pastamahaa ja migreenipäätä.

Mulla iski maanantaiaamuna inhottava migreenikohtaus, joka sumensi lähes koko näkökentän. Onneksi tilanne helpottui, kun olin napsinut kourallisen lääkkeitä. Pieni päänsärky jäi kuitenkin koko päiväksi, joten en päässyt viikon ainoalle harrastustunnilleni eli tankoilemaan. Harmillista! Ja jotenkin huvittavaa tässä oli se, että pystyin kuitenkin ohjata omat tuntini, sillä ne olivat rauhallisia temmoltaan (tasapainoilu iäkkäille ja keppijumppa).

Mitä vanhemmaksi tulen (voiko näin sanoa alle 30-vuotiaana?), sitä enemmän huomaan migreenikohtauksen aikana erilaisia oireita. Esimerkiksi eilen tunsin kuinka aivot raksutti tooodella hitaalla. Poskia pisteli ja ne puutuivat. Makeanhimo vaivasi koko ajan (kuten tavallisesti, mutta eri tavalla kuin tavallisesti) ja tuntui kuin kylläisyyskeskuksessa olisi jotain häikkää, nälkä oli koko ajan. Ja koko ajan oli sellainen outo, erilainen fiilis.

No, ehkä osa jutuista johtui myös lääkemäärästä? Mutta jos teillä on migreeniä ja outoja oireita, kuulisin niistä mielelläni!

Migreenistä huolimatta oli tosi mukava päivä. Iltapalaväsymystä torjumaan tein iloisen välipalan.



Ja kun kerran en päässyt sisätiloihin tankotemppuilemaan, päätettiin nauttia kauniista ulkoilmasta. Lähdettiin puolukkaretkelle läheiselle suolle. Siellä oli tosi kaunista, taas kerran.



Niistä puolukoista syntyi puoluffee-torttu (vai kakku? vai piiras?) mummon synttäreiden kunniaksi. Ihan superherkullista ja superhelppoa.



Ja kun olin syönyt päivän aikana "hieman" puoluffeeta sekä melko suuren annoksen pestopastaa, mahani muistutti taas raskausmahaa.



Nyt olisikin ehkä taas aika kiinnittää enemmän huomiota ruoan laatuun ja määräänkin. Viime aikoina ruokailut ovat olleet vähän epäsäännöllisiä eikä silloin aina malta tehdä viisaita valintoja.. Samoin voisin taas vähän ahkerammin liikkua itse, kun viime viikkoina omat treenit ovat jääneet jumppien suunnittelun ja ohjausten varjoon. En muista koska olen viimeksi käynyt kunnolla salilla, olisi ehkä jo aika taas vahvistaa lihaskuntoa punttitreenin avulla..

Huomenna luvassa taas sauvakävelyä, tehokas puolituntinen hikitreeni ja kehonhallinta/core-tunti. Jee!

raakasuklaakokeilu 2.0.

Kokeilin noin puolitoista vuotta sitten raakasuklaan tekoa (siitä voit lukea täältä: ) eikä raakasuklaa oikein hurmannut mua.

Vähän aikaa sitten ostin valmista raakasuklaata (CoCoVin minttusuklaa) ja se oli ihan hyvää. Siitä heräsi ajatus kokeilla raakasuklaan tekoa uudelleen, koska mulla oli edelleen suklaapakkaus kaapissa. Tänään ostin sitten kaakaovoita ja chiliä ja ryhdyin puuhaan.

Kuinka helppoa se olikaan! Sulatin kaakaovoin vesihauteessa, sekoitin sen kaakaojauheeseen, maustoin sen tilkkasella hunajaa ja jaoin kahteen kulhoon. Toiseen lisäsin minttuaromia (tää ei nyt varmaan ollut sen oikea nimi) ja kaakaonibsejä, toiseen chilin palasia. Sitten vaan lusikoin ne muotteihin ja hetkeksi pakkaseen.



Tähtisuklaa on chiliä, sydämenmuotoinen on "minttukrokantti" (kaakaonibseistä tulee kiva krokanttimainen koostumus). Hyvää oli, tällä kertaa maustaminen onnistui. Ja makeanhimo lähti helposti kahdella konvehdilla, olisi varmaan lähtenyt yhdelläkin. Oli kuitenkin pakko maistaa yksi kappale kumpaakin.

Aion todellakin tehdä näitä jatkossakin ja aloin jo suunnittelemaan erilaisia sekoituksia. Ainakin jotain marjaa voisi laittaa suklaan sekaan ja jossain näin raakasuklaata, johon oli upotettu lisäaineetonta lakritsia. Nammm!

välipalavinkki.

Mulla oli eilen aivan kamala karkinhimo ja sen takia hurja kiukkukohtaus illalla. Aluksi puhisin itsekseni, sitten vedin lenkkarit jalkaan ja meinasin lähteä lähikauppaan karkkiostoksille. Jäinkin omaan pihaan viskomaan oksia, keppejä, kaarnanpaloja ja pikkukiviä. Helpotti kummasti!

Sitten palasin sisälle ja tein herkullista mustaviinimarjavaahtoa. Ohjeen olen joskus bongannut Ruoka-Pirkka-lehdestä, kiitos siis K-kaupoille tästä välipalaherkusta.

Tarvitset 5 dl vettä, 2 dl ruisjauhoja, 4 dl mustaviinimarjoja ja 3/4 dl sokeria (itse käytin intiaanisokeria)

Kiehauta vesi, kaada se kulhoon ja ripottele sekaan ruisjauhot samalla vatkaten. Anna jäähtyä. Minä nopeutin prosessia heittämällä metallisen kulhon kylmään veteen ja sekoitin koko ajan, jäätyikin aika nopeasti.

Vatkaa jäähtynyttä seosta sähkövatkaimella niin, että siitä tulee kuohkeaa ja väriltään vaaleaa. Lisää joukkoon sokeri ja survotut marjat, sekoita vielä.

Tosi hyvää maitolorauksen kanssa!



edit: pikaisella googletuksella löytyikin alkuperäinen ohje, se on täällä. Sieltä löytyy myös ravintosisältö. Myös blogitekstin kuva on lainattu kyseiseltä sivulta.

vohveli-ilta.

Hyvää nimipäivää minulle! Vietin sitä syömällä vohveleita iltapalaksi oman perheeni ja isovanhempien kanssa. Oikein mukava ilta ja eeeihän vohveleita oikeastaan lasketa herkuksi.. Tein niistä vielä himpun verran terveellisempiä käyttämällä ohrajauhoja.

Kävin tänään piiitkästä aikaa kokeilemassa Fit-tuntia, siis sellaista perinteistä jumppatuntia. Hauska kokemus! On kiva aina välillä olla jumpassa asiakkaana, saa hyvällä omatunnolla sählätä askelien kanssa ja muistaa taas millaista onkaan olla jumppaajana. Tänään oli kiva olla jumppaaja, sillä ohjaaja oli iloinen, selkeä ja informatiivinen.

Sain taas muistutuksen siitä, että taidan olla ihan hyvässä kunnossa. Jostai syystä en meinaa uskoa sitä, ehkä syy on tankotanssissa jossa olen liian heikko, liian kankea, liian kaikkea. Mutta tänään tein ihan tosissani, asenteella ja ajatuksella enkä silti hikoillut tai hengästynyt, lihaksissakin tuntui vain sellainen "juoksit lauantaina kympin ennätysvauhtia, vedit sunnuntaina piloxingin ja maanantaina suunnittelit jumppia kolmisen tuntia. Anna meidän levätä"-tuntemus. (Siis mitä, eikö teidän lihakset juttele teille?! Meillä on usein hyviä keskusteluja. ;D)

Huomenna aion antaa kropan ja mielen levätä. Enkä herkuttele yhtään.

jäätelöauto.

Lähetin maanantaina miehen ja taaperon jäätelöautolle asioimaan. Toivat kotiin paketillisen turkinpippuri-jätskejä. Ovat aika herkullisia. Niin hyviä, että joka ilta on täytynyt syödä yksi sellainen.

Note to myself: älä osta jäätelöautosta mitään, eivät ne säily pakkasessa.

salaisuuksia.

Tänään oli nälkä. Söin siis ruokaa laittaessa kaapista keksejä. Loser. Vielä alhaisempaa oli se, että söin ne salaa, jottei nälkäänsä kiukkuava lapsi huomaa mun syövän niitä ja ala vaatia osaansa. Oon kauhea!

Eilen aamulla teki mieli salmiakkia. Matkalla avoimeen päiväkotiin kävin kaupassa ostamassa lapselle lounasta ja samalla ostoskoriin lensi itselleni salmiakkiaski. Napsin askista salmiakkeja koko päivän - salaa tietenkin. (Se pieni aski muuten riitti todella pitkäksi aikaa, ihmeellistä!) Alkuillasta ostin kaupasta poppareita, sipsejä sekä 120g hedelmäaakkosia, kun meille tuli illalla ystäviä kylään katsomaan futista. Tulin kotiin, laitoin lapsen leikkimään. Aloin tehdä päivällistä - ja söin hedelmäaakkospussin tyhjäksi. Salaa tietenkin. Sori vaan ystävät, kun ette saaneet aakkosia!


Kipeänä en saanut ruokaa alas ja nyt "tottumuksesta" syön vieläkin vähän huonosti. Tämän lisäksi olemme viettäneet paljon aikaa ulkosalla (ihana aurinko!) ja ruoanlaitto venyy aina hiukan liian myöhäiseksi. Nälkä + nälkä = herkuttelu salaa keskellä päivää. Ja se on mielestäni väärin. On eri asia syödä herkkuja silloin, kun lapsi nukkuu. Mutta se, että lapsi on vieressä ja äiti vetää herkkuja selän takana mahdollisimman hiljaa, ettei lapsi huomaa.. Siinä on jotain todella väärää. Shame on me!

Täytyisi taas ottaa itseä niskasta kiinni.. Miten tuo kunnolla syöminen voikaan olla noin vaikeaa?! Kun treenaan, ruokahaluni on valtava, mutta jos vain laiskottelen sohvanpohjalla niin voisin elää viikon syömällä muutaman omenan ja herkkuja. Siksi siis olisi tärkeää taas parantua kunnolla ja päästä kiinni säännölliseen treeni- ja ruokarytmiin. Mulla on vieläkin vähän yskää, mutta siitä huolimatta (TIEDÄN tekeväni väärin enkä suosittele kenellekään) kävin eilen salilla ja vedin tänään intervallilenkin. En vaan oikeasti enää pysynyt järjissäni ilman treeniä. Olin ehkä maailman ikävin vaimo ja maailman ikävin äiti. Äkkipikaisin ainakin. Nyt on taas niin paljon parempi olo. Ja itse asiasssa vähän nälkäkin!

Suuntaan siis jääkaapille..
Ja huomisesta aloitan taas "kunnon" elämän: herkkuja vain lauantaisin + poikkeustilanteissa (esim. vappu), kunnon ruokaa kunnon annoksia ja treeniä sopivassa suhteessa. Pitäkää peukkuja, että onnistuisin tällä kertaa. Edes kahden päivän ajan.

tää tais olla taas tässä.

I'm gonna make it, julistin viime postauksessani. Väärin. Pieleen meni tämäkin herkkulakko niin että rysähti.

Keskiviikkoiltana sain viestin ystävältäni. Viesti oli varoitus, että hän aikoo tuhota herkkulakkoni torstaina. O-ou! :) Ystävä oli tehnyt aivan mielettömän hyvää omenapiirakkaa (kiitos vielä <3) ja sen kanssa oli tarjolla jäätelöä. Yllätyin itsehillinnästäni: otin pienehkön palan (mun ottamaksi palaksi se oli pieni, jonkun toisen palaksi ehkä normaali tai enemmänkin) ja vaikka piirakka oli todella hyvää, en ottanut lisää. Ei herkkulakko tähän(kään) pieneen repsahdukseen kaadu, ajattelin. Perjantai koitti. Sovimme ystäväpariskunnan kanssa, että he tulevat meille illalla pelaamaan lautapeliä. Kävimme kaupassa. Ostoskärryissä oli sipsiä, pari dippiä, kasviksia, viinirypäleitä, muutama olut sekä kaksi pussia karkkia (hedelmäaakkoset ja Pandan natural-laku). Kotona kaivoin kaapista vielä kolmannen pussin (pätkis minibites). Söin nälkääni rahkaa, turkkilaista jogurttia ja ananasta. Istuin pelipöytään ja aloin syödä. Olin ajatellut, että napsin viinirypäleitä, kasviksia ja sipsiä, mutta melkein heti käteni suuntautui karkkikulhoon. Ja en ottanut muutamaa karkkia, vaan söin kulhon varmaan melkein yksin tyhjäksi. Joten tää herkkulakko päättyi tähän. Syytän ulkoisen motivaation puutetta, minussa ei ole vikaa! ;D (Oikeasti mun itsehillintä on edelleen maailman huonoin.)

Nyt yritän olla muutaman päivän herkuttelematta ja sen jälkeen nautin Espanjan ja pääsiäisen herkuista. Pääsiäisen jälkeen katsotaan taas mitä käy.. Toivottavasti herkuttelu ei heti ryöstäydy käsistä, vaikka todennäköisesti juuri niin siinä käy. Se on sääli, sillä olisi ihana osata nauttia herkuista kohtuudella ja ilman huonoa omatuntoa. Nyt ennen Repsahduksia sain elää muutaman päivän ilman makean- tai karkinhimoa ja se oli vapauttavaa! Elämä tuntuu kovin kevyeltä, jos ei koko ajan mieti sitä, kuinka tekisi mieli pullaa tai kakkua tai pannaria tai karkkia tai tai tai...

Joskus vielä osaan herkutella kohtuudella ja nauttia jokaisesta suupalasta, jonka (harvakseltaan) suuhuni pistän.

8 päivää jäljellä.

Tunnustus: söin tänään keksejä. Ja eilen pari pullaa. Nolottaa aika paljon tunnustaa, mutta onneksi mulla oli hyvät syyt. Tai no.. päätelkää itse.

Eilen tuttava tuli käymään, kun meidän piti suunnitella yhdessä muutaman jumppatunnin tuntiseloste ja -sisältö. Hän toi mukanaan itse leipomiaan pullia ja (nyt tulee se hyvä syy) en edes muistanut herkkulakkoa sillä hetkellä. Keittelin kahvia, keskustelin niistä jumpista ja samaan aikaan kolme lasta juoksenteli ympäriinsä. Muistikapasiteetti ja keskittymiskyky ei sillä hetkellä riittänyt miettimään minäminäminäainiinherkkulakkoäläsyöpullaa. Niinpä söin pullan ja myöhemmin vielä toisenkin. Olivat hyviä (ja aika pieniä, eli oikeastaan söin vain yhden kahvilapullan).

Tänään vanhempani tulivat käymään. Lapsokainen halusi leipoa jotain. Googletin kännykällä ´kaurakeksi ohje´, nostelin ainekset pöydälle ja annoin lapsen leipoa. Maistoin valmista keksiä, se oli herrrkullista. Söin muutaman lisää.

Kekseistä tuli siis oikeasti tosi herkullisia. Tein keksit (kauralastut) pastanjauhantaa-blogista löytyneen ohjeen mukaan. Meillä vaan ei ollut kaurahiutaleita, kun olemme juuri vaihtaneet aamun kaurapuuron ruispuuroksi. Kauralastut olivatkin siis ruislastuja. (Terveysruokaa.. ;D) Tällä tavalla tein herkkukeksimme:

Sulata 50 g voita kattilassa. Anna voisulan jäähtyä hetki. Lisää joukkoon 2 dl ruishiutaleita, 1 rkl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 1 dl sokeria ja 1 muna, sekoita puuhaarukalla. Nosta taikinanokareita pellille, jätä runsaasti tilaa nokareiden välille (itse laitoin 10 nokaretta/pelti). Paista 200-asteisen uunin ylätasolla 5 min. Nauti!
Ja ohje on siis pastanjauhantaa-blogista, muutin itse vain kaurahiutaleet rukiisiksi. Lisäksi lähes kaikki käyttämäni raaka-aineet olivat luomua ja luomusta vaan tulee parempaa.. Eli suosittelen luomua! :)

armonaikaa 2 päivää ja 3 tuntia.

Herkuttelu on taas ryöstäytynyt pikkuhiljaa käsistä. Ärsyttävää! Onnistuinhan jo hetken syödä melko terveellisesti ja herkuttelu vähentyi, mutta tämä aika jälkeen Oksutaudin on ollut katastrofaalista. Jostain syystä en vieläkään pysty syödä kovin paljoa ruokaa kerralla tai vatsaa kivistää. Nälkä on kuitenkin koko ajan, koska olen niin monta päivää elänyt todella kevyellä ruokavaliolla (jogurtilla ja smoothieilla). Ja kun on nälkä eikä ruoka uopoa, syön herkkuja. Välillä herkkuja himoitessa kävelen hedelmäkulholle, mutta hedelmät etovat jostain syystä nyt ihan kauheasti. Niinpä lasken omenaa tavoittelevan käteni nopeasti ja kitkuttelen nälkäisenä kunnes pääsen kaupan herkkuhyllyille. Painajaismaista!

Koska herkuttelu on näin riistäytynyt hallinnasta, on aika ottaa taas kovat keinot käyttöön: totaaliherkuttomuus 11.-26.3. Lauantaina saan vielä herkutella, mutta sitten se loppuu. Sunnuntaista alkaa täysin herkuton elämä, joka jatkuu lomamatkaamme asti. Herkuttoman elämän aikana kaikki makeat herkut (karkki, jäätelö, leivonnaiset jne. ovat kiellettyjä), ilman poikkeuksia. Jos joku tarjoaa vierailulla pullaa yms., joudun kieltäytyä. Kamalaa, mutta näin se menee. Ainoa poikkeus tässä on 14.3., syntymäpäiväni. Silloin saan toivottavasti kakkua ja illaksi olen luvannut muutamalle ihmiselle kuohuviini- ja tuulihattutarjoilun. (namnamnamnamnam!) Tämän poikkeuspäivän jälkeen palaan kuitenkin taas ruotuun, kunnes astun lentokoneesta ulos Espanjan maaperällä. Siellä saan nauttia paikallisia herkkuja (esimerkiksi churroja, nam.), mutta sielläkään en saa syödä karkkia vaan karkkilakko jatkuu pääsiäismunapäivään asti (muistaakseni 8.4.). Ei muuten ihan kaikkein helpointa minulle olla karkkilakossa lentokoneessa (tax free-namut) saati sitten Espanjassa (ihanat Haribot, joista kaikensorttisia ei edes Suomesta saa).

Edellisistä kokemuksista viisastuneena tiedän, että 16 päivää ( - synttäripäivä = 15 päivää) ilman herkkuja ei tule todellakaan olemaan minulle mikään helppo juttu. Ihan sama. Aion silti onnistua siinä, sillä muuten en saa tätä herkkukierrettä katkaistua. Toisaalta nyt lakko on ainakin selkeä, sillä kaikki makeat jutut ovat kiellettyjä. Enää ei tarvitse väitellä onko marenki karkkia vai ei (ei.), sillä makea se kuitenkin on ja siksi siis kielletty.

Miten aion selvitä? Tsemppaamalla itseäni jo ennakkoon. Syömällä hyvin ja monipuolisesti. Syömällä hedelmiä. Syömällä salmiakkipurkkaa. Syömällä turkkilaista jogurttia kera ananasmurskan. Juomalla vettä. Juomalla teetä. Lukemalla FIT- ja KG-lehtiä. Käymällä salilla (ja lenkillä, ihanaa kun asfaltit alkavat pilkottaa!). Rapsuttamalla kissoja. Kutittamalla lasta. Ehkä myös kutomalla?

Ennen herkkulakkoa aion kuitenkin syödä jääkaapissa odottavan ison prinsessakakkupalasen, jonka mieheni toi minulle naistenpäivän kunniaksi. Herkutteluaikaa jäljellä 2 päivää ja 3 tuntia.

voi tätä herkkupäiväkirjaa.

Olen nyt kaksi päivää pitänyt herkkupäiväkirjaa. Se on masentavaa. :D Eilinen meni ihan kohtalaisesti (söin vain isänpäiväkakun rippeet + muutaman palan suklaata tanssitunnin jälkeiseen nälkään). Mutta tänään.. Huoh. Tein tyttäreni kanssa pipareita, ihan vain koska ajattelin että pipareiden leipominen olisi hänen mielestään hauskaa. Piparit ajattelin säästää jouluviikolle tai syöttää miehelle. Sitten vanhempani piipahtivat kylään (donitsipaketin kanssa) ja istuimme alas glögimukien kanssa. Siinä sitten maistoin piparin. Ja toisen. Ja ehkä vielä muutaman enemmän. Tytär tahtoi maistaa donitsia. Se ei ollutkaan hyvää. Kukas sen sitten syö? Äiti tietysti. Ja nyt välttelen keittiöön menoa, sillä keittiönpöydällä herkkupäiväkirjani odottaa tunnustustani. En tahdo kirjoittaa tämän päivän kohdalle (valkosuklaa-kermavaahto-kahvin lisäksi) aika monta piparia ja 2,5 donitsia. Kyllä, pitihän niitä donitseja syödä sitten enemmänkin. Se oli kuitenkin vahinko! Rupatellessani niitä näitä käteni ojentautui kohti donitsilaatikkoa ja suuni pureskeli donitsin melkein huomaamattani. Voih. :|

Viime blogitekstissä mainitsin ostaneeni uusimman Fit-lehden (11/2011) (tilasinkin ko. lehden, mutta eipä ole postilaatikossa näkynyt. Terveisiä vain Aller Median suuntaan.) siinä olleen makeanhimo-jutun takia. Siinä oli vinkki, joka kuulostaa järkevältä, toimivalta ja jopa toteutuskelpoiselta. Kas näin: Paras tapa herkutella on syödä yksi herkkupala päivässä aterian päälle jälkiruoaksi, vinkkaa laillistettu ravitsemusterapeutti Anna-Maria Keränen. Jälkiruokatyyppisesti nautittu suupala, vaikkapa suklaapatukka, keksi, pulla tai jäätelö, ei kasvata himoa jatkossa, kuten nälkään syöty herkku tekee. Kylläisenä on myös helpointa pitää hyvän määrä kohtuullisena. Nautiskele herkkupalasi hartaudella. Älä nappaa jälkiruokaa suuhusi samalla, kun täytät tiskikonetta, vaan syö se ajatuksella. Keskity siihen, miltä herkku tuoksuu, maisuu ja tuntuu. Kuulostaa järkevältä! Ja niinä päivinä kun onnistun pitämään herkuttelun aisoissa ja syön pelkän jälkiruoan, olo on parempi eikä makeanhimo ole jatkuva. Sitten kun herkuttelee enemmän, herkkuja on saatava koko ajan.

Eli nyt tästä eteenpäin pyrin nauttimaan kohtuullisen kokoisen herkkuni rauhassa nautiskellen sen sijaan, että mättäisin ruokaa valmistaessani ison kasan herkkuja suuhuni. Pitäisi onnistua. Sen lisäksi jatkan raadollista herkkupäiväkirjaani, joka ei anna mahdollisuutta selitellä herkuttelua vaan kylmänviileästi näyttää vain minkälaisen kasan sokeria sun muuta olen sisuksiini ahtanut. Menenkin saman tien kiltisti kirjoittamaan syömieni pipareiden ja donitsien määrän listaan.

ps. Puolustuksekseni totean, että donitsit olivat siis sellaisia ihan pieniä, halkaisijaltaan ehkä noin 7 cm. Ei sentään mitään Arnold'sin jättidonitseja.

ja TAAS uusi alku.

Jep jep. Kulunut viikko meni taas ihan penkin alle. Torstaina söin kaverillani neljä voisilmäpullaa. Siis neljä. Riittikö se? No ei, matkalla kotiin söin 250g suklaalevyn ja illalla vielä nakersin toisesta suklaalevystä muutaman rivin. Yöööök!

Ostin eilen Fit-lehden, jossa oli taas jotain vinkkejä makeanhimon hillitsemiseen. Alkuviikosta paneudun niihin paremmin ja aloitan - taas kerran - terveellisemmän elämän. Ensimmäinen askel on herkkupäiväkirja: kirjaan paperille ihan kaikki herkut, jotka suustani alas pistän. Kun näen kuinka hirveän määrän sokereia mätän kurkusta alas, on (kai?!) pakko herätä tähän makeansyönnin rumaan todellisuuteen. Nyt on myös jotain johon tähdätä: matka Espanjaan on varattuna, aurinkoa siis luvassa jo maalis-huhtikuussa. Bikinikuntoon on siis päästävä kevääksi! :D

33/91.

Yli kuukausi ilman karkkia! Huikea fiilis? No, ei ihan. Paino on noussut varmaan pari kiloa (vaaka rikki, mutta farkut kiristää) ja olo on lähes yhtä nuutunut ja "tukkoinen" kuin karkkia syödessäkin. Osa syy tähän ei-niin-loistavaan oloon on varmasti tappajaflunssa, jota olen viimeisen viikon potenut, samoin siitä johtuva totaalinen liikkumattomuus. Nyt flunssa on onneksi (suurin piirtein) takana päin ja olen into piukeana palaamassa kuntosalille ja jumppatunneille. Juoksukengätkin polttelevat tuolla kaapissa pitkästä aikaa.. Suurin syy tähän painavampaan ja väsyneeseen oloon on kuitenkin se, että olen karkin puutteessa syönyt muita herkkuja joka päivä. En syö herkkuja enää samalla tahdilla kuin alkuvuodesta, mutta en silti muista kovinkaan montaa herkutonta päivää viime kuukausilta. Nyt on aika ryhdistäytyä!
Lokakuun ajan myös herkut ovat pannassa, poikkeuksena lauantai. Lauantaisin saan syödä pullaa, lettua, jäätelöä tai marenkia (joka ei ole karkkia, muistutus eräälle), muut päivät joudun sinnittelemään ilman makeaa suuhunpantavaa. Auts! Miksi elämä täytyykään tehdä näin vaikeaksi..

yksivuotissynttäreiden jälkeinen ähky.

Meillä pidettiin tänään yksivuotissynttärit suvulle ja muulle asiaankuuluvalle juhlaväelle. Kakkuja jäi sen verran yli (tein kaksi erilaista), että minun ei varmaan tarvitse alkuviikon aikana haaveilla muusta makeasta. Harmi, sillä karkkilakkoa ennen olisin halunnut vielä kuitenkin muutaman pussin ahmia. Eikun siis nautiskella. ;)

Kyselyn tulos on ainakin tällä hetkellä aika selvä: suurin osa on sitä mieltä, että kannattaisi vähentää karkinsyöntiä jo nyt ennen lakkoa ja siten totuttaa elimistö vähäsokerisempaan elämään. Taidanpa yrittää noudattaa tätä vaihtoehtoa, tosin nuo jääkaapissa kököttävät kakut voivat vähän sekoittaa suunnitelmia. :)

ps. Olen selvinnyt viikonlopusta ilman karkkia! Tai siis, kyllähän minä perjantaina tyhjensin irttaripussin, mutta tässä tarkoitan nyt viikonlopulla lauantaita ja sunnuntaita. Ehkä pientä totuuden kaunistelua?

vahva ja heikko.

Viime viikolla tuli sitten herkuteltua karkilla oikein olan takaa. Syömäni karkkimäärä ei oikeastaan ollut edes kovin suuri, mutta sillä ei ole mitään väliä. Söin lähes joka arkipäivä karkkia ja se harmittaa. Loppuviikolla päätin sitten tsempata ja onnistuinkin siinä yllättäen. Torstaina ja perjantaina himoitsin Jumbo TuttiFrutti-pussia (haaveilen sellaisesta juuri nytkin), mutta en yksinkertaisesti antanut itselleni lupaa ostaa sellaista ja onnistuin jopa sulkemaan karkinhimon aika hyvin pois mielestäni. Turha sitä on miettiä, kun sille ei mitään voi tehdä. Eikö niin? Lauantaina totesin miehelleni kaupassa, että "no kai sitä sitten voisi pienen karkkipussin ottaa", aivan kuin se olisi ollut hänen ideansa vaikka itse sitä ajattelin. Mies vaan pyöräytti silmiä ja leikki, ettei kuullut mitä sanoin. Törkeetä! No, hänen kävellessään kassoille minä poikkesinkin karkkihyllylle. Ajattelin nappaavani pikaisesti jonkun karkkipussin ja palaavani kassajonoon ennen kuin hän huomaakaan minun poissaoloni. Sitten olisin ujuttanut karkkipussin kassahihnalle muiden ostosten sekaan ja mies olisi huomannut karkit vasta kotona. Suunnitelma oli hyvä, mutta karkkihyllyllä kohtasin uuden ja yllättävän ongelman. Minun ei tehnytkään mieli karkkia. Seisoin kaikkien niiden karkkipussien edessä hämmentyneenä ja yritin etsiä edes yhtä pussia, joka kutsuisi minua. Sellaista ei löytynyt. Havahduin siihen, kun mies seisoi selkäni takana. Totesin järkyttyneenä, ettei tee mieli karkkia ja käänsin selkäni karkkeja notkuvalle hyllylle. Siis mitä ihmettä!?

No, onneksi sunnuntai korjasi tämän tilapäisen mielenhäiriöni. Menin kuntosalilta suoraan vanhemmilleni nälkäisenä ja tein siellä terveellisen välipalan. Hah! Menittekö halpaan? En todellakaan tehnyt terveellistä välipalaa vaan söin sinne jättämäni suklaavohvelikeksipaketin tyhjäksi, kaivelin kaappia kunnes löysin äidin salmiakkikätkön ja sitten söin vielä pussillisen ihanaa, tuoretta lakritsia. Sen jälkeen lähdimmekin anoppini syntymäpäiville, jossa sai kakkua. Kuntosalitreenin aiheuttama kalorivaje on siis nyt korjattu.

Ai niin.. Olen huomannut itsessäni ajatusmallin, jota en oikein tajua. Kun kerran repsahdan herkuttelemaan, heitän samantien kirveen kaivoon ja syön seuraavan viikon ihan kamalan paljon herkkuja. Ajattelen, että eihän sillä nyt enää ole mitään väliä, kun herkuttelin jo. Oikeastihan fiksua olisi sallia pienet repsahdukset ja ajatella niin, että tänään herkuttelin, huomenna syön siis kevyemmin. Minun mallini on kuitenkin: tänään herkuttelin, huomenna siis jatkan herkuttelua. Pähkähullua! Onkohan tämä jonkin sortin syömis-/ahmimishäiriö. :|

itsekidutusta.

Ostin Brunbergin tehtaanmyymälästä 800 g Alku-karkkeja, koska ajattelin että ne näyttäisi kivalta lasipurkissa keittiön hyllyssä. Niin näyttää, mutta ne myös herättää aikamoisen karkinhimon ja houkutuksen. Voi kuinka tyhmä, tyhmä, tyhmä taas olinkaan! Veikkauksia otetaan vastaan: kauanko kestän ennen kuin sanon "otan vain yhden.."? :D

Ystäväni mielestä marenki ja nomparellit ovat karkkia, koska ne ovat pääosin sokeria ja tehty herkuttelutarkoitukseen. Itse en ole ikinä edes ajatellut, että edellämainitut olisivat karkkia. Marenkihan on jälkiruoka tai joku keksin tapainen pieni makea herkku, nomparellit taas ovat kakun tms. leivonnaisen koristeluun tarkoitettuja juttuja. Tässä asiassa olen oikeasti sitä mieltä, etteivät nuo ole karkkeja (toisin kuin siinä After eight-asiassa..) ja en oikein käsitä miten joku voi mieltää ne karkeiksi. Ystäväni I:n perustelut ovat ihan järkevät, mutta siltikään nuo eivät ole karkkeja. Mitä mieltä te muut olette?

Ja jos I vastaa tähän anonyyminä niin se on petos, huijaus ja petkutus! :)

sokerihuuruja.

Olen vahingossa korvannut karkin taas muilla herkuilla! Ja oikeastikin ihan vahingossa ja huomaamattani. Kamalaa.

Eilisen aamun, miehen viimeisen loma-aamun, aloitimme amerikkalaisilla pannukakuilla, mustikoilla ja vaahterasiirapilla. Nam. Illan huipentumaksi suunnittelin vadelma-passionpavlovaa, mutta tajusin sitten että uunin pitää olla monta tuntia päällä marenkipohjan takia ja päätin oikaista ostamalla valmiin marenkipohjan. Sitä ostaessani näin keksihyllyssä myös pieniä marenkikökköjä, jotka ostin myös mukaan. Iltapäivän kahvihetkeen tein meille jäätelöannokset, joissa oli jäätelöä (vanilja-, mansikka- JA suklaajäätelöä), kermavaahtoa ja pari marenkikökköä. Ihastuin marenkiin tosi paljon, joten loppupäivän ajan aina kun kävin keittiössä niin napsin niitä yhden tai pari. Ja hups, kohta pussi olikin tyhjä! Sitten illalla vielä söin sitä pavlovaa, johon tuli siis marenkipohja, kermavaahtoa, vadelmia ja tahnaa, jossa oli lime curd:ia ja passionhedelmiä.

Edes minun kehoni ei taida kestää noin paljoa sokeria, sillä tänä aamuna en saanut silmiäni auki millään. Lapsi pyöri sängyssämme ja yritti saada minut hereille, mutta en vaan millään herännyt. Olin väsyneempi kuin ehkä ikinä ennen. Hui! Lopulta istuin sängyssä silmät kiinni ja pidin lapseni jalasta kiinni (koska hän yritti lähteä pää edellä sängystä pois enkä jaksanut liikkua). Kun sitten jaksoin vihdoin nousta, jalkani painoivat ainakin pari tonnia. No, onneksi kaikki se ylimääräinen sokeri on ilmeisesti pikkuhiljaa poistunut kehostani, sillä nyt olen jo ihan normaali, paljon pirteämpi ihminen. Huomisesta eteenpäin en aio syödä herkkuja, ainakaan montaa päivässä! (Tänään söin vielä lisää pannukakkuja aamiaiseksi, pavlovaa iltapalaksi ja munkin siinä välissä mansikanpoimintaeväänä..)

arkista kesälomailua.

Olen nyt ollut "kesälomalla" karkittomasta elämästä muutaman päivän. Maanantai-iltana kaupassa sorruin karkkipussiin (koska lähdin kauppaan nälkäisenä), mutta pussi oli tavallista namipussiani pienempi, jaoin sen mieheni kanssa ja osasin nautiskella siitä. Sen jälkeen ei olekaan tehnyt mieli karkkia! Aivan käsittämätöntä. "Jos kiellät jotain itseltäsi, himoitset sitä vain enemmän", toitottavat ravintoterapeutit ja life coachit aina. Se taitaakin olla totta. Lisäksi olen nyt yrittänyt pitää huolen siitä, etten päästä nälkää liian suureksi vaan muistan syödä välipaloja. Välipalaihastukseni (turkkilainen jogurtti + ananasmurskapurkki) ei kyllä ole ihan kaikkein kevyin välipalavaihtoehto, mutta aivan sama. Pääasia, etten syö karkkia jatkuvasti.

Tämä "kesälomailu" on kuitenkin ollut arkista puuhastelua kotona. Vaikka täällä pystyisinkin pitämään välipaloilla nälän ja karkinhimon kurissa, epäilen, että mökkireissulla tulee taas syöpöteltyä kaikella mahdollisella makealla. Siellä ei muista syödä välipaloja tai muitakaan ruokia tarpeeksi tiheästi ja sitten nälkäänsä syö karkkia, kakkua, pullaa, mitä nyt vaan saa käsiinsä.

Pakko vielä myöntää, että vaikka karkinhimoa ei ole ollut niin olen silti herkutellut. Maanantaina leivos ja puolikas salmiakkimarenki(!) ystävän luona, eilen puolitoista munkkia ystävän seurassa ja tänään ihanan kakunpalan vanhempieni seurassa. Nyt yritän olla viikonloppuun asti herkuttelematta. Toivottavasti viikonloppuna on hyvä sää (säätiedotus ei kyllä näytä lupaavalta), sillä lauantaina aion suunnata perheeni kanssa kohti paikallista kahvilaa, josta saa herkullisia jäätelöannoksia ja sunnuntaina menemme ystäväpariskunnan luo grillaamaan. Nam nam.

kahdeskymmenes päivä.

Meillä oli eilen luokkakokous ja söin siellä vähän karkkia. Tai ehkä vähän enemmän kuin vähän. Mutta se ei oikeastaan ollut mun syy, sillä mut pakotettiin syömään niitä.

Olin tänään siis ylioppilasjuhlissa. Maltoin aika hyvin pysyä poissa herkkuja notkuvasta ruokapöydästä, toki maistelin vähäsen kaikkea. Ja koska olin niin reipas niin palkinnoksi siitä syön juuri tällä hetkellä Pandan Natural-lakua. Onpa hyvää! Huomenna aloitan sen kolmen päivän ruokavaliohässäkän, jännittää miten se toimii vai toimiiko mitenkään. :)

viidestoista päivä.

Lauantai oli sadepäivä, joten mökillä tuli vähän herkuteltua.. Jos luettelen kaikki herkut niin sen jälkeen luulette, että olen mässäillyt koko päivän ja palannut kotiin pari kiloa tuhdimmassa kunnossa. :D No, luettelen silti. Lauantai-aamu alkoi aamiaisen kruunanneilla suklaakaurakekseillä (oli pakko ottaa muutama keksi kahvin kaveriksi, kun mies keitti laihaa eli pahaa kahvia). Yhdentoista aikoihin keitettiin teet ja otettiin palat tummaa suklaata. Ruoan jälkeen taidettiin ottaa jäätelöä jälkiruoaksi. Toisen teemukillisen kanssa taas tummaa suklaata palanen. Ja koska olin unohtanut hedelmät kotiin (ei ollut tahallista!) niin napsin välipalaksi pari palaa suklaata ja ehkä kourallisen salmiakkeja. Illan futismatsin aikana iski vielä nälkä, joten hain jäätelöpurkin pakastimesta ja lusikoin suoraan purkista iltapalaa. Että semmoista. Aamulla oli niin väsynyt ja vetämätön olo, että hyvä kun jaksoi jalkaansa nostaa. Ihan varmasti kaiken sen sokerin syytä! Olin myös totaalisen valmis elämään sunnuntain herkuitta, mutta sukulaisilta jäi yli prinsessakakkua ja yksi cupcake. Heidän valvovan silmänsä alla jouduimme mieheni kanssa syödä ne. Sen sijaan sunnuntai-illan jäätelöpurkin rääppiäishetkelle ei ole mitään hyvää tai huonoa syytä.

Mökillä lapsikin sai maistaa ensimmäisen kerran oikeaa herkkua. Tosin ei tarkoituksella. Tähän alustukseksi totean, että olen antanut pienelle välillä sokeritonta pannaria/lettua ja lomamatkalla tarjoilija toi pienelle söpöläiselle talon tarjoaman pullan enkä viitsinyt olla nipo ja kieltäytyä siitä. Onneksi pulla oli kyllä pääosin murusina sylissä ja rattaissa, suuhun siitä ei tainnut juurikaan päätyä. En siis ole kovin tiukasti ollut lapsen herkuttomalla linjalla, mutta en myöskään ole kokenut tarpeelliseksi noin pienelle tarjota makeaa. No, lapsi on ilmeisesti perinyt äitinsä herkkuvaiston, sillä pikkuinen pihisti isänsä suklaapalan tämän puhuessa työpuhelua. Isä kääntyi puhelun lopetettuaan takaisin pöytään päin ja ihmetteli hölmistyneenä mihin hänen suklaansa katosi (luuli varmaan, että söin sen). Lapsi piti kaksin käsin kiinni isosta suklaapalastaan ja imeskeli sitä onnellinen ilme naamallaan. Ja kyseessä olisi siis 70 % tumma suklaa, jossa oli minttua seassa. Voisi luulla, että se olisi hiukan vahvaa tavaraa pienelle ihmiselle, mutta hyvin  näytti maistuvan. Kun isä sitten kaappasi puoliksi syödyn suklaansa takaisin, niin voi sitä lapsen lohdutonta itkua! Jatkossa täytyy siis pitää herkut entistä paremmin piilossa ja pienten käsien ulottumattomissa.

Voih, se suklaa oli hyvää ja nyt se on siellä mökin kaapissa.. Miksi en ottanut sitä kotiin arkeani piristämään..

toinen päivä.

Herkuttomuus oli tänään yllättävän helppoa kunnes illalla menimme vanhemmilleni saunaan. Äiti paistoi ohukaisia ja koska tarjotusta ruoasta kieltäytyminen olisi tökeröä niin söin niitä kolme pakastemarjojen kera. Mutta eihän lettuja ja marjoja voi laskea samaan sarjaan karkkien, leivonnaisten ym. herkkujen kanssa, eihän? Herkuttomuudesta johtuva päänsärky on piinannut tänään(kin), ärsyttävää. En ole kuitenkaan kiukutellut, ollut erityisen ärsyyntynyt tai tuskainen, joten tänään on ollut helpohko herkuton päivä.

Kehuin silloin taannoin kromitabletteja, jotka veivät makeanhimoni lähes kokonaan. Ja sitten pian sen jälkeen alkoi repsahdusten syöksykierre. Saatoitte jo luulla, etteivät kromitabletit toimineetkaan niin kovin hyvin? Tosiasiassa olen taas unohtanut tabletit keittiön kaappiin ja huomioin ne tänään ensimmäisen kerran pariin viikkoon. Ehkä otan ne taas huomisesta alkaen käyttöön. Niitä on vaan mälsä syödä, kun sitten ei tee mieli makeeta! :D

Ai niin, jääkaapissa odottaa Starbucksin pullotettu frappucchino, jonka löysin Prismasta. Odotan innolla minkälaista se on.. Suunnittelin tekeväni siitä, jääpaloista ja kermavaahdosta herkkukahvin, johon lisäisin ehkä myös tipan kinuskikastiketta tai jotain vastaavaa.. Todennäköisesti aika herkkua. Mutta onko se liian herkkua herkuttomuuden aikana..? Ei kai sentään.