matkamietintää

Jos lentoaikataulut pitävät suurin piirtein kutinsa, sää on lentokelpoinen eivätkä lentäjät/lentoemännät/lentokenttävirkailijat/muut lentokentän toimintaan vaikuttavat ammattiryhmät ole lakossa niin olen tämän blogitekstin ilmestyessä Lontoossa, Heathrown lentokentällä. Jatkolentoni lähtöä odottaessa olen kierrellyt WHSmithillä, taxfree-kaupassa, ehkä vilkuillut ujosti sisään Pradan, Diorin ja Guccin lentokenttäputiikkeihin. Todennäköisesti olen käynyt useaan otteeseen Starbucksissa eri kahvijuomia maistellen, ehkä syönyt päivällistä Wagamamassa ja hakenut aamiaista Pret A Manger:sta. (Lentojen välillä aikaa on runsaat 15 tuntia, joten olen hyvin ehtinyt tehdä kaiken tämän.) Ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä olen ostanut laukkuni täyteen lehtiä, kirjoja ja tietysti kark-ki-a.

Karkkien lisäksi rakastan lehtiä ja kirjoja. Etenkin englanninkielinen hömppä on suuressa suosiossani, mutta luen melkein mitä tahansa. Odotan pääseväni Heathrowlle ostamaan ainakin nämä lehdet: Glamour, Living Etc., Marie Claire. Ehkä mukaani tarttuu myös Elle tai Elle Decoration, House & Garden ja joku "brittiläinen Seiska", kuten OK! tai HELLO!. Lisäksi aion haalia kassini täyteen pokkareita ja ehkäpä sorrun ostamaan karkkiakin, kun kerrankin pääsen Englannin maaperälle. Täyttäkää reppuni Starbursteilla, Crunchie-patukoilla, Tictac-askeilla, Dairy Milk-levyillä ja Eclair-pusseilla, please.

Kuulette sitten matkalta paluuni jälkeen kuinka nämä haaveeni toteutuivat. Toivottavasti jatkolentomme pysyy ilmassa Heathrowlla haalimistani ylimääräisistä matkatavarakiloista huolimatta. ;)

matkaan!

Jee, en ole syönyt karkkia tai muita herkkuja koko aamuna! :D

Voi olla, että siihen tulee muutos kunhan pääsen lentokentän taxfree-kauppaan. Karkkihammasta kolottaa jo siihen malliin, että lentokoneeseen on saatava joku namipussi kainaloon.

Tämä blogi hiljenee nyt kahdeksi viikoksi lähes kokonaan. Olen kirjoittanut muutaman postauksen valmiiksi, ne ilmestyvät tänne sitten joskus. Palaan parin viikon kuluttua toivottavasti virkistyneenä, ruskettuneena ja täynnä karkkilakkomotivaatiota.

stressiä ja syömistä

Yllättäen en selvinnyt tästä päivästä (tai edes tästä aamupäivästä) ilman herkkuja. Olen stressannut liian nopeasti lähestyvästä matkasta ja kaikesta siitä, mitä vielä pitää ehtiä tekemään ennen reissua. Kaiken vauvalta liikenevän ajan olen tehnyt matkajärjestelyjä ja siivonnut, joten en ole muka ehtinyt kuoria hedelmää välipalaksi ja siksi olen turvautunut cupcakeen ja muutamaan palaan Fazerin sinistä. No, ihan sama. Nyt ei kiinnosta muu kuin se, saanko kaiken tarpeellisen tehtyä ennen lentokentälle lähtöä. Ja näitä tarpeellisia asioitahan ovat muun muassa kesäpöytäliinojen, miehen kauluspaitojen ja verhojen silitys (selvyyden vuoksi: mitään näistä ei tarvita reissussa), vaatekaappien järjestäminen (on sitten mukava tulla kotiin kun vaatteet on siististi) sekä ystävien osoitteiden kirjoittaminen erilliselle paperille (koko osoitekirjaa ei yksinkertaisesti voi ottaa mukaan). No, voi olla että joudun jättämään osan näistä tekemättä, sillä ensin täytyy kai pakata, siivota, tehdä check-in jne. oikeasti tärkeät asiat. Onneksi ilta tulee olemaan sen verran kiireinen, etten ehkä ehdi käydä kaupassa ja meillä on kaapit tyhjänä herkuista. Loppupäivänä ei siis herkutella. :)

pari palaa piirakkaa, suklaata, toista suklaata, cupcake ja ranskanpastilli-pussi. herkkupäivä siis ilmeisesti.

Eilen söin siis sen kauan ( = kaksi päivää) kaipaamani Jumbo Remix-pussin. Ensimmäiset kouralliset karkkia maistuivat hyviltä, mutta sen jälkeen tuli paha olo eivätkä karkit enää maistuneet. Jäikö pussi siis kaappiin odottamaan seuraavaa karkinnälkää? Ei tietenkään, pakkohan se pussi oli silti kerralla tyhjentää.

Tapasin tänään mammakavereitani lounaan merkeissä ja herkuttelin jälkiruoaksi ihanalla piirakalla, jonka yksi äideistä oli tehnyt. Riittikö se tyydyttämään herkuttelutarpeeni? Ei. Söin loput luomusuklaasta iltapäivän ratoksi. Ja illalla avasin keittiön kaapin ja siellä oli levy Fazerin sinistä. Ei sellaisia saa olla esillä! Tai siis eihän se ihan esillä ollut, kun se oli kaapissa ja vielä mehukannun takana. Mutta ei se piilossakaan ollut ja täysin näkymättömissähän sen olisi pitänyt olla etten olisi sitä huomannut. Levy oli tarkoitus viedä tulevalla reissulla tuliaiseksi yhdelle tuttavalle, mutta nyt se on syöty. Kaupan kautta lentokentälle siis..
Tein tänään cupcakeja kahden juhlapäivän kunniaksi. Tarjosimme niitä tänään mieheni vanhemmille, huomenna loput tarjoamme minun vanhemmilleni. Tämä tarkoittaa sitä, että en itse saa joudu syödä kovinkaan montaa muffinssia. Mutta ei hätää! Tyhjennän juuri kirjoittaessani ranskanpastilli-pussia, jonka mieheni toi cupcakejen koristelua varten. Eihän sitä pussia voi tänne avonaisena jättää, kun lähdetään reissuun.. Mutta puolustuksekseni haluan kertoa, että pyysin miestä tuomaan valkoisia tai vaaleita koristerakeita, mutta hän toikin ranskanpastilleja. Joten en sentään pyytänyt tuomaan karkkia.

Viikonlopun jälkeen pukeudun siis shortseihin, toppeihin ja kesämekkoihin.. Ja tästä huolimatta olen viimeisen viikon ahtanut herkkuja kroppaani ahkerammin kuin hetkeen aiemmin. Olen siinä uskossa, että useat ihmiset pitävät ennen lomamatkaa jonkinlaisen laihdutuskuurin, mutta itselläni on näköjään "massankeräys-kausi" käynnissä. No, ehkä kaivan viime kesän äitiysshortsit ja -topit mukaan niin ei sitten kiristä vaatteet.

Nyt on kyllä pakko lopettaa herkuttelu. Huomenna en herkuttele yhtään. En syö pullaa, suklaata, karkkia, keksiä, jäätelöä, en edes yhtäkään tekemääni cupcakea. En en en en en.

ps. Ensi kerralla kun syön ranskanpastilleja, taidan kokeilla montako sellaista on mahdollista syödä kerralla. Huomasin nimittäin juuri tunkevani ison kourallisen pastilleja kerralla suuhun. Hurmaavaa.

nam nam.

Nenän edessä Trendi ja Jumbo Remix. Tarvitseeko muuta sanoa.



(Karkkipussin ainesosaluettelossa on kymmenen erilaista E-koodia. Yritän olla välittämättä.)

ahneutta ja suklaainhoa.

Olen herkutellut tänään koko päivän (keksiä, suklaata, cappucchinoa, mitä vaan kaapeista on sattunut löytymään) ja nyt on paha olo ja morkkis. Silti on p-a-k-k-o saada karkkia!! Ihan oikea pakko. Nyt pitää vain keksiä, miten saan miehen heltymään karkinostolupaan. Karkinsyöntini on nimittäin mennyt siihen pisteeseen, että tarvitsen ulkopuolisen järjen äänen rajoittamaan karkkiostojani. Harmi vaan, että mies tykkää myös herkuista eikä siten ole kovin hyvä ulkoinen herkkurajoitin. :)

En enää ikinä syö suklaata, se ei ole yhtään niin hyvää kuin oikea karkki. Ihan turha syödä suklaata (ja kerätä kaloreita), kun se ei auta yhtään karkinhimoon. Tyhmä suklaa!

matka- ja herkkukuumetta

Tänään ajatuksissa on pyörinyt muutakin kuin karkki. Ajatukset ovat kovasti jo ulkomailla ja lämpimässä ilmastossa.. Matkakuume alkaa olla aikamoinen, kun reissuun on enää muutama hassu päivä. Ja säätiedotuksen mukaan reissun päällä pitäisi asteita olla noin +27/+34. Kohta tarkenee! :) Tekemistä olisi kovasti, mutta sen sijaan että panisin toimeksi, vietän aikaa muun muassa facebookissa chattaillen. Onko muilla samaa vikaa, että kun on liikaa tekemistä niin ei saa mitään tehtyä?

Söin jo aamulla ne kaksi palaa suklaata, joita minun ei tänään pitänyt syödä. Pöh! Nyt himoitsen lisää suklaata, cappucchinoa kermavaahdon kera sekä muutamaa Domino-keksiä. Onneksi tänään en todennäköisesti ehdi järjestää itselleni iltapäivän herkutteluhetkeä, sillä muutaman tunnin kuluttua pitää lähteä neuvolaan ja joogaan ja sitä ennen on paljon tekemistä. Illalla kaupassa pitääkin sitten olla todella suuri määrä itsekuria mukana, kun joogan jälkeisessä nälässäni menen sinne ja tiedän, etten ole saanut koko päivänä herkutella (niitä kahta suklaapalaa ei nimittäin lasketa, ne oli aamupäivän välipala). Voi sitä karkinhimoa, joka iskee kaupassa. Jos sorrun ostamaan karkkia, ostan todennäköisesti Jumbo Remixin (ihan sama kuinka paljon lisäaineita siinä on) ja se on jonkun tämän blogin lukijan vika! Niin että tattista vaan. Katselin äsken blogin tilastoja ja liikenteen lähteitä ja jonkun reitti tänne on käynyt googlen kautta hakusanalla 'jumbo remix my life without candy'. Ja naps, saman tien aloin himoita kyseistä namipussia. Kiitos vielä toistamiseen, sinä googlettaja. Syytän sinua. ;D

Asiasta ihan toiseen.. Ennen matkalle lähtöä pitäisi vielä päättää matkalukemiston sisältö. En aio ottaa kovin montaa kirjaa (toisin kuin yleensä), sillä en tällä kertaa vietä lomaani rannalla maaten. Lisäksi toivon löytäväni kirjoja Heathrown lentokentältä, kun vietämme siellä aikaa lentojemme välissä. Alla on kuva matkakirjastoni ehdokkaista, joista pitäisi valita kaksi. Tai oikeastaan punainen kirja + joku muu.  Suuret filosofit-teos on kesken, joten sen otan ainakin mukaani. Mutta minkä näistä ottaisin toiseksi kirjakseni? Muumipappa ja meri toimii aina, mutta se on aika ohut. Ja toisaalta sitä olisi kiva lukea kesällä mökin laiturilla. Sisustaja on lojunut hyllyssäni vuosia, enkä ole saanut aikaiseksi lukea sitä, sillä ystäväni kuvaili aikoinaan kirjaa oudoksi. Tulkitsin sen niin, että kirja on huono enkä siksi ole vaivautunut sitä lukemaan. Muutama kuukausi sitten kirja tuli uudelleen puheeksi ja se ei kuulemma olekaan huono, vain outo. Nyt pitäisi siis antaa sille mahdollisuus.. Kirjan takakannessa kerrotaan kirjan olevan "tyrmäävä lukuelämys sisustusfriikeille, trendipelleille, brändien orjille, feng shuihin hurahtaneille, kaupunkilaisille ja esteettisistä arvoista kiinnostuneille". Ei ehkä se paras kirja matkalukemiseksi Afrikkaan?
(Hei, olen kohta ratkaissut kirjaongelmani ihan vain kirjoittamalla!)
Jäljelle jäävät vielä Being Emily ja the Night Watch. En osaa päättää näiden kahden väliltä.. Edeltä mainittu kertoo Fionasta, jonka perhe on outo ja siksi hän pakenee elämäänsä Emily Brontën kirjoihin, mutta hänen elämänsä tulee muuttumaan ikuisiksi ajoiksi. Perushömppää siis, ainakin takakannen perusteella. Jälkimmäinen kirja kertoo 1940-luvun lontoolaisista. Aloitin kirjan jo kerran, luin muutaman sivun ja laitoin pois, koska teksti oli aika tylsää. Joudun kuitenkin joskus antamaan uuden mahdollisuuden tuollekin kirjalle, joten miksi en tekisi sitä nyt.. Onko joku lukenut jomman kumman näistä kirjoista? Olisi kiva saada jonkun kommentti aiheeseen tai joudun ehkä ottamaan kummatkin kirjat mukaani.

morkkispäivä

Kuten eilisessä blogitekstissä mainitsin, söin eilen esiaamupalaksi letun kermavaahdon ja omenahillon kera. Rauhoittiko se makeanhimoni? Ehei. Lettu oli vasta alkusoittoa todelliselle mättöpäivälleni. Aamupäivällä söin muutaman palan suklaata, iltapäivällä kaksi (pientä) munkkia, illalla 400g lakuja ja puoli levyä suklaata. Niin ja kourallisen sipsejä. Nyt on aikamoinen morkkis tuosta eilisestä herkuttelusta. Yök, tuli oikein paha olo kun ajattelen tuota herkkumäärää. Onneksi eilen illalla olin sentään pelaamassa jääkiekkoa niin tuli muutama kilokalori kulutettuakin. Kertyvät kalorit eivät kuitenkaan aiheuta morkkista, kun ei (onneksi vielä) ole paino-ongelmia, mutta miten ihminen voi vetää tuollaisen määrän herkkuja tuosta vain, "huomaamattaan" ja ilman pahaa oloa? Ja onko minulla maailman huonoin itsekuri, kun annan itselleni luvan syödä tuollaisen kasan herkkuja? Aaargh.

Tänä aamuna päätin, etten tänään herkuttele yhtään. Iltapäiväkahvin kanssa otin kuitenkin kaksi (ja vain kaksi!) palaa suklaata. Ostin kyseisen suklaan yhdestä ihanasta luomuputiikista, jossa oli myynnissä muun muassa raakasuklaa-aineksia sekä macajauhetta ja gojimarjoja sisältäviä suklaalevyjä. Nuo olivat kuitenkin vielä vähän liian eksoottisia minulle, joten tyydyin Green&Black's luomusuklaaseen. Se on todella hyvää!

Erittäin hyvää luomusuklaata, suosittelen!

Niin, tämän iltapäivän kahvihetkestä.. Söin siis vain kaksi palaa suklaata ja voi kuinka iloinen olinkaan, kun itsehillintäni piti niin hyvin. Pian kahvin jälkeen vanhempani tulivat meille hiomaan lähestyvän matkan lomasuunnitelmia ja laitoin kahvin kanssa tarjolle "varmuuden vuoksi" ostettuja Domino-keksejä. Sitten söin melkein kaikki keksit itse. Ei ole todellista! En edes ymmärrä miksi ostin perjantaina keksejä kaappiin, sillä yleensä meillä ei ole tuollaisia ylimääräisiä herkkuja kaapeissa aiheuttamassa houkutuksia. Tästä taas huomataan, kuinka ihmiset (tai ainakaan minä) ei voi vastustaa kiusauksia kun kiertelee kaupan hyllyjä väsyneenä ja nälkäisenä. Kannattaa siis todella mennä aina ruokakauppaan vasta ruoan tai ainakin välipalan syötyään.


Huomenna en syö yhtään herkkua. En edes sitä kahta suklaapalaa.

epätoivon päivä

Olen himoinnut karkkia heräämisestä asti. En muista hetkeen kärsineeni näin pahasta karkinhimosta. Tuoreilla äideillä ei tosin ole se kaikkein paras muisti, joten voi olla että eilen, toissapäivänä ja sitä edellisenäkin päivänä karkinhimo on ollut juuri näin kova.

Vaikka kuinka väitetään, että karkinhimo lähtee 15 minuutissa niin ei se kyllä lähde. Olen ollut seitsemästä asti hereillä ja himo on edelleen tallella. Söin esiaamupalaksi jääkaappiin jääneen letun omenahillon ja kermavaahdon kera ja aamupalalla vispipuuroa ja kaksi reissumiestä. Ei pitäisi olla siis ainakaan nälästä johtuva karkinhimo. Ehkä perjantaipussini oli liian pieni ja kehoni vaatii lisää karkkia?

Päätin tehdä vispipuuroa aamupalaksi, jos vaikka makeanhimo lähtisi sillä. Meiltä olikin päässyt pakkasesta puolukat loppumaan, joten päätin tehdä kokeiluna puuron mustaviinimarjoista. Siitä tuli tosi hyvää! Sokeria lorahti sekaan vähän reilummin, mutta se ei oikeastaan haitannut kun mustaviinimarjat ovat kuitenkin aika happamia. Puuron visuaalinen ilme oli melko vinkeä, sillä väritys ei todellakaan ollut vaaleanpunaisen puolukkapuuron kaltainen vaan lähinnä kirkas pinkkiin vivahtava punainen. Mielestäni puuro näytti punajuuresta tehdyltä ja mies ei ole mikään punajuuren suurin ystävä, joten sanoin miehelleni näin: "En voi sanoa miltä toi puuro näyttää, koska sitten sä et söisi sitä.", johon mies vastasi: "No? Ai istukalta vai?". Ööh, no ei. Olipa sitten kiva syödä istukkapuuroa, nam nam.

Karkinhimossani päätin, että nyt otan itseäni niskasta kiinni ja aloitan oikeasti sen karkittoman elämän, sillä tämä jatkuva karkinhimo on ärsyttävää ja aiheuttaa epätoivoa: enkö ikinä pääse eroon karkin syömisestä? Lomamatkamme alkuun on kuitenkin vain alle viikko aikaa ja tiedän ihan varmasti syöväni loman aikana paljon karkkia. Niinpä ei ole ehkä järkeä nyt aloittaa karkitonta elämää ja sitten aloittaa kahden viikon karkkipäivää. Eikö vain? Ehkä syön nyt ennen lomaa (kohtuullisesti) karkkia ja matkan jälkeen aloitan ihan, ihan, ihan oikeasti karkittoman elämän. Ja onneksi tuo loma-ajan karkinsyönti ei voi olla aivan päätöntä, sillä siellä ei edes myydä isoja karkkipusseja. Tai ei ainakaan myyty silloin kun viimeksi olin siellä. Jos syön vaikkapa suklaapatukan päivässä niin se on kuitenkin paljon vähemmän kuin mitä söisin Suomessa normaalisti. Niin että oikeastaan loman karkkeja ei edes voi laskea karkeiksi.

karkiton elämä, päivä 7.

Tämä viikko on ollut aika rankka, siispä päätin palkita itseni tänään hyvällä ruoalla ja.. karkilla! Ostin pannupizza-ainekset (tacokastiketta, punasipulia, mozzarellaa ja kanaa) sekä "jälkiruoaksi" kaksi pikkupussia karkkia yhteiseksi miehelleni ja minulle. Karkkien valinta osoittautui hieman ongelmalliseksi, sillä yritän nyt vältellä turhanpäiväisiä lisäaineita (karkeissa, en muissa ruoissa. Järkevää? Ei.).

Olisin halunnut viinikumeja, mutta niissä oli mehiläisvahaa. Siis mehiläisvahaa?! Siitähän tehdään kynttilöitä. Ihan sama onko se syötävää ja terveellistä vai ei, ajatus kynttilämateriaalista karkeissani ei houkutellut. No, päätin, että ostankin All Sorts-englanninlakuja. Ja päätin sitten jättää ostamatta. Niissä oli muun muassa glyserolia. Siis samaa ainetta kuin käsirasvassani? Wikipedia osaa kertoa tästä aineesta tarkemmin: Glyseroli on jäykkäjuoksuista väritöntä nestettä ja se kuuluu kolmearvoisiin alkoholeihin. Glyserolia käytetään esimerkiksi ihovoiteissa, hammastahnoissa ja tupakassa kosteutta sitovana aineena. Muoveissa glyseroli toimii pehmentimenä, liimoissa se estää kovettumista ja sokereissa kivettymistä. Kotioloissa glyserolia käytetään muun muassa puhallettavien saippuakuplien vahvistajana. Lisäksi räjähdysaineteollisuus käyttää sitä nitroglyserolin eli trinitroglyseriinin valmistukseen, jota saadaan kun glyseroli esteröityy typpihapon kanssa.
Syön siis tietämättäni ainetta, jota käytetään myös räjähteissä, muoveissa ja liimoissa ja joka on jonkinlaista alkoholia. Hmm, englanninlakut eivät vaikutakaan enää niin herkullisilta. Tässä tapauksessa kulunut lausahdus "tieto lisää tuskaa" pitää todellakin paikkansa. Jos haluaa nauttia karkeista rauhassa, ei kannata lukea ainesosaluetteloa.

No, karkkihyllyä aikani koluttuani löysin 125g pussin Pandan Natural-lakuja, joissa oli vain melassisiirappia, vehnäjauhoja, lakritsiuutetta sekä luonnollista aromia (yrttiuutetta). Ei kuulosta kovin pahalta, eihän? Toisena pikkupussina ostin Malaco MUST, Moods of Black-pussin (75g), jonka tuoteselostus näytti myös melko "viattomalta". Tosin nyt kun luin sitä uudelleen, huomasin siinäkin olevan mehiläisvahaa. Yök, en siis osta noita toiste. Mutta siis, 200g karkkia perjantai-iltana ja siitä (vajaa) puolet on miehelle. Tää on jo aika hyvä saavutus! :)

karkiton elämä, päivä 6.

Joo-o. Karkiton elämäni on oikea vitsi. Olen syönyt tänäänkin muutaman palan suklaata. Myös nallekarkkihimo on edelleen tallella, mutta tänäänkään en ole sortunut ostamaan niitä. Sen sijaan tein tänään lettuja ja söin niitä omenahillon ja kermavaahdon sekä banaanin, vaahterasiirapin ja kermavaahdon kera. Oli herkullista, liiankin herkullista. Söin niitä liikaa ja nyt on paha olo.

Tämän iltaherkuttelun lisäksi söin jo päivällä ystäväni luona vieraillessani herkullista pullaa/piirakkaa vanilijakastikkeen kera.

On raivostuttavaa, että en pysty olla päivääkään ilman herkkuja. Ällöttää. Ja silti sorrun varmasti taas huomenna herkuttelemaan, sillä onhan perjantai ja viikonloppu. Todennäköisesti ostan irtokarkkeja.

karkiton elämä, päivä 5.

Kröhöm.. Syön juuri suklaata. Mutta vain pari ( eli kymmenen) palaa Ikean tummaa suklaata kermavaahtokaakaon kera. Eihän se nyt niin kovin paha juttu ole? :) Olen himoinnut koko päivän nallekarkkeja, mutta en sentään sortunut ostamaan niitä. Eli olen melkeinpä ansainnut nuo suklaapalaset.

Tv:stä tuli juuri mainos, että K-supermarketeissa on irtokarkit tarjouksessa (5,90€/kg). Typerä mainos, nyt haluaisin käydä hakemassa irtokarkkeja. Ostaisin ainakin lakua, kovia banaanikarkkeja, halvan hedelmäruutuja, colapullonavaajia.. Nam nam. Nyt täytyy pitää mielessä se artikkeli lisäaineiden vaikutuksista aivoihin ja kehoon. Tähän mennessä se on kummallisen hyvin vienyt karkinhimon pois, tosin suklaata ja lakritsia tekee silti mieli (koska voin melkein huijata itseni uskomaan, että ne ovat aonakin melkein terveellisiä).

Karkiton elämä on alkanut aika heikosti, joten loivensin vähän päätöstäni. Yritän vähentää karkinsyöntiä ja pikkuhiljaa päästä siitä eroon kokonaan. Kunhan karkinsyönti on vähentynyt reippaanlaisesti niin sitten alan karsia myös muita herkkuja ruokavaliostani.

karkiton elämä, päivä 4.

Tänään en ole syönyt karkkia, hiphei! Ostin kuitenkin yhdestä ihanasta luomuputiikista tummaa suklaata, joka odottaa nyt kaapissa hirveää makeanhimoa.

Koska pyrkimykseni on pyristellä irti karkinhimosta, mutta myös vähentää lisäaineiden tankkaamista niin päätin tästä lähtien tyydyttää karkinhimoni tummalla (luomu)suklaalla aina silloin, kun on ihan ihan ihan pakko saada karkkia. Se on kai ainakin vähän parempi vaihtoehto kuin väriaineilla, aromivahventeilla ja muilla E-koodeilla tankattujen namien popsiminen.

En ole mikään hirveän kova suklaansyöjä, vaikka muut karkit uppoavat kyllä paremmin kuin hyvin. Suklaa on kyllä ihan hyvää, mutta en melkeinpä ikinä himoitse sitä enkä siksi yleensä sitä ostakaan. Eräänä päivänä viime viikolla huomasin, että meillä on puolitoista levyä tummaa suklaata jääkaapissa. Siis minulla, karkkiaddiktilla, on säilynyt karkkia kaapissa?! Ohhoh. Tosin nuo suklaat ovat sellaisia halpissuklaita (toinen on Ikeasta, toinen Pandaa), joita olen ostanut joululeivonnaisia varten. Ihan hyviä ne ovat, mutta eivät sellaista "oikeaa" tummaa suklaata. Mutta silti, en ehkä olekaan niin toivoton tapaus kuin luulin.

No niin, nyt tekee mahdottoman paljon mieli palaa (tai kahta) tummaa suklaata. Äh! Onneksi vesipannu on hellalla lämpenemässä, ehkäpä lakritsitee vie suklaanhimon pois.

karkiton elämä, päivä 3.

Karkiton elämä on kyllä minun tapauksessani ollut kaikkea muuta kuin karkitonta. Mutta ehkä tämä on vain alkukankeutta.. :) Tänään mieheni osti (painostuksestani) Lakrisal-pötkön, josta halusin maistaa "vain yhden". Mies taisi saada pötköstä kaksi tai kolme pastillia, minä napsin muut. Mutta eihän tuota nyt oikeasti voi laskea karkinsyönniksi, eihän? Pari hassua pastillia vain.

Kävin tänään kampaajalla, kun mummo ja pappa olivat vahtimassa vauvaa (joka nukkui koko sen ajan kun olin poissa). Kiitokseksi hain lastenvahdeille (ja itselleni ja miehelleni) tuoreet munkkipossut leipomosta. Nam nam. Tästä huolimatta sain lähes itkupotkuraivareiden kaltaisen kiukkukohtauksen, kun mies päätti ettei me tehdäkään lettuja vaikka niin oli eilen sovittu. Sokeriaddikti, minäkö? Ehei.. ;)

Äh, olen tässä puoli tuntia yrittänyt kirjoittaa yhdestä tänään tapahtuneesta sähläyksestä /ajatuskatkosta, mutta en osaa muodostaa selkeitä lauseita, joiden avulla voisin sen kertoa. Huvittavaa tässä on se, että kappale olisi alkanut näin: En tiedä johtuuko tämä aivotoiminnan radikaali heikkeneminen superväsymyksestä, äitiyslomailusta, karkkien liiasta syömisestä (eli lisäaineiden yliannostuksesta) vai kaikista näistä yhdessä, mutta.. Joo-o, aivot ei toimi nykyisin yhtään (syytän äitien kroonista väsymystä) ja se aiheuttaa välilä aika koomisia (joskus myös noloja) hetkiä.

karkiton elämä, päivä 2.

Söin äsken puoli rasiallista konvehteja, kun ne piti saada pois kaapista kiusaamasta. Ei edes tehnyt mieli niitä eivätkä maistuneet kovin herkullisilta, mutta söinpähän silti. Ups. Mutta nyt voi aloittaa karkittoman elämän puhtaalta pöydältä tai ainakin kaapit karkittomina.

Tuleva lomareissu mietityttää kovasti karkinsyönnin suhteen. Annan varmaan itselleni luvan herkutella siellä, sillä olen kauan odottanut pääseväni maistamaan lapsuudestani/nuoruudestani tuttuja karkkeja, joita ei täältä kotimaan kamaralta saa. Se on ihan hyvä syy "kahden viikon repsahdukseen", eikö vaan?

karkiton elämä, päivä 1

Aamulla voin pahoin ihan jo ajatuksesta, että joutuisin syömään karkkia. Jos joku keksisi tunkea suuhuni karkkia, oksentaisin varmasti. Outoa, sillä karkinsyönti  tai ajatus siitä ei ole ikinä oksettanut, ei edes vatsatautisena tai raskausaikana (aamu)pahoinvoinnista kärsiessäni. Ehkä elimistöni on vihdoin saanut yliannostuksen karkista?

Aivan herkuitta en ole kuitenkaan tästä päivästä selvinnyt. Olimme sopineet vanhempieni kanssa, että he tulevat tänään syömään kiitoksena yhdestä jutusta. Tein hyvää intialaistyyppistä kasvisruokaa ja chapati-leipää ja jälkiruoaksi tarjolla oli muhkea täytekakku. Kakun täytteeseen tuli ainakin soseutettuja karpaloita, kermavaahtoa ja maustamatonta jogurttia ja kostukkeeksi vesi-konjakkiliemi. Päälle tein kinuskikuorrutteen ja sivut pursotin täyteen kermavaahtoa. Nammm. Niin että karkittoman elämän ekaan päivään on mahtunut kuitenkin "jonkin verran" sokeria ja makeutta.. :)

Voi kun karkittoman elämäni kaikki päivät olisivat näin helppoja! En ole oikeasti kertaakaan tuntenut karkinhimoa. Vapauttava ja ihana kokemus.

päivä 11 jkl.

Söin siis eilen melkein kaikki tälle illalle tarkoitetut karkit. Jumbopussin pohjalle jäi vain pieni kourallinen karkkia odottamaan tätä päivää.

Eiliseltä jääneet jämäkarkit.

Onneksi aamupalapöydässä osui silmään Prisman mainos: Candykingit 5,95€/kg. Lehti on naapurikaupungin paikallisjulkaisu ja kyseinen mainos koski vain tuon kaupungin Prismaa. Ajattelin kuitenkin käydä katsomassa täällä oman pitäjän puolella, jos vaikka sattuisi olemaan sama tarjous meilläkin. Ja olihan se. Niinpä ostin jämäkarkkien kaveriksi reilut 400 grammaa irttareita. Huoh.

En taas oikein ehtinyt syödä päivällä. Tai oikeastaan olin vain laiska. Luovutin, kun olin lämmittänyt ruoan kolmesti ja se oli taas kerran ehtinyt jäähtyä. Niinpä olen napsinut nälkääni karkkeja ja nyt ne ovat (yllätys yllätys) loppu. Mutta se on vain hyvä asia, sillä silmiini osui tällainen artikkeli ja sen lukemisen jälkeen ei todellakaan tee mieli lisäaineilla kyllästettyjä karkkeja. En muutenkaan ymmärä, miksi ihmeessä myrkytän kehoani liialla sokerilla ja lisäaineilla, kun muuten yritän syödä terveellisesti, välttelen eineksiä, suosin luomua ja nyt parin kuukauden ajan olen vielä kaiken muun lisäksi vähentänyt lihan syömistä aika radikaalisti. Tyhmä tyhmä tyhmä minä, terrorisoin kehoani.

Päätin jo ennen irtokarkkien ostoa, että tämän herkuttelupäivän jälkeen aloitan karkkilakon - taas. Nyt sen oli tarkoitus kestää vain kaksi viikkoa, eli lomamatkaan saakka. Tällä hetkellä, osittain kyseisen artikkelin lukemisesta johtuen, olen kuitenkin (taas hetken) valmis luopumaan karkista kokonaan. Siis loppuelämäkseni. Hihitelkää vaan tälle julistukselleni, enpä ole itsekään kovin luottavainen tämän päätöksen pysyvyyteen. Koko karkkiaddiktiostani eroon pääseminen on osoittautunut oletettuakin vaikeammaksi ja tämä räpistelyni karkinhimoa vastaan on jokseenkin huvittavaa. Mutta yritetään nyt kuitenkin. Erona tammikuun karkkilakkoon on ainakin se, että nyt haluan oikeasti eroon karkista ikuisiksi ajoiksi.

Päähän koskee. Siellä se natriumglutamaatti tekee tuhojaan aiheuttaen neuroärsytystä ja tuhoten hermosolut. Jee.

päivä 10 jkl.

Tänään oli ihan kamala päivä. Ei todellakaan elämäni eikä äitiyteni tähtihetki. Söin viisi minuuttia sitten tämän päivän ensimmäisen ruokani (hengissä pysyäkseni olen napostellut pellillisen juustosarvia, kivan "kevyttä" välipalaa ja lounasta..) ja nyt istuin ensimmäistä kertaa alas. Käydessäni kaupassa ostin Jumbo Remix-pussin ja olen nappaillut sieltä aina silloin tällöin karkin tai pari niin, että nyt pussi on jo melkein tyhjä. Sen piti säästyä huomiselle.. Ei ole pahaa oloa, morkkista tai muutakaan normaalia karkkipussin tyhjennyksen jälkeistä olotilaa. Tai ehkä olen niin väsynyt, etten vain huomaa kamalaa oloani. Nyt nukkumaan.. Hyvää yötä! :)

päivä 9 jkl.

Koskahan onnistuisin olemaan päivän ilman herkkuja? Ja kuukauden ilman karkkia? Tai viikon ajattelematta karkkia?

Tykkään arjesta ja rutiineista, mutta yhteen tiettyyn rutiiniin olen kyllästynyt. Se on tämä: aamulla ajattelen karkkia tai herkkuja, mutta työnnän ajatuksen pois mielestäni. Päivällä tahdon pienen herkun (ja usein saankin sen). Illalla himoitsen karkkia ja jos en ole saanut päiväherkkuani, minun on saatava se illalla. Herkuttelun jälkeisessä morkkiksessa päätän, että nyt aloitan herkuttoman elämän. En enää ikinä herkuttele enkä ainakaan syö karkkia. Olen todella motivoitunut ja luottavainen: "nyt tämä onnistuu, nyt olen vihdoin valmis luopumaan karkeista ja muista makeista herkuista". Ja kun aamu taas koittaa niin herkut ovat mielessäni, viimeistään oltuani "jo" tunnin hereillä. Tylsää, ennalta-arvattavaa ja ah, niin ärsyttävää!

Luin uusimmasta Kaksplussasta juttua tupakoinnista ja raskaudesta. Siinä kerrottiin, että noin 14 prosenttia suomalaisäideistä tupakoi odotusaikana. Siis mitä, kaikista riskeistä ja vaaroista huolimatta?! Kauhistusta ja ihmetystä kesti noin puoli minuuttia, kunnes aloin pohtimaan miten olisin selvinnyt, jos minulta olisi kielletty karkit koko odotusajaksi esimerkiksi raskausdiabeteksen vuoksi. Voin rehellisesti sanoa, että en tiedä kuinka kauan olisin selvinnyt täysin herkuttomasta elämästä. Ehkä (mutta vain ehkä) olisin voinut olla täysin herkuitta, jos se olisi ollut lapsen etujen mukaista. Luulen kuitenkin, että olisin sortunut ajoittain pieneen herkutteluun, ainakin suklaapatukkaan tai tikkariin (paitsi jos lapsen henki olisi vaarantunut heti saatuani milligrammankin sokeria kehooni). Ällöttävää. Minun on päästävä eroon tästä herkuttelusta.

päivä 8 jkl.

Koska pelkän karkkiaddiktion kanssa eläminen ei ilmeisesti ole tarpeeksi hankalaa, niin olen lisäksi totuttanut itseni jokapäiväiseen hemmottelua arjen keskellä -hetkeen. Pärjään ilman tällaista pientä hemmotteluhetkeä jos emme ole kotona, mutta näköjään kotipäivinä se on yksinkertaisesti oltava. Tänään vauvan nukahdettua päiväunille siivosin ja järjestelin kotia kiireisesti, että varmasti ehdin nauttia hetkestäni ennen vauvan heräämistä. No, vauva on vedellyt sikeitä jo kolmisen tuntia eli olisin ehtinyt nautiskella vaikka olisin siivonnut vähän huolellisemminkin. Tämänpäiväiseen hemmottelua arjen keskellä-hetkeeni kuului kermavaahtokuorrutteinen cappucchino (olen edelleen hulluna kermavaahtoon), muutama Marianne ja 42 minuuttia Gilmoren tyttöjen seurassa. Voi kuinka sukkelasti harsovaippojen taittelu sujui tämän hetken lomassa.

Arjen luksusta: cappucchino ja muutama nami kera harsovaippojen.

Meinasin Mariannejen ja cappucchinon lisäksi tehdä itselleni laskiaispullan, mutta olin vahva ja kieltäydyin siitä kohteliaasti. Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin tunnustaa, että kuvassa esiintyvien Marianne-karkkien syömisen jälkeen kävin hakemassa viimeiset kaksi lasipurkkiin jäänyttä Mariannea. Niiden jälkeen kaivoin vaatehyllyn perältä Marianne-laatikon, jossa oli pohjalla vielä kourallinen nameja. Mutta en syönyt niitä kaikkia, vain viisi tai kuusi! Joka tapauksessa olisi ehkä kannattanut syödä se laskiaispulla, niin en olisi (ehkä) sortunut kaikkiin noihin Marianneihin. Vaikka eihän se minun vikani ole, että niistä on tehty niin hyviä ja koukuttavia. Sitä paitsi ne on niin söpöissä kääreissäkin!

päivä 7 jkl.

Meillä ei näköjään säily karkit hetkeäkään. Pari päivää sitten laitoin Marianneita lasipurkkiin ja siitä asti olen tasaisin väliajoin käynyt napsimassa niitä aina "ihan vaan muutaman". Niinpä purkki on nyt tyhjä. Tuli siis syötyä puoli kiloa Marianneita ihan puolihuomaamatta. Tänään en ole (Marianneiden lisäksi) kaivannut karkkia, mutta en jaksa iloita siitä kun jokainen reissu roskikselle muistuttaa herkutteluistani. Roskis kun on täynnä punavalkoraitaisia karkkipapereita.

Teimme tänään ensimmäistä kertaa itse pannupizzaa. Voi kuinka hyvää siitä tulikaan! Täytteenä oli punasipulia, ananas-tacokastiketta, kanaa ja mozzarellaa. Ja jälkkärinä mango-passionvaahtoa. Nammm. Nyt maha täynnä herkkuja on hyvä kömpiä peiton alle nukkumattia tapaamaan.

Kauniita unia ja lempikarkkien kuvia kaikille! :)

päivä 6 jkl.

Eilisen blogitekstin kirjoittamisen jälkeen iski sokerihumalakiukku. Kaikki ärsytti niin maan perusteellisesti, etenkin mies. Raukka ei voinut suunnilleen edes hengittää ilman, että mä ärsyynnyin. Kuulostan nyt ihan kamalalta vaimolta ja ihmiseltä, mutta onneksi se on ihan todistettua, että verensokerin heittelyt aiheuttaa kiukkua. Ei se ehkä oikeuta kiukuttelemaan, mutta ainakin se vähän lohduttaa meitä verensokereiden armoilla olevia raivottaria. :) Ja jos tätä lukee joku kohtalontoveri niin tässä jutussa kerrotaan sokeritasapainosta, verensokerista ja ruokavaliosta niin selkeästi, että pöllömpikin ymmärtää. Enkä nyt tällä vihjannut, että te lukijat olisitte jotenkin hölmöjä.

Eilisen kiukun jälkeen päätin, että aloitan melkein-karkkilakon, nyt heti. Saan syödä karkkia silloin tällöin, mutta vain vähän. En enää edes kohtuullisesti vaan vähän. En enää halua kokea sitä morkkista, pahaa oloa ja kiukkua, jonka karkinsyönti minulle aiheuttaa. Sitä paitsi nykyisin karkki ei enää maistu mielestäni kovin hyvältä. Kamalaa, mutta totta.
Niin, melkein-karkkilakkoni säännöt: Saan syödä muutaman karkin tai suklaapalan kahvin kanssa ja karkkipussin vaikkapa leffaa katsoessani. Muutaman namin herkuttelussa ei ole minkäänlaista rajoitetta, että kuinka monena päivänä viikossa voin niitä napsia (ei kuitenkaan päivittäin), mutta karkkipussia en saa syödä edes joka viikko. Tavallisella ihmisellä tämä on varmaan ihan itsestäänselvää ja normaalia elämää eikä mikään melkein-karkkilakko, mutta kaltaisellani karkkiaddiktilla tämä saattaa olla aikamoinen haaste.

Olin tänään tosi, tosi ahkera. Leivoin pullia, siivosin ja kuurasin asunnon putipuhtaaksi, pesin monta koneellista pyykkiä, vaihdoin keväisemmät tyynynpäälliset sohvatyynyihin... Ahkeruuteni palkkioksi siemailen tätä kirjoittaessani alkoholitonta kuohuviiniä. Mmm.. Anoppi ja appiukko kävivät vierailulla illansuussa. Teimme vierailua varten laskiaispullia ja niitä tulikin sitten syötyä enemmän kuin oli tarkoitus. Olen nyt syönyt kolme isoa laskiaispullaa ja vielä voisin ennen nukkumaanmenoa syödä neljännenkin, iltapalaksi. Tänään on tuntunut siltä, että olisin vähän päässyt lihomaan, mutta se ei ole silti hillinnyt pullaruokahaluani. Ihmettelen tätä ja se vähän myös huolettaa. Jos joskus joudun oikeasti laihduttamaan, se ei varmaankaan onnistuisi kovin helposti. Ei taida löytyä tältä naiselta oikeastaan minkäänlaista itsekuria.

Ohhoh, tulipa taas jaariteltua.

päivä 5 jkl.

Karkkipäivä! Tänään sai luvan kanssa syödä karkkia - kohtuullisesti.

Aloitin karkkipäivän syömällä aamupalan jälkiruoaksi yhden (tai kaksi) Mariannen. Ruokaa tehdessäni napsin taas pari (tai kymmenen) Mariannea. Kahvin kanssa söin kaksi Mariannea (mutta vain kaksi!). Alkuillasta avasin sitten karkkipussini (Malaco All Sorts), josta illan aikana olen silloin tällöin käynyt hakemassa muutaman namin. Nyt tätä blogia kirjoittaessani olen syönyt loput englannin lakut, viinikumipötkön ja Maxi-Tuplan. Ja olen siis kirjoittanut vasta muutaman lauseen. Uups.

Karkkipäivän "kohtuullinen määrä karkkia".

Oliko karkkipäivä nyt sitten niin ihana kuin odotin? Ei. On paha olla. Oksettaa vähän. Maha on turvonnut ja näytän samalta kuin kuudennella kuulla raskaana ollessani. Olo ei ole muutenkaan kehuttava. Suurinta morkkista odotellessani pohdin, oliko karkkipäivä tämän olon arvoinen. Ei todellakaan. Oliko syömäni karkkimäärä kohtuullinen? Ei todellakaan. Saako tämä minut lopettamaan karkinsyönnin? Ei todellakaan. Huomenna viimeistään kahdentoista aikoihin päivällä se taas iskee - vanha tuttu karkinhimo.

päivä 4 jkl.

Oi kuinka vaikeita päätöksiä elämä on täynnä! Pitäisi päättää onko karkkipäivä tänään vai vasta huomenna. Nyt tietysti haluaisin sen olevan tänään, mutta sitten harmittaa huomenna. Toisaalta huomenna on yhdet 30-vuotisjuhlat, joten voi olla etten muista juhlahumussa kaivata karkkia. Ja tämän suuren ongelman ratkaistuani on edessä toinen vielä kiperämpi kysymys: mitä karkkia ostaisin? Kun saan karkkia vain kerran viikossa, haluaisin kerralla kaikkea: hedelmäkarkkeja, suklaata, lakua ja vähän salmiakkiakin. Viinikumeja, kirpeitä, kovia ja pehmeitä karkkeja, aitoja makuja, mutta myös lähes ainoastaan lisäaineita sisältäviä (mutta ah niin ihania) mässyjä. Irtokarkit ovat siksi kovasti suosiossani, että niistä saa lähes aina koottua sopivan pussin. Mutta irtokarkkivalikoimakin on kovin rajoittunut eikä esimerkiksi Candykingin englannin lakut ole mistään kotoisin. Makuunin kaltaisissa irtokarkkiparatiiseissa toki valikoima on isompi, mutta siellä valikoiman suuruuden takia pussista tulee aina melko iso (siis noin 700 g painava) ja nykyisillä kilohinnoilla tulee kalliiksi ostaa karkit tuollaisista paikoista. Makuunin irtokarkkien kilohinta oli muuten noussut makeisveron myötä pöyristyttävän korkeaksi, muistaakseni se oli 1,19 €/100 g. Huh!

Uuden, herkuttomamman elämän päätöksessähän julistin, että saan syödä karkkipäivänä kohtuullisesti karkkia. Miten kohtuullisuus oikeastaan määritellään? Onko kohtuullista, jos ostan tavallisen karkkipussin lisäksi pienen laku- ja suklaapatukan? Tavallisesti ostaisin jumbokokoisen pussin, joten vaikka ostaisin edellä mainitun määrän karkkia, olisi se silti vähemmän kuin aiemmin. Eli eikö se silloin ole hyvinkin kohtuullinen karkkimäärä?

Nyt alkoi tehdä mieli englannin lakuja ja viinikumeja. Mutta vähän pitäisi saada suklaatakin. Äh!

Herkullista karkkipäivää kaikille niille, joilla sellainen tänään on! :)

päivä 3 jkl.

Tänään on taas tehnyt mieli karkkia ihan mielettömän paljon. Kaupassa hoin miehelle jatkuvasti haluavani karkkia, mutta mies oli julma eikä antanut lupaa herkkuostoksille. Höh! Leipäosastolla (joka on karkkivalikoiman vieressä) tuijottelin intensiivisesti lähintä karkkihyllyä ja mietin nappaanko äkkiä kärryihin lakupatukan, lakumaton, suklaapatukan vai pienen karkkiaskin. Lähdin jo karkkihyllyä kohti, mutta siinä matkalla löysinkin "välipalapatukoita", jotka koostuivat riisimuroista ja suklaasta (tai jostain suklaankaltaisesta aineesta). Patukat olivat tarjouksessa, joten ostin niitä muutaman. Ei ehkä ihan terveellisin välipala, mutta enpä ostanut karkkia kuitenkaan. Eikä tuota voi oikein laskea muuksikaan herkuksi (etenkään kun se ei ollut kovin herkullista).

Noissa patukoissa oli kyllä sellainen huono puoli, että ne eivät oikeastaan vieneet herkkuhimoa pois. Joudun siis kärvistelemään loppuillan karkeista haaveillen. Ehkä syön kaapista kaikki vauvan hedelmäsoseet, jos ne vaikka vähän rauhoittaisi herkkuhammasta. Myös jääkaappikylmä säilykeananas saattaisi toimia, mutta sitä ei taida juuri nyt kaapista löytyä.

Lisäys: Kävelin tekstin kirjoittamisen jälkeen keittiöön ja mikäs siellä pöydällä nököttikään.. Tuore ananas! Olin unohtanut sen olemassaolon hetkeksi. Toivottavasti ananas siis on pelastajani ja vie herkkuhimon pois. (Toisaalta tuore ananas ei varmasti toimi makeanhimon korvikkeena yhtä hyvin kuin uunissa valmistettu ananasmarenkiherkku.. Hmm..)

päivä 2 jkl.

Tänään en ole himoinnut karkkia enkä muitakaan herkkuja! Jee! Herkkujen himoamisesta huolimatta söin tänään jäätelöannoksen ravintolassa (suklaa- ja mansikkapallot + kinuskikastiketta) ja sitten illalla vahingossa söin myös laskiaispullan. Mietitte nyt varmaan, että miten voi syödä vahingossa mitään ja erityisesti miten voi vahingossa syödä jotain niin isoa kuin kermalla ja hillolla täytetyn pullan. No, helposti kun on tottunut syömään kaikki tarjolla olevat herkut. Olimme vanhemmillani saunomassa ja äiti laittoi iltateen kanssa pöytään laskiaispullia. Otin yhden ajattelematta sen kummemmin asiaa ja tajusin sitten vasta kotimatkalla, että olisi ehkä pitänyt jättää se syömättä. Hups. Tai no, tarkemmin ajateltuna olihan se pakko syödä ettei äiti loukkaannu. ;)

Ostin Suomalaisen kirjakaupan alesta suuren kasan kirjoja enkä nyt pysty keskittymään tähän kirjoittamiseen, kun kirjapino tuossa vieressä kutsuu minua.

Huomenna on jo torstai ja sitten onkin jo perjantai ja lauantai eli ihan pian on karkkipäivä!

uusi alku - päivä 1 jkl. (eli jälkeen karkkilakon)

Ostin eilen noin 300 grammaa irtokarkkeja (Hariboa, Halvaa, punssinappeja, jee-jeitä, Pandan suklaapaloja..  Hedelmämatoja en löytänyt!). Olin niiiiin onnellinen, mutta vain hetken. Typerän flunssan takia en maistanut mitään ja karkkipussin tyhjentämisen jälkeen (kyllähän se piti tyhjäksi syödä vaikkei mitään maistanutkaan) olo oli kaikkea muuta kuin hyvä. Oksettavaa oloa ei tullut, koska tuo määrä karkkiahan on vielä varsin kohtuullinen (minulle), mutta tuntui turvonneelta, läskiltä ja surkealta. Joten kyllä oli hieno päätös hienolle päivälle!

Niin ja kun yhtenä perusteluna karkkipussille oli, että mies saa pari pukua ja vauva turvaistuimen niin pitäähän minunkin jotain saada.. No, mieshän ei sitten saanutkaan pukua kun yksi ei istunut ja toinen oli väärän värinen jne. Minä sen sijaan sain kahdet housut.. Että näin meillä.

Tänään sitten innolla uuteen "puoliherkuttomaan" elämään. Ei tätä kai ihan herkuttomaksi voi sanoa, kun kuitenkin saan kerran viikossa karkkia ja parina päivänä pullaa. Suuri muutos entiseen joka tapauksessa. Aloitinkin superreippaasti: tein linssikeittoa ja leivoin herkullista leipää, jälkkäriksi hedelmäsalaattia. Ensimmäinen päivä ilman karkkia ja muita herkkuja menestyksekkäästi takana siis! :)