karkkihiiren kuulumiset.

Kuulkaa kun alkaa käydä aika vähiin karkkilakko- ja muut karkinsyönnin rajoittamiseen liittyvät blogikirjoitusaiheet.

Usein on niin kiire, etten ehdi miettiä karkkia. Kun on liian kiire, tekee hurjasti mieli karkkia. Silloin tiedän, että nyt pitää pysähtyä, ottaa kirja käteen ja rauhoittua. Näitä hetkiäkin on entistä vähemmän, koska olen tietoisesti haalinut elämääni rauhoittumishetkiä kuten online-joogan sekä kuukausittaiset Viiniä ja villasukkia -illat. Kun on liian vähän tekemisä.. HAH! Ei sellaista hetkeä ole. Mutta jos joskus olisin tylsää ja ajatukset kääntyisivät karkkiin, komentaisin itseäni hankkimaan parempaa tekemistä tai ajattelemista.



Kun on nälkä, tekee mieli karkkia. Kun syö tarpeeksi, karkinhimo lähtee pois. Jos syö koko päivän liian kevyesti, illalla on karkinhimo, joka on vain siedettävä. Se ei nimittäin lähde pois edes karkeilla, kokeiltu on. Ateriavälit pitää siis pitää riittävän lyhyinä.



Kerran viikossa syön karkkoa, jotta siitä ei tule mitään "en enää ikinä saa.."-peikkoa. Ennen herkuttelin illalla, mutta nyt olen huomannut vielä ihanammaksi herkkuhetkeksi lauantai-iltapäivän kahvitauon. Silloin on kiva rapistella irttaripussia, jossa on Ahaa-palasia, Pätkis-minibiteseja ja punssinappeja. Usein myös jonkinlaista (täyte)lakua. Nautitaan mielellään kirjan tai lehden kera. Aaah, se on mun viikon rauhallisin ja rennoin hetki. Joskus tekee mieli All sorts-englanninlakuja, silloin irttarit jää kauppaan ja herkut syödään vasta illalla Arrested Developement-sarjaa katsoen ja venytellen.



Näin tää homma tuntuu etenvän. Jouluna ruokarytmiä ei ollut, herkuttelua oli runsaasti ja joka päivä, uuteen vuoteen asti. Joulukiloja tuli muutamia, mutta en anna sen haitata (paljoa). Nyt syön taas säännöllisesti ja terveellisesti (oikeasti ihanaa!) ja liikun töiden merkeissä sekä lasten kanssa, joten eiköhän joulukilot ole kesään mennessä tippunut.



Karkkimonsteri sisälläni on kesytetty, ainakin toistaiseksi!

paha olo karkista.

Välillä tuntuu, että taisteluni karkkiaddiktiota vastaan ei etene lainkaan. Nimimerkki Mieheni osti minulle PUOLEN KILON irtokarkkipussin ja se on nyt tyhjä. Söin siitä suurimman osan, pidin pienen tauon kun tuli paha olo, mutta olon helpotuttua jatkoin syömistä. Nyt on hel***in paha olo. Ja ekaa kertaa aikoihin myös morkkis karkkien syömisestä. Mietin vain että tyhmätyhmätyhmä minä, onko pakko syödä jotain joka tekee mulle niin monella tavalla pahaa..

Mutta liika ankaruus ei ole toimiva ratkaisu. Tämä oli virhe, mutta virheistä oppii. Tämä oli repsahdus, mutta repsahduksesta noustaan. Tämä ei todellakaan ollut maailmanloppu ja paha olo häviää aamuun mennessä. Tätä hoen nyt itselleni ja muistutan itseäni myös aamupäivän baby steps-ajattelusta.

Aamupäivällä mietin nimittäin sellaista, että tuntuu kuin elämäntapani ei muuttuisi ollenkaan terveellisempään suuntaan. Mutta kun sitten tarkastelen ruokavaliotani nyt ja viisi, tai vaikkapa kolme, vuotta sitten niin muutos on aika hurja. Silloin söin paljon ruokia, joita en nykyisin enää voisi kuvitellakaan syöväni (esim. pakastepizza), herkuttelin paaaaljon nykyistä enemmän, söin kasviksia vähemmän, söin hedelmiä vähemmän ja niin edelleen. Ruokavalioni on muuttunut tosi paljon parempaan suuntaan, pienin, hitain askelin. Vauvan askelin.

Nykyisin pystyn kuvitella sen ajan, kun en enää tarvitse viikonlopun karkkipussia. Kun herkuksi riittää hyvä ruoka ja ehkä pari palaa raakasuklaata tai makea jälkkäri. Kun en enää tarvitse makeaa naposteltavaa. Ja tämä on jo aika suuri edistysaskel, sillä en ole edes halunnut ottaa täydellistä eroa karkeista. Nyt ajattelen jo niin, että en tarvitse karkkeja ja haaveilen aidosti, oikeasti karkittomasta elämästä. En kuitenkaan aio enää tehdä samaa virhettä kuin noin tuhat kertaa aiemmin eli repäistä äkkiä itseni eroon karkista. Haluan muutoksesta pysyvän, joten jatkan etenemistä vauvan askelin. Otan horjuvia, pieniä, vähän kokeilevia askelia, mutta pääsen eteenpäin. Tulen pyllähtämään vielä monesti, mutta joka kerta nousen sitkeästi ylös ja jatkan taapertamista kohti karkitonta elämää.