - salaa tietenkin. (Se pieni aski muuten riitti todella pitkäksi aikaa, ihmeellistä!) Alkuillasta ostin kaupasta poppareita, sipsejä sekä 120g hedelmäaakkosia, kun meille tuli illalla ystäviä kylään katsomaan futista. Tulin kotiin, laitoin lapsen leikkimään. Aloin tehdä päivällistä - ja söin hedelmäaakkospussin tyhjäksi. Salaa tietenkin. Sori vaan ystävät, kun ette saaneet aakkosia!


Kipeänä en saanut ruokaa alas ja nyt "tottumuksesta" syön vieläkin vähän huonosti. Tämän lisäksi olemme viettäneet paljon aikaa ulkosalla (ihana aurinko!) ja ruoanlaitto venyy aina hiukan liian myöhäiseksi. Nälkä + nälkä = herkuttelu salaa keskellä päivää. Ja se on mielestäni väärin. On eri asia syödä herkkuja silloin, kun lapsi nukkuu. Mutta se, että lapsi on vieressä ja äiti vetää herkkuja selän takana mahdollisimman hiljaa, ettei lapsi huomaa.. Siinä on jotain todella väärää. Shame on me!

Täytyisi taas ottaa itseä niskasta kiinni.. Miten tuo kunnolla syöminen voikaan olla noin vaikeaa?! Kun treenaan, ruokahaluni on valtava, mutta jos vain laiskottelen sohvanpohjalla niin voisin elää viikon syömällä muutaman omenan ja herkkuja. Siksi siis olisi tärkeää taas parantua kunnolla ja päästä kiinni säännölliseen treeni- ja ruokarytmiin. Mulla on vieläkin vähän yskää, mutta siitä huolimatta (TIEDÄN tekeväni väärin enkä suosittele kenellekään) kävin eilen salilla ja vedin tänään intervallilenkin. En vaan oikeasti enää pysynyt järjissäni ilman treeniä. Olin ehkä maailman ikävin vaimo ja maailman ikävin äiti. Äkkipikaisin ainakin. Nyt on taas niin paljon parempi olo. Ja itse asiasssa vähän nälkäkin!

Suuntaan siis jääkaapille..
Ja huomisesta aloitan taas "kunnon" elämän: herkkuja vain lauantaisin + poikkeustilanteissa (esim. vappu), kunnon ruokaa kunnon annoksia ja treeniä sopivassa suhteessa. Pitäkää peukkuja, että onnistuisin tällä kertaa. Edes kahden päivän ajan.

make it go away!

Tämä on nyt tällainen yleinen "moi, mulle kuuluu tällaista"-postaus, johon saattaa vahingossa eksyä myös karkkiasiaa.

Flunssa jatkuu edelleen ihan kamalana yskänä, tänään ei ehkä enää ole kuumetta. (Jee siitä.) Eilen illalla sain flunssan lisäksi vielä aurallisen migreenikohtauksen, ensimmäisen piiitkään aikaan. En ole kyllä kyseistä vaivaa kaivannut yhtään.
Olen ollut syksyn, talven ja kevään aikana koko ajan kipeä ja nyt vielä kipeämpi kuin yleensä. Tällä kertaa olen viettänyt monta päivää ja iltaa sohvalla lähes koomassa maaten, olo on ollut kamala. Nukahdin jopa lapseni iltasatutuoliin ja nukkuessani päälleni oli ilmestynyt iso kasa leluja. Särkylääkkeitä tai muita en ole syönyt, paitsi eilen migreeniin. En tiedä mikä minua vaivaa, mutta jotenkin en osaa ikinä hakeutua lääkekaapille, oli olo kuinka kauhea tahansa. Sivuraide: Pari päivää synnytyksen jälkeen yksi hoitaja sanoi kohta palaavansa iltalääkkeideni kanssa. Vastasin, ettei mulla ole mitään lääkkeitä. Hoitaja ajatteli vissiin, että tuo mamma nyt vaan on vähän sekava ja lähti hakemaan lääkkeitä, mutta palasi kohta hämmästyneenä ja totesi: "joo, niin nuo sanovat, ettet ole syönyt särkylääkkeitä koko aikana". No nii-in, syystä että olen niin dorka, etten tajunnut hakea lääkkeistä helpotusta tuskaiseen olooni!

Takaisin raiteille. Sohvalla aikaa viettäessäni pohdin, että mikä hitto siinä oikeasti on, että olen koko ajan sairas. Tajusin, että ehkä kehoni yrittää viestittää minulle jotain. Esimerkiksi: Pysähdy! Muista levätä! Olen nimittäin viimeisen vuoden aikana lähes päivittäin tehnyt jotain hyödyllistä koko sen ajan, minkä lapsi nukkuu päiväuniaan. Kaiken lisäksi olen tehnyt asiat mahdollisimman pikaisesti, jotta lapsi ei herää ennen kuin olen valmis. Ja kun olen saanut homman tehtyä ennätysnopeasti, olen ehtinyt aloittaa ja lopettaa toisenkin homman, ehkä myös kolmannen, neljännen ja viidennen. Iltaisin olen myös siivonnut, tehnyt remonttia tai treenannut salilla - täysillä. Ehkä tarvitsin tauon?
Päätin, että tästä lähtien en tee esimerkiksi kotitöitä päiväuniaikaan, vaan istun vaikka sohvalla kirjan ja teemukin kanssa. (Mun tuurilla lapsi jättää päiväunet lopullisesti huomenna. :D) Eilen tein kuitenkin vähän kotitöitä myös päivällä eli en osannut vielä ottaa aikaa itselleni. Illalla meidän piti miehen kanssa siivota, mutta hän lähtikin salille saatuaan lapsen nukkumaan. Olin vähän hiilenä ja aloin raivolla siivota itsekseni. Ja sitten se iski: aurallinen migreeni. Niin voimakkaana, että toisesta silmästä hävisi näkö samantien. Keho taisi taas viestiä minulle: rauhoitu. Lesson learned.

Nytkin olisi vaikka minkälaista puuhaa tekemättä. Mutta minä istun portailla rauhassa, kirjoitan blogia ja imen energiaa meidän portaikon ihanan kirkkaista seinistä. Kotihommat hoidetaan sitten yhdessä miehen kanssa lapsen nukkumaanmenon jälkeen. Ja koska tänään on perjantai, kotitöiden jälkeen saa lasin viiniä.

Olen siis ottanut opikseni, kiitos keho viesteistä. Nyt tahtoisin eroon flunssasta a.s.a.p., sillä vierotusoireet liikunnasta ovat aika kovat. Kiltti keho, make it go away!

Söin muuten flunssan aikana niin paljon karkkia ja muita herkkuja (ainakin kaksi pussia täytelakuja, kaksi pötköä hedelmätoffeelevyjä, pussillisen sirkusaakkosia, pussillisen Fani-paljoa ja varmasti paljon muutakin), että tänään ei ole tehnyt mieli makeaa. Ihanaa! Leivoin silti aamulla korvapuusteja (koska tahdoin leipoa jotain), mutta aion jakaa puustit pois ja pakastaa osan. Yhden pienen pullan maistoin kun tuli kahviseuraa ja pulla maistui herkulliselle. En silti ottanut toista enkä aio ottaakaan. Olisipa aina tällainen olo, että ei tarvitse ahtaa itseään täyteen kaikkia maailman herkkuja. Tämä on tosi mukavaa.

Viimeisenä asiana on pakko paljastaa teillekin, että ostin ihanat legginssit. Tällaiset:

Mä niin rakastan noita housuja, mutta tiedän, että ne jakavat varmasti mielipiteitä ja kaikki eivät todellakaan ymmärrä innostustani. Mun mielestä ne vaan on niin törkeän hienot, että.. <3

OIKEIN MUKAVAA PERJANTAITA KAIKILLE! :) ps. Oli pakko vielä palata tarkentamaan, että aion kyllä jatkossakin tehdä kotiaskareita myös päivällä, joko lapsen kanssa tai hänen nukkuessa. Ja jos tahdon remontoida päikkäriaikaan, saan sen tehdä. Kotityöt ja remontointihan on kivaa puuhaa kun sen saa tehdä omaan tahtiin. Mutta en aio enää pyrkiä tekemään hommia mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti, en aio enää suorittaa. Suosittelen muillekin. Kenenkään paremmuutta ei nimittäin mitata sillä, montako kotityötä on päivän aikana tehnyt tai kenellä on siistein koti.

herkuttomuutta ja herkkuja.

No niin, eilen siis aloitin "sokerittoman elämän". Tällä kertaa ei oikeastaan ole edes tarkoitus karkki- tai herkkulakkoilla (sillä se tuntuu aina olevan aika lyhytaikainen ratkaisu) vaan pyrkiä löytämään sellainen ruokavalio ja -rytmi, etten koko ajan himoitse makeaa. Lisäksi tietysti pitää katkaista siivet jatkuvalta sokerihumalalta ja sokeririippuvuudelta.

Eilen kieltäydyin rahkapiirakasta, joka näytti herkulliselta (ja kuulemma olikin tosi hyvää). Puolen yön aikoihin olin kuitenkin aika nälkäinen ja sekä jääkaappi että hedelmäkori olivat (aika) tyhjiä, joten turvauduin helppoon ratkaisuun: söin pullan, jossa oli rahka-rusinasisus. Söin sen kylmänä, joten se ei edes ollut mitenkään kovin herkullista. Vähän harmitti, kun ei ollut mikään pakko saada herkkua-hetki enkä edes nauttinut pullasta mitenkään suunnattomasti vaan söin sen nälkääni.

Tänään kävin katselemassa naapurikaupungin uutta kauppakeskusta lapsosen ja vanhempieni kanssa. Menivät lurjukset Arnold's Donuts:iin kahville! Katselin tyynesti vierestä kun mummo ja pappa mussuttivat donitsejaan (ja jakoivat kilpaa palasia myös lapsoselle..), itse tyydyin latteen. Hyvähyvä! Illalla ystävä tuli kylään ja silloin söin teen kanssa kolme minisuklaamunaa (siis sellaisia oikeasti pikkuriikkisiä munia). Ja ne riittivät hyvin! En olisi kaivannut yhtään enempää makeaa. En muuten myöskään potenut syyllisyyttä niistä munista, vaikka normaalisti herkutteluani seuraa syyllisyys. Miksi kestin päivällä muiden herkuttelun? Käytiin ennen kahvittelua ravintolassa, olin siis kylläinen. Miksi illalla riitti ihan pieni herkku? Olin juuri syönyt.

Näettekö tässä jonkinlaisen kaavan?
Nälkä -> ei-niin-kovin-nautinnollinen herkuttelu -> harmitus tai morkkis.
Ei nälkää -> ei herkuttelua tai pieni herkuttelu -> ei harmitusta tai morkkista.

Olen aiemminkin tiennyt, että osa herkuttelustani johtuu nälästä, mutta alan koko ajan enemmän epäillä, että suurin syy herkutteluun on se, etten syö tarpeeksi. Siksi ruokavalio onkin nyt tarkasti syynissä. (Ruokapäiväkirjaakin pidin puolitoista päivää ja sitten kyllästyin.) Nälän aiheuttamaa herkuttelua aion hillitä myös näin:

- kaapissa aina rusinoita, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä (välipalapatukoita). Onhan noissakin kaloreita ja sokeria, mutta eivät ole samanlaista tyhjää energiaa kuin suklaapatukka tai pulla.
- myös laukussa aina joku hätävaraeväs. (Kaikille miehille vinkki: jos olette naisenne kanssa shoppailemassa, pitäkää taskussa rusinalaatikkoa. Kun nainen alkaa kiukuttelemaan, ojentakaa rusinat hänelle. Kiukku katoaa. Näin olen kuullut useasta lähes luotettavasta lähteestä.)
- jääkaapissa valmiiksi kuorittuja ja lohkottuja vihanneksia (ehkä myös hedelmiä), jotta ruoantekoruoka on terveellistä eikä esimerkiksi vierasvaraksi tarkoitettu keksipaketti.
- jääkaapissa aina myös rahkaa ja kaapissa ananasmurskapurkki. Herkullinen välipala tai salin jälkeen lusikoitava nälänloitontaja(hmm..?), jos palautusjuoma on unohtunut tai päässyt loppumaan.

Näillä mennään nyt. Varmaan unohdin taas jotain (muistamattomuushan oli sokeriaddiktin tunnuspiirre..).
On kyllä käsittämätöntä, miten vaikeaa terveellinen ruokavalio (muka) voi olla, vaikka mä tiedän kuitenkin näistä asioista aika paljon. Suutarin lapsella ei ole kenkiä ja liikunta-/terveysalan ammattilaisella voi olla surkea ruokavalio, huono ryhti ja selluliittia.

herkkukuvia, osa 2.

Lisää kuvia!

iiiihania marenkeja. nää oli niin herkullisia!

lisää pääsiäisherkkuja.

karkkikauppa happy pills.

happy pills sisältä.

eräs herkkukauppa.

wanha leivospuoti.

leivospuodin tarjontaa.

samat cupcaket eri kuvakulmasta. (namnamnamnam!)

kauppahallin mehujäävalikoimaa..

.. ja saman kojun jäätelövaihtoehtoja.

Ja vielä muutama kuva kauppahallin (la boqueria, barcelona) karkkikojuista.

matka ja herkut.

Terve taas! Matka siis oli ja meni, mukavaa oli. Kiitos matkaseuralle! :) Söin matkalla joka päivä paljon (siis pal-jon) herkkuja ja Haribon namuja (jotka ovatkin saksalaisia eivätkä espanjalaisia kuten jostain syystä luulin). Paino nousi matkalla varmaan noin kaksi kiloa, äh! Pääsiäisen aikakin menee varmaan herkutellessa, etenkin kun syö nälkäisenä pussillisen nameja ruokaa laittaessa.. Näin meillä siis tänään(kin). Mutta pääsiäisen jälkeen ryhdistyn. Varmasti. Alan taas panostaa terveelliseen ruokaan ja rupean treenaamaan tosissani. Minun on oikeastikin pakko lisätä treenimäärää ja -intensiteettiä, sillä vedän syksystä alkaen aika monta jumppaa viikossa enkä jaksaisi tässä kunnossa vetää kyseisiä jumppia. :D

Anyway, palataan matkaan. Espanja (tai ainakin Katalonia) on ilmeisesti täynnä herkkuja ja leivoskahviloita ja kaikkea ihanaa. Aamupalalla croissanteja, ensaimada-leivoksia (vai pullia?) tai churroja kuuman kaakaon kanssa. Kahvilat pullollaan marenkeja, pullia ja muita ihanuuksia. Kauppahallissa jättikasoja karkkeja, pähkinöitä, kuivattuja (ja tuoreita) hedelmiä. Nam nam nam!

Ja nyt kuvia! (Osa kuvista on aika huonoja, kun olen näpsinyt niitä vähän puolisalaa :D)

*airberlin. Your Airline.* airberlin on tosiaan mun lentoyhtiö, kun sieltä sai ison suklaasydämen lentokoneelta lähtiessä. :D

karkkikauppa.

lapsokainenkin innostui leivoskaupan valikoimasta.

.. ja tällaisia herkkuja valitsimme kyseisen leivoskaupan valikoimasta.

ensaimada.

pääsiäisherkkuja.

Laitan huomenna vielä lisää kuvia, innostuin vähän räpsimään. :D