uudet säännöt.

Kuten edellisistä blogiteksteistä (ja blogin harvasta päivittymistiheydestä) on ehkä voinut päätellä, viime viikot ovat olleet hektisiä. Niin hektisiä, että jopa mun duracell-akku uhkasi tyhjentyä. Hämmentävää. Kun nauttii kaikesta mitä tekee, on vaikea käsittää että akkua täytyy silti ladata. Että ei voi paahtaa sata lasissa aamuseiskasta puoleen yöhön tai sen yli ja nukkua yöt pätkissä lasten heräillessä.

Kun sitten aamut alkoivat säännöllisesti ajatuksella "ei v****, taas uusi päivä", oli lyötävä jarru pohjaan. Oli taas kerran opeteltava hengittämään syvään ja rauhoittumaan, ei sääntäämään jokaiseen innostavaan puuhaan ja tarttumaan jokaiseen inspiroivaan ideaan. Mahtaville tarjouksillekin olen joutunut sanomaan "ei kiitos" ja "valitettavasti nyt ei onnistu". Huh, se tuntuu joka kerta yhtä kamalalta. Mutta joskus on pakko.

Mun aivot kävi sellaisilla ylikierroksilla, että päässä tuntui koko ajan huminaa, surinaa ja niin edelleen. Se syö keskittymiskyvyn ja kärsivällisyyden, muun muassa. Viikonloppuna pyhitin pari päivää levolle, esimerkiksi perjantaina torkuin sohvalla takkatulen rätinässä pari tuntia. Lauantaina kävin tekemässä rauhassa (ei siis "kiirekiirekiire,teeäkkiäettäpääsetjatkamaantöitätaiolemaanperheenkanssaäkkkiiii!!"-nauha päässä pyörien kuten yleensä) ja istuin vielä infrapunasaunassakin. Illalla tein vähän töitä, mutta ihan leppoisasti vaan, ja sitten menin ajoissa sänkyyn piikkimaton päälle köllimään ja kirjaa lukemaan. Pää onkin nyt ollut hiljaisempi, syke ja hengitystahti rauhallisemmat. Oi miten ihanaa!!

Eilen illalla meinasi taas iskeä stressi kaikista asioista, jotka odottavat tekemistä, joiden deadline lähestyy, jotka haluaisin tehdä ja niin edelleen. Pää surisi taas enkä osannut tehdä pientäkään päätöstä (varma merkki stressistä mulla). Unohdin työt suosiolla, käperryin sohvalle miehen kainaloon katsomaan Top Gearia ja söin kuulkaa vieraita varten ostetun keksipaketinkin!


Terkut sohvalta!

Mun on nyt pakko opetella ottamaan itselleni rauhoittumisaikaa. Mun on löydettävä liikunnan lisäksi muitakin rentoutumiskeinoja, sellaisia, joissa mieli ja kroppa saavat levätä. Lisäksi mun oli laadittava itselleni työ/vapaa-aikaa koskevat säännöt, koska silloin kun työstä tykkää ja toimisto on kotona, on työtä ja vapaa-aikaa tosi vaikea erottaa toisistaan.

Miksi? Siksi, että en ole kovin mukava äiti tai puoliso stressaantuneena. Siksi, että silloin en ole kovin hyvä ystävä tai viihdyttävää seuraa. Siksi, että en halua olla väsynyt ja ylikierroksilla. Siksi, että silloin liikunta ei ole niin hauskaa kuin yleensä eikä kunto kehity. Ja myös siksi, että hyvinvointi-/terveys-/liikunta-alalla työskennellessä haluan olla esimerkkinä asiakkailleni ja muillekin ihmisille. Parin tunnin yöunilla, turbonappi pohjassa koko päivän tohottaessa en todellakaan ole hyvä esimerkki, paitsi varoittava sellainen. Ja siksi, että pidän töistäni todella paljon ja haluan tehdä niitä jatkossakin. Jos jatkan näin, olen jossain välissä syvässä suossa nimeltä Uupumus. Sinne en halua, joten nyt oli toimittava.

Niinpä laadin itselleni säännöt.

Ne ovat tässä:
- en lue sähköpostia/facebookin inbox-viestejä tms. lasten kanssa ollessani (Jos leikkivät rauhassa keskenään eivätkä tarvitse mua, sitten saan hoitaa kiireisen asian.)
- en lue sähköpostia/facebookin inbox-viestejä klo 21 jälkeen illalla. Enkä käytä SoMeakaan tuon aikarajan jälkeen.
- työnteko on lopetettava tavallisesti klo 22 mennessä, poikkeuksia voi olla silloin tällöin
- sängyssä on oltava 22.30, jotta on aikaa rauhoittua ennen nukkumaanmenoa
- pidän joka päivä vähintään 15 minuutin rauhoittumistauon, mielellään iltapäivällä (Tänään yritin tätä kun kerrankin kumpikin lapsi oli päiväunilla, mutta teemukillinen kesti vain kuuden minuutin ajan. Sitten aloin jo touhottaa töitä.)
- pidän yhden totaalivapaapäivän viikossa: ei töitä, ei opiskelua, ei mitään niihin liittyvää (tai jos ihan vähän kuitenkin?)
- etsin rauhoittumis-/rentoutumiskeinoja ja käytän niitä säännöllisesti

Tämä viimeinen kohta on ehkä kinkkisin. Kun.. No.. Joka kerta joogatessa huomaan, kuinka hyvää se tekisi mulle. Mutta kun se on niin hidasta ja tylsää! Koko tunnin vilkuilen kelloa ja mietin, onko vielä kauan jäljellä. Ja ajatus karkaa noin sekuntin välein uuteen asiaan, hirveän raskasta koittaa keskittyä vain hengitykseensä. Ja pahinta on se, kun tulee hyviä ajatuksia ja haluaisin kirjoittaa ne ylös ja sitten kuuluu opettajan ääni, joka kehottaa päästämään irti päähän tulevista ajatuksista. Eiii, en halua!!

Joskus olen huomannut, että joksu ja uinti ovat mukavan meditatiivisia, rentouttavia ja rauhoittavia lajeja. Mutta ylikierroksilla käydessä on vain yksi vaihde: "täysii!". Ei hyvä.

Käsityöt? Eiih. Toimii hyvässä seurassa eli meidän kerran kuukaudessa kokoontuvassa Viiniä&Villasukkia-illassa, mutta ei muuten. Ja ne V&V-illassa neulotut silmukatkin joudun useimmiten purkamaan (ihan vaan kun en keskity tekemiseen vaan höpöttämiseen).

Kirjoja luen iltaisin, mutta ylikierroksilla niihinkin on vaikea keskittyä.


Venyttely olisi ihan hyvä juttu.


Ja rauhallinen luontoretkeily. Jos malttaisi rauhoittua.

Kun en muuta enää keksinyt, marssin tänään Prismaan ja ostin itselleni palapelin. Nyt on 1500 palan edestä rauhoittumismahdollisuutta. Edellisestä palapelistä onkin aikaa, sillä kokosin sellaista viimeksi raskausajan vuodelevossa johon taisin joutua kun en, kas kummaa, malttanut kuunnella kroppani viestejä, rauhoittua ja levätä välillä. Vielä mä sen opin!

Olen nauttinut kummankin lapsen raskausajasta, mutta ihan kamalasti en kaipaa sitä aikaa kun tuijotin vuorotellen tätä..



.. ja tätä.

(Siis oikeasti.. Huoneessa pelkkä tikittävä kello ja päässä ajatus "älä synny vielä, älä kiltti synny vielä!". Hajottavaa, mutta myös opettavaista.)

Kroppa ja mieli tarvitsee rauhoittumista ja se on nyt opeteltava. Tai se kannnattaa opetella nyt, sillä myöhemmin voi olla liian myöhäistä.



Rauhaa ja rakkautta ja kaikkea.
-S-

ps. Joku saattaa nyt miettiä, että eikö tämän tyyppinen teksi ole ollut joskus aiemminkin..? No, mitäpä mä kerrasta oppisin.. Kaikki uudet taidot vaativat toistoja, myös rauhoittumisen opettelu. ;)

karkkihiiren kuulumiset.

Kuulkaa kun alkaa käydä aika vähiin karkkilakko- ja muut karkinsyönnin rajoittamiseen liittyvät blogikirjoitusaiheet.

Usein on niin kiire, etten ehdi miettiä karkkia. Kun on liian kiire, tekee hurjasti mieli karkkia. Silloin tiedän, että nyt pitää pysähtyä, ottaa kirja käteen ja rauhoittua. Näitä hetkiäkin on entistä vähemmän, koska olen tietoisesti haalinut elämääni rauhoittumishetkiä kuten online-joogan sekä kuukausittaiset Viiniä ja villasukkia -illat. Kun on liian vähän tekemisä.. HAH! Ei sellaista hetkeä ole. Mutta jos joskus olisin tylsää ja ajatukset kääntyisivät karkkiin, komentaisin itseäni hankkimaan parempaa tekemistä tai ajattelemista.



Kun on nälkä, tekee mieli karkkia. Kun syö tarpeeksi, karkinhimo lähtee pois. Jos syö koko päivän liian kevyesti, illalla on karkinhimo, joka on vain siedettävä. Se ei nimittäin lähde pois edes karkeilla, kokeiltu on. Ateriavälit pitää siis pitää riittävän lyhyinä.



Kerran viikossa syön karkkoa, jotta siitä ei tule mitään "en enää ikinä saa.."-peikkoa. Ennen herkuttelin illalla, mutta nyt olen huomannut vielä ihanammaksi herkkuhetkeksi lauantai-iltapäivän kahvitauon. Silloin on kiva rapistella irttaripussia, jossa on Ahaa-palasia, Pätkis-minibiteseja ja punssinappeja. Usein myös jonkinlaista (täyte)lakua. Nautitaan mielellään kirjan tai lehden kera. Aaah, se on mun viikon rauhallisin ja rennoin hetki. Joskus tekee mieli All sorts-englanninlakuja, silloin irttarit jää kauppaan ja herkut syödään vasta illalla Arrested Developement-sarjaa katsoen ja venytellen.



Näin tää homma tuntuu etenvän. Jouluna ruokarytmiä ei ollut, herkuttelua oli runsaasti ja joka päivä, uuteen vuoteen asti. Joulukiloja tuli muutamia, mutta en anna sen haitata (paljoa). Nyt syön taas säännöllisesti ja terveellisesti (oikeasti ihanaa!) ja liikun töiden merkeissä sekä lasten kanssa, joten eiköhän joulukilot ole kesään mennessä tippunut.



Karkkimonsteri sisälläni on kesytetty, ainakin toistaiseksi!

hyvän olon marraskuu.

Eilen illalla totesin miehelleni, että mun on tehtävä jotain mun hyvinvoinnille. Ei sillä, että olisin jotenkin superpahoinvoiva, vaan siksi että voisin tehdä asiat vielä paremmin. Syön mitä sattuu ja kärsin sitten nuhjuisesta olosta, nukun liian vähän ja stressaan (aivan turhaan) liian paljon liian monista asioista. Osaan myös taitavasti syyllistää itseni "omasta ajasta", siis esimerkiksi töiden tekemisestä. Haluan olla iloinen ja energinen, säteillä hyvää oloa ja niin edelleen. (Etenkin kun toivon, että joskus tulevaisuudessa saan entistä enemmän tehdä työtä, jossa autan muita löytämään hyvän olon liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta.)

Tänään mun silmiin sitten osui MeNaiset Sportin kannesta teksti "52 x kampita kaamos - liikunta, ravinto & hyvä mieli". Selasin mielenkiinnosta lehteä löytääkseni jutun ja juttuhan sopi tilanteeseeni aikalailla täydellisesti.



Jutussa on neljän viikon ajaksi joka päivälle joku energiavinkki. Ekalla viikolla teemana on rentoutuminen, toisella viikolla ruoka. Kolmas viikko keskittyy liikuntaan ja viimeisellä viikolla teemana on asenne. ("Viikon aikana löydät itsestäsi optimistin." Kuulostaa todella hyvältä!)

Mutta koska olen minä ja haluan tehdä asiat omalla tavallani (ja saada tuloksia nythetiäkkiävälittömästi), tein tämän jutun pohjalta oman Hyvän Olon Marraskuu-suunnitelmani.

Suunnitelmassani on monta osaa. Yksi osa on asiat, joita marraskuussa aion tehdä päivittäin/useamman kerran viikossa. Esimerkiksi sulkea digilaitteet viimeistään klo 22, tunti ennen nukkumaanmenoa. (Aion siis mennä myös ajoissa nukkumaan.) Aion välttää valitusta, nauttia hiljaisista hetkistä kynttilänvalossa ja tanssia villisti iloisen musiikin soidessa (kahden pienen seuralaisen kanssa).

Toinen osa on "lukujärjestys", jossa jokaiselle päivälle on oma tehtävä/teema. Maanantaiaamut aion aloittaa hengitysharjoituksella ja lisäksi päivän aikana pysähdyn miettimään mikä kaikki elämässäni onkaan hyvin. Tiistait on kehonhuoltopäiviä ja silloin on lupa nauttia elämästä, esimerkiksi lukea kirjaa sohvankulmassa lasten mentyä nukkumaan: ei "pitäisi siivota, tehdä töitä, kirjoittaa blogia, pestä pyykkiä...". Sunnuntaiden teema on ulkoilu (tavallista arkipuistoa jännittävämpi): metsäretki tms.

Lisäksi asetin jokaiselle viikolle tehtävän. Ensimmäisellä viikolla tehtäväni on luoda itselleni "hätävaratyyppinen positiivisuusasestus" (Elastisen termi) huonojen päivien varalta. Ajattelin kerätä iloisen musiikkilistan Spotifyhyn sekä puhelimeen erilaisia motivaatiolausahduksia. Niitä löytyy paljon hakusanoilla "motivational quotes", itse bongaan niitä erityisesti Lorna Jane-vaatemerkin instagram-tililtä (@lornajaneactive). Sieltä on myös nämä esimerkit:







Näiden kaikkien juttujen lisäksi aion marraskuussa muistaa juoda vettä ja pitää huolen myös riittävästä suolansaannista, etsiä vihersmoothiereseptejä ja surautella niitä välipalaksi, herkutella monipuolisesti kasviksilla ja herkutella raakasuklaalla.

Marraskuu kuulostaa mahtavalta, eikö vaan?! Ei yhtään pimeältä, kylmältä, sateiselta ja masentavalta vaan energiseltä, iloiselta, yltiöpositiiviselta ja sopivalla tavalla terveelliseltä. Raportoin täällä kuukauden etenemisestä ja kerron enemmän kuukauden suunnitelmista.

Suunnitelmista puheenollen: hetki sitten pähkäilin hakisinko yhteen koulutukseen. Hain - ja juuri äsken sain kutsun sinne! Tammikuusta alkaen kulutan siis taas koulunpenkkiä, en (onneksi?) kovin kauaa. Kerron tästä myöhemmin lisää.

Mahtavaa marraskuun alkua!

hymyilyttää.

Olen elänyt pitkään ankeaa väsysumumasennuskiukku-kautta, mutta nyt on muutosta ilmassa!

Olin torstaina aivan rättiväsynyt ja flunssainen, joten joudin perua illan tunnit ja chillailla lasten kanssa kotona. Jotain kummallistakin tapahtui, innostuin nimittäin askartelusta! Minä ja liima ei tulla toimeen, en osaa leikata siististi ja kaikki näprääminen on mun kömpelöille sormille turhan vaikeaa ja sähikäismielelle turhauttavaa. Mutta torstaina istuin pari tuntia keittiön pöydän ääressä ja tein hamahelmiaskarteluja ja -koruja. Googlettakaapa hamahelmet, kuvahaussa tulee vaikka millaisia makeita töitä vastaan!

Torstai-illan vietin sohvalla lukien, samoin meni perjantai: päivä chillaillen ja ilta lukien. Ja kas kummaa, lauantaina olin täynnä energiaa ja mikä parasta, flunssa tipotiessään!

Mun täytyisi välillä muistaa ladata pattereitani, myös ilman sairastelua.
Mutta kun maailmassa on niin paljon kaikkea kivaa, ettei meinaa ehtiä!

Nyt oon ihan sähköjänis, en malta odottaa että pääsen illalla ohjaamaan piloxing-tunnin ja sitten salille. Yksi jumppakin odottaa suunnittelua ja mulla on kaikkia hauskoja ideoita, hihihii. Teho30'-naiset, odottakaa vaan keskiviikkoa!

Olo tuntuu kymmenen kiloa kevyemmältä ja samalla siltä, että joku on nostanut painavan rinkan mun selästä. Olkapää vihottelee, pienempi lapsi huusi puolet yöstä ja aamu alkoi vanhemman lapsen oksentaessa meidän matolle ja mun tyynylle, mutta silti hymyilyttää. Pienet jutut ei nyt haittaa, niistä kyllä selvitään.

Muistakaa ihmiset ladata akkuja, se tekee ihmeen hyvää!
(En mä tätä kauaa muista, vaan ahnehdin taas hirveästi puuhaa ja unohdan levätä, alan hajamieliseksi, ärtyisäksi ja valittavaksi ämmäksi. Ja sitten sairastun, lepään ja saan taas energiaa. Mutta joskus mä vielä opin ja lepään ajoissa!)

suunnitelma c, täydellinen vaihtoehto

Mulle oli tälle illalle suunnitelmia. Olin odottanut viikkotolkulla hot yinjooga-kurssia (5 kertaa), jonka piti alkaa tänään. Se peruttiin, ainakin tämän illan osalta. Liian vähän osallistujia. Kyllä otti päähän!

Suunnitelma B oli lähteä Helsinkiin katsomaan Pole Stars Showcase-kisoja. Mutta jo aamulla tuli selväksi että tämä ei onnistu: lapsista näki, että oli taas vähän rankka viikko. Eivät siis ole vielä tottuneet siihen, että äiti lähtee iltaisin töihin ja äitiä tunnutaan nyt kaipaavan kovasti etenkin nukkumaan mennessä.

Niinpä perjantai-illan suunnitelma oli suunnitelma C. Kun mies tuli töistä kotiin, mä lähdin salille. Ja olipa treeni! En ole aikoihin tehnyt salitreenejä, mutta viimeksi tankoillessa sisuunnuin omaan voimattomuuteeni ja suunnittelin treenin, joka a) vahvistaa mun heikkoja kohtia eli parantaa lihastasapainoa ja b) toivottavasti antaa lisää voimaa myös tankoiluun (vaikka epäilen, että enemmän vika on siinä, etten osaa tangolla käyttää mun lihaksia oikein - vinkkejä miten treenata sitä?!). Niin, sisuuntuneena tein siis aika tiukan treenin ja nautin. Kuuntelin musiikkia, uppouduin omaan maailmaan ja sain kerrankin pääni tyhjäksi kaikista tsiljoonista siellä risteilevistä ajatuksista.

Treenin jälkeen join palautusjuoman ja suuntasin vielä infrapunasaunaan. Siellä istuin, hikoilin ja luin uusinta MeNaiset Sport-lehteä. Lehdessä oli juttua kahdesta crossfit-mimmistä. He vinkkasivat, että kerran viikossa kannattaa pitää mättöpäivä, jotta aineenvaihdunta pysyy käynnissä. Koska toinen mimmeistä oli Emilia Leppänen (vahva ja iloisen oloinen tyyppi, fanitan), pysähdyin miettimään tätä. Aineenvaihdunnasta en tiedä, mutta oikeasti mun kroppa tuntuu toimivan parhaiten silloin kun yhtenä päivänä viikossa herkuttelen, paljon. Ei siis vain karkilla vaan kaikella muullakkin. Sen jälkeen lihakset tuntuu palautuneilta, voimakkailta, "täysiltä". Niin että en aio elää sokerittomasti enkä herkutella joka päivä vähän. Sem sijaan aion syödä kuusi päivää viikossa terveellisesti ja yhtenä päivänä syödä just sitä, mitä tekee mieli. Vaikka sitten croissanttia aamupalalla, jäätelöä iltapäivän kahvin kera, pizzaa päivälliseksi ja karkkia iltapalaksi.

Tällainen ei varmasti sovi kaikkien elimistölle, mutta mun kropalle se on tuntunut toimivan.

Palaset siis loksahtivat paikoilleen tänään. Ja vaikka mua edelleen harmittaa vähäsen joogan peruuntuminen ja se, etten nähnyt mahtavia tankotanssiesityksiä niin perjantai oli täydellinen. Ja sen kruunasi se, että sain nukuttaa noi pikkuiset tänä iltana. Uniset lapset on niin... <3

Nyt venyttelemään!

Ai niin.. mitä mä siellä salilla tein? Tällaista:

Lämmittely

Alataljasoutu 8 ja TRX-soutu 12, kolme sarjaa vuorotellen

Lonkan ojennus taljassa 3 x 8/puoli
Lantionnosto selinmakuulla, painotangon kanssa 3 x 12

Ojentajat taljassa 8 ja ojentajadippi jalat pallon päällä 12, kolme sarjaa vuorotellen

Pystypunnerrus käsipainoilla 8 ja takaolkapäät taljassa 12, kolme sarjaa vuorotellen

Varpaat tankoon 3 x 12 (siis tangosta roikkuen, jalat nousee sinne tankoon. Tai tarkoitus olisi, että ne nousee. Ei noussut, mut nostin sen verran kun nousi ja ehkä joskus vielä varpaat osuu sinne tankoon!)

Sivulankkudippi 2 x 15/puoli

TRX-rutistus 3 x 12 niin, että lankusta mennään "puolikäsilläseisontaan" eli pää alaspäin, selkä pystysuorassa, jalat vaakatasossa.

Selän ojennus laitteessa 3 x 15

Sit jäähdyttely ja venyttelyt.

Olen pitkään tehnyt salilla patteriharjoittelua (tosin nyt en ole aikoihin käynyt salilla). Nyt halusin jotain erilaista ja niinpä yhdistin samaan patteriin saman lihasryhmän treenin, yleensä olen tehnyt "oikeaoppisesti" erinlihasryhmää esim. reidet ja rinta, pakarat ja ojentaja, rinta ja hauis.. Tuo uusi systeemi teki kivan poltteen aina lihaksiin, tykkäsin.