15(-1) päivää jäljellä.

Herkuton elämä alkoi hienosti.. Söin eilen karkkia. :D No, tuo oli oikeastaan vähän liioiteltua. Oikeasti söin yhden karkin. Luin lauantai-iltana kasan naistenlehtiä ja sunnuntaina siivosin lehdet pöydältä pois. Lehtien alta paljastui yksi karkki. Tuijotin karkkia hetken hämilläni: karkkia? meillä? mutta minähän olen lakossa. Sitten nakkasin sen suuhuni, sillä en yksinkertaisesti voinut heittää karkkia roskikseenkaan. Sitä paitsi eihän yhtä karkkia lasketa.

Minulle on käynyt se, mitä niin usein lakkoilijoille tapahtuu.. Kun jonkun asian kieltää täysin, se himottaa entistä enemmän. Itse olen tänään himoinnut kaikkia mahdollisia karkkeja (myös niitä joita en tavallisesti syö), jäätelöä, lettuja ja niin edelleen.. Mutta kuten erääsä nikotiinipurukumimainoksessa sanotaan, niin ensimmäinen viikko on ratkaiseva. "Jos selviät ensimmäisestä viikosta, mahdollisuutesi onnistua moninkertaistuvat", tai jotain sellaista ne väittävät.. Vaikka tupakka- ja herkkulakko ei olekaan sama asia, niin otin silti välitavoitteekseni sinnitellä tämän ekan viikon läpi. Sitä paitsi lakkoni on niin lyhyt että ekan viikon jälkeen se onkin jo melkein ohi. ;)

armonaikaa 2 päivää ja 3 tuntia.

Herkuttelu on taas ryöstäytynyt pikkuhiljaa käsistä. Ärsyttävää! Onnistuinhan jo hetken syödä melko terveellisesti ja herkuttelu vähentyi, mutta tämä aika jälkeen Oksutaudin on ollut katastrofaalista. Jostain syystä en vieläkään pysty syödä kovin paljoa ruokaa kerralla tai vatsaa kivistää. Nälkä on kuitenkin koko ajan, koska olen niin monta päivää elänyt todella kevyellä ruokavaliolla (jogurtilla ja smoothieilla). Ja kun on nälkä eikä ruoka uopoa, syön herkkuja. Välillä herkkuja himoitessa kävelen hedelmäkulholle, mutta hedelmät etovat jostain syystä nyt ihan kauheasti. Niinpä lasken omenaa tavoittelevan käteni nopeasti ja kitkuttelen nälkäisenä kunnes pääsen kaupan herkkuhyllyille. Painajaismaista!

Koska herkuttelu on näin riistäytynyt hallinnasta, on aika ottaa taas kovat keinot käyttöön: totaaliherkuttomuus 11.-26.3. Lauantaina saan vielä herkutella, mutta sitten se loppuu. Sunnuntaista alkaa täysin herkuton elämä, joka jatkuu lomamatkaamme asti. Herkuttoman elämän aikana kaikki makeat herkut (karkki, jäätelö, leivonnaiset jne. ovat kiellettyjä), ilman poikkeuksia. Jos joku tarjoaa vierailulla pullaa yms., joudun kieltäytyä. Kamalaa, mutta näin se menee. Ainoa poikkeus tässä on 14.3., syntymäpäiväni. Silloin saan toivottavasti kakkua ja illaksi olen luvannut muutamalle ihmiselle kuohuviini- ja tuulihattutarjoilun. (namnamnamnamnam!) Tämän poikkeuspäivän jälkeen palaan kuitenkin taas ruotuun, kunnes astun lentokoneesta ulos Espanjan maaperällä. Siellä saan nauttia paikallisia herkkuja (esimerkiksi churroja, nam.), mutta sielläkään en saa syödä karkkia vaan karkkilakko jatkuu pääsiäismunapäivään asti (muistaakseni 8.4.). Ei muuten ihan kaikkein helpointa minulle olla karkkilakossa lentokoneessa (tax free-namut) saati sitten Espanjassa (ihanat Haribot, joista kaikensorttisia ei edes Suomesta saa).

Edellisistä kokemuksista viisastuneena tiedän, että 16 päivää ( - synttäripäivä = 15 päivää) ilman herkkuja ei tule todellakaan olemaan minulle mikään helppo juttu. Ihan sama. Aion silti onnistua siinä, sillä muuten en saa tätä herkkukierrettä katkaistua. Toisaalta nyt lakko on ainakin selkeä, sillä kaikki makeat jutut ovat kiellettyjä. Enää ei tarvitse väitellä onko marenki karkkia vai ei (ei.), sillä makea se kuitenkin on ja siksi siis kielletty.

Miten aion selvitä? Tsemppaamalla itseäni jo ennakkoon. Syömällä hyvin ja monipuolisesti. Syömällä hedelmiä. Syömällä salmiakkipurkkaa. Syömällä turkkilaista jogurttia kera ananasmurskan. Juomalla vettä. Juomalla teetä. Lukemalla FIT- ja KG-lehtiä. Käymällä salilla (ja lenkillä, ihanaa kun asfaltit alkavat pilkottaa!). Rapsuttamalla kissoja. Kutittamalla lasta. Ehkä myös kutomalla?

Ennen herkkulakkoa aion kuitenkin syödä jääkaapissa odottavan ison prinsessakakkupalasen, jonka mieheni toi minulle naistenpäivän kunniaksi. Herkutteluaikaa jäljellä 2 päivää ja 3 tuntia.

kummittelevat nallekarkit.

Lapsi nukkuu, mies on pubissa katsomassa jalkapalloa. Tiedän, että olohuoneen kaapissa on "piilossa" avonainen pussi Haribon nallekarkkeja.. Jostain syystä ne kummittelevat kovasti mielessäni, yritinpä tehdä mitä vain. Tällä kertaa aion kuitenkin olla vahva ja viettää iltaa ilman minkäänlaisia herkkuja. Keskityn ajattelemaan sitä, kuinka hyvällä fiiliksellä voin aamulla herätä tietäessäni, että en syönyt nallekarkkeja tai mitään muutakaan illalla. Tsemppiä mulle. :D

Löysin muuten youtuben ihmeellisestä maailmasta tällaisen vanhan karkkimainoksen. Vähän erilainen kuin nykyiset makeismainokset.


ps. Joku oli eksynyt blogiini googlen kautta hakusanalla "näin selviät karkkilakosta". Pahoittelut, mutta täältä blogista ei valitettavasti taida löytyä ohjeita siihen vaan ennemminkin jonkinlaista (toivottavasti) kannustavaa vertaistukea. Voit nimittäin ajatella, että: okei, repsahdin, mutta mulla menee sentään paremmin kuin tuolla blogin kirjoittajalla. :D
Tervetuloa toistekin!

kierre.

Olen selviytynyt parin viikon ajan melko hyvin lauantaisesta karkkipäivästä. Tarkoitan tällä sitä, että karkkipäivää seuraavana päivänä (toisin sanoen sunnuntaina) ei ole ollut mikään ihan hirveä karkinhimo. Luulen tämän johtuvan siitä, että olen herkutellut lauantaisin maltillisesti vain ehkä maksimissaan 300g painoisella karkkipussilla (sen Jumbopussin tai 500g irttarisäkin sijaan).

Mutta mitä tapahtuu, kun syö lauantaina karkkipäiväkarkit ja sunnuntaina vaalivalvojaiskarkit? Maanantaiaamuna on kamala karkinhimo ja on tyhjennettävä kiposta eilisillan karkkijämät. Illalla mies onneksi tajusi salilta tullessaan tuoda suklaalevyn, sillä sinä iltana oli olo, että on IHAN oikeasti saatava karkkia. Suklaisen maanantain jälkeen tiistaiaamuun herätessä ensimmäisenä ajatuksissa oli karkit ja se, että niitä on saatava. Onneksi tiistaina oli hääpäivämme ja olimme sopineet viettävämme sitä rauhallisesti kotona, leffaa katsoen ja thairuokaa syöden. Arvasin, että ruoan jälkeen tekee mieli makeaa, joten kävin jumpasta tullessani hakemassa meille pussillisen lakuja. Ja taas aamulla oli karkinhimo.

Siinä vaiheessa tajusin onneksi kamppailla karkinhimoa vastaan. Eilisillan vietin urheilulehtiä lukien ja herkuttelin mango-passionsmoothiella ja myslipatukalla. Tänään ei ole ollut karkinhimoa.

Karkinsyönti siis todellakin ruokkii karkinhimoa. Onneksi tulevana viikonloppuna en taida ehtiä/jaksaa herkutella laisinkaan, sillä olen menossa tänne. Ihana sporttiviikonloppu siis tulossa! Toivottavasti pysyn terveenä.

tah-too.

Söin eilen (vaalistudio)karkkeja ja aamulla napsin pois loput niistä. Karkinsyönti aamulla on aina huono idea ja etenkin silloin kun on näin väsynyt. Olen sen jälkeen himoinnut karkkia ihan tajuttomasti. En tiedä mikä on pidätellyt (laiskuus ehkä?), etten ole vielä kipaissut kauppaan. Himoitsen jopa suklaata, jota en oikeastaan ikinä itse osta enkä ainakaan himoitse. Toivottavasti mieheni tuo karkkia kuntosalilta tullessaan tai sitten on piru irti.

Nyt taidan tehdä kaakaon.

ps. Tämä karkinhimo on varmaan seurausta siitä, etten ole kahteen päivään muistanut syödä kromitablettiani. Äh!

voi tätä herkkupäiväkirjaa.

Olen nyt kaksi päivää pitänyt herkkupäiväkirjaa. Se on masentavaa. :D Eilinen meni ihan kohtalaisesti (söin vain isänpäiväkakun rippeet + muutaman palan suklaata tanssitunnin jälkeiseen nälkään). Mutta tänään.. Huoh. Tein tyttäreni kanssa pipareita, ihan vain koska ajattelin että pipareiden leipominen olisi hänen mielestään hauskaa. Piparit ajattelin säästää jouluviikolle tai syöttää miehelle. Sitten vanhempani piipahtivat kylään (donitsipaketin kanssa) ja istuimme alas glögimukien kanssa. Siinä sitten maistoin piparin. Ja toisen. Ja ehkä vielä muutaman enemmän. Tytär tahtoi maistaa donitsia. Se ei ollutkaan hyvää. Kukas sen sitten syö? Äiti tietysti. Ja nyt välttelen keittiöön menoa, sillä keittiönpöydällä herkkupäiväkirjani odottaa tunnustustani. En tahdo kirjoittaa tämän päivän kohdalle (valkosuklaa-kermavaahto-kahvin lisäksi) aika monta piparia ja 2,5 donitsia. Kyllä, pitihän niitä donitseja syödä sitten enemmänkin. Se oli kuitenkin vahinko! Rupatellessani niitä näitä käteni ojentautui kohti donitsilaatikkoa ja suuni pureskeli donitsin melkein huomaamattani. Voih. :|

Viime blogitekstissä mainitsin ostaneeni uusimman Fit-lehden (11/2011) (tilasinkin ko. lehden, mutta eipä ole postilaatikossa näkynyt. Terveisiä vain Aller Median suuntaan.) siinä olleen makeanhimo-jutun takia. Siinä oli vinkki, joka kuulostaa järkevältä, toimivalta ja jopa toteutuskelpoiselta. Kas näin: Paras tapa herkutella on syödä yksi herkkupala päivässä aterian päälle jälkiruoaksi, vinkkaa laillistettu ravitsemusterapeutti Anna-Maria Keränen. Jälkiruokatyyppisesti nautittu suupala, vaikkapa suklaapatukka, keksi, pulla tai jäätelö, ei kasvata himoa jatkossa, kuten nälkään syöty herkku tekee. Kylläisenä on myös helpointa pitää hyvän määrä kohtuullisena. Nautiskele herkkupalasi hartaudella. Älä nappaa jälkiruokaa suuhusi samalla, kun täytät tiskikonetta, vaan syö se ajatuksella. Keskity siihen, miltä herkku tuoksuu, maisuu ja tuntuu. Kuulostaa järkevältä! Ja niinä päivinä kun onnistun pitämään herkuttelun aisoissa ja syön pelkän jälkiruoan, olo on parempi eikä makeanhimo ole jatkuva. Sitten kun herkuttelee enemmän, herkkuja on saatava koko ajan.

Eli nyt tästä eteenpäin pyrin nauttimaan kohtuullisen kokoisen herkkuni rauhassa nautiskellen sen sijaan, että mättäisin ruokaa valmistaessani ison kasan herkkuja suuhuni. Pitäisi onnistua. Sen lisäksi jatkan raadollista herkkupäiväkirjaani, joka ei anna mahdollisuutta selitellä herkuttelua vaan kylmänviileästi näyttää vain minkälaisen kasan sokeria sun muuta olen sisuksiini ahtanut. Menenkin saman tien kiltisti kirjoittamaan syömieni pipareiden ja donitsien määrän listaan.

ps. Puolustuksekseni totean, että donitsit olivat siis sellaisia ihan pieniä, halkaisijaltaan ehkä noin 7 cm. Ei sentään mitään Arnold'sin jättidonitseja.

ja TAAS uusi alku.

Jep jep. Kulunut viikko meni taas ihan penkin alle. Torstaina söin kaverillani neljä voisilmäpullaa. Siis neljä. Riittikö se? No ei, matkalla kotiin söin 250g suklaalevyn ja illalla vielä nakersin toisesta suklaalevystä muutaman rivin. Yöööök!

Ostin eilen Fit-lehden, jossa oli taas jotain vinkkejä makeanhimon hillitsemiseen. Alkuviikosta paneudun niihin paremmin ja aloitan - taas kerran - terveellisemmän elämän. Ensimmäinen askel on herkkupäiväkirja: kirjaan paperille ihan kaikki herkut, jotka suustani alas pistän. Kun näen kuinka hirveän määrän sokereia mätän kurkusta alas, on (kai?!) pakko herätä tähän makeansyönnin rumaan todellisuuteen. Nyt on myös jotain johon tähdätä: matka Espanjaan on varattuna, aurinkoa siis luvassa jo maalis-huhtikuussa. Bikinikuntoon on siis päästävä kevääksi! :D

terveellisempi elämä = kovempi karkinhimo,

Söin tänään punajuurilaatikkoa (se oli muuten tosi hyvää), ruisleipää ja salaattia päivälliseksi. Iso, terveellinen annos. Jälkkäriksi vanilija-rooibosteetä. Nam nam, hyvää ja kevyttä. Seurauksena arrrrmoton makeanhimo. Tuntuu, että aina tuollaisen "oikeanlaisen" aterian jälkeen tekee mieli jotain pientä makeaa (esim. marjarahkaa tai pari palaa tummaa suklaata) ja sitten jos sitä ei saa, makeanhimo ryöstäytyy käsistä. Ja kun makeanhimo vaivaa koko ajan, ilta tuntuu pitkältä ja piinaavalta.

22/91.

Nyt tekee mieli karkkia. Aivan sairaasti. Apuaapuaapuaa.


Näin karkinhimoisena ei tule mieleen yhtäkään niistä asioista, joita listasin makeanhimon varalle. Onneksi on tämä blogi niin pystyin lunttaamaan täältä. Listassa on kuitenkin yksi ongelma: se ei toimi. Juon jo teetä. En voi lähteä salille, sillä olin jo pumpissa. En voi jatkaa villapaita-projektia, sillä askartelin äsken tapettiliisterin kera ja se kuivatti kädet niin, että jo ajatus langasta koskemassa ihoon sattuu. En voi lukea hyvää lehteä, sillä kirjoitan blogia. Sitä paitsi vaikka lehtikori on täynnä lehtiä, niistä yksikään ei juuri nyt tällä hetkellä kiinnosta. Jäätelöä ei tee yhtään mieli ja muuta makeaa meillä ei ole. Paitsi tummaa suklaata ja Fazerin ananaskarkkeja, asia josta voisin kiukutella miehelleni jos jaksaisin. Törkeää, ettei hän ole syönyt niitä kaapeista pois toistuvista pyynnöistä huolimatta. Kyllähän nyt sen verran pitäisi toista tukea karkkilakossa, että auttaisi tyhjäämään kaapeista loput karkit pois. Eikö vaan?

Niin, lista ei siis toimi. Yritän kuitenkin selviytyä, sillä en voi nyt retkahtaa.