29/91.

Olen flunssassa. Saako silloin luistaa karkkilakosta? Karkilla kun on flunssaan parantava vaikutus. Tieteellistä tutkimustulosta en voi asiasta esittää, mutta parantava vaikutus on todettu pitkässä, laajamittaisessa empiirisessä tutkimuksessa (lähipiirissäni). Paras flunssalääkehän on sohva+dvd-/leffamaraton + tee + viltti + villasukat + karkkipussi. Täytyykö mun nyt yrittää selvitä flunssasta ilman karkkia? Ja saako käyttää esim. Mynthoneita vai onko ne karkkia?

26/91.

Ei tästä nyt tule yhtään mitään. Karkinhimo on riivannut jo monta päivää. Tämä on tuskaisaa.

Eilen karkinhimo ei lievittynyt millään, mutta onneksi lapsokainen ratkaisi asian niin, etten joutunut yömyöhällä hakea ABC:ltä karkkia. Lapsi heräsi nimittäin yöuniltaan joskus kymmenen jälkeen ja päätti, ettei hän tahdo nukkua enää ilman äitiä. Nukutin lapsen moneen kertaan ja heti, kun yritin lähteä hänen luotaan pois, hän heräsi. Niinpä lopulta luovutin ja menin itsekin nukkumaan. Ainakin pääsen karkinhimosta eroon, ajattelin.

Aamulla karkinhimo oli tiessään, mutta tämän päivän aikana se on koko ajan voimistunut. Nyt haluaisin kovia salmiakkeja ja tummaa suklaata. Meillä on jääkaapissa muutama pala leipomuksista yli jäänyttä tummaa suklaata (edelleen, terveisiä vain miehelle joka on luvannut syödä ne sieltä minua kiusaamasta) ja äsken oli todella lähellä etten avannut jääkaappia ja napannut suklaata suuhuni. Inhottava inhottava inhottava karkinhimo!

25/91.

Herätessäni aamulla luulin näkeväni All Sorts-englanninlakupussin killuvan naamani yläpuolella. Siitä saakka olen himoinnut kyseistä pussia. Sitten radiossa mainostettiin TV-Mixiä ja nyt himoitsen sitäkin. Illalla on pakko saada englanninlakuja tai tulee Suuri Kiukku. Tiedän sen, sillä se on jo aistittavissa. Mutta samanaikaisesti tiedän, että en voi retkahtaa nyt. Olen selvittänyt kolmen kuukauden karkkilakostani jo lähes kolmasosan - nyt ei enää voi luovuttaa.

22/91.

Nyt tekee mieli karkkia. Aivan sairaasti. Apuaapuaapuaa.


Näin karkinhimoisena ei tule mieleen yhtäkään niistä asioista, joita listasin makeanhimon varalle. Onneksi on tämä blogi niin pystyin lunttaamaan täältä. Listassa on kuitenkin yksi ongelma: se ei toimi. Juon jo teetä. En voi lähteä salille, sillä olin jo pumpissa. En voi jatkaa villapaita-projektia, sillä askartelin äsken tapettiliisterin kera ja se kuivatti kädet niin, että jo ajatus langasta koskemassa ihoon sattuu. En voi lukea hyvää lehteä, sillä kirjoitan blogia. Sitä paitsi vaikka lehtikori on täynnä lehtiä, niistä yksikään ei juuri nyt tällä hetkellä kiinnosta. Jäätelöä ei tee yhtään mieli ja muuta makeaa meillä ei ole. Paitsi tummaa suklaata ja Fazerin ananaskarkkeja, asia josta voisin kiukutella miehelleni jos jaksaisin. Törkeää, ettei hän ole syönyt niitä kaapeista pois toistuvista pyynnöistä huolimatta. Kyllähän nyt sen verran pitäisi toista tukea karkkilakossa, että auttaisi tyhjäämään kaapeista loput karkit pois. Eikö vaan?

Niin, lista ei siis toimi. Yritän kuitenkin selviytyä, sillä en voi nyt retkahtaa.

20/91.

Mihin nämä päivät oikein hujahtaa, kun en muka ole yli viikkoon päivittänyt blogia?! Muutamana päivänä olen ollut pienoisen karkinhimon kourissa, mutta olen selviytynyt siitä kuitenkin melko helposti. Esimerkiksi tapettien repiminen helpottaa kummasti karkinhimoa.

Tänään oli ostettava jogurttirusinoita väsymyksen, nälän ja makeanhimon taltuttamiseen. Ja ennen kuin joku väittää jogurttirusinoiden olevan karkkia niin muistutan, että karkkilakko koskee karkkihyllyn antimia. Jogurttirusinat ovat siis sallittuja (mutta suklaarusinat eivät).

Vielä Pirjo Saarnian Irti makeanhimosta-kirjasta.. Kirjan lopussa on liite, johon voi kirjoittaa vaihtoehtoisia puuhia makeanhimon varalle. Olen nyt yrittänyt keksiä tekemistä, joka ehkä voisi helpottaa tuskaani karkinhimon iskiessä. Mitään kovin innovatiivista en ole keksinyt. Lista on tällä hetkellä tällainen:
- käperry sohvalle lukemaan hyvää lehteä
- juo teetä
- lähde salille
- jatka villapaita-projektia (Kudon miehelle villapaitaa. Se ei tule valmistumaan ikinä, koska joudun purkamaan sitä koko ajan.)
- hädän hetkellä syö jäätelöä tai muuta karkitonta makeaa
(-kiukuttele miehelle)

Jos jollain teistä on hyvä kikka makeanhimon varalle, niin jaa se meidän kanssamme!

Loppuun vielä totean, että lupaan päivittää blogia useammin. Remontti ja kodin laitto vain tuntuvat imevän kaiken ylimääräisen energian ja ajan. Eilen ompelin koko illan verhoja, tänään verhoilin yhtä vanhaa nojatuolia uudelleen - ei mikään kaikkein nopein ja helpoin homma. Mutta pitää ainakin ajatukset pois karkista.

10/91.

Kävin eilen illalla bodypumpissa, puuh. Treenin jälkeen, takapuoleni iskeytyessä auton penkkiin, iski ensimmäinen karkinhimo. Pystyin ajattelemaan vain irttareita, irttareita, irttareita. Join sitten heti autossa Gainomax Recoveryn ja kotona istahdin heti ruokapöytään. Ruokailun jälkeen vedin puutarhahanskat käteen ja lähdin pihalle tekemään syyskukkaistutuksia. Ja tadaa, karkinhimo oli tiessään! Mahtavaa. :)

Sitten siihen Irti makeanhimosta-kirjaan. Kirjassa on niin paljon hyödyllistä tekstiä, että en edes yritä jakaa sitä kaikkea kanssanne tänään, vaan pikkuhiljaa tässä lähipäivien aikana. Enkä tietenkään kirjoita ihan koko kirjaa tänne blogiini, luulen ettei kirjailija oikein arvostaisi sitä. ;) Kursivoidut tekstit ovat suoria lainauksia kirjasta.

Kirjan alussa kerrotaa kannustavasti, että syöminen on pitkälti psykologiaa, minkä takia makeanhimosta irtautumiseen tarvitaan ennen kaikkea tietoa. Ne, joilla on riittävästi tietoa, onnistuvat parhaiten. Siispä tietoa tankkaamaan. Kirjassa kerrotaan myös, että makean himoitsemisesta voi siirtyä hallittuun makeansyömiseen, joka on miellyttävää jo pelkästään siitä syystä, että silloin voi itse vaikuttaa siihen, mitä syö ja milloin syö. Makeanhimoisella tunne on päinvastainen; tuntuu, että makea hallitsee kaikkea, sitä tekee mieli liian usein ja sitä pitäisi saada yhä enemmän. Syöminen on kontrolloimatonta. Ihanaa, Pirjo Saarnia (itsekin entinen makeanhimoaja) tuntuu oikeasti ymmärtävän miten piinaavaa makeanhimo on. Kirja tuntuu ymmärtävän, miltä minusta tuntuu ja siksi se tuntuu lupaavammalta kuin en-ikinä-ole-herkutellut-ravitsemusterapeuttien vinkit.

Saarnia muistuttaa, että aina kun halutaan muuttaa opittuja tottumuksia ja pitkään vallinneita elämäntapoja, tarvitaan vahva motivaatio. --- Jotkut ihmiset tarvitsevat pitkän "kypsyttelyvaiheen ---.  Jep, pitkän kypsyttelyvaiheen minäkin taisin tarvita! Kirjassa ymmärretään myös se, että vaikka tahtoo irti makeanhimosta, samalla ei haluaisikaan luopua siitä tutusta, jokapäiväisestä herkuttelusta. Siksi --- on tärkeää miettiä, miksi käyttäytyy näin. Miksi syön näin paljon makeaa? Onko makea ollut jo pienestä lähtien lohduke? Syönko siksi, koska ei ole mitään muuta tekemistä? Onko makealla herkuttelu totuttu tapa, jota toteutan päivittäin samaan aikaan? Vai enkö tiedä syytä makeanhimooni? Oma herkutteluni on todellakin totuttu tapa, mutta samalla karkki/muu makea toimii lohdukkeena, viihdykkeenä ja ajanvietteenä. Ja tietysti paikkaan makeansyönnillä nälkääni, kun en "ehdi" syödä.

Parhaiten makeanhimosta pääsee eroon, kun etenee asteittain ja kun syömisen tilalle tulee jotain muuta. On hyvin tärkeää, että tilalle tulee tosiaan jotain uutta: ei vain oteta, vaan myös annetaan. Uuden saaminen tavallaan täyttää tyhjiön, jonka makealla herkuttelu aiemmin täytti. Minulla talon remontointi/sisustus-projekti toimivat tänä uutena juttuna. Ehkä.

Kirjan alku on siis, kuten olen jo monesti todennut, todella lupaava. Kirja tuntuu ymmärtävän minua ja antaa juuri minulle sopivia neuvoja. Se valaa minuun toivoa: pystyn tähän!

8/91.

Selailin hiukan Pirkko Saarnian Irti makeanhimosta -kirjaa, se vaikuttaa ihan lupaavalta! Palaan nyt kirjan pariin ja jos saan sieltä vinkkejä tai apua karkinhimooni niin kerron ne teillekin.


ps. Tullessani tänne blogiini iski pienen pieni karkinhimo, tai oikeastaan vain hetkellinen ajatus karkista. Syypää: nuo punssinapit tuossa blogin nimen taustalla. Äh!

7/91. Viikko siis takana!

Olen ollut viikon ilman karkkia. Huh! Oletin, että ensimmäiset päivät tai ensimmäinen viikko olisivat ne vaikeimmat (kuten yleensä), mutta nyt en ole tosiaan edes kaivannut karkkia. Odotan koko ajan kasvavan kauhun kanssa ensimmäistä karkinhimoani, sillä sen täytyy olla aikamoinen. Se on varmaan niin voimakas, että kiristelen hampaitani, hypin tasajalkaa, juoksen ympäri korttelia ja seison päälläni enkä silti saa tuskaa poistumaan. Ja samalla kun odotan sitä ensimmäistä karkinhimoa, toivon, ettei sellaista tulekaan vaan onnistuin eroamaan karkista näin kivuttomasti. Hah, tuskinpa vain.

Kävin tänään pikaisesti kaupassa ja karkkihyllyn ohi kävellessäni minut valtasi outo tunne. Vilkaisin (vahingossa) karkkihyllylle päin ja näin kaikkia herkullisia karkkeja, mutta tiesin myös, että ne eivät nyt ole minua varten. Aikaisemmin karkkihyllyn nähdessäni alan automaattisesti himoita karkkia ja minut valtaa lapsellinen mutkumähaluuuuun-kiukku, jos en silloin saa karkkia. Nyt pystyin tyynesti ohittaa karkit ilman minkäänlaista mielitekoa vaan suhtauduin hyllyyn samalla tavalla kuin esimerkiksi autotarvikehyllyyn: siinä se olla nököttää, mutta minua se ei kiinnosta. Karkkivalikoiman ohitettuani minut valtasi tyyni, kypsä, aikuinen olo sekä voitonriemuinen, kaikkivoipa fiilis: minä voin elää ilman karkkia. Minä en tarvitse karkkia.

Kummallista muuten, miten tunnen (tai siis hetkellisesti tunsin) itseni aikuisemmaksi, kun en syö karkkia. Eihän karkinsyönti tai karkittomuus ole mikään aikuisuuden mittari. Tunnen monenikäisiä "ihan oikeita aikuisia", joilla on karkkiaddiktio. En voi käsittää, miksi siis olisin muka jollain tavalla kypsempi jos (kun) voin elää karkitta.

6/91 (jo!).

Tuoreena omakotitalon omistajana uskallan sanoa, että tämä sadonkorjuuaika on aika kiireistä ja työntäyteistä (mutta ihanaa). Sadonkorjuun aikaan onkin hyvä aloittaa karkkilakko, sillä silloin a) kotona on muitakin herkkuja kuin karkkia (meidän tapauksessa lähinnä tuoreita luumuja ja omenapiirakkaa) ja b) kun viettää kaikki illat hilloja keitellen, ei ehdi ehdi edes istua sohvalle, saati sitten kaivata karkkipussia. Suosittelen siis kaikille karkkiaddikteille omakotitalon ostoa. ;) Myös talvi voisi olla aika hyvä aika karkkilakolle, sillä aamut, päivät ja illat menevät varmaan lumitöissä (toivottavasti ei myös vesiputkia sulatellessa). Tämän ei sitten ole tarkoitus olla valitus, sillä tiesin omakotitalon teettävän paljon työtä ja ainakin tähän asti olen todellakin nauttinut tästä puuhastelusta.

Lainasin kirjastosta kaksi kirjaa, joissa käsitellään makeanhimoa ja neuvotaan kuinka siitä pääsee eroon. Tarkoitus olisi vähän selailla niitä tässä joku ilta, jos vaikka kirjoista nousisi vinkkejä tai mielenkiintoisia ajatuksia karkkilakon suhteen. Toisen kirjoista, Pirjo Saarnian Irti makeanhimosta, olen lukenut muutama vuosi sitten ja silloin kirja oli minulle aivan turha. Ajattelin kuitenkin antaa kirjalle uuden mahdollisuuden nyt, kun tahdon ihan oikeasti irti makeanhimosta. Katostaan mikä on tuomioni. :)

4/91.

Ensimmäinen karkiton viikonloppu on pian ohi ja selvisin siitä kunnialla. Hyvä minä! En edes herkutellut mitenkään ylenmäärin (vain vähän jäätelöä ja aika paljon täytekakkua) eikä tullut yhtäkään karkkikiukkua tai oikeastaan edes karkinhimoa. Kumma juttu. Tässähän pian tuudittautuu luulemaan, että karkkilakko sujuu jatkossakin yhtä kivuttomasti ja helposti. Puuh puuh pois sellaiset luulot. Kyllä tässä lakossa tulee vielä tiukkoja paikkoja, mutta toivottavasti ei ihan niin tsein kuin alkuvuoden lakkoilussa.

2/91.

Jo lähes kaksi päivää ilman karkkia! Yllättävän helppoa on tänäänkin ollut, vaikka tänään onkin ollut aika kamala päivä ja välillä on sen takia tehnyt mieli herkkuja. Huomenna ollaan menossa Ikeassa käymään, siellä voikin olla hankalaa, koska tykkään ehkä kaikista Ikean karkeista. No, kyllä mä selviän. :)

Eri ihmisillä on eri käsitys siitä, mikä on karkkia enkä tahdo kuulla jotain syötyäni, että "tuohan on karkkia, mites se sun karkkilakko..?" Niinpä tein karkkilakolleni yhden yksinkertaisen säännön, josta ei poiketa: en syö mitään mitä löytyy karkkihyllyltä - paitsi purkkaa. Saan siis syödä Fanipaloja, lakritsijäätelöä, marenkeja, pähkinävoita.. Mutta en saa syödä Jumbo Remix-pussia, vaikka sellaisia olisi yksi lavallinen hevi-osaston vieressä (kuten meidän vakiokaupassa on), sillä Jumbo Remix löytyy myös karkkihyllystä. Eikö ole aika helppo ja selkeä sääntö? Voisin kyllä lisätä vielä sellaisen, että myöskään en saa syödä niitä jäätelöitä, joita kutsun jäädytetyiksi suklaapatukoiksi eli esimerkiksi Mars-jäätelöpatukkaa.

illan tuntoja.

Karkkilakon ensimmäinen päivä on mennyt yllättävän kivuttomasti. Muutaman kerran olen meinannut vahingossa nakata suuhuni vaahtokarkin, sillä meillä on niitä keittiössä purkissa, mutta onneksi olen ajoissa muistanut lakkoiluni. Miehen täytyy kai tyhjentää vaahtisjemma (samoin kuin peltinen ananaskarkkipurkki) ennen kuin minulle iskee ensimmäinen kova karkinhimo.

Nyt illalla tekee vähän mieli karkkia, koska en ole ehtinyt tehdä iltapalaa. Nälkäkarkinhimo siis. Ja kun haukottelin, suuhuni tuli After Eightin maku. Hmm..? Mutta joo, ainakin päivän selviän karkitta helposti. Jes! Täytyy ottaa vain jokainen päivä yksittäisenä haasteena eikä ajatella sitä, että seuraavakin päivä (samoin sitä seuraava ja sitäkin seuraava ja...) pitää elää ilman karkkia. Eli jatkossa joka aamu aion päättää: tänään en syö karkkia ja keskityn vain siihen päätökseen enkä mieti karkkilakkoa kokonaisuutena.

Ai niin. Karkkilakon selviytymissuunnitelma alkaa muodostua. Olen varannut itselleni paljon puuhaa (verhojen ompelua, tapetointia, puulattian hiontaa & maalaamista, hillojen & mehujen tekoa, villapaidan neulomista jne.) ja huomenna ostan pakkaseen hätävaraksi (lakritsi)jäätelöä. Jotain muutakin "selviytymisstrategioita" (eli ihan normaaleja juttuja) olin suunnitellut, mutta unohdin ne jo! :D

positiivisuutta.

Karkkilakko alkoi jo kaksitoista tuntia sitten ja olen edelleen hengissä. Olen tänään myös positiivisen ajattelun mestari. Sen sijaan, että voivottelisin kuinka joudun olla kolme kuukautta ilman karkkia, ajattelen näin: enää yhdeksänkymmentäyksi päivää ja sitten saan taas karkkia. Helppoa!