usko itseesi!

Olen lähiaikoina törmännyt aivan liian usein siihen, että ihminen (useimmiten nainen) väheksyy itseään. Näkee itsessään vain virheitä ja korjattavaa. Vertaa itseään muihin ja näkee itsensä aina negatiivisessa valossa. Ei uskalla tehdä jotain, koska pelkää epäonnistuvansa. Tai tekee asian puolivillaisesti, jättää itselleen takaportin epäonnistumisen varalta, "enhän mä tosissani..".

Siksi haluan sanoa tämän: olet viisas. Olet taitava. Olet vahva. Olet älykäs. Olet enemmän kuin uskotkaan. Astu epämukavuusalueelle, niin huomaat tämän.

Epämukavuusalueelle astuminen ja siitä kunnialla tai edes hengissä selviäminen antaa onnistumisen kokemuksen. Onnistumisen kokemukset kasvattavat itseluottamusta. Ja itseluottamus on tärkeää.



Itse olen viime vuosina astunut yhä useammin epämukavuusalueelle ja pikku hiljaa epämukavuusalue on kaventunut huomattavasti. Muistan, kun vielä haaveilin ryhmäliikuntatuntien ohjaamisesta, mutta "en ikinä uskaltaisi". Hah, uskallan ja helposti.
Muistan, kun haaveilin yrittäjyydestä, "mutta en mä koskaan voisi oikeasti yritystä perustaa." Nyt mulla on Y-tunnus ja alkuvalmistelut pyörivät vinhasti.
Muistan, kuinka kauhuissani olin joskus ajatuksesta, että joutuisin esiintyä asiantuntijana jossakin. Ei se oikeasti olekaan niin kamalaa. Nyt haaveilen (salaa, joten ei kerrota kenellekään) siitä, että joskus vuosien kuluttua saisin jakaa vankkaa asiantuntijuuttani muille esimerkiksi koulutusten kautta.
Muistan, kuinka vielä pari kuukautta sitten tuntui kamalalta ajatukselta tehdä treeniä ammattilaisen silmäparin alla. "Mitä jos en teekään tätä liikettä täydellisesti." No, nyt teen treeniä erinomaisen personal trainerin silmien alla ja olen kiitollinen kaikesta palautteesta jonka saan. Ei korjaava palaute tarkoitakaan sitä, että olisin huono/surkea/epäonnistunut yksilö. Ei se olekaan kamalaa. Päinvastoin! On mahtavaa oppia uutta, saada liikkeistä entistä tehokkaampia ja turvallisempia.

Ja mitä enemmän astun epämukavuusalueelle, sitä enemmän huomaan: minä osaan tämän. En täydellisesti, mutta hyvin. Oppiminen on prosessi enkä ikinä voi olla valmis ja tietää kaikesta kaikkea. Ei tarvitsekaan. Voin silti olla hyvä, vaikken ole täydellinen. Mahtavaa!

Toivon, että seuraavan haasteen kohdatessasi uskot itseesti. Oli se haaste iso tai pieni, pinnallinen tai syvemmälle sukeltava, tartu siihen rohkeasti. Älä ajattele "en pysty!" vaan luota siihen, että kyllä sinä pystyt. Ja jos elämä ei heitä haastetta tiellesi, tee sellainen itsellesi. Haasta itsesi, tee jotain tavallisesta poikkeavaa. Jotain, joka pakottaa sut astumaan epämukavuusalueelle. Se voi olla ihan mitä vaan. Yksi päivä ilman karkkia. Pari lausetta tuntemattomalle kassajonossa. Isommat painot jumpassa. Uusi asenne töissä. Punainen väri huulissa Blistexin sijaan. Ihan mitä vaan. Kunhan se tuntuu ajatuksena vähän kamalalta. Sitten syvä sisäänhengitys ja ajatus: "minä pystyn siihen!".

personal trainer suunnittelee, mutta asiakas tekee työt.

Vappuaattona tuli todistus postissa, joten nyt se on virallista: minä olen personal trainer ja PhysioTrainer. Jes!

Kippis!

Olen vasta aloittelemassa personal trainerin hommia, mutta jo nyt olen törmännyt useamman kerran samaan uskomukseen. Ihmiset luulevat, että kun palkkaa pt:n, saa superkunnon ja teräskropan. Sori, mutta ei välttämättä saa. Personal trainer voi kyllä tehdä sulle suunnitelman, jonka avulla saat hyvän kunnon ja timmin kropan, mutta pt ei voi tehdä työtä sun puolesta. Jos et ole itse valmis tekemään duunia, näkemään vaivaa, vähän ehkä kärsimäänkin niin mitään ei tapahdu.

Itse olen vuosia hakannut päätä seinään, kun edistymistä ei tunnu tapahtuvan salilla tai muuallakaan. Kyllästyn, vaihdan lajia, junnaan, kyllästyn, vaihdan lajia, junnaan, kyllästyn, palaan vanhaan lajiin takaisin.

Nyt olen treenannut pian kuusi viikkoa suht kurinalaisesti ja kappas, salipainot ovat kasvaneet tänä aikana huimasti. Lisääntyneen voiman huomaa kaikessa ja lihasmassaakin on tainnut tulla vähän lisää. Onko tämä mun personal trainerin ansiota?
No tavallaan on: hän on tehnyt mulle erinomaisen ohjelman, treeniä tukevan ruokavalion ja hän odottaa treenipainojen nousevan.


Ekan personal trainer-tapaamisen jälkeen oli vaikea saada tuo liukuovi auki, ei ollut enää treenin jäljiltä voimia. Mahtava fiilis!

Mutta.. Minä olen se, joka on tehnyt treenit ja katsonut mitä syö. Minä olen huolehtinut siitä, että treenit tulevat tehtyä ja että saan riittävästi lepoa. Keskiviikkoisin olen herännyt ennen kuutta salille, kun muuten en olisi kerennyt treeniä tekemään ja keskiviikon kohdalla lukee "sali". Olen istunut kahvilassa, pääsiäispöydässä ja ystävän luona omien eväiden kanssa (vähän nolostellen), olen unohtanut viikonlopun herkkuaamiaiset ja ravintolakäynnit. Olen joutunut kieltäytymään kivoista jutuista ja menoista, tyytynyt haaveilemaan vapaa-ajan puuhista ja nielemään sen, että herkkuja saa syödä vain tietyn määrän viikossa. Lisäksi olen joutunut tehdä hirveästi duunia pääni sisällä, jotta olen löytänyt itsestäni sen tsempin ja voiman, jota salitreenissä nykyisin tarvitsen.


Eväät aina mukana ja ruoka-ajat kellon mukaan, missä ikinä menenkään. Tässä lounas junassa matkalla tilitoimistoon yritysjutuista neuvottelemaan.

Olen tehnyt pirusti töitä ja muuttanut monta juttua elämässäni, koska haluan saavuttaa tavoitteeni.

Tarvitsin personal trainerin apua, koska en osannut olla itselleni pt. Osaan tehdä muille hyviä suunnitelmia ja salitreenejä, osaan olla hyvä pt, mutta en osaa olla itse itseni asiakas. Aloin neuvottelemaan: "ei kai oikeasti näin montaa toistoa?", "ei tätä tylsää aerobista varmaan ole pakko tehdä..?" ja niin edelleen. Nyt en neuvottele vaan teen mitä käsketään. Ei treeni aina tunnu mukavalta, päinvastoin. Harvoin tykkään lähteä tekemään aerobista treeniä ja salitreenit ovat välillä tosi tuskaisia, kun painot ovat raskaat ja lihaksissa polttaa. Mutta kun ammattilainen on miettinyt, että tänään pitää tehdä 4 x 6 maastavetoa tai 90 min kevyttä aerobista, mä tiedän sen olevan mulle hyväksi, se vie mua kohti tavoitetta ja siksi mä teen sen.


Nousee nousee..

Personal trainer on erinomainen apu tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta ei se ole mikään oikotie onneen. Sinä itse teet työt.
Ja työnteko ei aina maistu, mutta harvoinpa mitään saavuttaa ilmaiseksi. On nähtävä vaivaa. On pidettävä mielessä tavoite ja työskenneltävä järjestelmällisesti sitä kohti. Ja usein on myös luovuttava jostain.


Istuin näin lähellä suklaata kokonaisen koulutusviikonlopun ajan. En ottanut yhtäkään palaa. Hyvä mä!

Otetaan esimerkki, tosi tyypillinen sellainen. Haaveena kiinteytyminen, treenikokoemusta salilta jo useamman vuoden ajan. Ruoka viikolla suht terveellistä, mutta viikonloppu pelkkää herkuttelua. Sitten palkataan pt. Saavuttaako tämä ihminen tavoitteensa käymällä pari kertaa viikossa salilla painoja heiluttelemassa, syömällä terveellisesti viikolla ja herkuttelemalla viikonloppuisin? Ei. Jotain pitää muuttaa. Pitää löytää uusi, tiukka asenne treenaamiseen. Nostat painoja, et heiluttele. Terveellinen ruokailu myös viikonloppuna, joku pieni herkku sallittu. Joku joutuu sulkea tv:n just silloin, kun lempparireality alkaa, sillä kehittymiseen vaaditaan myös lepoa. Toinen joutuu luopua perjantain kosteista tyttöjen illoista, sillä siideripullot ja grilliltä haetut ruoat eivät kuulu ruokavalioon ja krapula lauantaina estää treenien toteuttamisen. Kolmas opettelee heräämään aiemmin, jotta ehtii tehdä treeninsä ennen töihin menoa.


Mä olen opetellut tyytymään 150 g karkkia karkkipäivänä. Vaikeaa, mutta hyväksi mulle.

On opeteltava uusia juttuja. On muutettava tekemisiä. On luovuttava asioista. On suunnattava katse tulevaan, siihen hetkeen kun tavoite on saavutettu. On keskityttävä siihen hetkeen ja mietittävä: tavoite on tämän arvoista. Silloin saavuttaa tavoitteensa. Ja vaikka personal trainer on auttanut tavoitteen saavuttamisessa, asiakas on se, joka teki työn.

Sitten saa todeta: "hyvä minä! tein hyvää työtä." ja suunnata katse seuraavaan tavoitteeseen.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!