sunnuntaisarja 12/12: herkuttele!

Terve vaan!

Hengissä ollaan edelleen, vaikka blogi onkin taas viettänyt hiljaiseloa. Olen kaivannut tänne kirjoittelua ja asiaakin olisi vaikka minkälaista. Nyt on kuitenkin viimeisen sunnuntaisarjan aika ja aihe sopiikin hyvin pääsiäiseen. Aiheena on nimittäin herkuttelu. Kohtuullinen sellainen.

Makeanhimohan on yksilöllinen juttu ja voi olla, että osa lukijoista ei voi käsittää makeanhimo-ongelmaa lainkaan. Tiedän kuitenkin, että monet teistä käyvät kanssani samaa taistelua överiherkuttelua vastaan. Tämä sunnuntaisarjan postaus on erityisesti teille omistettu!

Alkuun pohjustusta, monille blogin lukijoille jo tuttua juttua: olen kamppaillut herkutteluni kanssa jo vuosia eikä kohtuullisuus aina onnistu vieläkään. Kun syön herkkuja, haluan niitä lisää ja lisää ja lisää, kunnes on paha olo ja morkkis, "ei enää koskaan"-olo. Ja seuraavana aamuna makeanhimo on taas entistä kovempi. Jos en silloin pysty vastustamaan makeanhimoa, joudun herkuttelukierteeseen ja kierteen katkaisee yleensä totaalikieltäytyminen, esimerkiksi kuukauden karkkilakko (joka kestää kolme päivää). Kun olen yrittänyt tasapainoilla herkuttelun ja hyvän olon välillä, kohtuullistaa herkuttelua, löytää minun kultaista keskitietäni tässä asiassa, olen oppinut monia asioita. Kaksi tärkeintä oppia ovat, että

1) karkinsyönti ei auta silloin kun harmittaa/surettaa/väsyttää/raivostuttaa jne. Tunteiden käsittelyyn on oltava joku muu keino.
2) on syötävä riittävästi ja tarpeeksi usein.

Kun ymmärrät ja laitat toteutukseen nämä kaksi asiaa, makeanhimo on jo huomattavasti helpompi pitää kurissa. Lupaan sen.

Viime viikkoina olen kuitenkin saanut monia uusia oivalluksia sekä muistutuksia jo oppimistani asioista. Näistä lisää nyt.

Totaalikieltäytyminen ei ole toimiva keino.
Välillä sitä uskottelee itselleen, että on parasta repäistä itsensä irti makeasta kieltäytymällä siitä kokonaan. Väärin.
Kun kiellän itseltäni jotain ("en saa syödä karkkia"), alan saman tien ajatella asiaa. Ja kun ajatukset pyörivät jossain tietyssä asiassa, sitä alkaa tehdä mieli ja lopulta kiusaus kasvaa liian suureksi.
On parempi syödä (ja elää) sopivan sallivasti. Kaikkea saa, kunhan pysyy kohtuudessa.

Kysyin personal traineriltani mikä on sopiva määrä namia herkkupäivänä ja jäin haukkomaan henkeä vastauksen kuullessani. Siis miten niin voin ostaa vain 150g nameja?! Ajattelin tämän olevan julmaa pilaa.. Mutta pian ymmärsin logiikan vastauksen takana. Nyt en ehkä enää koskaan voi syödä niitä jättimäisiä karkkipusseja, jotka ennen kuuluivat herkkupäivääni.

Karkeissa on nimittäin ihan sairaasti kaloreita. Tavallisessa namipussissa taitaa olla noin 350-380 kcal/100g, joten 350g pussin kalorimääräksi tulee yli 1200 kcal. Niinpä.

Karkit eivät todellakaan ole ainoa runsaskalorinen herkku, joten mikä ikinä herkkusi onkaan, vähemmän on riitettävä.


Ei enää jumbopussillista namia vain minulle.

Jos yrität laihduttaa puoli kiloa viikossa tahdilla, energiavajeesi pitäisi olla noin 500 kcal/päivä. Viikon aikana kerätty energiavaje heitetään helposti hukkaan herkkupäivänä, jos perusaterioiden lisäksi syödään ihanan aamiaisbrunssi, iltapäiväpulla ja illalla pussillinen karkkia siiderin kera.

Itse en yritä laihduttaa, mutta en myöskään halua syödä 1200 kcal edestä "tyhjiä kaloreita". Tarjoan elimistölleni mieluummin kalorit järkevämmässä muodossa, jolloin jaksan paremmin treeneissä, töissä ja arjessa. Siksi vietän nykyisin pitkän tovin karkkihyllyllä. Ensin punnitsen mitä haluan tällä viikolla syödä: ehkä hiukan hedelmää ja salmiakkia, vai sittenkin lakritsia? Seison laskin kädessä, lasken eri namipakkausten kalorimääriä ("jos otan tämän PikkuHyvä-pussin, voinko ottaa vielä tuon pienen patukan..") ja pidän huolen, että kalorimäärä on noin 500. Sitten syön namit huolellisesti jokaiseta nauttien ja ihan ilman morkkista. Namien loputtua harmittaa hetken, mutta sitten käännän katseeni positiiviseen: sain herkutella ja ei tullut pahaa oloa. Mahtavaa.

Herkuttelua ei siis tarvitse tai edes kannata lopettaa kokonaan, mutta herkuttelun määrää on hyvä kohtuullistaa.

Yksi mielestäni aika kiva ja toimiva, rennon terveelliseen syömiseen ohjaava periaate on nimeltään 80/20. Idea on se, että kun 80 % syömästäsi ravinnosta on terveellistä, 20 % suhteen voit olla hieman rennompi. (huom! Ei "..voit mättää 20% aterioista niin paljon sokeri- ja rasvapitoisia ruokia kuin vaan haluat"!) Kannattaa huomioida tietysti sen että nämä luvut vaihtelevat tilanteen ja tavoitteen mukaan. Jos tavoitteena on esimerkiksi tiristää viimeiset rasvat ennen fitness-lavalle kiipeämistä, et varmasti voi ottaa rennosti 20 % aterioista. Mutta jos ruokavalion pohja on todella kunnossa ja haaveena vain pitää paino nykyisessä, voit varmasti viidellä viikkoaterialla ottaa hieman rennommin: syödä patonkia täysjyväleivän sijasta, aloittaa sunnuntaiaamu croissantilla kaurapuuron sijaan tai nauttia täysmaitoon tehdyn latten macaron-leivoksen kera.




aaaah...

Ja vielä yksi, ehkä tärkein asia, jonka olen taas tässä viime aikoina muistanut: jotta muutos onnistuu, sinun täytyy todella haluta sitä. Itse olen joskus "halunnut" eroon karkinsyönnistä, mutta samalla olen miettinyt, etten ole ehkä ihan valmis vielä luopumaan karkkipussin rapistelusta sohvan nurkassa. Silloin yritys on jo tuhoon tuomittu. Sun täytyy haluta muutosta, sun täytyy olla valmis luopumaan jostain. Sun täytyy ymmärtää, että vaikka luopuminen tuntuu pahalta, se palkitaan. Joo, tuntuu pahalta luopua lauantai-illan Fazerin Sinisestä, mutta mieti mitä saat sen tilalle. Kevyemmän olon? Pienemmät farkut? Iloisemman mielen? Ehkä pääset vihdoin eroon siitä ärsyttävästä vatsamakkarasta, jonka olemassaolosta työkaverisi ovat kuulleet jo enemmän kuin tarpeeksi? Elämä on valintoja ja yksi valinnoista on tämä: pitäydytkö tutussa ja turvallisessa vai luovutko jostain ja saat jotain tilalle?

Ihanaa ja rentouttavaa pääsiäisen jatkoa!

ps.Lisää 80/20-syömisestä voit lukea esimerkiksi tästä Pöperöproffan blogikirjoitukseta.

karkkihiiren kuulumiset.

Kuulkaa kun alkaa käydä aika vähiin karkkilakko- ja muut karkinsyönnin rajoittamiseen liittyvät blogikirjoitusaiheet.

Usein on niin kiire, etten ehdi miettiä karkkia. Kun on liian kiire, tekee hurjasti mieli karkkia. Silloin tiedän, että nyt pitää pysähtyä, ottaa kirja käteen ja rauhoittua. Näitä hetkiäkin on entistä vähemmän, koska olen tietoisesti haalinut elämääni rauhoittumishetkiä kuten online-joogan sekä kuukausittaiset Viiniä ja villasukkia -illat. Kun on liian vähän tekemisä.. HAH! Ei sellaista hetkeä ole. Mutta jos joskus olisin tylsää ja ajatukset kääntyisivät karkkiin, komentaisin itseäni hankkimaan parempaa tekemistä tai ajattelemista.



Kun on nälkä, tekee mieli karkkia. Kun syö tarpeeksi, karkinhimo lähtee pois. Jos syö koko päivän liian kevyesti, illalla on karkinhimo, joka on vain siedettävä. Se ei nimittäin lähde pois edes karkeilla, kokeiltu on. Ateriavälit pitää siis pitää riittävän lyhyinä.



Kerran viikossa syön karkkoa, jotta siitä ei tule mitään "en enää ikinä saa.."-peikkoa. Ennen herkuttelin illalla, mutta nyt olen huomannut vielä ihanammaksi herkkuhetkeksi lauantai-iltapäivän kahvitauon. Silloin on kiva rapistella irttaripussia, jossa on Ahaa-palasia, Pätkis-minibiteseja ja punssinappeja. Usein myös jonkinlaista (täyte)lakua. Nautitaan mielellään kirjan tai lehden kera. Aaah, se on mun viikon rauhallisin ja rennoin hetki. Joskus tekee mieli All sorts-englanninlakuja, silloin irttarit jää kauppaan ja herkut syödään vasta illalla Arrested Developement-sarjaa katsoen ja venytellen.



Näin tää homma tuntuu etenvän. Jouluna ruokarytmiä ei ollut, herkuttelua oli runsaasti ja joka päivä, uuteen vuoteen asti. Joulukiloja tuli muutamia, mutta en anna sen haitata (paljoa). Nyt syön taas säännöllisesti ja terveellisesti (oikeasti ihanaa!) ja liikun töiden merkeissä sekä lasten kanssa, joten eiköhän joulukilot ole kesään mennessä tippunut.



Karkkimonsteri sisälläni on kesytetty, ainakin toistaiseksi!

raakasuklaakokeilu 2.0.

Kokeilin noin puolitoista vuotta sitten raakasuklaan tekoa (siitä voit lukea täältä: ) eikä raakasuklaa oikein hurmannut mua.

Vähän aikaa sitten ostin valmista raakasuklaata (CoCoVin minttusuklaa) ja se oli ihan hyvää. Siitä heräsi ajatus kokeilla raakasuklaan tekoa uudelleen, koska mulla oli edelleen suklaapakkaus kaapissa. Tänään ostin sitten kaakaovoita ja chiliä ja ryhdyin puuhaan.

Kuinka helppoa se olikaan! Sulatin kaakaovoin vesihauteessa, sekoitin sen kaakaojauheeseen, maustoin sen tilkkasella hunajaa ja jaoin kahteen kulhoon. Toiseen lisäsin minttuaromia (tää ei nyt varmaan ollut sen oikea nimi) ja kaakaonibsejä, toiseen chilin palasia. Sitten vaan lusikoin ne muotteihin ja hetkeksi pakkaseen.



Tähtisuklaa on chiliä, sydämenmuotoinen on "minttukrokantti" (kaakaonibseistä tulee kiva krokanttimainen koostumus). Hyvää oli, tällä kertaa maustaminen onnistui. Ja makeanhimo lähti helposti kahdella konvehdilla, olisi varmaan lähtenyt yhdelläkin. Oli kuitenkin pakko maistaa yksi kappale kumpaakin.

Aion todellakin tehdä näitä jatkossakin ja aloin jo suunnittelemaan erilaisia sekoituksia. Ainakin jotain marjaa voisi laittaa suklaan sekaan ja jossain näin raakasuklaata, johon oli upotettu lisäaineetonta lakritsia. Nammm!

lauantain opetukset.

Tuli lauantai, karkkipäivä. Odotin koko päivän innolla iltaa ja sitä hetkeä, kun saa ottaa karkkipussin esiin ja herkutella.

Tuli se hetki. Kaivoin kaapin perältä nallekarkkipussin, jonka olin avannut jo edellislauantaina. Ensimmäiset nallekarkit osasin syödä rauhallisesti nautiskellen, mutta sitten käsi alkoi lappaa karkkia suuhun kiihtyvällä tahdilla ja varmasti alle vartissa pussi oli tyhjä. Hups. Taisi olla nälkä.
Opetus nro 1: SYÖ KUNNOLLA ENNEN HERKUTTELUA.

Onneksi kaapissa oli myös toinen karkkipussi, Haribon Stjärne mix. Sekin sitten avautui (nooooou!) ja käsi kulki edelleen vauhdilla karkkipussin ja suun väliä. Onneksi karkit alkoivat maistua.. hmm.. tympeiltä(?) ja olin kerrankin fiksu ja osasin jättää pussin hetkeksi rauhaan. Palasin kuitenkin karkkipussille vielä myöhemmin jostain kumman syystä ja sittenhän se tuttu karkinjälkeinen paha olokin iski.
Opetus nro 2: ÄLÄ PIDÄ VARAKARKKEJA KAAPISSA.
Opetus nro 3: LOPETA KARKINSYÖNTI ENNEN KUIN ON PAHA OLO.

Tänä aamuna teki taas mieli karkkia (ylläri, sillä karkinsyöntihän ruokkii karkinhimoa) ja tiesin, että nyt on ratkaisevat hetket käsillä. Jos nyt söisin loput Stjärne mix-pussista, karkkia tekisi mieli myös sunnuntai-iltana, maanantaiaamuna jne. jne. ja karkkikierre olisi taas valmis. Pystyinkin vastustaa karkinhimoa, hetken. Kunnes ärsyynnyin jostain mitä mieheni teki ja "kostona"/kiukkua lievittääkseni menin kaapille ja kiskaisin karkkipussista kourallisen nameja suuhuni. Ei näin.
Opetus nro 4: ÄLÄ ANNA PERIKSI KARKINSYÖNNIN JÄLKEISELLE KARKINHIMOLLE VAAN KATKAISE KIERRE HETI ALKUUNSA. Perään ainakin sata huutomerkkiä, sillä tämä on ehkä tärkein opetus.
Opetus nro 5: ÄLÄ TUNNESYÖ.

karkkia ja motivointia.

Risteily oli ja meni. Tukholman kaupat on nyt tyhjennetty ja myös Silja Linen buffetpöydät ovat tyhjät, erityisesti ihana jälkiruokapöytä. Nams. Tänä iltana nautiskelin vielä herkullisia quesadilloja ja nyt edessä on lasillinen kuivaa omenasiideriä sekä nallekarkkeja. Sit riittää. Huomisesta alkaen alkaa jälleen kerran uusi elämä.

Alunperin piti vain aloittaa yksi-herkkupäivä-viikossa-elämä. Olen kuitenkin onnistunut kasvattamaan painoani ja rasvavarastoani muutaman kilon verran. En huitele vieläkään ylipainon rajoilla, mutta olo on tukala ja kaikkea muuta kuin kotoisa. Niinpä aloitan hmm.. jonkinlaisen dietintapaisen rypistyksen. Herkkuja saa siis vain lauantaisin ja silloinkin rajallisesti. Aion myös suunnitella itselleni uuden ja tehokkaamman treeniohjelman ja myös toteuttaa sitä tunnollisesti. Aion muokata ruokavaliotani terveellisempään suuntaan ja muutenkin aloittaa uuden ja paremman elämän. Se ei oikeastaan ole ikinä fiksua vaan aina pitäisi muuttaa elämää pikkuhiljaa ja pala kerrallaan. Tahdon nyt kuitenkin kokeilla tällaista kertarysäystä. Sitä paitsi ei tämä nyt niin valtava muutos ole sillä syön (jatkuvaa herkuttelua lukuunottamatta) suht terveellisesti, liikun ehkä viidesti viikossa ja muutenkin elän melko terveellisesti. Toki aina löytyy parannettavaa ja nyt on niiden parannusten aika.

Löysin jostain netin syövereistä tällaisen Niken kuvan, jonka päätin ottaa motivaatiokuvakseni.

En varmastikaan pääse tuollaiseen kuntoon (ainakaan kesäksi 2012 Ü), mutta motivaatiota tuo ainakin lisää.

Nyt nauttimaan nallekarkeista. :)

oh my.

Sporttiviikonloppu oli IHANA!! En ole varmaan ikinä ollut niin hyvillä ryhmäliikuntatunneilla. Kyllä huomaa, että the Nike Blastiin ei revitä ihan puskista niitä ohjaajia. Mahtavuutta!

Ajellessani sunnuntaina kotiin totesin kyytiläisille, että odotin hirmuista karkinhimoa ja "kyllähän mä nyt tällaisesta palkinnon ansaitsen"-tyyppistä perustelua karkkipussille. Sellaista himoa ei kuitenkaan ollut. Siinä vaiheessa. Kotona se kuitenkin iski ja syy oli tämä: oli kamala nälkä (vaikka olin jo syönyt ruoan) ja mies oli ostanut mulle karkkipussin varmuuden vuoksi. <- Tuo on tästä lähin meillä kiellettyä, sillä totta kai syön karkkia, jos sitä kaapissa on. Koko tämän viikon olen ollut jatkuvasti nälkäinen, siis jatkuvasti makeanhimoinen. Varmasti kulutin tosi paljon kaloreita viikonloppuna ja ainakin tänään salilla huomasin, ettei hiilarivarastoni olleet vielä täyttyneet eikä treeni siksi sujunut. Mutta tuntuu siltä, että nälkä on tavallaan jäänyt päälle. Olen mielestäni syönyt nyt paljon ja melko monipuolisesti (ruokaa, kasviksia, hedelmiä, puuroa, täysjyväleipää, rahkaa jne. jne.) ja tietysti olen höystänyt tätä ruokavaliota joka päiväisellä laskiaispullalla. Nyt tuntuu siltä, että paino on noussut ja vyötärö leventynyt ja nälkä on ja pysyy. Mitä ihmettä?! Huomenna lähden tyttösen ja I-ystäväisen kanssa laivalle, jee! Aion nauttia buffetin herkuista, myös niistä makeista. Aion myös piipahtaa tax free:ssa (useammankin kerran) ja ostaa karkkia sekä hyttiin että kotiin. Mutta sitten.. Sitten aloitan taas kerran lähes herkuttoman elämän, sellaisen, jossa herkkuja saa lauantaisin. Siis vain ja ainoastaan lauantaisin. Ja koska nämä toistuvat pyrkimykseni herkuttomuuteen ovat jo surkuhupaisia, niin toivon, että te blogin lukijat autatte minua onnistumaan. Kertokaa kaikki vinkkinne, joista voisi olla minulle apua. Miten motivoitte itseänne herkuttomuuteen? Millä tyrehdytätte hirvittävän makeanhimonne? Laittakaa vinkkejä, anelen! Nyt on pakko onnistua. Ei voi olla kovin vaikeaa olla ilman herkkuja kuutta päivää. Eikö niin? :)

Jos ette halua kirjoittaa vinkkiä kommenttilaatikkoon kaikkien nähtäville, niitä voi lähettää myös sähköpostiosoitteeseen mylifewithoutcandy gmail.com.

kierre.

Olen selviytynyt parin viikon ajan melko hyvin lauantaisesta karkkipäivästä. Tarkoitan tällä sitä, että karkkipäivää seuraavana päivänä (toisin sanoen sunnuntaina) ei ole ollut mikään ihan hirveä karkinhimo. Luulen tämän johtuvan siitä, että olen herkutellut lauantaisin maltillisesti vain ehkä maksimissaan 300g painoisella karkkipussilla (sen Jumbopussin tai 500g irttarisäkin sijaan).

Mutta mitä tapahtuu, kun syö lauantaina karkkipäiväkarkit ja sunnuntaina vaalivalvojaiskarkit? Maanantaiaamuna on kamala karkinhimo ja on tyhjennettävä kiposta eilisillan karkkijämät. Illalla mies onneksi tajusi salilta tullessaan tuoda suklaalevyn, sillä sinä iltana oli olo, että on IHAN oikeasti saatava karkkia. Suklaisen maanantain jälkeen tiistaiaamuun herätessä ensimmäisenä ajatuksissa oli karkit ja se, että niitä on saatava. Onneksi tiistaina oli hääpäivämme ja olimme sopineet viettävämme sitä rauhallisesti kotona, leffaa katsoen ja thairuokaa syöden. Arvasin, että ruoan jälkeen tekee mieli makeaa, joten kävin jumpasta tullessani hakemassa meille pussillisen lakuja. Ja taas aamulla oli karkinhimo.

Siinä vaiheessa tajusin onneksi kamppailla karkinhimoa vastaan. Eilisillan vietin urheilulehtiä lukien ja herkuttelin mango-passionsmoothiella ja myslipatukalla. Tänään ei ole ollut karkinhimoa.

Karkinsyönti siis todellakin ruokkii karkinhimoa. Onneksi tulevana viikonloppuna en taida ehtiä/jaksaa herkutella laisinkaan, sillä olen menossa tänne. Ihana sporttiviikonloppu siis tulossa! Toivottavasti pysyn terveenä.

karkkipäivä, paha olo.

Ostin karkkipäivän karkiksi rasiallisen Pandan lakritsifudgea. Herkkua! En kuitenkaan saanut edes koko laatikoista syötyä ennen kuin tuli paha olo. "Eihän niitä karkkeja edes ollut kovin paljoa", totesi pahaa oloani ihmettelevä mieheni. Rasiassa karkkimäärä näyttikin melko pieneltä, mutta nyt kun tyhjät karkkipaperit lojuvat sohvapöydällä niin määrä näyttääkin aika paljon suuremmalta.

Täytyy varmaan karkkipäivän karkkimäärää rajoittaa, koska en kestä tätä pahaa oloa (ja pientä morkkista herkuttelusta).

Ihan pakko.

Lauantaina oli karkkipäivä. Sen jälkeen olen herkutellut joka päivä (paitsi ehkä sunnuntaina?), mutta ihan vain kun on ollut ihan pakko.

Maanantaina söin pois levyllisen joulusuklaata. Se oli ihan pakko ostaa lauantaina, kun citymarketissa oli loput joulukarkit -50% ja tuo kyseinen suklaalevy on niin kallis (n.4,5€), etten koskaan raaski ostaa sitä oikeaan hintaan. Ja sitten se kiusasi olemassaolollaan koko ajan niin se oli ihan pakko syödä pois mahdollisimman nopeasti.

Eilen olin mieheni kanssa lätkämatsissa ja meinasin, että on ihan pakko ostaa sinne karkkia. Karkinhimo iski joskus iltapäivällä ja ajattelin, etten voi keskittyä peliin jos himoitsen karkkia koko ajan. No, selviydyin ensimmäisestä erästä ilman karkkia, mutta sitten erätauolla mieheni haki minulle kahvin. Kahvista jäi epämiellyttävä maku ja tunkkainen hengitys, eikä kummallakaan ollut purkkaa mukana. Toisella erätauolla menin sitten ostamaan purkkaa, mutta sitäpä ei ollutkaan tarjolla. Oli siis ihan pakko ostaa pikkupussi salmiakkiaakkosia. Ihan vain, että hengitys tuoksuu salmiakille eikä tunkkaiselle kahville.

Tänään olen taas flunssassa (joku on/off-flunssa kiusaa minua) ja tuntuu siltä, että kun en kerran pääse salille niin on sitten ihan pakko mennä illalla sohvalle karkkipussin kera.

miksi?

Miksi aina käy niin, että karkkia on vähän jäljellä kun karkkipahaolo iskee ja silti on ihan pakko syödä ne viimeisetkin karkit. Yök.

pikkulauantain lakua.

Eilen tein sen kaikkein pahimman virheen, mitä karkkilakkoilija, herkkujen vähentäjä tai laihduttaja voi tehdä: menin nälkäisenä kauppaan. Yritän parhaani mukaan välttää tätä, mutta eilen unohdin ottaa salille palautusjuoman mukaan ja huonostihan siinä sitten kävi. Ostin pussillisen lisäaineetonta lakua.

Itsehillintäni on parempi kuin ennen (mutta vain hiukan) sillä en kuitenkaan avannut pussia kassalla, matkalla kotiin enkä edes kotona! Pussi sai odottaa koskemattomana keittiön pöydällä muutaman tunnin, kun söimme, siivoilimme, laitoimme tyttösen nukkumaan jne. Sitten illalla oli ihana heittäytyä sohvalle ja avata lakupussi. Aah!

Enkä edes suostunut potemaan huonoa omaatuntoa karkkipussista, sillä:
- se oli vain pieni pussillinen
- karkit olivat lisäaineettomia
- eilen oli keskiviikko eli pikkulauantai eli pikkukarkkipäivä ;)

No okei, vähän tuli morkkis siinä vaiheessa, kun tv:stä tuli Jutta ja superdietit-ohjelma. Höhlä ohjelma!

ps. Citymarketissa on irtokarkit tarjouksessa (6,49€/kg) torstaista sunnuntaihin. Tiedän siis mihin suuntaan lauantaina. ;)

33/91.

Yli kuukausi ilman karkkia! Huikea fiilis? No, ei ihan. Paino on noussut varmaan pari kiloa (vaaka rikki, mutta farkut kiristää) ja olo on lähes yhtä nuutunut ja "tukkoinen" kuin karkkia syödessäkin. Osa syy tähän ei-niin-loistavaan oloon on varmasti tappajaflunssa, jota olen viimeisen viikon potenut, samoin siitä johtuva totaalinen liikkumattomuus. Nyt flunssa on onneksi (suurin piirtein) takana päin ja olen into piukeana palaamassa kuntosalille ja jumppatunneille. Juoksukengätkin polttelevat tuolla kaapissa pitkästä aikaa.. Suurin syy tähän painavampaan ja väsyneeseen oloon on kuitenkin se, että olen karkin puutteessa syönyt muita herkkuja joka päivä. En syö herkkuja enää samalla tahdilla kuin alkuvuodesta, mutta en silti muista kovinkaan montaa herkutonta päivää viime kuukausilta. Nyt on aika ryhdistäytyä!
Lokakuun ajan myös herkut ovat pannassa, poikkeuksena lauantai. Lauantaisin saan syödä pullaa, lettua, jäätelöä tai marenkia (joka ei ole karkkia, muistutus eräälle), muut päivät joudun sinnittelemään ilman makeaa suuhunpantavaa. Auts! Miksi elämä täytyykään tehdä näin vaikeaksi..

väsytystaistelun häviäjä.

Viime yö oli ihan kamala. Remonttihommat venyivät aika pitkään puolen yön jälkeen ja sitten kun vihdoin pääsin nukkumaan, en oikein saanutkaan nukuttua. Aamulla olin sitten väsyneempi kuin aikoihin ja tiesin, että tästä päivästä tulee hankala. Kävin aamupäivällä bodupumpissa ja jo sen jälkeen ajatus karkista hiipi mieleeni. Tankkasin kehooni energiaa palautusjuoman ja ruoan muodossa ja hoin itselleni, että mieliteko karkkia kohtaan johtuu vain väsymyksestä. Koko päivän olen haikaillut karkin perään, mutta olen saanut tsempattua itseäni ihmeellisen hyvin. Kävin lapsen kanssa puistossa ja otin lompakon mukaan varmuuden vuoksi, mutta en antanut itselleni lupaa mennä ostamaan karkkia. Olin jo vähän ylpeä itsestäni tai siis siitä, kuinka olen torjunut karkin kutsun. Sitten mies tuli kotiin ja lähdimme rautakauppaan. Siellä mainitsin ilmoitusluonteisesti, että kotimatkalla täytyy pysähtyä kaupassa ostamassa karkkia. Kokeilin vain kepillä jäätä, en edes himoinnut karkkia oikeasti kovin paljoa. Toivoin, että mies olisi kieltäytynyt, mutta hän myöntyikin heti. Höh! Kaupassa en sitten osannut päättää mitä karkkia tahtoisin (salmiakkia? lakua? aarrearkku?), joten päädyin ostamaan kaksi pussia (Salta Bilareita ja Pandan Natural-lakuja). Se tuntuu pöyristyttävältä ja ehkä vähän ällöttävältä, mutta oikeasti söin nyt vähemmän karkkia kuin olisin syönyt, jos olisin ostanut esimerkiksi jonkin Jumbo-pussin. Ja tällä kertaa selvisin karkinsyönnistä ilman pahaa oloa!

juhannus.

Muiden parannellessa juhannuskrapulaa, minä poden makeaähkyä, morkkista liiallisesta herkuttelusta ja toki myös makeanhimoa. Vietimme juhannuksen mökillä ja siellä tuli hieman herkuteltua.. Tein sinne porkkanakakun ja suklaatrifflen (eli kerroksittain suklaamoussea, tryffeliä, mustikoita ja mutakakkua), miehen sisko teki herrkullista valkosuklaa-limekakkua ja lisäksi syötiin pullaa, karkkia, suklaata.. Nyt olen ihan valmis lopettamaan kesäloman karkkilakkoilusta. Ensi viikonloppuna on kuitenkin tiedossa on reissu Pohjanmaalle enkä selviä pitkistä automatkoista ilman karkkia. Niinpä taidan lomailla vielä ensi viikon ja palaan ruotuun sitten maanantaina 4.7. Viikko aikaa vetää karkkiöverit siis.

Tämän kesäloman aikana karkinsyöntini on muuten pysynyt aika kohtalaisena, joten oikeasti näistä karkittomista hetkistä on ollut jotain hyötyä!

kahdeskymmenes päivä.

Meillä oli eilen luokkakokous ja söin siellä vähän karkkia. Tai ehkä vähän enemmän kuin vähän. Mutta se ei oikeastaan ollut mun syy, sillä mut pakotettiin syömään niitä.

Olin tänään siis ylioppilasjuhlissa. Maltoin aika hyvin pysyä poissa herkkuja notkuvasta ruokapöydästä, toki maistelin vähäsen kaikkea. Ja koska olin niin reipas niin palkinnoksi siitä syön juuri tällä hetkellä Pandan Natural-lakua. Onpa hyvää! Huomenna aloitan sen kolmen päivän ruokavaliohässäkän, jännittää miten se toimii vai toimiiko mitenkään. :)

kahdeksastoista päivä.

Tänään meillä on juhlittu nimipäivää eli herkuteltu. Tein viidakkokakun, jossa oli suklaakuorrute ja koristeena karkkeja ja viidakon eläimiä. Aina kakkukahvien jälkeen tekee mieli suolaista ja sitten suolaisen ruoan jälkeen tekee mieli makeaa. Viheliäinen kierre! Viikonloppunakin tulee herkuteltua muun muassa ylioppilasjuhlissa. No, ensi viikolla lopetan herkuttelun. Taas kerran. :) Mutta jos joku teistä lukijoista on ollut tai on parhaillaan dietillä, niin kertokaapas miten toimitte juhlissa, joissa on ruokaa tarjolla. Syöttekö kaikkea vähän, jotain yhtä tai muutamaa juttua vähän vai jätättekö kaikki herkut syömättä?

Tässä vielä muutama kuva kakusta (ohje löytyi Sara LaFountainin kirjasta Passion for Food). Meidän keittiössä on kyllä kyllä maailman huonoin paikka kuvata mitään, kun pöytä on mäntyä ja seinä keltainen niin kaikista kuvista tulee kellertäviä ja muutenkin oudon värisiä ja jotenkin pliisuja. 

viidestoista päivä.

Lauantai oli sadepäivä, joten mökillä tuli vähän herkuteltua.. Jos luettelen kaikki herkut niin sen jälkeen luulette, että olen mässäillyt koko päivän ja palannut kotiin pari kiloa tuhdimmassa kunnossa. :D No, luettelen silti. Lauantai-aamu alkoi aamiaisen kruunanneilla suklaakaurakekseillä (oli pakko ottaa muutama keksi kahvin kaveriksi, kun mies keitti laihaa eli pahaa kahvia). Yhdentoista aikoihin keitettiin teet ja otettiin palat tummaa suklaata. Ruoan jälkeen taidettiin ottaa jäätelöä jälkiruoaksi. Toisen teemukillisen kanssa taas tummaa suklaata palanen. Ja koska olin unohtanut hedelmät kotiin (ei ollut tahallista!) niin napsin välipalaksi pari palaa suklaata ja ehkä kourallisen salmiakkeja. Illan futismatsin aikana iski vielä nälkä, joten hain jäätelöpurkin pakastimesta ja lusikoin suoraan purkista iltapalaa. Että semmoista. Aamulla oli niin väsynyt ja vetämätön olo, että hyvä kun jaksoi jalkaansa nostaa. Ihan varmasti kaiken sen sokerin syytä! Olin myös totaalisen valmis elämään sunnuntain herkuitta, mutta sukulaisilta jäi yli prinsessakakkua ja yksi cupcake. Heidän valvovan silmänsä alla jouduimme mieheni kanssa syödä ne. Sen sijaan sunnuntai-illan jäätelöpurkin rääppiäishetkelle ei ole mitään hyvää tai huonoa syytä.

Mökillä lapsikin sai maistaa ensimmäisen kerran oikeaa herkkua. Tosin ei tarkoituksella. Tähän alustukseksi totean, että olen antanut pienelle välillä sokeritonta pannaria/lettua ja lomamatkalla tarjoilija toi pienelle söpöläiselle talon tarjoaman pullan enkä viitsinyt olla nipo ja kieltäytyä siitä. Onneksi pulla oli kyllä pääosin murusina sylissä ja rattaissa, suuhun siitä ei tainnut juurikaan päätyä. En siis ole kovin tiukasti ollut lapsen herkuttomalla linjalla, mutta en myöskään ole kokenut tarpeelliseksi noin pienelle tarjota makeaa. No, lapsi on ilmeisesti perinyt äitinsä herkkuvaiston, sillä pikkuinen pihisti isänsä suklaapalan tämän puhuessa työpuhelua. Isä kääntyi puhelun lopetettuaan takaisin pöytään päin ja ihmetteli hölmistyneenä mihin hänen suklaansa katosi (luuli varmaan, että söin sen). Lapsi piti kaksin käsin kiinni isosta suklaapalastaan ja imeskeli sitä onnellinen ilme naamallaan. Ja kyseessä olisi siis 70 % tumma suklaa, jossa oli minttua seassa. Voisi luulla, että se olisi hiukan vahvaa tavaraa pienelle ihmiselle, mutta hyvin  näytti maistuvan. Kun isä sitten kaappasi puoliksi syödyn suklaansa takaisin, niin voi sitä lapsen lohdutonta itkua! Jatkossa täytyy siis pitää herkut entistä paremmin piilossa ja pienten käsien ulottumattomissa.

Voih, se suklaa oli hyvää ja nyt se on siellä mökin kaapissa.. Miksi en ottanut sitä kotiin arkeani piristämään..

yhdestoista päivä.

Kävin kahvilassa ja jätin aivan ihanannäköisen limettijuustokakun rauhaan, vaikka olisin halunnut maistaa sitä. Päivän hyvä työ tehty siis! Päivän luuseritekokin on suoritettu. Päätimme nimittäin aikaisemmin, että tänä kesänä emme osta mökille herkkuja, piste. No, tänään käytiin kaupassa ja huomenna suuntaamme mökille mukanamme keksejä (kahvin kera nautittavaksi), limua ja alkoholitonta siideriä (saunan jälkeisiksi virvokkeiksi), sipsejä (kun lauantana tulee mestarien liigan finaali) ja tummaa suklaata + salmiakkia (koska säätiedotus lupasi sadetta). Että näin. Taidanpa ottaa myös lenkkarit mukaan. Ei sillä että niitä tulisi käytettyä.

Barcelona muuten voittaa lauantaina.

karkkijuttu.

Katsokaas mitä löysin! Akuutissa on ollut pari vuotta sitten juttu karkeista, tässä linkki sitä koskevaan artikkeliin: Karkkia terveellisesti | yle.fi.
Jos ette jaksa lukea juttua, niin tässä sen idea tiivistettynä: Suomalaiset syö kamalasti karkkia ja ylettömän karkinsyönnin terveysvaikutuksia ei tiedä kukaan. Karkinsyönnillä on paljon haittavaikutuksista (reikiinnyttää hampaat jne.). "Terveellisemmät" karkit (siis muun muassa ne jotka on makeutettu hedelmämehulla) ei ole oikeasti terveellisempiä vaan yhtä sokerisia kaloripommeja kuin kaikki muutkin makeiset.
Jutussa myös käydään läpi joitain karkkeja koskevia väittämiä ja lopussa muistutetaan säännöllisestä ateriarytmistä ja kerrotaan kuinka karkit voi korvata pähkinöillä. Blaa.
Jutussa ei siis ole oikeastaan mitään kovin uutta, mutta.. Karkinsyöjät saavat synninpäästön, sillä artikkelin mukaan muutama karkinsyöntikerta viikossa ei ole haitaksi, kunhan  ruokavalio on muuten kunnossa.

"Mutta se täytyy muistaa, että eihän karkki sellaisenaan ole epäterveellinen. Se on epäterveellinen vasta kun sitä karkkia syödään liikaa". Muistakaa tämä ja herkutelkaa rauhassa - älkää vaan joka päivä.

hiljaista.

Tajusin juuri, etten ole syönyt kromitabletteja ainakaan viikkoon. Silti karkkia ei ole tehnyt mieli mitenkään erityisen paljon. Tai siis, karkkia ei ole tehnyt mieli lähes ollenkaan. Hiljaista on siis ollut tämän karkkiaddiktin päässä, kun siellä ei ole koko ajan joku ajatus kiljumassa karkinsyönnin puolesta ja sitten joku toinen yrittämässä sanoa, että ei karkkia saa joka päivä syödä. Ja en ole hullu vaikka tää hullulta kuulostaakin! :) Ihan varmasti te karkkiaddiktitoverit tunnistatte tällaisen tilanteen:
Ääni 1: Karkkiaaaaa. Karkkiaaaaa. Nallekarkkeja. Tv-mix. Suklaarusinoita. Lakua. Pätkistä. Karkkiaaa!
Ääni 2: Ei saa syödä karkkia. Se on vaan turhia lisäaineita, sokereita ja kaloreita.
Ääni 1: Karkkiaaaaa. Karkkiaaaaa. Nallekarkkeja. Tv-mix. Suklaarusinoita. Lakua. Pätkistä. Karkkiaaa!
Ääni 2: Hyss. Ei karkkia. Viiden päivän päästä on karkkipäivä, sitten saa ostaa pikkupussin.
Ääni 1: KARKKIAAAAAA! KARKKIAAAA! KARKKIAAAA!!
Ääni 2 sanoo vielä jotain, mutta en enää kuuntele, sillä olen jo matkalla kauppaan.

Olen kyllä tälläkin viikolla "vahingossa" syönyt vähän suklaata, sillä eilen olin mammakaverillani ja siellä kahvin kanssa söin muutaman palan suklaata ja toissapäivänä ostin SpiceIce:sta pyörremyrskyn, johon valitsin kahta erilaista suklaata mausteeksi. En edes tajunnut syöväni karkkia (vaikka suklaatahan ei lasketa karkiksi) ennen kuin kahvitteluseuralaiseni huomautti asiasta. Tai siis kysyi "miten karkkilakko sujuu?" ja katsoi jäätelöannosta merkitsevästi. :D (Terveisiä vaan Sintskalle.) Mutta näistä vahinkorepsahduksista huolimatta karkinhimo ei siis ole ollut mikään ylitsepääsemätön vaan päinvastoin sitä ei oikeastaan ole ollut. Uskaltaisinkohan jo siirtyä kokeilemaan karkkipäivää? Jotenkin se vaihtoehto houkuttaa näin viikonlopun lähestyessä. Toisaalta onko järkeä opettaa itseä siihen, että lauantaisin saa karkkia, kun nyt kuitenkin yritän opetella tuntemaan sen oikean karkinhimon kaikista niistä opituista karkinsyöntitilanteista..? Ehkä mulle karkkipäivä tarkoittaa jatkossa sitä, että saan syödä kerran viikossa karkkia, jos sitä sattuu jonain päivänä tekemään mieli. Mutta etten saa syödä karkkia vain siksi, että nyt on karkkipäivä. Hmm.. 

Äh, kuinka vaikeaksi ihminen voikaan oman elämänsä tehdä!