kuudestoista päivä.

No niin, nyt aiheeseen josta on pitänyt sunnuntaista asti kirjoittaa.. Löysin mökiltä vanhan kauneus&terveys-lehden (2/2008) ja siinä oli juttua turhien sokereiden karsimisesta tasapainoisen, luonnollisen ruokavalion avulla. Mukana oli ohjeet kolmen päivän kuuriin. Ajattelin kokeilla kuuria ensi viikolla. Kuten varmasti olen moneen kertaan täälläkin maininnut niin en yleensä usko mihinkään "ihmedietteihin" tms., mutta tätä voin kokeilla kun se kestää vain sen kolme päivää. Jos kuuri olisi esimerkiksi viikon pituinen, se jäisi kyllä kokeilematta. Raportoin sitten kuurin aikana ja sen jälkeen tuntemuksistani täällä. Ja jos tästä kuurista ei tämän postauksen jälkeen kuulu mitään niin olen unohtanut sen. Siinä tapauksessa olisi kovin ystävällistä, jos joku muistuttaisi minua siitä. :)

viidestoista päivä.

Lauantai oli sadepäivä, joten mökillä tuli vähän herkuteltua.. Jos luettelen kaikki herkut niin sen jälkeen luulette, että olen mässäillyt koko päivän ja palannut kotiin pari kiloa tuhdimmassa kunnossa. :D No, luettelen silti. Lauantai-aamu alkoi aamiaisen kruunanneilla suklaakaurakekseillä (oli pakko ottaa muutama keksi kahvin kaveriksi, kun mies keitti laihaa eli pahaa kahvia). Yhdentoista aikoihin keitettiin teet ja otettiin palat tummaa suklaata. Ruoan jälkeen taidettiin ottaa jäätelöä jälkiruoaksi. Toisen teemukillisen kanssa taas tummaa suklaata palanen. Ja koska olin unohtanut hedelmät kotiin (ei ollut tahallista!) niin napsin välipalaksi pari palaa suklaata ja ehkä kourallisen salmiakkeja. Illan futismatsin aikana iski vielä nälkä, joten hain jäätelöpurkin pakastimesta ja lusikoin suoraan purkista iltapalaa. Että semmoista. Aamulla oli niin väsynyt ja vetämätön olo, että hyvä kun jaksoi jalkaansa nostaa. Ihan varmasti kaiken sen sokerin syytä! Olin myös totaalisen valmis elämään sunnuntain herkuitta, mutta sukulaisilta jäi yli prinsessakakkua ja yksi cupcake. Heidän valvovan silmänsä alla jouduimme mieheni kanssa syödä ne. Sen sijaan sunnuntai-illan jäätelöpurkin rääppiäishetkelle ei ole mitään hyvää tai huonoa syytä.

Mökillä lapsikin sai maistaa ensimmäisen kerran oikeaa herkkua. Tosin ei tarkoituksella. Tähän alustukseksi totean, että olen antanut pienelle välillä sokeritonta pannaria/lettua ja lomamatkalla tarjoilija toi pienelle söpöläiselle talon tarjoaman pullan enkä viitsinyt olla nipo ja kieltäytyä siitä. Onneksi pulla oli kyllä pääosin murusina sylissä ja rattaissa, suuhun siitä ei tainnut juurikaan päätyä. En siis ole kovin tiukasti ollut lapsen herkuttomalla linjalla, mutta en myöskään ole kokenut tarpeelliseksi noin pienelle tarjota makeaa. No, lapsi on ilmeisesti perinyt äitinsä herkkuvaiston, sillä pikkuinen pihisti isänsä suklaapalan tämän puhuessa työpuhelua. Isä kääntyi puhelun lopetettuaan takaisin pöytään päin ja ihmetteli hölmistyneenä mihin hänen suklaansa katosi (luuli varmaan, että söin sen). Lapsi piti kaksin käsin kiinni isosta suklaapalastaan ja imeskeli sitä onnellinen ilme naamallaan. Ja kyseessä olisi siis 70 % tumma suklaa, jossa oli minttua seassa. Voisi luulla, että se olisi hiukan vahvaa tavaraa pienelle ihmiselle, mutta hyvin  näytti maistuvan. Kun isä sitten kaappasi puoliksi syödyn suklaansa takaisin, niin voi sitä lapsen lohdutonta itkua! Jatkossa täytyy siis pitää herkut entistä paremmin piilossa ja pienten käsien ulottumattomissa.

Voih, se suklaa oli hyvää ja nyt se on siellä mökin kaapissa.. Miksi en ottanut sitä kotiin arkeani piristämään..

neljästoista päivä.

Joo-o, olen puoli seitsemästä asti nukuttanut väsynyttä lasta yöunille, tarkoituksena kirjoittaa blogiin heti lapsen nukahtamisen jälkeen. Lapsi ei nuku vieläkään, joten taidanpa jättää suosiolla kirjoittamisen huomiseen. Asia on muhinut perjantai-illasta asti päässäni, joten eiköhän se vielä huomiseen siellä. :)

yhdestoista päivä.

Kävin kahvilassa ja jätin aivan ihanannäköisen limettijuustokakun rauhaan, vaikka olisin halunnut maistaa sitä. Päivän hyvä työ tehty siis! Päivän luuseritekokin on suoritettu. Päätimme nimittäin aikaisemmin, että tänä kesänä emme osta mökille herkkuja, piste. No, tänään käytiin kaupassa ja huomenna suuntaamme mökille mukanamme keksejä (kahvin kera nautittavaksi), limua ja alkoholitonta siideriä (saunan jälkeisiksi virvokkeiksi), sipsejä (kun lauantana tulee mestarien liigan finaali) ja tummaa suklaata + salmiakkia (koska säätiedotus lupasi sadetta). Että näin. Taidanpa ottaa myös lenkkarit mukaan. Ei sillä että niitä tulisi käytettyä.

Barcelona muuten voittaa lauantaina.

kymmenes päivä.

Tänään ei ole tehnyt mieli karkkia!! Olen ehkä ollut liian kiireinen kaipaamaan sitä.

yhdeksännen päivän koettelemus.

Olin tänään yli kaksi tuntia samassa autossa avonaisen salmiakkipussin kanssa. En osaa edes kuvailla, kuinka piinaavaa se hetkittäin oli. Selvisin kuitenkin pussin nuuhkimisella, yksikään salmiakki ei päässyt lähellekään suutani.

yhdeksäs päivä.

Viikon alku on ollut aikamoista vuoristorataa karkkilakkoilun kannalta. Olen nyt ottanut joka aamu kiltisti kromitablettini ja ne tuntuvat auttavan fyysiseen makeanhimoon. Siis siihen, kun elimistö vaatii karkkia, sokeria, hiilareita.. Psyykkinen makeanhimo sen sijaan ei todellakaan parane kromitabletteja syöden ja siksi haaveilen jatkuvasti karkeista. Sadesäällä teki mieli karkkia, koska sataa. Eilen illalla teki mieli karkkia, koska olin reipas ja laitoin parvekkeen kesäkuntoon. Tänään tekee mieli karkkia, koska söin hedelmiä. :D En siis todellakaan tunne olevani valmis luopumaan karkista. Karkinhimon iskiessä en muista sitä pahoinvointia ja morkkista, joka herkuttelusta tulee. En muista miten paljon rahaa karkinsyöntiini kuluu. En välitä vaikka minusta tulisi lihava, ryppyinen ja hampaaton. Olen valmis lopettamaan tämän blogin kirjoittamisen. Karkkihimon pyörteessä motivointi karkittomuuteen on, no, hiton vaikeaa. Mietin jo, pitäisikö sittenkin lopettaa karkkilakkoilu ja syödä karkkia juuri niin paljon kuin haluan, sillä olen tällä hetkellä suuren osan ajasta aika kiukkuinen ja kireä. Tiedän kuitenkin olevani vielä kiukkuisempi mässäilyn jälkeisessä morkkiksessa, joten jatkan lakkoa ja tällä kertaa aion onnistua.

Silloin kun karkinhimoa ei ole tai se on hieman lievempi, on helpompi keksiä motivaatiokeinoja. Yritän tehdä paljon asioita, joista nautin ja keskityn nauttimaan niistä täysillä. Siis yritän elää superonnellista elämää, jotten kaipaisi karkkia. Tänään olen saanut suurta nautintoa lapsen kanssa olosta (esimerkiksi kun ihmettelimme puistossa muurahaisia, kukkia, puuta ja postimiestä), kesän ensimmäisestä persikasta (herkullista!), blogin kirjoittamisesta parvekkeella kukkien ja yrttien tuoksuessa (kunnes lapsi heräsi päiväunilta) ja auringonpaisteesta. Ja tällä hetkellä tunnen itseni onnelliseksi ja elämääni tyytyväiseksi, myös ilman karkkia.

kuudes ja seitsemäs päivä.

Enää en voi todeta, että söin karkkia viimeksi silloin kun Suomi voitti lätkän maailmanmestaruuden. Sen sijaan voin muistella sitä, kuinka sorruin Sirkusaakkos-pussiin sinä kamalana päivänä jolloin ensin jätin lapseni lempilelun bussiin ja huomasin sitten Suomenlinnaan päästyäni, että olen tiputtanut autonavaimet johonkin - tai ehkä jättänyt ne vaikkapa auton katolle. Tästä syystä löysin itseni kaupan kassalta karkkipussi kädessä viisi minuuttia ennen kaupan sulkeutumista. Mutta oikeastaan Sirkusaakkos-pussilla ei ollut mitään merkitystä, kun olin jo aamupäivällä vahingossa maistanut uutta suklaakrokanttia (joka oli muuten herkullista).

Söin siis eilen karkkia ja se oli täysin tunensyömistä. Olin turhautunut, harmistunut ja surullinen, koska olin hävittänyt omaisuuttani oikein urakalla ja siinä samalla sössin meidän mukavan lauantaipäivän, jota ei sitten koskaan vietettykään Suomenlinnassa.. Illalla oloni oli aivan hirveä, sillä morkkis karkinsyönnistä oli valtaisa. Miksi karkista eroonpääsy on näin hankalaa?! No, morkkiksella ei silti tainnut olla minkäänlaista vaikutusta, sillä koko tämän päivän on tehnyt mieli karkkia. Makuunin irttareita, All Sorts-englanninlakuja, suklaata.. Karkin sijaan ostin puutarhakukkia, kävin kahdeksan kilometrin juoksulenkillä ja nautiskelin teestä ja herkullisesta iltapalasta. Auttoiko? Ei. Karkkia tekee silti mieli kamalasti.

Laitan tähän loppuun vähän kesäfiilistelyä eli muutaman kuvan miniretkeltämme Suomenlinnaan.

ps. Olenkin nyt tykästynyt tähän vaaleaan ja simppeliin blogipohjaan eli blogi pysyy ainakin hetken tämännäköisenä.

viides päivä.

Jo viides päivä ilman karkkia! Eilen kyllä herkuttelin vähän, kun olin ystäväni luona ja hän oli tehnyt ihania mokkapaloja. Mutta ystävän tekemiä kahvihetken herkkujahan ei lasketa.

Olen ollut tänään äärettömän reipas ja ilmeisesti koin tarvitsevani siitä jonkun palkinnon (vaikken oikeasti sellaista ansaitse, sillä kotiäidinhän kuuluu olla reipas ja ahkera ja raataa niska limassa. Tai ainakin osa ihmisistä tuntuu ajattelevan näin). Anyway, kävin äsken Ärrällä hakemassa yhden paketin ja meinasin sortua Jumbo Remix-pussiin tai Ärrälaku-pussiin. Onko ne pussit pakko laittaa niin houkuttelevasti näkyville?! No, en sortunut, mutta nyt kiukuttaa. Karkinsyönnistä saamani suuri nautinto (ja paha olo ja morkkis) oli niin todella lähellä ja vain minä itse olin esteenä herkuttelulle. Tyhmä tyhmä tyhmä minä!

Hmm.. Karkkilakko olisi ehkä helpompi toteuttaa, jos mielenlujuudesta olisi ylpeä sen sijaan, että on itselleen kiukkuinen herkuttelemattomuudesta.

ps. AINA kun olen karkkilakossa, Citymarketissa on irtokarkit tarjouksessa. Ja kun en ole lakossa, ne ovat aina normaalihintaisia. Elämä on niin epäreilua!

kolmas päivä.

Tänään on juuri oikea aikamuurahaisen lentää kuuhun
ja tehdä siellä semmoinen taika
että namusia sataa suuhun.
-Kirsi Kunnas-

Karkkia tekee siis mieli kovasti. Mahtavinta juuri nyt olisi saada Makuunista sekasäkki, jossa olisi sopivassa suhteessa salmiakkia ja hedelmäkarkkeja ja seassa muutama punssinappi.

Kromitabeltinkin unohdin ottaa.

toinen päivä.

Herkuttomuus oli tänään yllättävän helppoa kunnes illalla menimme vanhemmilleni saunaan. Äiti paistoi ohukaisia ja koska tarjotusta ruoasta kieltäytyminen olisi tökeröä niin söin niitä kolme pakastemarjojen kera. Mutta eihän lettuja ja marjoja voi laskea samaan sarjaan karkkien, leivonnaisten ym. herkkujen kanssa, eihän? Herkuttomuudesta johtuva päänsärky on piinannut tänään(kin), ärsyttävää. En ole kuitenkaan kiukutellut, ollut erityisen ärsyyntynyt tai tuskainen, joten tänään on ollut helpohko herkuton päivä.

Kehuin silloin taannoin kromitabletteja, jotka veivät makeanhimoni lähes kokonaan. Ja sitten pian sen jälkeen alkoi repsahdusten syöksykierre. Saatoitte jo luulla, etteivät kromitabletit toimineetkaan niin kovin hyvin? Tosiasiassa olen taas unohtanut tabletit keittiön kaappiin ja huomioin ne tänään ensimmäisen kerran pariin viikkoon. Ehkä otan ne taas huomisesta alkaen käyttöön. Niitä on vaan mälsä syödä, kun sitten ei tee mieli makeeta! :D

Ai niin, jääkaapissa odottaa Starbucksin pullotettu frappucchino, jonka löysin Prismasta. Odotan innolla minkälaista se on.. Suunnittelin tekeväni siitä, jääpaloista ja kermavaahdosta herkkukahvin, johon lisäisin ehkä myös tipan kinuskikastiketta tai jotain vastaavaa.. Todennäköisesti aika herkkua. Mutta onko se liian herkkua herkuttomuuden aikana..? Ei kai sentään.

ensimmäinen tuska.

Olen tällä hetkellä erittäin helposti ärsyyntyvällä tuulella, hermot on todella piukalla. Esimerkki: valitin nälkää ja sitä, kuinka meillä ei ole kaapissa mitään syömistä. Mies ehdotti tekevänsä minulle munakkaan ja se oli mielestäni maailman ärsyttävintä! Eikö mies tajua, ettei mun tee mieli mitään helkutin munakasta, tahdon sämpylää, turkkilaista jogurttia ja jäätelöä. Tiedän, että hän tarkoitti hyvää ja arvostan sitä, mutta samalla ärsyttää niin kovasti. Järjetöntä. Miesparka.

Hassua muuten kuinka en oikeastaan ihan hirveästi himoitse karkkia vaan enemmänkin kaikkia muita makeita herkkuja, kuten tuulihattuja, leivoksia ja jo mainitsemaani jäätelöä.

ensimmäinen päivä.

No niin, nyt se sitten alkoi (taas). Karkiton ja mahdollisimman herkuton elämäni. Tällä kertaa motivaatio on jättimäinen, sillä vähänkö olisi hienoa sanoa joskus kymmenen vuoden päästä: "Söin viimeksi karkkia silloin kun Suomi voitti lätkän maailmanmestaruuden vuonna 2011". No, en oikein usko olevani karkitta kymmentä vuotta, mutta silti aion käyttää tuota lausetta motivaatiokeinona. :)

En ole ostanut itselleni mitään "turhaa" todella pitkään aikaan, joten motivoivien palkintojen miettiminen on hankalaa puuhaa. Haluaisin, että palkinnot olisivat jotain ylimääräistä, ei mitään tarpeellista mikä pitäisi muutenkin ostaa. Palkintona voisi olla esimerkiksi joku ihana laukku tai vaikkapa Marimekon mekko. Kun sitten päätän hetkeksi, että tämä on palkinto puolen vuoden karkittomuudesta, niin alan seuraavaksi pohtia tarvitsenko sitä tavaraa/vaatetta todella. En siis enää osaa hemmotella itseäni ostamalla jotain turhaa! Ihan hyvä juttu sinänsä, mutta nyt tässä tilanteessa hankaloittaa motivointisuunnitelmaani. Voisihan palkinnot olla myös jotain muuta kuin tavaraa (hieronta, kasvohoito, ravintolaillallinen..), mutta nekin kuuluvat turhakkeisiin, joita en osaa kaivata ja joista en oikein edes nauti.

Ehkä siirränkin joka viikko "herkuttelurahani" säästötilille ja tilin saldon karttuessa motivaatiokin ehkä kasvaa. Voin sitten haaveilla ostavani säästämilläni rahoilla jotain, sillä haaveilu tekee minut onnelliseksi, mutta ostaminen ei.

ps. Blogin ulkonäkö muuttui jälleen, koska edellisen ulkonäkömuutoksen jälkeen blogia ei enää voinut lukea kännykällä. Nyt blogi on haljunvaljuntylsä, koska muutos on edelleen kesken. Joten lisää muutosta tulossa, koittakaa kestää. :)
Ida, kerro pian onnistuuko lukeminen kännykällä nyt vai onko tämä fontti syypää lukuongelmiin.

hetkellinen luovutus.

Blogissa on ollut hiljainen viikko, sillä elämäni on ollut tällä viikolla masentavan herkuttelupainoista. Onnistuin jo hyvin vähentämään herkuttelua, mutta sitten lähiviikkoina herkuttelu on taas alkanut pikkuhiljaa ryöstäytyä käsistä. Tällä viikolla olen syönyt joka päivä karkkia, edes muutaman kovan salmiakin verran. Olen niin heikko! Ja herkuttelua täynnä on tämä viikonloppukin.. Eilen oli ystäviä katsomassa lätkää, tarjolla oli karkkia (Ässämix) ja sipsejä, tänään euroviisustudiossa luvassa maitosuklaalla kuorrutettuja Pollyja ja Hedelmäaakkosia. Huomenna tulee ystäviä syömään ja jälkkäriksi teen kakun. Toivon kovasti, että en sorru ostamaan karkkia myös huomista lätkäfinaalia varten, luvassa kun on varmasti niin huikea finaali ettei siihen tarvita enää karkkia tekemään siitä makeampaa. :)

Mutta ensi viikosta lähtien aloitan taas ihan herkuttoman tai ainakin karkittoman linjan. En saa edes lakritsia. Tiedän, että se tulee olemaan tuskaa, mutta tämä jatkuva herkuttelu (ja repsahduskierre) on myös tuskaa ja myös vähän noloa. Ihmiset kyselee koko ajan: "no, mites sun karkkilakko..?" ja minä mutisen suu täynnä karkkia, että "ihan hyvinhän se, vähän tässä oon taukoa pitänyt.". No, nyt se karkkilakko taas jatkuu. Tai siis ei juuri nyt, mutta maanantaista alkaen. Viikonlopun aikana mietin myös ne palkinnot, jotka saavat  minut jatkamaan karkkilakkoa hirveästä karkinhimosta huolimatta. Kerron ne teille alkuviikosta.

Repsahdus isolla ärrällä.

Eilen oli typerä päivä. Niinpä kävelin kauppaan ja ostin melkein kolmella eurolla irtokarkkeja. Söin ne matkalla kotiin. Kohta iski uusi karkinhimo, mutta en onneksi jaksanut lähteä kauppaan uudelleen. Onneksi löysin kaapista vähän lakuja ja jääkaapista Daimia sekä valkosuklaata (jäivät äitienpäiväkakun teosta yli). Söin myös loput äitienpäiväkakusta.

Tänään söin voipullan. Sitten jäätelön. Ai niin, välissä join muumilimua. Kotona söin Daim-patukan jämät ja huomiseen jälkiruokaan tarkoitetut salmiakit. Söin varmaan jotain muutakin herkkua, mutta en jaksa enkä tahdo muistaa sitä nyt.

En pääse herkuttelusta ikinä eroon!

liikuntakärpänen listitty.

Tämä ei oikeastaan liity mitenkään karkittomaan elämään, mutta on silti pakko tilittää. Liikuntakärpänen puraisi joskus kuukausi sitten ja olen ollut koko ajan innostuneena menossa salille, uimaan, lenkille jne. MUTTA. Joku suurempi taho ei nyt ilmeisesti halua, että voin hyvin kehossani ja saan harrastaa liikkuntaa. Olen ollut flunssassa, flunssassa ja flunssassa. Siitepölynuhassa. Migreenin kourissa. Jonkun oksennustaudin tyyppisen vaivan armoilla (paha, oksettava olo ja maha kouristelee, mutta ei tule oksennusta). Hermopinne kädessä niin etten pysty edes maitopurkkia nostaa. Tänään taas migreeni JA hermopinne. Ja kuin ihmeen kaupalla migreeni helpotti parin särkylääkkeen jälkeen ja ajattelin tehdä kevyen treenin jumppakuminauhalla (lenkkeily ois liian pomppivaa, kahvakuulailu tai sali liian rankkaa migreenin jälkeen) niin kuminauha katkesi heti treenin alussa. Tein siis uuden päätöksen. En liiku enää ikinä. Liikuntakärpänen, RIP.

äitienpäivä.

Ensin uutispommi: en ole syönyt karkkia koko viikonloppuna! Hiphei.

Mutta herkuitta en silti ole ollut. Aloitettiin äitienpäivähulinat jo eilen omaa äitiäni juhlimalla, tänään jatkettiin juhlimalla miehen äitiä ja isoäitiä sekä tietysti minuakin. Olen siis syönyt viikonloppuna kakkua, kakkua, kakkua ja kakkua. Eilen oli myös jääkiekkojoukkueen kauden päättäjäiset, mutta ravintolassa maltoin onneksi pysyä erossa jälkiruoista. Nyt on sellainen olo, että en enää ikinä syö mitään herkkuja. Mutta on tällainen olo ollut joskus muulloinkin ja seuraavana päivänä on ollut taas pakko saada jotain makeaa.

On kyllä ollut ihana ensimmäinen oikea äitienpäivä. <3

karkkijuttu.

Katsokaas mitä löysin! Akuutissa on ollut pari vuotta sitten juttu karkeista, tässä linkki sitä koskevaan artikkeliin: Karkkia terveellisesti | yle.fi.
Jos ette jaksa lukea juttua, niin tässä sen idea tiivistettynä: Suomalaiset syö kamalasti karkkia ja ylettömän karkinsyönnin terveysvaikutuksia ei tiedä kukaan. Karkinsyönnillä on paljon haittavaikutuksista (reikiinnyttää hampaat jne.). "Terveellisemmät" karkit (siis muun muassa ne jotka on makeutettu hedelmämehulla) ei ole oikeasti terveellisempiä vaan yhtä sokerisia kaloripommeja kuin kaikki muutkin makeiset.
Jutussa myös käydään läpi joitain karkkeja koskevia väittämiä ja lopussa muistutetaan säännöllisestä ateriarytmistä ja kerrotaan kuinka karkit voi korvata pähkinöillä. Blaa.
Jutussa ei siis ole oikeastaan mitään kovin uutta, mutta.. Karkinsyöjät saavat synninpäästön, sillä artikkelin mukaan muutama karkinsyöntikerta viikossa ei ole haitaksi, kunhan  ruokavalio on muuten kunnossa.

"Mutta se täytyy muistaa, että eihän karkki sellaisenaan ole epäterveellinen. Se on epäterveellinen vasta kun sitä karkkia syödään liikaa". Muistakaa tämä ja herkutelkaa rauhassa - älkää vaan joka päivä.

melkein jo matkalla makuuniin.

Unohtakaa kaikki, mitä olen kirjoittanut lohtu- ja palkitsemisherkuttelun pois jäämisestä. Kuten edellinen blogiteksti osoitti, tahtoisin edelleen palkita itseni karkilla esimerkiksi hyvän treenin jälkeen. Ja tänään, kun on ihan kamalan hirveän kaamea päivä niin koen ansaitsevani karkkia lohdutukseksi. En oikeastaan edes ole karkinhimon kourissa, vaan koen vain että mun kuuluu saada karkkia. Yritän kuitenkin kovasti taistella kiusausta vastaan, sillä tiedän etten voi herkutella aina kun harrastan liikuntaa, olen ahkera, väsyttää, elämä potkii tai ainakin kuvittelen sen potkivan. En aio siis antaa periksi vaan jätän karkit Makuuniin odottamaan muita herkkusuita.

himo.

Kävin kuntosalilla ja uimassa. Kotiin kävellessäni fiilistelin ihanaa treeninjälkeistä oloa, ja sitten tajusin, että minun pitäisi saada karkkia palkinnoksi hyvästä treenistä. Nyt sitten on karkinhimo varmasti taas loppuillan seurana. Jippii.

matematiikkaa.

Ennen karkiton elämä-projektiani söin karkkia suunnilleen näin:
Maanantaina maanantain takia Jumbo-pussi 2,86 €
Tiistaina kauppareissulla nälän torjuntaan kaksi halpis-suklaapatukkaa 0,51 €/kpl
Keskiviikkona mälsän työpäivän jälkeiseen toipumiseen Haribon Click mix-pussi 2,36 €
Torstaina muuten vaan suklaapatukka 0,51 €
Perjantaina viikonlopun aloituksen ilosta pikkupussi sirkusaakkosia 1,23 €
Lauantaina karkkipäivän kunniaksi Jumbo-pussi 2,86 €
Sunnuntaina aamulla Tupla Kingsize-suklaapatukka (koska on ihana makoilla sängyssä kirjaa lukien ja herkutellen) 1,07 € ja illalla akuuttiin karkinhimoon lääkkeeksi englanninlakuja 2,53 €.
(Hinnat ovat HOK Kauppakassista poimittuja.)

Yhteensä siis 14,44 €. Kuukaudessa (neljässä viikossa) 57,76 €. Vuodessa (52 viikkoa) 750,88 €. Ihan joka viikko ei onneksi ole ollut noin karkkikuorrutteinen, mutta toisaalta on myös ollut niitä viikkoja jolloin olen joka päivä syönyt Jumbo-pussin. Tai hakenut jättipussin Makuunista. Siis olen oikeasti tuhlannu vuodessa reippaasti yli 500 euroa karkkiin. Monen vuoden ajan. Voi rähmä.

Laskin muuten ensin, että vuodessa olisi mennyt yli viisi tuhatta euroa karkkiin (14,44 € x 365) ja sain jo melkein sydänkohtauksen. Onneksi sitten tajusin, että tuo 14,44 € oli tosiaankin viikon karkkisaldo, ei päivän. Voi näitä aivojani.. :D

tavoitteiden tarkistusta.

Karkiton elämäni (joka ei edelleenkään ole läheskään karkiton) junnaa nyt paikallaan, sillä en osaa päättää yritänkö vielä elämää kokonaan karkitta vai tyydynkö vain rajoitettuun karkinsyöntiin. Karkittomuus-projektin aikana karkinsyöntini on vähentynyt huomattavasti, sillä ennen söin viikossa pari kiloa karkkia, nyt enintään parisataa grammaa. Myös esimerkiksi lohtukarkit ovat vähentyneet ja pärjään jo muun muassa huonosti nukutun yön jälkeisen päivän ja sadepäivän ilman karkkia. Kuitenkin esimerkiksi lauantaisin ostan karkkipussin, koska "viikonloppuun vaan kuuluu herkkuilta". Toisaalta, nykyisin ostan 125g Pandan lakupussin kun ennen ostin Fazerin Jumbo-pussin (400g). Tässäkin on siis tapahtunut käänne parempaan. Koen silti yhä edelleen herkuttelevani liikaa, kun karkkien lisäksi tulee syötyä pullaa, pannukakkua jne. On kuitenkin vaikea motivoida itseään aivan herkuttomaan/karkittomaan elämään, kun olen tyytyväinen jo tähän muutokseen. Kun ei ole edes paino-ongelmia tms. motivaattoreita vaan ainoastaan tieto sokerin haittavaikutuksista ja tahto karttaa turhia lisäaineita..

Olisin periaatteessa valmis vielä yrittämään täysin karkitonta elämää, mutta en usko motivaation riittävän siihen kovin kauaa. Jos taas onnistuisin vielä vähän vähentämään herkuttelua, olisin tyytyväinen - ja luottavainen sen suhteen, että saan pidettyä herkuttelun aisoissa. Ehkä tässä karkkiaddiktioon eroon pääsemisessä toimii sama logiikka kuin laihduttamisessa: "ihmedieteillä" laihtuu nopeasti, mutta todennäköisesti dietin jälkeen palaa takaisin vanhoihin ruokailutottumuksiin ja kerää kilot takaisin. Kun taas malttaa pudottaa painoa pikkuhiljaa ruokavaliota parantamalla (ja liikuntaa lisäämällä), on varmemmin matkalla kohti pysyvää elämänmuutosta.

Joo, yritän siis vain entisestään vähentää herkuttelua. Onneksi mulla on nyt muutama koti-projekti, joihin voin yrittää uppoutua karkinhimon iskiessä. :)

Uusi suunnitelmani: Karkkia ( = lakua tai luomusuklaata) saa syödä, kun on aivan pakko saada karkkia ja kaikki makeanhimon taltutuskeinot on käytetty. Hyvä olisi, jos tällainen pakko olisi vain kerran viikossa (ja ei aina lauantaisin, sillä silloin kyse on tottumuksesta eikä todellisesta himosta). Pullaa, kakkua tms. saa syödä rajoitetusti. En kuitenkaan vielä osaa kertoa mitä tuo rajoitettu kakunsyönti tarkoittaa. :) Ainakin juhlapäivinä saa syödä ja muulloinkin silloin tällöin. Ei sentään joka päivä tai edes joka toinen päivä. Uusia ihastuksiani skonsseja ja Pirkka-tuulihattuja saan syödä myös rajoitetusti. Skonssit voivat olla viikonlopun aamiainen kerran kuukaudessa. Tai ehkä kaksi. Ja tuulihattuja saan syödä viikonloppuna iltapäiväkahvin kanssa kaksi kappaletta. Ne on tosi pieniä. Jeps, tämä on nyt tavoitteeni.