päivä 21.

Aamulla iloitsin siitä, ettei minulla ole ollut karkinhimoa aikoihin. Siis pariin päivään. Eilen kävin leffavuokraamossa enkä edes huomannut siellä olevia irtokarkkeja, en edes sitä niiden ihanaa tuoksua. Katsoin leffaa kaipaamatta karkkia. Puhuin karkista kaipaamatta karkkia. Parantunut karkkiaddikti? Todellakin!

Iloitsin kuitenkin liian aikaisin. Tänään kävellessäni kauppaan aloin haaveilemaan karkkipussista ja vaati todellista mielenlujuutta lähetä kassalle ilman minkäänlaista karkkipussia tai patukkaa. Seisoskelin karkkihyllyllä pitkään kiduttamassa itseäni ja nappasin kännykällä suttuisen (sala)kuvankin - en todellakaan tiedä miksi. Olen vissiin vähän sekaisin. Ehkä sekoilen karkkipuutoksen vuoksi?

Oi voi, miten tekeekään mieli karkkia!