keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

juupas eipäs & karkittomuuden säännöt.

Olen taas joutunut tilanteeseen, jossa kaksi pikkukaveria asustaa olkapäilläni (tai ehkä aivoissani, sillä en näe niitä olkapäilläni). Toinen tyypeistä, se pahis, houkuttelee koko ajan herkuttelemaan karkilla ("ei yksi pussi haittaa, syö syö syö!") ja samalla hyvis yrittää muistuttaa minua siitä, että en tahdo syödä karkkia, että siitä tulee morkkis ja paha olo. Tämä on kamalaa.

Olen herkutellut nyt parin viikon aikana niin paljon, että olen lihonut vähän. En tiedä paljonko, sillä en harrasta vaa'alla käyntiä kovin usein (en välitä painolukemasta tai vaatekoosta, vaan siitä onko oloni hyvä vai huono). Painoni ei ole varmaankaan noussut paljoa, sillä mies ei ole lihomistani huomannut (tai ainakin väittää niin). Itsellä on kuitenkin koko ajan paksu, painava ja kamala olo. Niinpä en todellakaan haluaisi pistää suuhuni karkkia tai mitään muutakaan herkkua. Ja silti sitä tekee koko ajan mieli. Ja koska pahis olkapäälläni muistuttaa koko ajan siitä, että ensi maanantaina alkaa karkittomuus, niin tahtoisin käyttää kaiken tämän jäljellä olevan ajan karkkia puputtaen. Tiedän kuitenkin, etten nauttisi karkista vaan potisin huonoa omaatuntoa jo karkinsyönnin aikana. Ja tämä on painonnousuni syytä! No, voinhan toki syödä karkkia siitä nauttimatta, ei olisi ensimmäinen kerta.. Mutta en kuitenkaan tahtoisi sitäkään tehdä, koska se on.. no, tyhmää.

Maanantaina alkavan karkkilakkoni suunnitelma on tämä: olen totaalisesti karkkikiellossa ainakin 4.-31.7. eli neljä viikkoa. Ei voi olla kovin vaikeaa, eihän?! ;) Totaalikiellon jälkeen saan syödä kerran viikossa karkkia, mutta vain yhtä lajia ja vain pienen pussin. En siis saa tehdä sitä, mitä aiemmin harrastin luvallisena karkkipäivänä: ostin muutaman suklaapatukan, Jumbo-pussin ja mahdollisesti vielä lakupatukoita tai pienen lakupussin.

Jos/kun onnistun selviämään neljä viikkoa ilman karkkia, palkitsen itseni hieronnalla. Ja jos totaalikiellon jälkeen selviän kaksi kuukautta yhdellä pienellä pussilla viikossa, saan tilata itselleni lehden vuosikerran. Jos pärjäisin joulukuuhun asti maltillisella karkinsyönnillä, saisin pitää joulun ajan lomaa ja nauttia joulun ajan herkuista ja joulukarkeista hyvällä omallatunnolla (!). Termi "joulun aika" vaan on vielä määrittelemättä.. Jouluhulluna jouluni alkaa joskus lokakuussa ja loppuu tammi-helmikuun vaihteessa. Loma karkittomuudesta ei kuitenkaan tietystikään kestäisi niin kauaa, vaan ehkäpä noin viikon verran (24.-31.12.). No, sitä ehtii sitten miettimään jos sinne asti onnistun olemaan lähes karkitta..

Repsahduksia tulee melkeinpä varmasti, sen verran hyvin tunnen itseni. Jos repsahdan kerran ja menetän heti kaikki palkintoni niin silloinhan ei ole järkeä jarkaa karkittomuutta, koska ei saa palkintoja. Repsahdusvara pitää siis olla. Olisikohan sopivaa, jos ensimmäisen neljän viikon aikana saisi tapahtua maksimissaan kaksi repsahdusta (yhteensä, ei per viikko!)..? Ja sitten seuraavien kuukausien aikana repsahduksia saisi tapahtua.. hmm.. ehkä vain yksi kuukautta kohti? Silloin saan kuitenkin karkkia joka viikko yhtenä päivänä niin pakkohan minun on selvitä ilman repsahduksia. Eikö vaan?

Jes, alan olla jo melkeinpä innoissani tästä tulevasta lakkoilusta! Ja nyt on sellainen olo, että I can do it! Toivottavasti vaan joku teistä lukijoista tarttuu haasteeseeni, ettei tarvitse yksin lakkoilla. Come on, vain neljä viikkoa karkitta. Kyllä te siihen pystytte! :)

maanantai 27. kesäkuuta 2011

karkkia karkkia karkkia!

Nälkä (ja pienoinen ketutus) iski iltapäivällä, siispä ostin kauppareissulla Aarrearkku-pussin (sen pienimmän koon). Söin sen kävellessäni kotiin. Hups. Karkinhimo hellitti hetkeksi, mutta nyt illalla olen taas ihan yhtä karkinhimoinen. Matkalla kotiin bodybalancesta (jonka aikana nukahdin) meinasin poiketa kaupassa hakemassa säkillisen karkkia, kun teki niin kovasti mieli. Ärsyttävää tällainen karkinhimo, joka ei edes lähde pois karkkia syömällä (paitsi jos syö niin paljon, että tulee paha olo).

Motivaatio päästä eroon karkista on taas kasvanut, sillä jatkuva karkinhimo on piinaavaa ja kiristää hermoja. Rahaakin palaa taas karkkiin ihan liikaa ja kaiken kukkuraksi jatkuvan karkinsyönnin seurauksena olen saanut ihanat selluliittikertymät jalkoihin. Höh!

Nyt alan tsempata itseäni, sillä ensi viikolla, tarkemmin sanottuna maanantaina 4.7., aloitan (jälleen kerran) karkittoman elämän. En aio syödä karkkia ainakaan kuukauteen, en yhden yhtäkään. Olen lähdössä Tallinnaan päiväksi, mutta en aio sortua laivan tax free-osastolla. Olen menossa mökille, mutta en tarvitse karkkia sinne. En osta (enkä syö) karkkia kiukkuun, nälkään enkä mihinkään muuhunkaan tunne- tai muuhun tilaan. En yksinkertaisesti laita suuhuni karkkia ainakaan kuukauteen. Ja nyt hyvät blogini lukijat, saisinko huomionne.. Haastan myös teidät kaikki karkittomaan kuukauteen! Toivottavasti tartutte haasteeseen, sillä vertaistuki on varmasti tarpeen kunhan taas pääsen tositoimiin karkkilakkoiluni suhteen. Voidaan sitten täällä blogissa antaa vertaistukea toisillemme.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

juhannus.

Muiden parannellessa juhannuskrapulaa, minä poden makeaähkyä, morkkista liiallisesta herkuttelusta ja toki myös makeanhimoa. Vietimme juhannuksen mökillä ja siellä tuli hieman herkuteltua.. Tein sinne porkkanakakun ja suklaatrifflen (eli kerroksittain suklaamoussea, tryffeliä, mustikoita ja mutakakkua), miehen sisko teki herrkullista valkosuklaa-limekakkua ja lisäksi syötiin pullaa, karkkia, suklaata.. Nyt olen ihan valmis lopettamaan kesäloman karkkilakkoilusta. Ensi viikonloppuna on kuitenkin tiedossa on reissu Pohjanmaalle enkä selviä pitkistä automatkoista ilman karkkia. Niinpä taidan lomailla vielä ensi viikon ja palaan ruotuun sitten maanantaina 4.7. Viikko aikaa vetää karkkiöverit siis.

Tämän kesäloman aikana karkinsyöntini on muuten pysynyt aika kohtalaisena, joten oikeasti näistä karkittomista hetkistä on ollut jotain hyötyä!

tiistai 21. kesäkuuta 2011

om-om-Omar.

Syön pullaa ja juon lakritsiteetä enkä voi ajatella muuta kuin Omar-karamelleja. Niitä on pakko saada tänään.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

karkinhimo ei lomaile.

Minulla oli eilen jatkuva karkinhimo. Söin pannukakkua kermavaahdon kera, pussillisen täytelakua, hyvää grilliruokaa ja jälkkäriksi kaurakeksi-persikkakakkua.. Ja silti olin vielä illalla ihan valmis lähtemään abc:lle karkkiostoksille.
Tänään ei ole ollut paljoakaan parempi päivä. Päinvastoin oikeastaan. Söin tekemääni mustikka-mustaherukkarahkaa paljon (tai siis PAL-JON). Se ei vienyt makeanhimoa yhtään. Olen penkonut pakastintamme, mutta siellä ei ole jäätelöä (miten se on mahdollista?!). Pakastimessa oli vain niitä pakastettuja mangon- ja banaaninpaloja, joiden pitäisi auttaa makeanhimoon ja joita mielelläni napostelisinkin, jos ne eivät olisi jäätyneet niin tiukasti toisiinsa kiinni. Pakko saada karkkia!! Karkinhimo ei siis ilmeisesti aio pitää kesälomaa vaan aikoo piinata minua koko kesän.

Sain muutama tunti sitten tekstiviestin, joka ilmoitti että tilaamani paketti on nyt jätetty lähimpään Siwaan. Yritin vakuuttaa miehelleni, että lapsen uudet kestovaipat on haettava juuri nyt, ne eivät millään voi odottaa huomiseen. Mies ehkä tajusi, että olisin samalla ostanut karkkia ja siksi ei päästänyt minua hakemaan pakettia. Höh! Tämän jälkeen aloin miettiä, miksi mieheni ei ole tajunnut koskaan perustaa meille hätäkarkkivarastoa, jonka saisi avata vain järkyttävän karkinhimon piinatessa. Hetken elin jossain karkkikätköhallusinaatiossa ja pohdin, mitä karkkeja mieheni on hätävarastoon jemmannut. Sitten tajusin, ettei sitä varastoa ole olemassa vaan keksin sen juuri. Voi mikä raivo minut valtasikaan: miksi tuo toope mieheni ei ole voinut tällaistakaan asiaa ajatella? Onneksi tämä koko kohtaus hätäkarkkivaraston keksimisestä raivon laantumiseen kesti ehkä kaksi minuuttia, joten en sentään raivonnut miehelleni karkkivaraston puuttumisesta.

Taidan olla parantumaton karkkiaddikti.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

hämmästystä.

En käsitä vieläkään tätä kunnolla, mutta karkkia ei ole tehnyt mieli moneen päivään! Ihan kummallista.
Eilen tein voisilmäpullia, kun piti keksiä jotain käyttöä maidolle, jolla oli parasta ennen-päivä jo ohi. Söin niitä pullia sitten.. no, aika monta. Eli edelleenkään en ole herkuttomalla linjalla. :)


Voi olla, että karkinsyönti loppuu kohta kokonaan. Tehtiin nimittäin eilen tarjous yhdestä talosta ja jos ostetaan se niin kaikki rahat menee remonttiin ja lainoihin. Eikä kyllä ole varmaan aikaakaan enää herkutteluun, kun on remontoinnit, pihatyöt ja tietysti enemmän siivottavia neliöitä. Mutta siis, tämä on vielä jossittelua sillä voihan se olla ettemme saa sitä taloa.

Lauantai-ilta eikä minulla ole karkkia, eikä edes karkinhimoa. Tämä on niin väärin! Tai ainakin outoa.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

arkista kesälomailua.

Olen nyt ollut "kesälomalla" karkittomasta elämästä muutaman päivän. Maanantai-iltana kaupassa sorruin karkkipussiin (koska lähdin kauppaan nälkäisenä), mutta pussi oli tavallista namipussiani pienempi, jaoin sen mieheni kanssa ja osasin nautiskella siitä. Sen jälkeen ei olekaan tehnyt mieli karkkia! Aivan käsittämätöntä. "Jos kiellät jotain itseltäsi, himoitset sitä vain enemmän", toitottavat ravintoterapeutit ja life coachit aina. Se taitaakin olla totta. Lisäksi olen nyt yrittänyt pitää huolen siitä, etten päästä nälkää liian suureksi vaan muistan syödä välipaloja. Välipalaihastukseni (turkkilainen jogurtti + ananasmurskapurkki) ei kyllä ole ihan kaikkein kevyin välipalavaihtoehto, mutta aivan sama. Pääasia, etten syö karkkia jatkuvasti.

Tämä "kesälomailu" on kuitenkin ollut arkista puuhastelua kotona. Vaikka täällä pystyisinkin pitämään välipaloilla nälän ja karkinhimon kurissa, epäilen, että mökkireissulla tulee taas syöpöteltyä kaikella mahdollisella makealla. Siellä ei muista syödä välipaloja tai muitakaan ruokia tarpeeksi tiheästi ja sitten nälkäänsä syö karkkia, kakkua, pullaa, mitä nyt vaan saa käsiinsä.

Pakko vielä myöntää, että vaikka karkinhimoa ei ole ollut niin olen silti herkutellut. Maanantaina leivos ja puolikas salmiakkimarenki(!) ystävän luona, eilen puolitoista munkkia ystävän seurassa ja tänään ihanan kakunpalan vanhempieni seurassa. Nyt yritän olla viikonloppuun asti herkuttelematta. Toivottavasti viikonloppuna on hyvä sää (säätiedotus ei kyllä näytä lupaavalta), sillä lauantaina aion suunnata perheeni kanssa kohti paikallista kahvilaa, josta saa herkullisia jäätelöannoksia ja sunnuntaina menemme ystäväpariskunnan luo grillaamaan. Nam nam.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

dietin jälkeen & kesäloma.

Niin, kolmen päivän dietti on ollut jo hetken taakse jäänyttä elämää. Sen jälkeen elämä onkin ollut yhtä herkuttelua. Olen syönyt viikonlopun aikana jäätelöä, macaron-leivoksia, dominoita, voisilmäpullia, kuivakakkua, niitä uusia Tupla-keksejä/suklaapaloja ja osuuden neljästä karkkipussista. Hups! Viikonlopun teema on siis taas kerran repsahdus.

Vielä siitä kolmen päivän ruokavaliosta. Ruoat olivat hyviä ja sain uusia reseptejä, joita varmasti jatkossakin käytän (muun muassa nizzansalaatti ja mango-avokado-rapusalaatti). Tajusin syöväni jatkuvasti vähän liian vähän ja ehkäpä myös liian yksipuolisesti. Ruokavalio herätti pienen innostuksen terveellisempään syömiseen ja mikä tärkeintä: se toimi! Osittain. Kun syö tarpeeksi ja monipuolisesti ja niin, että hiilareita ja proteiineja saa sopivassa suhteessa niin näköjään karkinhimo pysyy poissa. Siis se verensokerin heittelystä ja nälästä johtuva karkinhimo. Se ei kuitenkaan poista kiukutuksesta tms. johtuvaa "nyt ansaitsen kyllä karkkia"-oloa. Siihen en ole keksinyt muuta ratkaisua kuin tiukempi itsekuri. Eihän tämä makeanhimosta irti rimpuilu mitään rakettitiedettä ole, mutta vaatii itsekuria, ruokavalioremonttia ja motivaatiota.

Motivaatio.. Voi huokaus. Se on tällä hetkellä vähän kadoksissa, olenhan nyt melkein puoli vuotta yrittänyt päästä eroon liiallisesta makeansyönnistä ja olen epäonnistunut siinä aika surkeasti. Onhan herkutteluni vähentynyt hurjasti, mutta silti karkiton elämäni on lähinnä huono vitsi ja yhtä suurta repsahdusta. Tällä hetkellä motivaatio on nollassa ja itseluottamus (tämän asian suhteen) samoin. Aina kun iskee pienikin makeannälkä, annan periksi koska "sorrun kuitenkin jossain välissä niin miksi kituuttaisin hetken ilman makeaa". Niinpä taidan pitää tämän kuun loppuun asti kesälomaa karkittomaan elämään pyrkimisestä ja aloitan sitten heinäkuun alussa uudelleen, toivottavasti itseluottamusta ja motivaatiota uhkuen. En silti vetäydy kesälomalle täältä blogista vaan kirjoittelen miten kesäloma vaikuttaa karkin-/makeanhimooni. Toivottavasti makeansyönti ei pyöri koko ajan mielessä kun se ei ole kiellettyä. :)

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

pikapäivitys

Kolmen päivän ruokavaliokokeilu on nyt ohi, onneksi. Mulle ei kyllä sovi yhtään tuollainen ennaltalaadittu menu. Jos tahdon syödä turkkilaista jogurttia ja ananasmurskaa aamupalaksi niin kyllä ärsyttää kun pitääkin syödä 1 dl veteenkeitettyä kaurapuuroa ja kourallinen pähkinöitä. Pyh! MUTTA.. Makeanhimoa ei ollut tämän kolmen päivän aikana! Tosin se ei tarkoita sitä, etten olisi lipsunut ruokavaliosta ja syönyt makeaa. ;)

On ollut niin kiireisiä päiviä tässä, että painun pehkuihin. Huomenna emännöin me&i-kutsuja ja sen jälkeen lähden mökille, joten voi olla että kirjoittelen vasta sunnuntaina seuraavan kerran. Tarkoitus on kyllä kertoa vähän enemmän myös dietin toisesta ja kolmannesta päivästä sekä ruokavaliomuutoksen vaikutuksista.

Nauttikaa auringosta ja lämmöstä! :)

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

dietin ensimmäinen päivä.

No niin, ensimmäinen hiilarihimosta eroon-dietin päivä alkaa olla pulkassa. Makeaa on tehnyt mieli välillä, mutta ei kovin voimakkaasti ja nekin makeanhimo-hetket ovat johtuneet siitä, että ateriavälit ehtivät venyä liian pitkiksi. Tein jopa suklaakakun tänään (olin luvannut sellaisen tuttavalle jo aiemmin) eikä tehnyt edes pahaa, vaikka tiesin etten saa siitä palaakaan. Normaalisti olisin tehnyt toisen kakkusen itselleni "kun kerta toikin sai".

Bongasin siis vuoden 2008 Kauneus & Terveys-lehdestä (nro 2) kolmen päivän kuurin, jonka pitäisi hillitä hiilarihimoa. Tuo kuuri ei siis ole mikään ihmedietti, vaan siinä on ideana se, että syö tasapainoisesti ja riittävästi. Kuurissa on otettu huomioon muun muassa ruokien matala GI (glykeeminen indeksi) ja lehden ruokavalion on laatinut Hanna Skyttä, joka opiskelee (tai on opiskellut lehden ilmestymisen aikaan) naturopaattista ravitsemustiedettä. Kuurin päivittäinen energiansaanti on alhainen ja sopii vain laihduttajalle ja hyvin kevyttä toimistotyötä tekevälle, muille suositellaan ruokamäärän lisäämistä kolmanneksella. En ole jaksanut miettiä kovin tarkkaan miten paljon kolmannes on, joten olen syönyt vähän enemmän kasviksia ja hedelmiä ja yhden ylimääräisen leivän. Kai minä hengissä pysyn.

Kuurin ensimmäinen päivä (suluissa ylimääräiset ruoat):
Ennen aamiaista - ½ sitruunan mehu sekoitettuna lämpimään veteen. Tämän pitäisi stimuloida ruoansulatusta
Aamiainen - Omeletti, jossa kananmuna ja kaksi valkuaista, pinaattia, tomaattia ja herkkusieniä. Siivu kalkkunaleikettä ja viipale täysjyväleipää (toinen samanlainen leipä ja leikkele), teetä.
Välipala - ½ purkkia raejuustoa, ½ purkkia tonnikalaa vedessä, varsisellerin paloja
Lounas - Vietnamilainen kanasalaatti, jossa 100 g broilerinfileesuikaleita, ½ porkkana, pavun ituja, 2 dl kiinankaalia, ½ ruukkua minttua, ½  ruukkua korianteria, ½ rkl cashewpähkinöitä ja päällä limettimehua ja valkosipulia. Lisänä viipale täysjyväleipää.
Välipala - pieni omena, 30 g juustoa (vesimelonia).
Päivällinen - 100 g lohta, 2 dl parsa- ja kukkakaalia, 2 dl vihersalaattia ja 1 dl kidneypapuja.
Iltapala - 2 dl luonnonjogurttia, marjoja, ½ dl pähkinäsekoitusta ja teetä

Ruoat ovat olleet tosi hyviä, vain aamun sitruunavesi oli aika vaikea saada alas. Ihana mieheni lupasi myös osallistua kuuriin, ettei tarvitse tehdä kaksia ruokia. En kuitenkaan kertonut kuurista sen tarkemmin, joten koko päivä on ollut täynnä (ikäviä) yllätyksiä. Hänellä on kuitenkin "erivapauksia", esimerkiksi hän syö lounaan töissä. Mies oli myös aika kauhuissaan kun kuuli, ettei saa kolmeen päivään kahvia, joten kahvinjuontikin on hänelle sallittua. Kauhistuneimmalta hän näytti, kun kerroin välipalan sisältävän hänen inhokkiruokaansa, raejuustoa. No, raejuustoa ei tarvinnut syödä, mutta sitten myöhemmin hän sortui syömään yhden keksin. Ihan varmasti sen raejuustottomuuden syytä!

ps. Blogissa vierailuita yli 4100! Ohhoh, mahtavuutta. Kiitos kaikille vierailijoille!

lauantai 4. kesäkuuta 2011

kahdeskymmenes päivä.

Meillä oli eilen luokkakokous ja söin siellä vähän karkkia. Tai ehkä vähän enemmän kuin vähän. Mutta se ei oikeastaan ollut mun syy, sillä mut pakotettiin syömään niitä.

Olin tänään siis ylioppilasjuhlissa. Maltoin aika hyvin pysyä poissa herkkuja notkuvasta ruokapöydästä, toki maistelin vähäsen kaikkea. Ja koska olin niin reipas niin palkinnoksi siitä syön juuri tällä hetkellä Pandan Natural-lakua. Onpa hyvää! Huomenna aloitan sen kolmen päivän ruokavaliohässäkän, jännittää miten se toimii vai toimiiko mitenkään. :)

torstai 2. kesäkuuta 2011

kahdeksastoista päivä.

Tänään meillä on juhlittu nimipäivää eli herkuteltu. Tein viidakkokakun, jossa oli suklaakuorrute ja koristeena karkkeja ja viidakon eläimiä. Aina kakkukahvien jälkeen tekee mieli suolaista ja sitten suolaisen ruoan jälkeen tekee mieli makeaa. Viheliäinen kierre! Viikonloppunakin tulee herkuteltua muun muassa ylioppilasjuhlissa. No, ensi viikolla lopetan herkuttelun. Taas kerran. :) Mutta jos joku teistä lukijoista on ollut tai on parhaillaan dietillä, niin kertokaapas miten toimitte juhlissa, joissa on ruokaa tarjolla. Syöttekö kaikkea vähän, jotain yhtä tai muutamaa juttua vähän vai jätättekö kaikki herkut syömättä?

Tässä vielä muutama kuva kakusta (ohje löytyi Sara LaFountainin kirjasta Passion for Food). Meidän keittiössä on kyllä kyllä maailman huonoin paikka kuvata mitään, kun pöytä on mäntyä ja seinä keltainen niin kaikista kuvista tulee kellertäviä ja muutenkin oudon värisiä ja jotenkin pliisuja.