päivä 30.

Hyvää Makumaasta-laatikossa on 680g karkkia. Söin sellaisen laatikon yksin noin 24 tunnissa. On kyllä hyvä karkkilakko!

Herkuttelu on nyt ryöstäytynyt ihan käsistä, koska olen hoitanut rokotuksesta kipeytynyttä itseäni karkilla ja muilla herkuilla. Eilen oli miehen toisen nimen nimipäivä ja tämän suuren juhlapäivän kunniaksi oli pakko leipoa jotain makeaa. Tein cupcakeja, joihin tuli banaania (terveellistä!), Mars-patukan palasia ja kinuskikastiketta, päälle sitten kermavaahto-rahka-tomusokeriseos ja keltaiseksi värjättyä sokeria. Niitä tuli yhteensä 21 kpl, joten totesin miehelle, että hän voi viedä niitä maanantaina töihinkin. Mutta eipä voikaan, sillä niitä on enää muutama. Ja ei, meillä ei ole käynyt vieraita. Olemme vain kunnostautuneet ahkerina cupcake-syöpöttelijöinä. Söin yhden iltapalan alkupalana, toisen iltapalaleipien kera ja kolmannen iltapalan jälkiruokana. Tänä aamuna söin niitä aamupalalla ainakin kaksi, ehkä kolmekin. Ja kas kummaa, tänä aamuna vauvauinnissa en meinannut mahtua uimapukuuni.

Ostin tänään uimahalliin kymppikortin ja aion nyt ryhdistäytyä kuntoilun (ja toivottavasti myös ruokailun) saralla. Entisessä elämässäni (siis ennen vauvaa) harrastin liikuntaa 5-6 kertaa viikossa, nyt liikkumiseni rajoittuvat äiti-vauvajoogaan ja vaunukävelyihin. Ei mikään ihme, että en voi enää herkutella samaan tahtiin kuin aiemmin. Ei myöskään mikään ihme, että viimeiset raskauskilot istuvat sitkeästi vyötärölläni. Uusi päätös: harrastan liikuntaa vähintään neljästi viikossa, en herkuttele viikolla (paitsi keskiviikkoisin meidän mammatapaamisessa + kyläreissuilla, jos jotain on tarjolla) ja viikonloppuna saan syödä kohtuullisen määrän karkkia perjantaina tai lauantaina ja yhden pullan tai vastaavan sunnuntain päiväkahveilla.