keskiviikko 29. helmikuuta 2012

uusi motivaattori.

Kävin lapseni kanssa uimassa. Uimalan kelmeässä valossa näin peilissä vilahduksen ahteristani enkä ollut lainkaan tyytyväinen näkyyn. Ihan kuin olisi jotain hiivatin appelsiiniviljelmää katsellut! Sen uintireissun jälkeen ei ole tehnyt mieli mitään herkkuja, ei edes kaapissa olevaa pullaa. Ja jos vähänkin karkkihammasta kolottaa, kaivan muistini syövereistä tuon peilissä näkyneen kuvan ja muistutan vielä kaiken lisäksi itseäni siitä, että muutaman viikon kuluttua olemme Espanjan auringossa. Vähissä vaatteissa. Ehkä myös bikineissä. Ja kas, karkinhimo on tiessään ja tekee mieli lähteä lenkille.

Tänään kaupassa käydessäni lastasin ostoskärryyn poikkeuksellisen terveellistä muonaa. Kärryt pullistelivat kasviksia, yrttejä, juureksia ja hedelmiä, välistä pilkotti rahkapurkkeja ja 100% ruisleipää. Salilla hapot jylläsivät ja lihakset tärisivät, mutta jaksoin joka sarjassa sen viimeisen, tuskallisen toiston. Irvistellen, punanaamaisena, hikeä valuen. Onneksi salilla ei tarvitse näyttää kauniilta.

Uudessa Fit-lehdessä sattui muuten juuri kansijuttuna olemaan joku selluliitin karkoitus-treeni. En ole vielä ehtinyt sen enempää perehtyä juttuun, sillä olen nyt lukenut uusinta kg-lehteä. Luulin, ettei lehdessä olisi paljoakaan asiaa kaltaiselleni ei-YLEENSÄ!-laihduttavalle ihmiselle, mutta pöh luuloilleni. Siinä onkin paljon mielenkiintoisia artikkeleita mm. treenistä sekä lisäksi tosi herkullisia ruokareseptejä. Nam.


Tästä se paranormaalin (eli sileän) ihon tavoittelu lähtee. (Kiitos Okolle termistä, lainasin sitä röyhkeästi.)

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

lauantain opetukset.

Tuli lauantai, karkkipäivä. Odotin koko päivän innolla iltaa ja sitä hetkeä, kun saa ottaa karkkipussin esiin ja herkutella.

Tuli se hetki. Kaivoin kaapin perältä nallekarkkipussin, jonka olin avannut jo edellislauantaina. Ensimmäiset nallekarkit osasin syödä rauhallisesti nautiskellen, mutta sitten käsi alkoi lappaa karkkia suuhun kiihtyvällä tahdilla ja varmasti alle vartissa pussi oli tyhjä. Hups. Taisi olla nälkä.
Opetus nro 1: SYÖ KUNNOLLA ENNEN HERKUTTELUA.

Onneksi kaapissa oli myös toinen karkkipussi, Haribon Stjärne mix. Sekin sitten avautui (nooooou!) ja käsi kulki edelleen vauhdilla karkkipussin ja suun väliä. Onneksi karkit alkoivat maistua.. hmm.. tympeiltä(?) ja olin kerrankin fiksu ja osasin jättää pussin hetkeksi rauhaan. Palasin kuitenkin karkkipussille vielä myöhemmin jostain kumman syystä ja sittenhän se tuttu karkinjälkeinen paha olokin iski.
Opetus nro 2: ÄLÄ PIDÄ VARAKARKKEJA KAAPISSA.
Opetus nro 3: LOPETA KARKINSYÖNTI ENNEN KUIN ON PAHA OLO.

Tänä aamuna teki taas mieli karkkia (ylläri, sillä karkinsyöntihän ruokkii karkinhimoa) ja tiesin, että nyt on ratkaisevat hetket käsillä. Jos nyt söisin loput Stjärne mix-pussista, karkkia tekisi mieli myös sunnuntai-iltana, maanantaiaamuna jne. jne. ja karkkikierre olisi taas valmis. Pystyinkin vastustaa karkinhimoa, hetken. Kunnes ärsyynnyin jostain mitä mieheni teki ja "kostona"/kiukkua lievittääkseni menin kaapille ja kiskaisin karkkipussista kourallisen nameja suuhuni. Ei näin.
Opetus nro 4: ÄLÄ ANNA PERIKSI KARKINSYÖNNIN JÄLKEISELLE KARKINHIMOLLE VAAN KATKAISE KIERRE HETI ALKUUNSA. Perään ainakin sata huutomerkkiä, sillä tämä on ehkä tärkein opetus.
Opetus nro 5: ÄLÄ TUNNESYÖ.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

kummittelevat nallekarkit.

Lapsi nukkuu, mies on pubissa katsomassa jalkapalloa. Tiedän, että olohuoneen kaapissa on "piilossa" avonainen pussi Haribon nallekarkkeja.. Jostain syystä ne kummittelevat kovasti mielessäni, yritinpä tehdä mitä vain. Tällä kertaa aion kuitenkin olla vahva ja viettää iltaa ilman minkäänlaisia herkkuja. Keskityn ajattelemaan sitä, kuinka hyvällä fiiliksellä voin aamulla herätä tietäessäni, että en syönyt nallekarkkeja tai mitään muutakaan illalla. Tsemppiä mulle. :D

Löysin muuten youtuben ihmeellisestä maailmasta tällaisen vanhan karkkimainoksen. Vähän erilainen kuin nykyiset makeismainokset.


ps. Joku oli eksynyt blogiini googlen kautta hakusanalla "näin selviät karkkilakosta". Pahoittelut, mutta täältä blogista ei valitettavasti taida löytyä ohjeita siihen vaan ennemminkin jonkinlaista (toivottavasti) kannustavaa vertaistukea. Voit nimittäin ajatella, että: okei, repsahdin, mutta mulla menee sentään paremmin kuin tuolla blogin kirjoittajalla. :D
Tervetuloa toistekin!

maanantai 20. helmikuuta 2012

flunssan rippeet & makeanhimo.

Olen ollut viikkoja välillä enemmän, välillä vähemmän flunssassa ja nyt laivareissun aikana sairastuin vihdoin flunssaan ihan kunnolla. Reissussa jaksoin vielä ihan hyvin, mutta kotona vietin viikonlopun rippeet sohvalla ja sängyllä maaten. Ja ylläri, karkkia himoiten. Muutenkin karkit ovat pyörineet ajatuksissa sunnuntaiaamusta asti. Nytkin edessäni on kupillinen lakritsiteetä, sillä makeanhimo riivaa edelleen. Ärsyttävää!

Uusi elämäni on muutenkin alkanut vähän tahmeasti. Flunssan takia en tietenkään ole päässyt treenaamaan (buu!) ja vain-yksi-herkkupäivä-viikossa -päätös vaatii näköjään myös jonkinlaisia sääntöjä. Eilen nimittäin söin vanhempieni luona laskiaispullan (huom! vain yhden vaikka halusin useamman) ja tänään ulkoilun jälkeen join pienen kupillisen kaakaota. Tavallaan olen sitä mieltä, että olen onnistunut tähän asti elämään herkuitta ihan ok:sti, mutta toisaalta kaakao ja laskiaispulla ovat kyllä herkkuja. Kaiken lisäksi ensi sunnuntaina emännöin me&i-kutsuja ja en varamstikaan pysty vastustamaan tarjolla olevia herkkuja..

Ehkäpä säännöt menee näin:
- kylässä saa ottaa tarjolla olevia herkkuja, mutta vain vähän
- makeat juomat (kaakao, limu jne.) ovat sallittuja harvoin nautittuna
- poikkeustilanteessa (esim. synttärit) saa syödä herkkuja
- karkkien ostoon tai syöntiin ei ole tekosyitä vaan se on sallittua vain lauantaisin
- kotiin ei myöskään osteta pullaa, kakkua tms. viikolla, poislukien poikkeustilanteet

Sääntöjä (ja erityisesti poikkeuksia) lisätään sitä mukaa kun on tarvetta. :D

lauantai 18. helmikuuta 2012

karkkia ja motivointia.

Risteily oli ja meni. Tukholman kaupat on nyt tyhjennetty ja myös Silja Linen buffetpöydät ovat tyhjät, erityisesti ihana jälkiruokapöytä. Nams. Tänä iltana nautiskelin vielä herkullisia quesadilloja ja nyt edessä on lasillinen kuivaa omenasiideriä sekä nallekarkkeja. Sit riittää. Huomisesta alkaen alkaa jälleen kerran uusi elämä.

Alunperin piti vain aloittaa yksi-herkkupäivä-viikossa-elämä. Olen kuitenkin onnistunut kasvattamaan painoani ja rasvavarastoani muutaman kilon verran. En huitele vieläkään ylipainon rajoilla, mutta olo on tukala ja kaikkea muuta kuin kotoisa. Niinpä aloitan hmm.. jonkinlaisen dietintapaisen rypistyksen. Herkkuja saa siis vain lauantaisin ja silloinkin rajallisesti. Aion myös suunnitella itselleni uuden ja tehokkaamman treeniohjelman ja myös toteuttaa sitä tunnollisesti. Aion muokata ruokavaliotani terveellisempään suuntaan ja muutenkin aloittaa uuden ja paremman elämän. Se ei oikeastaan ole ikinä fiksua vaan aina pitäisi muuttaa elämää pikkuhiljaa ja pala kerrallaan. Tahdon nyt kuitenkin kokeilla tällaista kertarysäystä. Sitä paitsi ei tämä nyt niin valtava muutos ole sillä syön (jatkuvaa herkuttelua lukuunottamatta) suht terveellisesti, liikun ehkä viidesti viikossa ja muutenkin elän melko terveellisesti. Toki aina löytyy parannettavaa ja nyt on niiden parannusten aika.

Löysin jostain netin syövereistä tällaisen Niken kuvan, jonka päätin ottaa motivaatiokuvakseni.
En varmastikaan pääse tuollaiseen kuntoon (ainakaan kesäksi 2012 Ü), mutta motivaatiota tuo ainakin lisää.

Nyt nauttimaan nallekarkeista. :)

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

oh my.

Sporttiviikonloppu oli IHANA!! En ole varmaan ikinä ollut niin hyvillä ryhmäliikuntatunneilla. Kyllä huomaa, että the Nike Blastiin ei revitä ihan puskista niitä ohjaajia. Mahtavuutta!

Ajellessani sunnuntaina kotiin totesin kyytiläisille, että odotin hirmuista karkinhimoa ja "kyllähän mä nyt tällaisesta palkinnon ansaitsen"-tyyppistä perustelua karkkipussille. Sellaista himoa ei kuitenkaan ollut. Siinä vaiheessa. Kotona se kuitenkin iski ja syy oli tämä: oli kamala nälkä (vaikka olin jo syönyt ruoan) ja mies oli ostanut mulle karkkipussin varmuuden vuoksi. <- Tuo on tästä lähin meillä kiellettyä, sillä totta kai syön karkkia, jos sitä kaapissa on. Koko tämän viikon olen ollut jatkuvasti nälkäinen, siis jatkuvasti makeanhimoinen. Varmasti kulutin tosi paljon kaloreita viikonloppuna ja ainakin tänään salilla huomasin, ettei hiilarivarastoni olleet vielä täyttyneet eikä treeni siksi sujunut. Mutta tuntuu siltä, että nälkä on tavallaan jäänyt päälle. Olen mielestäni syönyt nyt paljon ja melko monipuolisesti (ruokaa, kasviksia, hedelmiä, puuroa, täysjyväleipää, rahkaa jne. jne.) ja tietysti olen höystänyt tätä ruokavaliota joka päiväisellä laskiaispullalla. Nyt tuntuu siltä, että paino on noussut ja vyötärö leventynyt ja nälkä on ja pysyy. Mitä ihmettä?! Huomenna lähden tyttösen ja I-ystäväisen kanssa laivalle, jee! Aion nauttia buffetin herkuista, myös niistä makeista. Aion myös piipahtaa tax free:ssa (useammankin kerran) ja ostaa karkkia sekä hyttiin että kotiin. Mutta sitten.. Sitten aloitan taas kerran lähes herkuttoman elämän, sellaisen, jossa herkkuja saa lauantaisin. Siis vain ja ainoastaan lauantaisin. Ja koska nämä toistuvat pyrkimykseni herkuttomuuteen ovat jo surkuhupaisia, niin toivon, että te blogin lukijat autatte minua onnistumaan. Kertokaa kaikki vinkkinne, joista voisi olla minulle apua. Miten motivoitte itseänne herkuttomuuteen? Millä tyrehdytätte hirvittävän makeanhimonne? Laittakaa vinkkejä, anelen! Nyt on pakko onnistua. Ei voi olla kovin vaikeaa olla ilman herkkuja kuutta päivää. Eikö niin? :)

Jos ette halua kirjoittaa vinkkiä kommenttilaatikkoon kaikkien nähtäville, niitä voi lähettää myös sähköpostiosoitteeseen mylifewithoutcandy gmail.com.

torstai 9. helmikuuta 2012

kierre.

Olen selviytynyt parin viikon ajan melko hyvin lauantaisesta karkkipäivästä. Tarkoitan tällä sitä, että karkkipäivää seuraavana päivänä (toisin sanoen sunnuntaina) ei ole ollut mikään ihan hirveä karkinhimo. Luulen tämän johtuvan siitä, että olen herkutellut lauantaisin maltillisesti vain ehkä maksimissaan 300g painoisella karkkipussilla (sen Jumbopussin tai 500g irttarisäkin sijaan).

Mutta mitä tapahtuu, kun syö lauantaina karkkipäiväkarkit ja sunnuntaina vaalivalvojaiskarkit? Maanantaiaamuna on kamala karkinhimo ja on tyhjennettävä kiposta eilisillan karkkijämät. Illalla mies onneksi tajusi salilta tullessaan tuoda suklaalevyn, sillä sinä iltana oli olo, että on IHAN oikeasti saatava karkkia. Suklaisen maanantain jälkeen tiistaiaamuun herätessä ensimmäisenä ajatuksissa oli karkit ja se, että niitä on saatava. Onneksi tiistaina oli hääpäivämme ja olimme sopineet viettävämme sitä rauhallisesti kotona, leffaa katsoen ja thairuokaa syöden. Arvasin, että ruoan jälkeen tekee mieli makeaa, joten kävin jumpasta tullessani hakemassa meille pussillisen lakuja. Ja taas aamulla oli karkinhimo.

Siinä vaiheessa tajusin onneksi kamppailla karkinhimoa vastaan. Eilisillan vietin urheilulehtiä lukien ja herkuttelin mango-passionsmoothiella ja myslipatukalla. Tänään ei ole ollut karkinhimoa.

Karkinsyönti siis todellakin ruokkii karkinhimoa. Onneksi tulevana viikonloppuna en taida ehtiä/jaksaa herkutella laisinkaan, sillä olen menossa tänne. Ihana sporttiviikonloppu siis tulossa! Toivottavasti pysyn terveenä.

maanantai 6. helmikuuta 2012

tah-too.

Söin eilen (vaalistudio)karkkeja ja aamulla napsin pois loput niistä. Karkinsyönti aamulla on aina huono idea ja etenkin silloin kun on näin väsynyt. Olen sen jälkeen himoinnut karkkia ihan tajuttomasti. En tiedä mikä on pidätellyt (laiskuus ehkä?), etten ole vielä kipaissut kauppaan. Himoitsen jopa suklaata, jota en oikeastaan ikinä itse osta enkä ainakaan himoitse. Toivottavasti mieheni tuo karkkia kuntosalilta tullessaan tai sitten on piru irti.

Nyt taidan tehdä kaakaon.

ps. Tämä karkinhimo on varmaan seurausta siitä, etten ole kahteen päivään muistanut syödä kromitablettiani. Äh!

lauantai 4. helmikuuta 2012

karkkipäivä, paha olo.

Ostin karkkipäivän karkiksi rasiallisen Pandan lakritsifudgea. Herkkua! En kuitenkaan saanut edes koko laatikoista syötyä ennen kuin tuli paha olo. "Eihän niitä karkkeja edes ollut kovin paljoa", totesi pahaa oloani ihmettelevä mieheni. Rasiassa karkkimäärä näyttikin melko pieneltä, mutta nyt kun tyhjät karkkipaperit lojuvat sohvapöydällä niin määrä näyttääkin aika paljon suuremmalta.

Täytyy varmaan karkkipäivän karkkimäärää rajoittaa, koska en kestä tätä pahaa oloa (ja pientä morkkista herkuttelusta).


keskiviikko 1. helmikuuta 2012

nam!

Tämän kivan päivän kruunaa saunalimuna BIONADE inkivääri-appelsiinilimu (luomua). Todella hyvää, ei kovin makeaa. Suosittelen lämpimästi!