sunnuntaisarja 10/12: ajatus annoskokoihin.

Tähän mennessä sunnuntaisarjan kautta ollaan opeteltu muun muassa juomaan vettä, syömään kasviksia ja proteiineja, huolehtimaan kuidunsaannista, liikkumaan ja valitsemaan hyviä hiilihydraatteja. Tässä sarjan kolmanneksi viimeisessä osassa keskitytään annoskokoihin.

Vaikka söisit juuri lautasmallin mukaan, saisit oikeassa suhteessa hiilareita, proteiineja ja rasvaa ja herkuttelisit kohtuullisesti, voit silti laihtua tai lihoa vastoin tahtoasi. Miksi?

Siksi, että kun asioita yksinkertaistetaan rajusti, laihtumisessa ja lihomisessa on kyse vain yhdestä asiasta. Nimittäin siitä, syötkö juuri sopivasti kulutukseesi nähden. Jos saat ruoasta enemmän energiaa kuin kulutat päivän aikana, paino nousee. Ja tietysi myös päinvastoin: jos ruoasta saatu kcal-määrä on pienempi kuin energiankulutuksesi, paino laskee.

Ja vaikka ruokailut olisivat kuinka optimaalisesti rakennettuja ja rytmitettyjä, voi kaikki mennä pieleen annoskokojen vuoksi.

Annoskokojen suhteen ei ole yhtä oikeaa kaavaa eikä sopivaa annoskokoa löydä kaverin syömisiä seuraamalla, sillä me kaikki kulutamme energiaa yksilöllisesti. Itse esimerkiksi syön yhtä isoja tai isompia annoksia kuin 25 kiloa painavampi mieheni ja silti kummankin paino pysyy tasaisesti paikallaan suurimman osan ajasta. (Ei puhuta nyt niistä herkkuputkista..)

Sairaalassa ollessani olin kyllä koko ajan nälkäinen, tällainen annos ei kauaa mua kylläisenä pidä..


Jos täytät lautasesi ravitsemussuositusten mukaisesti eli lautasmallia hyödyntäen, uskallan väittää näin:
annoskokosi on sopiva, kun olet aterian jälkeen kylläinen, mutta et ähkyssä ja ennen seuraavaa ateriaa (kolmen-neljän tunnin päästä) olet sopivasti nälkäinen.

Jos tuntuu, että olet aina ähkyssä tai paino nousee jatkuvasti, tässä muutama vinkki:

1) Valitse pienempi - Nykyiset lautaset ovat usein jättimäisiä. Osta kotiin pienempiä ruokalautasia, jolloin lautanen näyttää täydeltä, vaikka ruokaa on entistä vähemmän. Työpaikkaruokalassa voit levittää ruoan ilmavasti lautaselle, jolloin lautanen näyttää täydemmältä kuin onkaan. Ota myös mielummin liian vähän ruokaa ja hyödynnä santikierros, sillä todennäköisesti syöt kaiken lautaselle lappaamasi ruoan vaikka olisit jo kylläinen.

2) Keskity ruokailuun - Jos ahmit ruoan puolihuomaamattasi, aivojen kylläisyyskeskus ei pysy mukana ja syöt todennäköisesti enemmän kuin tarpeeksi. Unohda siis kirjat, lehdet, puhelimet ja muut viihdykkeet ja pyhitä ateriahetket ruokailulle, ja tilanteesta riippuen rauhoittumiselle tai seurustelulle.

3) Älä katso kilohintoja - Muistan, kun joskus sain 200g karkkipussin - se oli jättimäinen! Nykyisin 200g karkkipussi vaikuttaa mitättömän pieneltä siinä puolen kilon säkkien vieressä. Tuotteiden koot ovat kasvaneet parissa vuosikymmenessä valtavasti, joten en yhtään ihmettele miksi ylipaino on nyt paljon suurempi ongelma kuin 20 vuotta sitten. Ja meitä vielä kannustetaan ostamaan jättikokoisia pakkauksia hinnoittelemalla tuotteet niin, että superhypermegapaketin kilohinta on selkeästi halvempi kuin saman tuotteen kohtuukokoisella tuotepakkauksella. Iso buu tästä!

Itse muuten ostan usein ison namipussin, koska a) se on kilohinnaltaan halvempi (vaikka oikeasti pienempi maksaisi kuitenkin vähemmän!) ja b) "toi pieni on niin pieni, että mitä jos namit loppuu kesken?!". Jälkimmäinen pelko on turha ja typerä, sillä pienempi namipussi tyydyttäisi varmasti makeannälkäni, mutta en ehkä kärsisi karkkipäiviltä tutusta dilemmasta nimeltä On Jo Paha Olo Mutta Karkkeja On Vielä Kourallinen Jäljellä, Ei Niitä Voi Jättää Syömättä, Pakko Syödä Loppuun.
Tästä lähtien ostan vain pieniä namipusseja.

4) Älä kasvata nälkää liian isoksi - Jos olet ruoka-aikaan nälkäinen, hyvä. Jos olet sudennälkäinen, ei hyvä. Silloin tulet todennäköisesti syömään isomman annoksen kuin tavallisesti. Supernälkäisenä kannattaa juoda aluksi lasillinen tai pari vettä ja aloittaa vatsan täyttäminen kevyesti kasviksilla, jolloin vatsaan ei mahdu enää niin paljon (nälkäisenä aah, niin herkulliselta vaikuttavia) rasvaisia tai muuten runsaasti kaloreita sisältäviä pöperöitä.

Kun ruoan pääraaka-aineena on kasvikset, energiapitoisuus pysyy kohtuullisena.


5) Älä huijaa itseäsi - Syö ruoka-aikana, älä muulloin. Suklaapatukka lounaan ja välipalan välissä on ruokaa ja vielä kovin kaloripitoista sellaista. Ruokaa laittaessa napsitut makupalat ovat ruokaa ja kasvattavat päivän kalorimäärää. Ohimennen jääkaapista napsitut leikkele- tai juustosiivut ovat myös ruokaa. Kaikki lasketaan, ei vain aterioilla syöty ruoka. Älä siis huijaa itseäsi!

Kalorit, kalorit, kalorit.. En halua kuulostaa ihmiseltä, jonka mielestä ruoassa tärkeintä on kalorit (tai niiden vähyys), sillä se ei todellakaan ole tärkeintä. Jos tavoitteena on kuitenkin laihtuminen tai terveellisen, sopivasti energiaa sisältävän ruokavalion sisäistäminen, on kaloreihin alussa uhrattava ajatus tai pari. Ei onneksi loppuelämää. Ethän joka askeleellakaan joudu miettimään mitä nyt seuraavaksi pitääkään tehdä eteenpäin päästäkseen.

Nauttikaa ruoasta, kohtuullisissa määrin. :)
-S-

sunnuntaisarja 8/12: laskiaispullat pannaan!

Muistatteko ne ajat, kun vähintään joka toinen ihminen tuntui karppaavan? Onneksi karppausbuumi taitaa olla jo mennyt ohi. Monille karppauksesta jäi kuitenkin jäljelle jonkinlainen "hiilihydraatit ovat pahoja"-asenne. Mutta eivät ne ole. On vaan olemassa erilaisia hiilihydraatteja: hyviä ja sitten vähän vähemmän hyviä (surkeita).

Me tarvitsemme hiilihydraatteja, ainakin vähän. Ihmisen hiilihydraattitarve on 2-10 g/kg/vrk. Tarve riippuu hyvin pitkälti siitä, kuinka aktiivinen olet töissä ja vapaa-aikana. Ruumiillista työtä tekevä, pitkiä lenkkejä juokseva ihminen tarvitsee hiilareita tietysti enemmän kuin toimistotyöntekijä, joka ajaa kotiin autolla ja viettää iltansa sohvalla. Mutta myös se paljon istuva toimistotyöntekijä hyötyy hyvistä hiilihydraateista, muun muassa kuidun saannin kautta.

Hiilihydraattien välttelyn sijaan kannattaisikin kiinnittää huomio hiilihydraattien laatuun ja siihen, mistä omat hiilihydraattinsa kerää. Kasvisten ja kokojyvätuotteiden käyttö on tosi hyvä juttu, hiilareiden haalinta leivoksista ja muista sokeriherkuista ei niinkään. Siksi mä kannustankin ensi viikolla miettimään sitä, onko sun syömät hiilarit laadukkaita vai ei.

SYÖ täysjyvätuotteitä - ÄLÄ SYÖ piirakoita ja pasteijoita
SYÖ kasviksia - ÄLÄ SYÖ valmisruokia ja sokerijogurttia
SYÖ hedelmiä - ÄLÄ SYÖ karkkia, keksiä ja jäätelöä
SYÖ marjoja - ÄLÄ SYÖ laskiaispullia (joka päivä)

Tähän on pakko lisätä, että yksi (tai pari) laskiaispulla vuodessa on ihan ok, yksi laskiaispulla päivässä kuukauden ajan ei ole. Mikä siinä muuten onkin, että nykyisin kaikki sesonkituotteet, esimerkiksi juuri laskiaispullat, tulee kauppoihin kauhean aikaisin.. Eikö laskiaispullia voisi myydä vain esimerkiksi laskiaissunnuntain ja -tiistain välillä sekä hiihtolomaviikolla?!


Me käytiin tänään urheilupuistossa pulkkailemassa ja luistelemassa - ja syötiin sitten kotiin päästyämme laskiaispullat!

Ja vielä kommentti kaikkiin "no mutta mä ainakin laihduin karppauksella!"-ajatuksiin, joita tämä ehkä teissä herätti.
Olen joskus aiemminkin kirjoittanut tämän, mutta toistanpa sen taas: totta kai karppaus laihduttaa, jos sun ruokavalio on perustunut pullaan ja leipään ja sen sellaiseen. Karpatessa kun joudut jättää pois kaiken sen roskahiilihydraatin ja otat tilalle jotain muuta, toivottavasti laadukkaampaa, ravintoa. Lisäksi päivittäinen kalorinsaanti tippuu helposti, kun hiilihydraattipitoiset herkut tippuvat pois ruokavaliosta. (Sama käy usein myös silloin kun aloittaa viljattoman tai/ja maidottoman dietin. Ei vaan tule herkuteltua niin paljon, kun herkuttelu ei ole yhtä vaivatonta. Sen sijaan että ostat leipomosta sen 10 munkin pussin, joutuisitkin itse väsätä jonkin viljattoman ja maidottoman raakakakun. Kuka semmoista joka ilta jaksaa tehdä? No aika harva.)

Reipasta viikkoa kaikille!

(suunnilleen) sunnuntaisarja 7/12: kuituja kuituja!

Niin taas vierähti viikko ja ylikin, enkä ole tänne blogin puolelle kerennyt mitään päivitellä. Sunnuntaisarjakin alkaa jo perinteisesti ilmestyä jossain sunnuntain lähipäivinä.

Tällä kertaa ajattelin kirjoitella kuitujen saannista. Kuiduthan ovat muun muassa laihduttajan paras kaveri, eli jos siihen kuuluisaan kesäkuntoon on vielä matkaa, nyt kannattaa olla tarkkana.

Kuidut ovat hiilihydraatteja tai niiden kaltaisia aineita. Kroppamme ei pysty hyödyntämään kuituja eli ne eivät imeydy kroppaamme. Siispä emme saa niistä energiaa, kaloreita. Laihduttajille tämä on tietysti tosi hyvä uutinen, sillä laihdutushan perustuu yhteen simppeliin periaatteeseen: on syötävä vähemmän kaloreita kuin kuluttaa.

(No, ei se aina ole noin yksinkertaista, mutta ei takerruta nyt tähän.)

Kuitu täyttävät vatsaa ja saa meidät tuntemaan itsemme kylläisiksi. Kuitu myös alentaa kolesterolia, vähentää sepelvaltimotaudin ja tyypin 2 diabeteksen riskiä, tasapainottaa verensokeria ja edistää vatsan toimintaa. Olenpa jostain lukenut, että kuitu saattaisi ehkäistä syöpääkin. Mainio juttu tuo kuitu! Mistä sitä saa?

Kuitua saadaan vain kasvikunnan tuotteista: vihanneksista, hedelmistä, marjoista ja viljatuotteista. Runsaskuituisia elintarvikkeita ovat muun muassa täysjyväleivät, -pasta ja -riisi sekä pavut, linssit, herneet ja siemenet. Leipää ja sen sellaista valitessa kannattaa todella kiinnittää huomio siihen, että kyseessä on täysjyvätuote.

Kuidun saantisuositus on miehillä vähintään 35g, naisilla vähintään 25g. Omaa kuidunsaantiaan voi arvioida esimerkiksi Leipätiedotuksen Kuitutestillä, siihen pääset tästä. Oma kuitumääräni oli tuon testin mukaan noin 40g. Kiloklubiin ruokapäiväkirjaa täytellessäni kuidunsaanti oli myös tätä luokkaa, taisipa olla joinain päivinä jopa yli 50 g. Täysjyvätuotteet ja laadukkaat hiilarit ovatkin jo jokin aika sitten lunastaneet paikkansa ruokavaliossani, toivottavasti pysyvästi.

Mikä oli sinun kuidunsaannin arviosi? Tarvitseeko tsempata vai joko kuituasia on hyvällä mallilla ruokavaliossasi?







On tuo luonto vaan ihmeellinen ja mahtava juttu. Mitä kaikkia herkkuja siellä meille kasvaakaan - ja vielä herkkuja, jotka tekevät meille hyvää!

sunnuntaisarja 6/12: puoli kiloa päivässä.

Viime sunnuntaina kirjoittelin epämukavuuden sietämisestä. Se on osittain oma heikko kohtani, jota haluan ehdottomasti kehittää. Tämän sunnuntain aiheena on toinen heikko kohtani, nimittäin kasvikset.

Kasvisten, hedelmien ja marjojen saantisuositus ei tule varmaan kenellekään yllätyksenä: noin puoli kiloa päivässä. Myös näiden ruoka-aineiden terveellisyydestä on paljon tietämystä, mutta silti suurin osa meistä syö liian vähän kasviksia. On aika muuttaa tämä asia!



Miksi syödä kasviksia, hedelmiä ja marjoja?
- Niissä on paljon kuituja, vitamiineja ja kivennäisaineita.
- Runsaalla kasvisten syönnillä näyttäisi olevan monenlaisia terveysvaikutuksia.
- Niiden rasvan ja hiilihydraattien laatu on hyvä.
- Niiden kaloripitoisuus on pieni. Mainitaan nyt esimerkkinä vaikka kurkku 10 kcal/100g, tomaatti 21 kcal/100g, paprika 16-26 kcal/100g, kun Jälkiuunileivässä on 250 kcal/100g ja jauhelihassa (lihasta ja rasvapitoisuudesta riippuen) 150-220 kcal/100g.
Kasvikset täyttävät vatsaamme, mutta eivät niinkään päivän kaloritarvetta. Runsaasti kasviksia sisältävän ruokavalion avulla painonpudotus tai painonhallinta on helpompaa.

Miten syödä kasviksia, hedelmiä ja marjoja?
Tämä on kai yleensä se vaikein osuus. Tiedostamme, että niitä pitäisi syödä, mutta kun ei vaan osaa, jaksa, viitsi tai muista. No, helpointa on kai noudattaa aterioilla perinteistä lautasmallia. (Kuva täältä.)

Eli täytä puolet lautasesta kasviksilla.

Aina tämä ei toimi. Joskus on esimerkiksi ruokaa, jonka sivuun salaatti ei vaan sovi. Silloin kasviksia voi "piilottaa" itse ruokaan tai syödä kasvikset alkupalana. Tärkeintä olisi, että jokaisella aterialla olisi jotain kasvista, marjaa tai hedelmää tarjolla.

Itse tykkään tehdä kasvisruokia, esimerkiksi erilaisia muhennoksia linsseistä ja kasviksista. Silloin puoli kiloa päivässä on helppo tavoite saavuttaa. Tässä linkit muutamaan mun lempparikasvisruokaan:

Karibialainen kasvishöystö
Vegetable dhansak

Ruokia voi myös tuunata kasvispitoisempaan suuntaan. Itse tykkäsin kesällä syödä "tortilloja", joissa maissiletun sijasta käytin cosmopolitan-salaattia. Täytteeissäkin kannattaa käyttää paljon erilaisia kasviksia. Nam!



Myös amiaisella, iltapalalla ja välipaloilla kannattaa aina syödä jotain kasvista, marjaa tai hedelmää. Leivän päälle on helppo kasata salaatinlehtiä, kurkku-, paprika- ja tomaattiviipaleita. Pilkotut vihannekset hummuksdipin kanssa ovat herkullisia. Hedelmiä ja marjoja voi tietysti syödä ihan sellaisenaan, mutte ne ovat ihania myös puuron seassa. Sokerijogurtit kannattaa korvata maustamattomalla jogurtilla, johon sekoitetaan marjoja tai hedelmälohkoja. Herkkuihinkin voi upottaa hedelmiä, mutta huom! Marjat kakun päällä eivät ole hyvä syy syödä kakkua joka päivä.



Kesähelteillä tein myös raikkaan ja hauskan kakun (tai oikeastaan yritin tehdä).


Jenkkilehdestä bongatussa ohjeessa oli käytetty vaahtokarkkilevitettä, jota en halunnut itse käyttää. Kokeilin tuorejuuston ja kermavaahdon sekoitusta, mutta se oli todella huono idea. Päällinen valui pois "kakun" päältä ennen kuin ehdin edes tasoittaa sitä kauniiksi. Mutta idea on hyvä ja ensi kesänä aion keksiä päällisen, joka pysyy, mutta ei ole pelkkää sokeria (kuten vaahtokarkkilevite). "Kakkuna" on siis pelkkä kuorittu vesimeloni.





Nyt vaan kasviksia syömään!

sunnuntaisarja 4/12: sopivasti proteiinia.

Viime sunnuntaina käsittelin riittävää unensaantia. Se on edelleen heikko kohtani! Tämä kulunut viikko ei siis tuonut asiaan minkäänlaista muutosta, valvon edelleen liian pitkään. En vaan osaa mennä ajoissa nukkumaan ja usein en edes pysty, sillä työt on tehtävä vaikka kello sanoisi mitä. Jatkan kuitenkin harjoittelua, sillä uni on niin kovin tärkeää ja olisi ihana nousta aamulla virkeänä, kuten aamuvirkulla luonteella mielelläni tekisin. Jatkuva liian vähäinen uni tekee aamuheräämisistä kuitenkin todella vaikeita, mutta vähänkään pidempään (vaikkapa klo 8 asti) nukkuminen jättää tukkoisen ja pöhnäisen olon pahimmillaan koko päiväksi.

Ajoissa sänkyyn on siis edelleen tavoitteena.

Nyt tämän viikon aiheeseen - proteiiniin.

En oikeastaan tiedä, kannattaako ihmisiä enää kehottaa syömään proteiinia, suomalaiset kun tuntuvat tällä hetkellä olevan hullaantuneita proteiininsyöntiin. Proteiini on kuitenkin yksi tärkeistä ravintoaineryhmistä ja haluan sanoa protskuista sanasen.

Miksi syödä proteiinia?
Proteiinipitoinen ateria pitää pitkään kylläisenä sekä tarjoaa elimistöllemme tärkeitä rakennusaineita. Kun nälkä ei pääse yllättämään, ei tule syötyä liian suuria annoksia tai repsahdettua pikaruokaan ja herkkuihin.

Eritysesti laihduttajien ja vanhusten kannattaa kiinnittää huomiota proteiininsaantiin, sillä laihtuessa ja ikääntymisen myötä menetetään lihasta. Proteiinien avulla lihasmassa säilyy hieman paremmin, toki lihaskuntotreeniäkään ei saa unohtaa.

Myös paljon liikuntaa harrastavat hyötyvät proteiinipitoisesta ruokavaliosta, sillä proteiinit auttavat palautumaan liikunnan rasituksesta sekä auttavat lihasmassan ylläpidossa.

Paljonko proteiinia pitäisi saada?
Suositus on, että päivän energiasta 10-20 % tulisi proteiinista. Painokiloa kohti proteiinien tarve on 1,1-1,3 grammaa


Mistä proteiinia saa?
Hyviä proteiininlähteitä ovat muun muassa liha, kala, kana ja kananmuna, maito ja maitotuotteet sekä palkokasvit, pähkinät, siemenet ja täysjyvävilja. Proteiininlähteitä kannattaa vaihdella aterioittain. Kun syö monipuolisesti, on riittävä proteiinin saanti todennäköisesti turvattu.

Vegaanien on mahdollista saada riittävästi proteiinia kasviperäisistä tuotteista (esim. pavut ja linssit), kunhan pitää huolen riittävän monipuolisesta ruokavaliosta.



Onko proteiinilisistä hyötyä?
Tästä kiistellään ja kuten monessa muussakin ravintoasiassa, yhtä ainoaa totuutta ei varmasti ole. Oma mielipiteeni esimerkiksi palautusjuomista on tämä: Jos pääset heti salitreenin jälkeen ruokapöytään, et tarvitse palautusjuomaa. Jos (tiukan!) treenin ja ruokailun välissä on esimerkiksi tunti tai enemmän, juo palautusjuoma treenin jälkeen. Venyttelytunnin tms. jälkeen palautusjuomaa ei tietenkään tarvitse juoda. Myös silloin palkkari on hyväksi, jos liikut useamman tunnin päivässä etkä yksinkertaisesti kykyene syödä kulutukseesi nähden tarpeeksi.

Proteiinipatukoita löytyy kaapistani lähes aina, sillä se on hyvä eväs (hedelmän kera!) kiireessä. En kuitenkaan mielelläni turvaudu niihin kovin usein, sillä proteiinipatukat sisältävät myös paljon sokeria/makeutusainetta ja muutenkin saan mieluummin ravintoaineet "oikeasta" ruoasta kuin patukoista.



Tiedän, että monet käyvät kaupassa nälkäisenä ja sortuvat ostamaan suklaapatukan, joka hotkaistaan heti kassojen jälkeen tai viimeistään autolla. Teille haluan sanoa, että ostakaa mieluummin proteiinipatukka, siinä on sentään jotain hyvää.

Niin ja proteiinirahkat ym.. No, niitäkin käytän silloin tällöin välipalana, sillä vaihtelu virkistää. En kuitenkaan keksi mitään painavaa syytä syödä sellaista esimerkiksi päivittäin.

Summa summarum

Kannattaa siis pitää huoli siitä, että saa riittävästi proteiineja - samoin kun kannattaa pitää huoli myös riittävästä (hyvien) hiilareiden ja (pehmeän) rasvan saannista. Proteiininsaannin kanssa ei kannata kuitenkaan liioitella, sillä liiallinen energia varastoituu aina rasvaksi, myös proteiini.

Muista nyrkkisääntö: joka aterialla jotain proteiinipitoista, proteiininlähteitä vaihdellen.

sunnuntaisarja 2/12: säännöllisen ateriarytmin mahtavuus

Aloitin toisaan viime sunnuntaina 12-osaisen sarjan, jossa vinkkaan erilaisista pienistä elämäntapamuutoksista. Näillä pienillä askelilla voi olla suuri vaikutus vireystasoon, terveyteen ja hyvinvointiin. Kannattaa siis kokeilla!

Jos missasit ensimmäisen osan, voit lukea sen täältä.

Ekassa osassa kehoitin juomaan enemmän vettä, 2-3 litraa päivässä. Onnistuitteko tässä? Itse olen yrittänyt muistaa juoda vettä tavallista enemmän ja olenkin huomannut hyvän nestetasapainon vaikutuksen vireyteen. Kotona vedenjuonti on suht helppoa, tosin lasinen pulloparkani saa kyllä usein kyytiä, jos unohdan sen (kiipeilevän) yksivuotiaan ulottuville. Onneksi tuossa Lifefactoryn pullossa on hyvä, silikoninen suoja, joka on kestänyt kaikki paiskomiset - ja erään neljävuotiaan "Katso äiti, tän päällä voi tasapainoilla!"-temppuilut.

Kotona ollessa pullo on siis tyhjentynyt tehokkaasti neljä tai viisi kertaa päivässä. Pullon koko on 600ml, joten tavoite on täyttynyt tällaisina päivinä.

Silloin kun ollaan jossain muualla kuin kotona, vedenjuonti unohtuu helposti tai ainakin jää liaan vähäiseksi.
Mä olen tässä vuoden vaihteessa viettänyt aikaani muun muassa remonttityömaalla, jossa ei malttanut lopettaa töitä vedenjuonnin ajaksi vaikka janokin jo yllätti. Sen verran kivaa oli seinän kaataminen ja muu remonttipuuhastelu.


(Kukkuu! Tässä remppaselfie juuri ennen seinän kaatamista.)

Erityisesti niinä päivinä, kun ollaan oltu poissa kotoa päivä, olen ottanut tavaksi juoda ison mukillisen haaleaa vettä (seassa pari sitruunaviipaletta) heti aamulla tyhjään mahaan. Kun yön aikana keho on kuivunut, kylmä vesi tuntuu kropassa jotenkin pahalta, haalea vesi lempeältä ja hyvää tekevältä. Suosittelen!


Toisen viikon pieni muutos on säännöllinen ateriarytmi. Itselläni on useimpina päivinä tosi säännölliset ruokailut, mutta sitten kun ollaan juurikin jossain muualla kuin kotona, se vähän unohtuu. Ja tietysti myös joulun aikaan säännölliset ruokailut jäivät, kun tuli napsittua jatkuvasti konvehteja eikä sitten ollutkaan nälkä.

Suositus on, että päivässä syödään viidestä kuuteen ateriaa. Syödä tulisi siis kolmen-neljän tunnin välein. Tällöin aineenvaihdunta pysyy käynnissä, energiataso hyvänä ja veresokeri tasaisena.

Kun sopivaa ruokarytmiä lähdetään etsimään, voi tuntua siltä kuin istuisi koko ajan ruokapöydässä. Aluksi ruokailujen määrä voi tuntua suorastaan mahdottomalta, etenkin jos luonnollinen näläntunne on kadotettu ajan saatossa. Yksi hyvä vinkki tähän on laittaa kännykän hälyttämään kolmen tunnin välein ja muistuttamaan ruoka-ajasta. Vähitellen myös näläntunne herää.

Muistutan taas, että me kaikki olemme erilaisia ja siksi ei ole yhtä oikeaa ruokavaliota, ateriarytmiä tai mitään muutakaan kaikille absoluuttisesti sopivaa ravintosuositusta. Jollekin sopii kaksi tai kolme ateriaa päivässä parhaiten, toisille kuusi.
Haluan kuitenkin korostaa myös sitä, että elimistö sopeutuu pakon edessä, vaikkei ruokavalio olisikaan optimaalinen. Jos siis syöt kevyen lounaan, välipalan ja iltapalan, älä suoraan ajattele, että kolmen aterian rytmi on sinulle paras. Ehkä elimistösi on vain tottunut siihen?

Sopiva rytmi löytyy kokeilemalla ja itseään kuuntelemalla.

Sopiva ateriarytmi on löytynyt, kun ruokailujen välissä et ehdi kokea kirkuvaa nälkää, mutta olet kuitenkin sen verran nälkäinen, että ruoka maistuu taas hyvin. Ruokailujen välien ollessa sopivat et myöskään "nuupahda" eli vireystasosi pysyy aterioiden välisen ajan hyvänä. Kun verensokeri pysyy koko päivän tasaisen hyvänä, myös iltapäivän makeanhimo katoaa. Illan syömishimot taas eliminoidaan syömällä päivän aikana tarpeeksi kaloreita.

Ruokarytmiin vaikuttaa tietysti myös se, mitä suuhusi laitat: jos ruoka nostaa verensokeri ylös ja tiputtaa sen sitten taas nopeasti alas, aterioiden välissä väsyttää varmasti. Tai sitten joudut syödä jatkuvasti, jotta ehkäiset verensokerin romahduksen. Määrä ei siis ole ainoa ratkaiseva tekijä vaan myös laadulla on osansa! Sitä paitsi.. Kuusi ateriaa päivässä tarkoittaa sitä, että ruoan laadun ja annoskoon tulee olla kohdallaan. Muuten ylimääräisiä kaloreita kertyy ja sitä kautta myös lisäkiloja.

Itselläni on aika nopea aineenvaihdunta ja tuntuu, että olen koko ajan nälkäinen. Siksi ateriarytmini on melko tiheä.
Tavallisesti syön näin:

8 aamiainen (iso annos maitoon tehtyä puuroa, seassa 1 dl raejuustoa, 1 rkl 100% pähkinävoita, marjoja ja loraus mehukeittoa. Mahdollisesti myös ruisleipä salaatin, juuston ym. kera. Kahvi.)
11 välipala (pähkinöitä ja hedelmää)
13 lounas (keitto + leipää/pasta-annos/jääkaapin jämiä - liian kevyt lounas on yksi ruokavalioni ongelmakohtia. Jälkkäriksi kahvi tai tee.)
15:30 välipala (esimerkiksi smoothie hedelmistä ja maustamattomasta jogurtista tai Skyr + ruisleipä-siivu)
18 päivällinen (ihan tavallista kotiruokaa, lisukkeena entistä enemmän kasviksia ja erityisesti pinaattia)
--- palautusjuoma, jos treenit/työtät----
21/22 iltapala (purkki rahkaa, purkki ananasmurskaa, ehkä ripaus lakritsinjuurijauhetta päälle. Kuppi teetä.)

Ja nyt päästään siihen säännöllisen ateriarytmin mahtavuuteen:

Kun syön edellä kuvatulla tavalla, olen koko päivän energinen ja virkeä. Jaksan touhuta lasten kanssa, kantaa painavat kauppakassit rattaita työntäen kaupasta, venyttää pinnaa neljävuotiaan kiukutessa ja säntäillä pelastamaan yksivuotiaan milloin mistäkin kiipeily- ja tutkimusmatkaretkeltä. Jaksan tehdä kotityöt, ohjata jumpat ja illalla menen nukkumaan väsyneenä, mutta tyytyväisenä. Ja nukun hyvin (jos lapset sen joskus sallivat). Kroppa palautuu liikunnan rasituksista, suupielet pysyvät ylöspäin suunnattuina ja katson elämää kirkkaiden lasien läpi. Makeanhimokin pysyy poissa tai ainakin kurissa.

Kun en syö edellä kuvatulla tavalla, maailma kääntyy ylösalaisin, mullinmallin ja pää alaspäin. Tuntuu, että kirkkaat lasitm joiden läpi elämää katson, ovatkin yhtäkkiä sameat ja naarmuiset, elämä tuntuu raskaalta. Silloin maistuu makea, ja se taas tekee ateriarytmin noudattamisesta entistä vaikeampaa.

Suosittelen siis todella lämpimästi säännöllisen ateriarytmin etsimistä ja noudattamista. Toki on päiviä, jolloin se ei onnistu tai ole mielekästä (esim. joku juhla). Heti seuraavana päivänä kannattaa kuitenkin palata säännölliseen rytmiin, koska päivä päivältä siihen palaaminen tuntuu vaikeammalta.

Ja kyllä, välillä tympii syödä koko ajan. Kantaa suuria määriä ruokaa kaupasta. Käyttää kaikki rahansa ruokaan. Mutta on se sen arvoista, oikeasti!

Toivon teille energistä, hyväntuulista ja terveellisten aterioiden täyteistä viikkoa!

(todellakin) olen mitä syön.

Viime viikot on ollut aikamoista haipakkaa. Omat treenit on jäänyt vähiin, yleensä yhteen treeniin per viikko. Joskus olen saattanut ohjausten jälkeen käydä tekemässä muutaman leuavedon ja toes to bar-vatsarutistuksen, mutta siinäpä se. Samaan aikaan olen elänyt suklaadietillä eli herkutellut. En ehkä ihan kauheita satseja, mutta enemmän kun nyt lähiaikoina muuten.

Niinpä olo on pöhöttynyt, laiska, ankea, harmaa ja voisin vaikka veikata kerryttäneeni itselleni kiloja enemmän kuin yksi tai kaksi.

Kun sitten useammalta taholta sain kommenttia laihtumisesta, oli pakko katsoa peiliin. Jep. Jenkkakahvat eivät olekaan kasvaneet vaan sulaneet. Oikein hyvällä tahdolla ja sopivassa valaistuksessa voi ehkä nähdä pienen six-packin alunkin? Ei lämmitä mieltä. Olen nimittäin ajatuksissani edelleen pöhöttynyt, laiska, ankea, harmaa ja painava(mpi kuin yleensä).

Kun katson peiliin, näen ihan hyväkuntoisen ja hoikan, sporttisen tyypin. Ja kun en katso peiliin, tuttu juttu: olo on pöhöttynyt, laiska, ankea, harmaa ja painava(mpi kuin yleensä). Harmi juttu, että ihan koko päivää en voi seistä peilin edessä.

Sama juttu on ollut joskus toisinkin päin. Olo on ollut mahtava, "olen elämäni kunnossa"-tyyppinen. Silloin peilistä katsova tyyppi ei olekaan ihan siinä elämänsä kunnossa.

Vasta nyt (ai mikä hidas sytytys) olen todella ymmärtänyt että se, miten liikut ja erityisesti se, mitä suuhusi laitat, vaikuttaa suurin piirteen kaikkeen. "Olet mitä syöt"-lausahdus ei todellakaan ole huuhaata.

Kun syön terveellisesti ja treenaan, olo on sporttinen. Silloin olo on myös reipas ja iloinen, positiivinen. (Paitsi silloin kun lepoa on töihin ja treeneihin nähden liian vähän, jolloin olo on kaikkea muuta kuin iloinen ja positiivinen.) Ja kun olo ja mieli on kevyitä, on vaivatonta pitää yllä hyvää ryhtiä, on vaivatonta tarttua arkisiin askareisiin, on vaivatonta puuhailla lasten kanssa.

Kun syön huonosti, en viitsi nähdä vaivaa lähteäkseni treenaamaan. Olo on laiska ja nuhjuinen, ryhti painuu kasaan, kaikki tuntuu jotenkin tahmealta. Ajatuksetkin muuttuvat jotenkin sumuisemmiksi ja tylsemmiksi. Arki on todellakin vähän harmaata.

Älkää käsittäkö väärin. En silloinkaan istu koko päivää sohvalla koomailemassa vaan teen kotitöitä, puuhailen lasten kanssa, teen ihan samoja asioita kuin yleensä. En vaan ole niissä jotenkin samalla tavalla läsnä. Ehkä? Tai en tiedä, jotenkin se on erilaista.

Monen päivän herkkuputken jälkeen ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja skarpata. Heti en voi lähteä treenailemaan, sillä nyt on kurkkukipu ja kuumetta. Mutta ruokavaliota voi aina rukata. Niinpä nyt loppui taas jokapäiväinen herkuttelu (kerta viikossa on ok), lisää kasviksia ja hedelmiä ja yhtään ateriaa ei skipata. Vettäkin pitäisi muistaa juoda riittävästi.

Kumma kyllä miten terveellistä elämää on (muka) niin vaikea pitää yllä kiireisinä ajanjaksoina, vaikka fiksuja valintoja tekemällä (ja pienellä itsekurin poikasella) tekisi ihmeitä omalle ololle. Ja taas, kyllä mä nytkin olen oikeasti syönyt ihan ookoosti, mutta pienetkin muutokset, esimerkiksi välipalaunohdus, heilauttaa jo kaiken ihan päälaelleen.

Ei muuta kuin uuteen nousuun! :)

aamu-uintia ja koulutussäätöä.

Ensin iso kiitos kaikille teille, jotka olette kommentoineet edellistä blogipostausta muun muassa facebook-vistein. Arvostan sitä todella. Ja voi kuinka lohduttavaa oli tietää, etten olekaan ainoa joka kyynelehtii harrastuksen vuoksi!

Me käytiin tänä aamuna koko perheenä uimassa. Se oli aika hauska tapa aloittaa aamu! Lapset sujautettiin unipuvuissa ulkovaatteisiin, syötettiin banaanit ja lähdettiin uimaan. Tehtiin miehen kanssa vuorotellen pienet uintitreenit toisen pulikoidessa lasten kanssa (aika paljon aikaa vietettiin myös porealtaassa ja saunassa - ihana nauttia lämmöstä heti aamusta!).

Uidessa mietin tankotanssia. Mietin sitä, että taidan olla liian järkevä hurahtaakseni johonkin lajiin. En todellakaan väitä, että tankoilijat olisivat tyhmiä, vaan että minä analysoin ja pohdin asioita niin paljon (siis järkeistän), etten anna itsen hurahtaa siihen, tai muuhunkaan lajiin. Terveys on liikunnassakin se ykkösjuttu ja siksi haluan liikkua monipuolisesti (kestävyys, lihaskunto jne.), en vain yhtä liikuntalajia harrastaen. Terveyteen liittyy sekin, että pelkään loukkaantumista enkä siksi uskalla edes kokeilla liikkeitä, jos epäilen ettei lihaskuntoni tai liikkuvuuteni riitä. Ja koska en halua loukkaantua, saada rasitusvammoja tai joutua ylikunto-tilaan, muistan kevyet treenipäivät ja lepopäivät - eli en ehdi tankoilla läheskään yhtä paljon kuin haluaisin. En siis voi olettaa olevani yhtä taitava kuin joku, joka on hurahtanut lajiin.

Mietin myös sitä, että rintauinnista saattaa olla hyötyä omiin tankoiluongelmiini. Vatsalihakseni eivät tunnu olevan tarpeeksi vahvat tankoiluun - no, uidessa syvät vatsalihakset vahvistuvat jatkuvasti työskennellessään. En osaa tankoillessa aina (ikinä) käyttää selän lihaksia vaan yritän rimpuilla ylös pelkästään käsivoimin - rintauinnissa en myöskään osaa käyttää selän voimaa jos en siihen erikseen keskity, vaan kauhon pelkillä käsillä. Kummassakin tarvitaan kevyehkö puristus sisäreisistä, kummassakin pitää hallita monta asiaa samaan aikaan (miksi se on mulle niin vaikeaa?!) ja kumpaankin lajiin kuuluu nilkan ojennus.



(Kuva Instagramista, @weirderbetter)

Niin että aionpa jatkossakin tehdä kestävyystreenini uiden.

Aamu-uinti oli muuten mahtava alku päivälle, mutta meillä tuli vähän kiire seuraavaan paikkaan eli kirjaston satutunnille. Se alkoi 9:30 ja me tultii uimalasta vartin yli ysiltä. Siitä äkkiä kauppaan ostamaan aamupalaa. Ei kovin fiksua. Kaupassa oli järjestys muuttunut, joten en löytänyt valmiiksi täytettyjä Reissumiehiä - niinpä otin minicroissateja ja juotavaa sokerilitkujogurttia lapsille ja miehelle. Ne tykkää, mutta mun omatunto kolkutti. Itselle ostin Skyrin ja Barebar-patukan sekä Starbucksin kahvijuoman, joka oli niin jäätävän pahaa etten meinannut saada sitä juoduksi! Kofeiinin tarve kuitenkin voitti ja tölkki tyhjeni melko nopsasti. Mutta olipa siinä järkevä aamupala! Not.

Ensi kerralla teen siis aamupalaeväät valmiiksi ja kahvia vaikka termariin.

Sitten ihan muuhun asiaan. Olen päättänyt kouluttautua vähän lisää. Olen asiasta ihan into piukeena. Mutta.. En ole vielä ilmottautunut koulutukseen. Kohta se on varmaan täynnä ja minä jään rannalle ruikuttamaan, mutta en vaan saa ilmottauduttua. Olen monesti alkanut täyttää ilmottautumista, mutta sitten iskee epävarmuus. Onko mulla nyt varmasti rahaa tähän? Haluanko mä tätä todella? Riittääkö mun resurssit, jaksanko varmasti ja saanko kouluhommat hoidettua? Pärjäisinkö, osaisinko, tykkäisinkö? Jahkaan, vaikka haluan. Voisiko joku siis hoitaa ilmottautumisen mun puolesta? :D

suunnitelma c, täydellinen vaihtoehto

Mulle oli tälle illalle suunnitelmia. Olin odottanut viikkotolkulla hot yinjooga-kurssia (5 kertaa), jonka piti alkaa tänään. Se peruttiin, ainakin tämän illan osalta. Liian vähän osallistujia. Kyllä otti päähän!

Suunnitelma B oli lähteä Helsinkiin katsomaan Pole Stars Showcase-kisoja. Mutta jo aamulla tuli selväksi että tämä ei onnistu: lapsista näki, että oli taas vähän rankka viikko. Eivät siis ole vielä tottuneet siihen, että äiti lähtee iltaisin töihin ja äitiä tunnutaan nyt kaipaavan kovasti etenkin nukkumaan mennessä.

Niinpä perjantai-illan suunnitelma oli suunnitelma C. Kun mies tuli töistä kotiin, mä lähdin salille. Ja olipa treeni! En ole aikoihin tehnyt salitreenejä, mutta viimeksi tankoillessa sisuunnuin omaan voimattomuuteeni ja suunnittelin treenin, joka a) vahvistaa mun heikkoja kohtia eli parantaa lihastasapainoa ja b) toivottavasti antaa lisää voimaa myös tankoiluun (vaikka epäilen, että enemmän vika on siinä, etten osaa tangolla käyttää mun lihaksia oikein - vinkkejä miten treenata sitä?!). Niin, sisuuntuneena tein siis aika tiukan treenin ja nautin. Kuuntelin musiikkia, uppouduin omaan maailmaan ja sain kerrankin pääni tyhjäksi kaikista tsiljoonista siellä risteilevistä ajatuksista.

Treenin jälkeen join palautusjuoman ja suuntasin vielä infrapunasaunaan. Siellä istuin, hikoilin ja luin uusinta MeNaiset Sport-lehteä. Lehdessä oli juttua kahdesta crossfit-mimmistä. He vinkkasivat, että kerran viikossa kannattaa pitää mättöpäivä, jotta aineenvaihdunta pysyy käynnissä. Koska toinen mimmeistä oli Emilia Leppänen (vahva ja iloisen oloinen tyyppi, fanitan), pysähdyin miettimään tätä. Aineenvaihdunnasta en tiedä, mutta oikeasti mun kroppa tuntuu toimivan parhaiten silloin kun yhtenä päivänä viikossa herkuttelen, paljon. Ei siis vain karkilla vaan kaikella muullakkin. Sen jälkeen lihakset tuntuu palautuneilta, voimakkailta, "täysiltä". Niin että en aio elää sokerittomasti enkä herkutella joka päivä vähän. Sem sijaan aion syödä kuusi päivää viikossa terveellisesti ja yhtenä päivänä syödä just sitä, mitä tekee mieli. Vaikka sitten croissanttia aamupalalla, jäätelöä iltapäivän kahvin kera, pizzaa päivälliseksi ja karkkia iltapalaksi.

Tällainen ei varmasti sovi kaikkien elimistölle, mutta mun kropalle se on tuntunut toimivan.

Palaset siis loksahtivat paikoilleen tänään. Ja vaikka mua edelleen harmittaa vähäsen joogan peruuntuminen ja se, etten nähnyt mahtavia tankotanssiesityksiä niin perjantai oli täydellinen. Ja sen kruunasi se, että sain nukuttaa noi pikkuiset tänä iltana. Uniset lapset on niin... <3

Nyt venyttelemään!

Ai niin.. mitä mä siellä salilla tein? Tällaista:

Lämmittely

Alataljasoutu 8 ja TRX-soutu 12, kolme sarjaa vuorotellen

Lonkan ojennus taljassa 3 x 8/puoli
Lantionnosto selinmakuulla, painotangon kanssa 3 x 12

Ojentajat taljassa 8 ja ojentajadippi jalat pallon päällä 12, kolme sarjaa vuorotellen

Pystypunnerrus käsipainoilla 8 ja takaolkapäät taljassa 12, kolme sarjaa vuorotellen

Varpaat tankoon 3 x 12 (siis tangosta roikkuen, jalat nousee sinne tankoon. Tai tarkoitus olisi, että ne nousee. Ei noussut, mut nostin sen verran kun nousi ja ehkä joskus vielä varpaat osuu sinne tankoon!)

Sivulankkudippi 2 x 15/puoli

TRX-rutistus 3 x 12 niin, että lankusta mennään "puolikäsilläseisontaan" eli pää alaspäin, selkä pystysuorassa, jalat vaakatasossa.

Selän ojennus laitteessa 3 x 15

Sit jäähdyttely ja venyttelyt.

Olen pitkään tehnyt salilla patteriharjoittelua (tosin nyt en ole aikoihin käynyt salilla). Nyt halusin jotain erilaista ja niinpä yhdistin samaan patteriin saman lihasryhmän treenin, yleensä olen tehnyt "oikeaoppisesti" erinlihasryhmää esim. reidet ja rinta, pakarat ja ojentaja, rinta ja hauis.. Tuo uusi systeemi teki kivan poltteen aina lihaksiin, tykkäsin.

salaisuuksia.

Tänään oli nälkä. Söin siis ruokaa laittaessa kaapista keksejä. Loser. Vielä alhaisempaa oli se, että söin ne salaa, jottei nälkäänsä kiukkuava lapsi huomaa mun syövän niitä ja ala vaatia osaansa. Oon kauhea!

Eilen aamulla teki mieli salmiakkia. Matkalla avoimeen päiväkotiin kävin kaupassa ostamassa lapselle lounasta ja samalla ostoskoriin lensi itselleni salmiakkiaski. Napsin askista salmiakkeja koko päivän - salaa tietenkin. (Se pieni aski muuten riitti todella pitkäksi aikaa, ihmeellistä!) Alkuillasta ostin kaupasta poppareita, sipsejä sekä 120g hedelmäaakkosia, kun meille tuli illalla ystäviä kylään katsomaan futista. Tulin kotiin, laitoin lapsen leikkimään. Aloin tehdä päivällistä - ja söin hedelmäaakkospussin tyhjäksi. Salaa tietenkin. Sori vaan ystävät, kun ette saaneet aakkosia!


Kipeänä en saanut ruokaa alas ja nyt "tottumuksesta" syön vieläkin vähän huonosti. Tämän lisäksi olemme viettäneet paljon aikaa ulkosalla (ihana aurinko!) ja ruoanlaitto venyy aina hiukan liian myöhäiseksi. Nälkä + nälkä = herkuttelu salaa keskellä päivää. Ja se on mielestäni väärin. On eri asia syödä herkkuja silloin, kun lapsi nukkuu. Mutta se, että lapsi on vieressä ja äiti vetää herkkuja selän takana mahdollisimman hiljaa, ettei lapsi huomaa.. Siinä on jotain todella väärää. Shame on me!

Täytyisi taas ottaa itseä niskasta kiinni.. Miten tuo kunnolla syöminen voikaan olla noin vaikeaa?! Kun treenaan, ruokahaluni on valtava, mutta jos vain laiskottelen sohvanpohjalla niin voisin elää viikon syömällä muutaman omenan ja herkkuja. Siksi siis olisi tärkeää taas parantua kunnolla ja päästä kiinni säännölliseen treeni- ja ruokarytmiin. Mulla on vieläkin vähän yskää, mutta siitä huolimatta (TIEDÄN tekeväni väärin enkä suosittele kenellekään) kävin eilen salilla ja vedin tänään intervallilenkin. En vaan oikeasti enää pysynyt järjissäni ilman treeniä. Olin ehkä maailman ikävin vaimo ja maailman ikävin äiti. Äkkipikaisin ainakin. Nyt on taas niin paljon parempi olo. Ja itse asiasssa vähän nälkäkin!

Suuntaan siis jääkaapille..
Ja huomisesta aloitan taas "kunnon" elämän: herkkuja vain lauantaisin + poikkeustilanteissa (esim. vappu), kunnon ruokaa kunnon annoksia ja treeniä sopivassa suhteessa. Pitäkää peukkuja, että onnistuisin tällä kertaa. Edes kahden päivän ajan.

herkuttomuutta ja herkkuja.

No niin, eilen siis aloitin "sokerittoman elämän". Tällä kertaa ei oikeastaan ole edes tarkoitus karkki- tai herkkulakkoilla (sillä se tuntuu aina olevan aika lyhytaikainen ratkaisu) vaan pyrkiä löytämään sellainen ruokavalio ja -rytmi, etten koko ajan himoitse makeaa. Lisäksi tietysti pitää katkaista siivet jatkuvalta sokerihumalalta ja sokeririippuvuudelta.

Eilen kieltäydyin rahkapiirakasta, joka näytti herkulliselta (ja kuulemma olikin tosi hyvää). Puolen yön aikoihin olin kuitenkin aika nälkäinen ja sekä jääkaappi että hedelmäkori olivat (aika) tyhjiä, joten turvauduin helppoon ratkaisuun: söin pullan, jossa oli rahka-rusinasisus. Söin sen kylmänä, joten se ei edes ollut mitenkään kovin herkullista. Vähän harmitti, kun ei ollut mikään pakko saada herkkua-hetki enkä edes nauttinut pullasta mitenkään suunnattomasti vaan söin sen nälkääni.

Tänään kävin katselemassa naapurikaupungin uutta kauppakeskusta lapsosen ja vanhempieni kanssa. Menivät lurjukset Arnold's Donuts:iin kahville! Katselin tyynesti vierestä kun mummo ja pappa mussuttivat donitsejaan (ja jakoivat kilpaa palasia myös lapsoselle..), itse tyydyin latteen. Hyvähyvä! Illalla ystävä tuli kylään ja silloin söin teen kanssa kolme minisuklaamunaa (siis sellaisia oikeasti pikkuriikkisiä munia). Ja ne riittivät hyvin! En olisi kaivannut yhtään enempää makeaa. En muuten myöskään potenut syyllisyyttä niistä munista, vaikka normaalisti herkutteluani seuraa syyllisyys. Miksi kestin päivällä muiden herkuttelun? Käytiin ennen kahvittelua ravintolassa, olin siis kylläinen. Miksi illalla riitti ihan pieni herkku? Olin juuri syönyt.

Näettekö tässä jonkinlaisen kaavan?
Nälkä -> ei-niin-kovin-nautinnollinen herkuttelu -> harmitus tai morkkis.
Ei nälkää -> ei herkuttelua tai pieni herkuttelu -> ei harmitusta tai morkkista.

Olen aiemminkin tiennyt, että osa herkuttelustani johtuu nälästä, mutta alan koko ajan enemmän epäillä, että suurin syy herkutteluun on se, etten syö tarpeeksi. Siksi ruokavalio onkin nyt tarkasti syynissä. (Ruokapäiväkirjaakin pidin puolitoista päivää ja sitten kyllästyin.) Nälän aiheuttamaa herkuttelua aion hillitä myös näin:

- kaapissa aina rusinoita, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä (välipalapatukoita). Onhan noissakin kaloreita ja sokeria, mutta eivät ole samanlaista tyhjää energiaa kuin suklaapatukka tai pulla.
- myös laukussa aina joku hätävaraeväs. (Kaikille miehille vinkki: jos olette naisenne kanssa shoppailemassa, pitäkää taskussa rusinalaatikkoa. Kun nainen alkaa kiukuttelemaan, ojentakaa rusinat hänelle. Kiukku katoaa. Näin olen kuullut useasta lähes luotettavasta lähteestä.)
- jääkaapissa valmiiksi kuorittuja ja lohkottuja vihanneksia (ehkä myös hedelmiä), jotta ruoantekoruoka on terveellistä eikä esimerkiksi vierasvaraksi tarkoitettu keksipaketti.
- jääkaapissa aina myös rahkaa ja kaapissa ananasmurskapurkki. Herkullinen välipala tai salin jälkeen lusikoitava nälänloitontaja(hmm..?), jos palautusjuoma on unohtunut tai päässyt loppumaan.

Näillä mennään nyt. Varmaan unohdin taas jotain (muistamattomuushan oli sokeriaddiktin tunnuspiirre..).
On kyllä käsittämätöntä, miten vaikeaa terveellinen ruokavalio (muka) voi olla, vaikka mä tiedän kuitenkin näistä asioista aika paljon. Suutarin lapsella ei ole kenkiä ja liikunta-/terveysalan ammattilaisella voi olla surkea ruokavalio, huono ryhti ja selluliittia.

nyt riitti!

Sain viime kuussa vihdoin tiputettua viimeiset puolitoista raskauskiloa. Kahdeksan päivää Espanjassa + muutama päivä pääsiäisen viettoa = sain kilot takaisin, todennäköisesti korkojen kera. Lisänä p***a olo, kukkiva iho ja kaikki muut herkut. Ihanaa! Tai sit ei.

Mutta nyt riitti. Enää en herkuttele.

Tahtoisin saada tarkasti muistiin tämän ei-niin-kovin-hehkeän olotilan (ja -muodon) ja kaivaisin muiston esiin aina herkkuhimon iskiessä. Ikävä kyllä aika kultaa muistot ja karkkeja tai herkkuja himoitessa en todellakaan tule muistamaan kuinka kamala olo onkaan liiallisen herkuttelun jälkeen. Ja toisaalta, kuinka ihana olo onkaan, kun ei himoitse koko ajan herkkuja tai pode syyllisyyttä liiallisesta herkuttelusta. En myöskään siinä hetkessä muista ajatella sitä, kuinka mahtavaa on, kun ei ole jatkuvasti väsynyt ja ähkyinen. Ehkä laitan ympäri taloa post-it -lappuja muistuttamaan itseäni aiheesta. "Ihana olo, kun kroppa ei ole sokerin turruttama!" "Yök mikä olo herkuttelun jälkeen!" ja niin edelleen. Auttaisikohan..?

Ärsyttävää on muuten sekin, että olen muka sporttinen ihminen ja liikunta- ja terveysalan ammattilainen, mutta.. treenit junnaavat paikallaan ja kroppa veltostuu veltostumistaan. Miksi? Sokerin ja herkkujen takia. Tyhmäätyhmäätyhmää.
Mulla on siis taas kausi, jolloin ruoka ei maistu eikä nälkää tunnu. (Olen muistaakseni lapsesta asti ollut sellainen, jolla on "huonon syömisen kausia", vaikka toki jokaisella lapsella on joskus ronkelikausia.) Vaikken tunne olevani nälkäinen, elimistö vaatii tietysti energiaa ja silloin tulen mussuttaneeksi paljon karkkia, pullaa, kakkua jne. Jos olisin fiksu, tekisin jääkaappiin valmiiksi hedelmä- ja vihannestikkuja ja muuta napsittavaa. Olen kuitenkin iltaisin (ja aamuisin ja päivisin) niin sokeripöhnäinen ja väsynyt, etten jaksa tehdä mitään ylimääräistä, esimerkiksi kuoria hedelmiä valmiiksi jääkaappiin. Tällaiset kaudet on ihan typeriä, turhauttavia ja kauheita. Elämä tuntuu kovin raskaalta kun mitään ei jaksaisi tai huvittaisi tehdä. Ehkä turhauttavinta on se, että osaisin syödä terveellisesti ja tiedän, että olo olisi parempi jos syöisin terveellisesti. Ja silti syön miten sattuu ja herkuttelen hirveästi. Järjetöntä!! Tästä lähtien mun on oikeasti panostettava siihen, että syön säännöllisesti ja terveellisesti vaikkei huvittaisikaan. Enkä herkuttele, vaikka kuinka tekisi mieli. Taidanpa ottaa käyttöön jopa ruokapäiväkirjan.

Tsemppiä mulle ja muille ruokavalion kanssa kamppaileville!

12 päivää jäljellä.

Yritin eilen illalla kirjoittaa blogiin tekstin, mutta netti takelteli ja lopulta luovutin. Jos olisin kirjoittanut, otsikko olisi ollut -2 päivä.

Kyllä, söin herkkuja myös eilen. Tein aivan liikaa leivoksia ja tuulihattuja ja koska ne eivät olisi säilyneet enää tähän päivään, jouduin uhrautua. Herkkujahan ei meillä heitetä roskikseen, piste. Söin siis aamupalaksi puolikkaan prinsessaleivoksen ja kolme tuulihattua ja saman satsin vielä iltapäiväkahvin aikaan (ilman kahvia, sillä en jaksanut keittää sitä). Hävettää, mutta nyt olen taas palannut ruotuun.

Alle kaksi viikkoa aurinkoon. Jes! Alle kaksi viikkoa herkkuihin. Jes? Juuri nyt tuntuu, että elämä ilman herkkuja on oikeastaan aika miellyttävää (sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä, sillä herkuttomuutta on kestänyt jo noin 25 tuntia). Kun herkkuja ei syö koko ajan, niitä ei myöskään tee mieli koko ajan. Ja kun ei herkuttele jatkuvasti, ei tarvitse myöskään potea jatkuvasti huonoa omaatuntoa. Ja kun ei ole omatunto koko ajan kolkuttelemassa, elämä tuntuu paljon kevyemmältä. Kevyempää elämä on myös siksi, että herkkujen jälkeen olo on turvonnut ja väsynyt. Eilen iltapäivällä ihmettelin, miksi olen tooodella väsynyt. Sitten tajusin: kaksi päivää herkkuja = jatkuva sokerihumala ja hirmuisen väsynyt olo. Ei kiva. Tänään olo on taas paljon pirteämpi, tosin missään elämäni kunnossa en tänäänkään ole. Olen nimittäin jälleen kerran alkavan flunssan kourissa. Tänään aion ostaa maitohappobakteeri-pillereitä, sillä jollain keinolla tämä tautikierre on katkaistava. Maitohappobakteereita on kehuttu niin kovasti, että aloitan terveyden etsimisen niistä. Toivottavasti tehoavat (heti)!

Sain kaveriltani vanhoja Me Naiset-lehtiä ja selasin niitä tässä yhtenä iltana. Viime joulun alla ilmestyneessä numerossa (Me Naiset 51-52) oli juttu "Kielletyt herkut". Luin jutun mielenkiinnolla ja jäin miettimään.. Jutussa puhutaan siitä, kuinka etenkin naiset herkuttelevat ja samalla potevat siitä syyllisyyttä. Siis myös aivan tavalliset naiset, ei vain ylipainoiset tai laihdutuskuurilla olevat. Ja jutussa todetaan myös, että herkkujen ollessa kiellettyjä, niitä himoitaan entistä enemmän. "Me puhumme suklaakakuista paljon enemmän kuin seksistä", Heini Maksimainen kirjoittaa. Tämä on niin totta! Ja myös aivan sairasta.

En pidä siitä, kuinka nykyisin ruoasta, herkuista ja ruokavalioista on tullut keskeinen osa elämää ja kuinka rajoittuneesti ihmiset syövät. En siis puhu nyt allergioista tms., vaan siitä että yksi ei syl perunaa, toinen jättää väliin kaikki hiilarit. Joku vetää hirveän määrän proteiinia päivässä, toinen taas ei koske punaiseen lihaan sen "epäterveellisyyden" takia. WTF?! Koska meidän syömisestä on oikeasti tullut näin vaikeaa? Ja väittääkö joku oikeasti nauttivansa siitä, ettei koskaan syö croissantia kahvilassa, täytekakkupalaa ystävän synttäreillä ja ranskalaisia ravintolassa? Onko jonkun oikeasti pakko elää pelkällä kylmäpuristetulla kookosöljyllä, gojimarjoilla ja raakaravinnolla? Väitän, että jos vetää omasta tahdostaan liian tiukan linjan hyvien ja huonojen ruokien välille, muuttuu huomaamattaan takakireäksi, kiukkuiseksi ja muuten vain ei-niin-kovin-miellyttäväksi ihmiseksi. Sillä vaikka ruoka on polttoainetta kehollemme, se voi ajoittain olla myös arjen pieni nautinto. Ja jos nykyajan kiireinen ja stressaantunut ihminen kieltää itseltään tuon pienen nautinnollisen hetken, se ei voi olla hyvä asia. Ja sitä paitsi, miksi pitää olla niin ehdoton? Miksi ei koskaanikinämilloinkaan voi nauttia pientä herkkua, jos muuten ruokavalio on kunnossa? Ja etenkin jos ei ole tarvetta laihduttaa? Mutta ai niin, kaikillahan on jatkuvasti tarve laihduttaa. Ei riitä, että on normaalipainoinen. Pitää olla laiha. Sairaan laiha. Tikkulaiha. Rasvaton keho. MIKSI?, kysyn mä.

Ja tämän saarnan jälkeen muistutan itseäni, että olenhan itsekin juuri tällä hetkellä "täydellisessä" herkkupannassa (lainausmerkit siksi, että viimeksi eilen herkuttelin..). Se on kuitenkin eri asia, sillä en osaa syödä herkkuja kohtuudella ja nautiskellen vaan lähes ahmien ja siksi huonoa omaatuntoa potien. Vertaan taas tätä alkoholismiin.. Alkoholiongelmaisenkin pitää pysyä kokonaan erossa alkoholista, sillä muuten alkoholin käyttö ryöstäytyy käsistä. Ihminen, jolla ei ole alkoholiongelmaa, voi kuitenkin hyvällä omallatunnolla nauttia silloin tällöin lasin viiniä ruoan kanssa tai pullon olutta saunan jälkeen. Ja avainsana tässä on juuri tuo nauttia. Mikä ikinä onkaan se herkku, jota syömme tai juomme, siitä pitäisi osata nauttia. Älkää siis poteko huonoa omaatuntoa satunnaisesta herkuttelusta, vaan syökää terveellisesti ja silloin tällöin herkutelkaa ja nauttikaa! Pliiiis.

NAUTINNOLLISTA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!