sokeriton elämä vai kohtuukäyttö?

Äh, miten pienistä asioista voikaan tehdä niin vaikeita..?! En osaa päättää millaista elämää eläisin. Perhe-elämää? Kyllä kiitos. Liikunnallista elämää? Jes. Terveellistä elämää? Kelpaa. Julkkiselämää? Ei, en halua. Sokeritonta elämää? Ööööh.. En tiedä.

Sokeriton elämä vaikuttaa hulluttelulta, johon osa ihmisistä on tässä fitness-hysteriassa syöksynyt. Mutta samalla se tavallaan lupailee ratkaisua mun pitkäaikaiseen ongelmaan, joten vähän sokerittomuus kuitenkin kiinnostaisi.

Joka päivä törmään jossain johonkin sokerittomuutta käsittelevään kirjaan, tv-ohjelmaan, lehtiartikkeliin, facebook-statukseen tai blogipostaukseen. Aina tulee sellainen olo, että joo-o, sokerittomuus on ratkaisu mun karkinhimoon. Ensimmäiset kolme viikkoa tulee olemaan vaikeita, mutta sitten sokerikoukku helpottaa ja pääsen vihdoin eroon tästä ärsyttävästä himosta.

Mutta sitten alan miettiä mitä se sokerittomuus oikeasti merkitsisi. Se merkitsisi luopumista todella monesta asiasta. Esimerkiksi palautusjuomasta, joka ei tietenkään ole välttämättömyys elämässä, mutta helpottaa kummasti silloin kun ei heti pääse ruokapöydän ääreen. Joutuisin tarkasti lukea jokaisen ostamani tuotteen ainesosaluettelon ja jättää hyllyyn esimerkiksi peston, leipäpaketit ja ketsupin. Ja proteiinipatukat, joista on tullut keskiviikkopäivieni pelastus. Kun on sauvakävelyohjaus klo 16-17 ja jumpparyhmät alkaen klo 19, ei välissä ehdi syödä kunnon ruokaa. Silloin proteiinipatukka + hedelmä vie nälän ja antaa energiaa, mutta ei paina vatsassa tunnilla hyppiessä.

Joutuisin myös kieltäytyä kaikista kahvipöytätarjottavista ystävien ja sukulaisten luona, kahvilakäynneilläkin pitäisi tyytyä tavalliseen tee- tai kahvikupposeen.

Monet ihmiset eivät voi allergioiden vuoksi syödä kyseisiä juttuja, mutta että ihan omasta päätöksestä rajoittaisin niin monia juttuja ruokavaliosta? Tuntuu hölmöltä idealta. Never!

Mutta sitten alan taas pohtia, että olisiko se nyt kuitenkaan niin paha hinta siitä, että pääsisi makeanhimosta eroon.. Ja sitten taas, onko se makeanhimo nyt kuitenkaan niin kamala juttu. Ehkä pitäisi vain kasvattaa itsekuria.

Ja toisaalta pian makeanhimo voi olla tiessään tai ainakin helpottanut. Univelkahan nimittäin kasvattaa makeanhimoa. Samoin stressi, jota myönnän kokevani aika paljon kun yritän yhdistää kotiäitiyden ja työt ja unohdan vapaa-ajan. Ei mene kauaakaan siihen, että saan taas nukkua parempia öitä. Ei menee montaakaan vuotta niin minulla on työaika jolloin keskityn töihin ja vapaa-aika, jolloin olen lasten kanssa ja teen omia hommia. Ja kun stressiä on vähemmän ja unta enemmän, makeanhimo pienenee. Eikö? Näin aion uskotella itselleni, älkää tulko murskaamaan mun unelmia. (Tiedän, siitä se stressi vasta alkaa kun yrittää yhdistää "ihan oikean" työelämän ja perhe-elämän. Hysss, älkää kertoko ettei mun illuusio mene rikki!)

Eli jatkan makeanhimon kanssa taistelua ja odotan helpompaa elämänvaihetta? Vai annanko sokerittomuudelle kuitenkin mahdollisuuden? Tässä blogipostauksessa ei ollut päätä eikä häntää, koska ei niitä ole näissä ajatuksissakaan. Jos teillä on viisaita sanoja tai arvokkaita kokemuksia aiheesta sokerittomuus ja makeanhimo, jakakaa ne kommenttiboksissa.

väsymys.

Tänään täällä on Hyvin Väsynyt Äiti. Tänään kaikesta huomaa, että olen nukkunut viimeksi hyvin ja ilman yöherätyksiä joskus pari vuotta sitten, ehkä toukokuussa 2010. (Ehkä tuossa edellä ei johdu siitä, etten muistaisi koska lapsi syntyi vaan siitä, että yöheräilyt alkoivat jo aikaisemmin, kiitos raskausvaivojen.) Lapsi nukkui viime yön aika hyvin, herätti vain pari kertaa. Sain siis nukkua paremmin kuin yleensä ja paradoksaalisesti tälläisten öiden jälkeen olo on pahimmillaan. Normaalisti olen niin yliväsynyt, etten samalla tavalla huomaa väsymystä. Väsynyt olo on silloinkin, mutta tällaisina päivinä olo on tuhat kertaa väsyneempi. Pää on pelkkää hattaraa, kroppa painaa tonnin ja silmäluomet valuvat kiinni jopa kävellessä (välillä "nukun" vaunulenkillä kun on aurinkolasit päässä, suora tie ja lapsikin unessa). En uskalla edes istua hetkeksikään etten nukahda. Ja hoidettavia hommia on tietysti niin, etten ehdi ottaa päikkäreitä..

Tällaisina väsypäivinä tekee kovasti mieli karkkia, niin myös tänään. Kai se kroppakin tietää, että sokerista saisi hetkellisen piristyksen. No, tänään kroppa ja minä joudumme pärjäämään ilman sokeria, lakritsiteen voimalla.

Ps. Aika hätkähdyttävää ajatella, etten ole nukkunut kohta kahteen vuoteen YHTÄÄN kokonaista yötä! :O Älkää kuitenkaan ottako tätä valituksena! Mieluimmin tuo ihana, rakas tytteli kuin mitkään maailman parhaat yöunet. :)

alku.

Tämän blogin aikana herkkulakkoiluni on ollut yhtä jättimäistä vuoristorataa, jossa alamäet ovat olleet paljon ylämäkiä pidempiä ja jyrkempiä. Eli herkkulakkoilun sijaan olen enimmän ajan syönyt herkkuja valtavia määriä. Nyt olen taas motivoituneempi pääsemään eroon herkuista ja siksi sokeririippuvuudesta irtirimpuilun nyt puhtaalta pöydältä, varmempana onnistumisesta. Uusi alku lähtee siis tästä.

Tunnustus:

Hei, olen Sini ja olen sokeririippuvainen. Syön sokeria päivittäin paljon. Pullaa, kakkua, karkkia.. Rakastan leivonnaisia ja makeisia, tosin suklaiset herkut ovat usein jopa minun makuuni liian äitelänmakeita. Tykkään myös leipomisesta, etenkin yhdessä kohta kaksivuotiaan ihanan tyttäreni kanssa. Ja kuka ne kaikki leivonnaiset sitten syö? Minä. Sokeririippuvuus aiheuttaa kuitenkin itselleni ahdistusta ja huonoa oloa, ajoittain jopa jonkinasteista itseinhoa. Tahdon sokeririippuvuudesta eroon. Tiedostan, että sokeririippuvuudesta eroon pääseminen ei ole helppoa vaan vaatii motivaatiota ja sinnikkyyttä. Olen kuitenkin valmis siihen.

Asiaan:

http://www.mtv3.fi/uutiset/ilmiot.shtml/sokerisyoppo-on-vasynyt-ja-hajamielinen/2009/05/877346

Edellisestä lainattua: Sokeririippuvuus näkyy Thorbjörg Hafsteinsdottirin mukaan muun muassa hajamielisyytenä, vyötärölihavuutena, väsymyksenä, univaikeuksina, kuukautiskipuina ja ilmavaivoina. Paula Heinonen lisää listaan vielä äkilliset vireyden vaihtelut. Ne näkyvät esimerkiksi ylenpalttisina pirteyden puuskina, jotka vaihtuvat hetken päästä valtavaan uupumukseen.
– Niiden lisäksi voi tulla sydämentykytystä ja käsien vapinaa. Silloin on pakko ottaa nopeasti jotain, koska verensokeri on taas laskenut. Vireys on täydellistä vuoristorataa, Heinonen toteaa.
Sokerin käyttö vaikuttaa Heinosen mukaan myös hormoneihin.
– Sokeri saattaa sotkea hormonitoiminnan ihan kokonaan. Sen lisäksi vaikutukset aivotoimintaan ovat aika inhottavat. Aivot eivät pidä siitä, että saamme jatkuvasti liikaa prosessoitua sokeria. Ihmiselimistöä ei ole kerta kaikkiaan rakennettu sitä varten.
Allekirjoitan. Tunnistan itsessäni lähes kaikki nuo sokeririippuvuuteen liittyvät oireet. Hajamielisyyttä? KYLLÄ!! Vyötärölihavuutena? No, lihava en ole, mutta entinen päärynävartaloni kerryttää nykyisin helposti ylimääräiset kalorit vyötärölle. Väsymys? Ehdottomasti ja paljon. Univaikeuksia? Onneksi ei. Kuukautiskivut? Kyllä. Ilmavaivat? Jep jep. Äkilliset vireystilan vaihtelut? Mies nyökyttää vimmaisesti päätä vieressä. Eli kyllä. Sydämentykytys ja käsien vapina onneksi puuttuvat. Ei kun hei, niitäkin on välillä. En vain ole yhdistänyt niitä sokeririippuvuuteeni. Hormonitoiminnan sotkemisesta ja vaikutuksista aivotoimintaan en tiedä sen enempää, mutta ainakin akneihoni kunto on selvästi yhteydessä sokerisyöpöttelyyni.

Tästä se siis alkaa. Kivinen tie kohti sokeririippumattomuutta. It's gonna be one hell of a ride. Literally.

yrjö.

Perjantai-illan paha olo ei ollutkaan pelkästään herkuttelun, liian kahvin ja morkkiksen yhteisvaikutus vaan sain viettää viikonlopun oksennustaudissa. Aah, mitä ihanuutta. Nooooot!

En oikein vieläkään pysty syömään kunnon ruokaa, vaan joudun elämään jogurtilla ja hedelmillä ja muilla välipaloilla. Tavallisen ruoan hajukin ällöttää ja jos sitä joudun syödä, alkaa oksettaa. Mutta kun on syönyt muutaman päivän pelkkiä välipaloja, kaipaa energiaa. Ja kun en voi sitä ottaa kunnon ruoasta, olen tankannut enrgiaa karkeilla. Se taas on... tyhmää. En hyödy karkkien tyhjästä energiasta yhtään ja sitä paitsi karkkien sokeri ei varmaan tee hyvää vatsalle, joka on muutenkin ollut aikamoisessa mylläyksessä. Mutta kun on hirrrveä energiavaje eikä pysty syödä ruokaa, karkinhimo iskee. Ei silloin kiinnosta miettiä, mitä muuta energiarikasta, "tiivistä" voisin mahdollisesti syödä (siis esimerkiksi kuivattuja hedelmiä/rusinoita).

Kunhan saan tämän taudin jälkimainingit talttumaan, aion olla muutaman viikon ilman karkkia/herkkuja. I swear.

viidestoista päivä.

Lauantai oli sadepäivä, joten mökillä tuli vähän herkuteltua.. Jos luettelen kaikki herkut niin sen jälkeen luulette, että olen mässäillyt koko päivän ja palannut kotiin pari kiloa tuhdimmassa kunnossa. :D No, luettelen silti. Lauantai-aamu alkoi aamiaisen kruunanneilla suklaakaurakekseillä (oli pakko ottaa muutama keksi kahvin kaveriksi, kun mies keitti laihaa eli pahaa kahvia). Yhdentoista aikoihin keitettiin teet ja otettiin palat tummaa suklaata. Ruoan jälkeen taidettiin ottaa jäätelöä jälkiruoaksi. Toisen teemukillisen kanssa taas tummaa suklaata palanen. Ja koska olin unohtanut hedelmät kotiin (ei ollut tahallista!) niin napsin välipalaksi pari palaa suklaata ja ehkä kourallisen salmiakkeja. Illan futismatsin aikana iski vielä nälkä, joten hain jäätelöpurkin pakastimesta ja lusikoin suoraan purkista iltapalaa. Että semmoista. Aamulla oli niin väsynyt ja vetämätön olo, että hyvä kun jaksoi jalkaansa nostaa. Ihan varmasti kaiken sen sokerin syytä! Olin myös totaalisen valmis elämään sunnuntain herkuitta, mutta sukulaisilta jäi yli prinsessakakkua ja yksi cupcake. Heidän valvovan silmänsä alla jouduimme mieheni kanssa syödä ne. Sen sijaan sunnuntai-illan jäätelöpurkin rääppiäishetkelle ei ole mitään hyvää tai huonoa syytä.

Mökillä lapsikin sai maistaa ensimmäisen kerran oikeaa herkkua. Tosin ei tarkoituksella. Tähän alustukseksi totean, että olen antanut pienelle välillä sokeritonta pannaria/lettua ja lomamatkalla tarjoilija toi pienelle söpöläiselle talon tarjoaman pullan enkä viitsinyt olla nipo ja kieltäytyä siitä. Onneksi pulla oli kyllä pääosin murusina sylissä ja rattaissa, suuhun siitä ei tainnut juurikaan päätyä. En siis ole kovin tiukasti ollut lapsen herkuttomalla linjalla, mutta en myöskään ole kokenut tarpeelliseksi noin pienelle tarjota makeaa. No, lapsi on ilmeisesti perinyt äitinsä herkkuvaiston, sillä pikkuinen pihisti isänsä suklaapalan tämän puhuessa työpuhelua. Isä kääntyi puhelun lopetettuaan takaisin pöytään päin ja ihmetteli hölmistyneenä mihin hänen suklaansa katosi (luuli varmaan, että söin sen). Lapsi piti kaksin käsin kiinni isosta suklaapalastaan ja imeskeli sitä onnellinen ilme naamallaan. Ja kyseessä olisi siis 70 % tumma suklaa, jossa oli minttua seassa. Voisi luulla, että se olisi hiukan vahvaa tavaraa pienelle ihmiselle, mutta hyvin  näytti maistuvan. Kun isä sitten kaappasi puoliksi syödyn suklaansa takaisin, niin voi sitä lapsen lohdutonta itkua! Jatkossa täytyy siis pitää herkut entistä paremmin piilossa ja pienten käsien ulottumattomissa.

Voih, se suklaa oli hyvää ja nyt se on siellä mökin kaapissa.. Miksi en ottanut sitä kotiin arkeani piristämään..

motivointia.

Kertauksen vuoksi totean, että tahdon lopettaa karkinsyönnin tai ainakin vähentää sitä. Motivaattorina tässä toimivat muun muassa kuvottava olo karkinsyönnin jälkeen, masentava tieto itsekurin heikkoudesta sekä halu hillitä ylimääräistä sokereiden ja lisäaineiden saantia. Kun karkinhimo iskee, nämä seikat ovat kuitenkin täysin toissijaisia ja siksi karkiton elämäni on ollut yhtä suurta repsahdusta. Siksi ajattelin nyt muistin virkistykseksi kirjottaa listan asioista, joita sokeri saa aikaan elimistössämme. Listalla ei ole mitään uutta ja ihmeellistä, mutta jospa tämä taas hetkeksi innostaisi vähentämään sokerin syöntiä.

Sokeri on pahasta koska..
- joidenkin lähteiden mukaan sokeri on suurin syy ihon ennenaikaiseen vanhenemiseen.
- myös finnien syynä voi olla sokeri.
- hampaat reikiintyvät helposti.
- sokeri saa verensokerin epätasapainoon, sillä sokerinsyönti aiheuttaa elimistössä insuliinipiikin.
- sokerista saa tyhjiä kaloreita, jolloin energiansaanti on liiallista ja kiloja kertyy.
- sokeri lisää b-vitamiinin tarvetta eli suuria määriä sokeria syövillä voi olal b-vitamiinin puutos.
- sokerin liikakäyttö vaikuttaa haitallisesti aivojen välittäjäaineisiin. Ärtyisyys, ylivilkkaus ja stressaantuneisuus voivat johtua sokerinsyönnistä.
- verisuonet kalkkeutuvat -> sydän- ja verisuonitautien riski kohoaa. Ettekö usko? Kas näin: sokeri hajoaa elimistössä fruktoosiksi ja glukoosiksi. Fruktoosi lisää triglyseridien ja LDL-kolesterolin tuotantoa.
- sokeri on karsinogeeni sillä syöpäsolut tarvitsevat glukoosia ravinnokseen.
- sokeri heikentää vastustuskykyä, sillä se tukahduttaa kasvuhormonin eritystä.
 - vireystilaa säätelevien hormonien tuotanto heikkenee, kun veren sokeripitoisuus muuttuu sokerinsyönnin seurauksena. Siksi siis pian karkkipussin syömisen jälkeen iskee väsymys.

Sokeri ei siis todellakaan ole elimistömme ystävä. Näistä sokerin haitoista huolimatta en ole valmis luopumaan sokerista täysin, saatika sitten myös hiilihydraateista. Olen "perusruokavalion" kannattaja: elimistömme tarvitsee rasvaa, proteiinia, hiilihydraatteja.. Mutta kaikkea kohtuudella. Jostain poimin kuitenkin tällaisen lauseen: "Sokerille pahasti addiktoituneella ihmisellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa sokerin syönti kaikissa muodoissaan kokonaan." Höh! Inhaa, jos en pääse karkkiaddiktiostani eroon luopumatta sokerista ja hiilihydraateista kokonaan. Yritän silti, en aio lannistua.

Tein myös Leipätiedotuksen Sokeritestin. Tein testin kuvitteellisen herkuttelupäivän perusteella: aamupalaksi puuroa, välipalaksi myslipatukka ja smoothie, jossa on tölkkihedelmiä (sokeriliemessä). Lounaan höysteeksi pikkuisen ketsuppia ja jälkkäriksi pannukakkua. Illalla 400g irtokarkkeja ja puolen litran siideri. Sokeripaloja 155,5. HUPS! Tulos oli tällainen: "Yli 34 palaa. TÄYS HUTI! Sokerinsaantisi ylittää kaikki sallitut rajat. Ei mikään ihme, jos olo on äkäinen, väsyttää etkä muutenkaan ole ihan vedossa. Missään nimessä et voi jatkaa näin! Päätä itsellesi erillinen herkuttelupäivä ja syö kunnon aterioita. Välipaloiksi kannattaa syödä esimerkiksi leipää, hedelmiä ja vähäsokerisia ja -rasvaisia maitotuotteita. Huomaat eron varmasti!" Alle 22 palaa päivässä on suositeltava määrä. Söin siis kuvitteellisena päivänä koko viikon sokeripalat. Olen sanaton.

ps. Mitä tykkäätte blogin uudistuneesta ulkoasusta?