karkkipäiv(i)ä.

Maanantai oli karkkipäivä.
Tiistai oli karkkipäivä.
Keskiviikko oli karkkipäivä.
Torstai ei toivottavasti ole karkkipäivä.

voi masennus.

Oon koko viikonlopun herkutellut, myös karkeilla. Perjantaisten elokuvakarkkien lisäksi söin m&m's-namuja, koska Prismassa oli kaksi pussia yhden hinnalla ja mies osti niitä ja minäkin sitten sorruin "vähän maistelemaan".
Voi hemmetti.

tunnustuksia.

Pieniä hetkiä-blogin kirjoittaja Maya haastoi minut kertomaan itsestäni kahdeksan asiaa. Tämän tehtyäni  ja pitää laittaa pokaali kiertämään eli haastaa joku toinen blogi mukaan.

Sain hetki sitten toisenkin haasteen ja kerroin itsestäni seitsemän asiaa, mutta ei se mitään. Kyllähän niitä tunnustuksia löytyy. Kas näin:

~ Ensimmäinen asia: Kävin tänään katsomassa viimeisen Harry Potter-leffan mieheni kanssa (juhlistimme 10 v. kestänyttä yhdessäoloa) ja ostimme leffaevääksi popcornia, limua ja.. jumbopussin karkkia. Tekosyynä se, että "harvoin me tullaan juhlimaan meidän kymmenvuotispäivää".

~ Toinen asia: Tahtoisin lukea paljon kirjoja ja pidän listaa kaikista kirjoista jotka tahdoisin lukea. En kuitenkaan ehdi, sillä jumitun iltaisin surffailemaan facebookiin..

~ Kolmas asia: ..ja silloin kun tartun kirjaan, useimmiten käteen sattuu joku kevyt hömppäpokkari. Ja mielellään englannin- tai ruotsinkielellä.

~ Neljäs asia: Minua kiukuttaa maailmassa eniten ihmisten turha valitus, omanapaisuus ja kiittämättömyys. Toki sorrun itsekin tällaiseen ja tämä blogihan on pelkkää omanapaista valitusta karkinsyönnistä, mutta silti. :)

~ Viides asia: Rakastan kaikkea kaunista ja ihanaa. Tästä syystä tahtoisin oppia leipomaan täydellisiä macaron-leivoksia ja kuppikakkuja.

~ Kuudes asia: Rakastan myös myöhäistä yötä ja varhaista aamua, etenkin loppukesällä ja syksyllä. Sitä raikasta ilmaa, pimeyttä, tyhjiä katuja, valojen loistetta..

~ Seitsemäs asia: Olen todella malttamaton ihminen. Siksi olenkin jo suunnitellut uuden (vanhan) talomme sisustuksen lähes valmiiksi, vaikka emme edes ole muuttaneet vielä ja ennen sisustusta siellä pitää tehdä paljon remonttia.

~ Kahdeksas asia: Kirjoitan kolumnia uuteen Easy-nimiseen lehteen. Olen siis melkein kuin Carrie Bradshaw. Haha ha.

Jeah, keksin kahdeksan asiaa ja ansaitsen hienon pokaalin. Ta-ta-daa-da-daa.

pokaali tunnustuksista.

Haastan Jannin Ihanasti sanottu-blogista ja Riikan Kotiäidin blogista. Toivon villejä tunnustuksia! ;)

ei hierontaa tälle tyypille.

Maistoin sitten perjantaina muutaman karkin. Hyvä tarkoitukseni oli nauttia maailman parhaasta tv-sarjasta (Gilmoren tytöt) ja nautiskella samalla muutama Alku-karkki. Otin lasipurkillisen karkkeja viereeni ja aloitin. Kymmenen minuutin kohdalla mies laski karkkipaperit ja sanoi, että minun pitää hidastaa tahtia. Olin syönyt kymmenen karkkia kymmenessä minuutissa. Hidastin tahtia hetkeksi, mutta sarjan loputtua vieressäni oli armottoman suuri keko tyhjiä karkkipapereita. Ja seuraavina päivinä napsin Alku-karkkeja (ja muutaman m&m'sin miehen pussista), kunnes tänään karkit onneksi loppuivat. Johtopäätös: kun taas pääsin karkin makuun, en pysy karkkikätköistä poissa. Ei karkkia tähän taloon, jos tahdon olla karkitta. Piste.

Ei harmita ihan hirveästi, sillä en ole kuitenkaan syönyt karkkia ihan hirveitä määriä ja tulipa (taas) testattua, että hillitty karkinsyönti ei vaan sovi minulle. Mutta menetin kuitenkin karkittoman kuukauden palkintoni eli hieronnan. Nyyh, se olisi tullut tarpeeseen.

antakaa mulle karkkia.

Paperilla tämä viikko on ollut huikean hieno: olen viettänyt mukavan päivän Porvoossa erinomaisessa seurassa, olen ostanut omakotitalon, olen tallannut Tallinnan katuja, tavannut ystäviä jne. Todellisuudessa viikko on ollut täynnä veemäisiä ihmisiä (ei ystäviä, vaan ulkopuolisia), univelkaa, väsymystä, päänsärkyä, raivoa ja vaikka mitä. Kaiken kukkuraksi tunnen nyt syyllisyyttä siitä, että olen ollut naama nurinpäin koko viikon, vaikka olisi pitänyt olla superkiva viikko ja hymy kuin lottovoittajalla. Tuntuu hemmotellulta kakaralta, joka ei osaa olla mistään kiitollinen. Todellisuudessa muistelen lämmöllä ja ilolla noita viikon kivoja tapahtumia, mutta harmittelen silti viikon tyhmiä juttuja ja sitä, että viikosta jäi ei-niin-kovin-hyvä fiilis.

Tämän alkunarinan viesti oli se, että viikkoni on ollut hetkittäin aika rankka, tyhmä ja ärsyttävä ja siksi nyt tekee mieli karkkia. Karkinhimo on vaivannut ihan aamusta asti ja se on todella voimakas. Niin voimakas, että en suostuisi juuri nyt mennä kauppaan, sillä karkkihyllyn houkutus olisi liikaa. Toiset suuntaavat rankan viikon jälkeen baariin, minä tahtoisin suunnata karkkihyllylle. Voi kuinka houkuttelevalta tuntuukaan ajatus perjantai-illasta sohvan syleilyssä, käsi karkkipussissa.. Aah. Melkein jo annoin itselleni luvan sortua herkuttelemaan, mutta sitten tajusin etten yksinkertaisesti voi tehdä sitä. En tahdo enää harrastaa lohtusyömistä ja juuri sitähän tämäniltainen karkinmussutus olisi. Jos tahdon oikeasti eroon lohtusyömisestä (tai edes lohtukarkeista), minun täytyy löytää joku muu kanava jonka kautta pystyn purkaa pettymyksen, ärsyynnyksen ja muut negatiiviset tunteet. Niinpä yritän nyt miettiä mikä se kanava voisi olla. Ajattelin kokeilla kuntosalia. Odotan iltaa ja sitä, että saan vetää raivolla rankan salitreenin. Toivon sen auttavan. Ja jos salitreenin jälkeen negatiiviset tunteet ovat poissa, mutta karkinhimo tallella niin kuka ties voin salliakin itselleni pienen herkun. Täytyy kuitenkin olla tarkkana ja tiukkana: karkinhimon täytyy olla puhdasta karkinhimoa. Saattaisin nimittäin sortua myös palkintoherkutteluun tällaisen viikon jälkeen. On hyvin todennäköistä, että illalla päässäni on tämänkaltainen ajatus: "olen ollut jo melkein kaksi viikkoa karkitta ja eilenkin kestin todella reippaasti sen kun mies söi vieressä tuliaiseksi tuomiani M&M's-karkkeja. Niin ja Alku-karkitkin ovat saaneet olla lasipurkissa rauhassa, en ole edes meinannut syödä sellaista. Ja tänään sain harmituksen purettua salitreenillä sen sijaan, että olisin hukuttanut tunteeni karkkipussiin. Hyvä! Ja kaiken muun lisäksi ansaitsen karkkipussin ihan vain koska kestin rankan viikon ihan hyvin.".

No, yritän selviytyä viikonlopusta ilman karkkia (tai jättimäistä lastia muita herkkuja). Sen sijaan palkitsen itseni salitreenillä ja muistelemalla viikon ihania, mukavia ja hauskoja hetkiä teekupposen äärellä. Nyt pyykkivuoren kimppuun, puuh.

jes!

Olen viettänyt jo vuorokauden samassa taloudessa Alku-karkkien kanssa enkä ole vielä syönyt yhtäkään! Vähänkö itsehillintäni on kehittynyt viime kuukausien aikana. Aivan huikeaa. Huomenna itsehillintää tulee treenattua lisää, sillä huomenna lähdemme odotetulle päivä Tallinnassa-reissulle.

Toinen huikea juttu on se, että ostimme tänään talon. Tilan. En vielä käsitä, että parin kuukauden päästä meillä on viidenkymmenen neliön sijasta neliöitä sata ja risat. Asuntolainakin tuplaantuu ja remontoitavaa riittää, mutta juuri nyt en jaksa ajatella niitä juttuja. Olen niin onnellinen.

itsekidutusta.

Ostin Brunbergin tehtaanmyymälästä 800 g Alku-karkkeja, koska ajattelin että ne näyttäisi kivalta lasipurkissa keittiön hyllyssä. Niin näyttää, mutta ne myös herättää aikamoisen karkinhimon ja houkutuksen. Voi kuinka tyhmä, tyhmä, tyhmä taas olinkaan! Veikkauksia otetaan vastaan: kauanko kestän ennen kuin sanon "otan vain yhden.."? :D

Ystäväni mielestä marenki ja nomparellit ovat karkkia, koska ne ovat pääosin sokeria ja tehty herkuttelutarkoitukseen. Itse en ole ikinä edes ajatellut, että edellämainitut olisivat karkkia. Marenkihan on jälkiruoka tai joku keksin tapainen pieni makea herkku, nomparellit taas ovat kakun tms. leivonnaisen koristeluun tarkoitettuja juttuja. Tässä asiassa olen oikeasti sitä mieltä, etteivät nuo ole karkkeja (toisin kuin siinä After eight-asiassa..) ja en oikein käsitä miten joku voi mieltää ne karkeiksi. Ystäväni I:n perustelut ovat ihan järkevät, mutta siltikään nuo eivät ole karkkeja. Mitä mieltä te muut olette?

Ja jos I vastaa tähän anonyyminä niin se on petos, huijaus ja petkutus! :)

sokerihuuruja.

Olen vahingossa korvannut karkin taas muilla herkuilla! Ja oikeastikin ihan vahingossa ja huomaamattani. Kamalaa.

Eilisen aamun, miehen viimeisen loma-aamun, aloitimme amerikkalaisilla pannukakuilla, mustikoilla ja vaahterasiirapilla. Nam. Illan huipentumaksi suunnittelin vadelma-passionpavlovaa, mutta tajusin sitten että uunin pitää olla monta tuntia päällä marenkipohjan takia ja päätin oikaista ostamalla valmiin marenkipohjan. Sitä ostaessani näin keksihyllyssä myös pieniä marenkikökköjä, jotka ostin myös mukaan. Iltapäivän kahvihetkeen tein meille jäätelöannokset, joissa oli jäätelöä (vanilja-, mansikka- JA suklaajäätelöä), kermavaahtoa ja pari marenkikökköä. Ihastuin marenkiin tosi paljon, joten loppupäivän ajan aina kun kävin keittiössä niin napsin niitä yhden tai pari. Ja hups, kohta pussi olikin tyhjä! Sitten illalla vielä söin sitä pavlovaa, johon tuli siis marenkipohja, kermavaahtoa, vadelmia ja tahnaa, jossa oli lime curd:ia ja passionhedelmiä.

Edes minun kehoni ei taida kestää noin paljoa sokeria, sillä tänä aamuna en saanut silmiäni auki millään. Lapsi pyöri sängyssämme ja yritti saada minut hereille, mutta en vaan millään herännyt. Olin väsyneempi kuin ehkä ikinä ennen. Hui! Lopulta istuin sängyssä silmät kiinni ja pidin lapseni jalasta kiinni (koska hän yritti lähteä pää edellä sängystä pois enkä jaksanut liikkua). Kun sitten jaksoin vihdoin nousta, jalkani painoivat ainakin pari tonnia. No, onneksi kaikki se ylimääräinen sokeri on ilmeisesti pikkuhiljaa poistunut kehostani, sillä nyt olen jo ihan normaali, paljon pirteämpi ihminen. Huomisesta eteenpäin en aio syödä herkkuja, ainakaan montaa päivässä! (Tänään söin vielä lisää pannukakkuja aamiaiseksi, pavlovaa iltapalaksi ja munkin siinä välissä mansikanpoimintaeväänä..)

punaista.

Heinäkuu on ehkä hyvä kuukausi olla ilman karkkia, sillä kaupat ja torit ovat nyt pullollaan herkullisia marjoja ja hedelmiä. Normaalisti en syö todellakaan tarpeeksi kyseisiä ruoka-aineita (vaikka kovasti yritän tsempata asiassa, jotta olisin tyttärelleni hyvänä esimerkkinä), mutta nyt kaupan HeVi-osasto saa minut sekaisin. Yhtenä iltana avasin jääkaapin ja huomasin, että saan kootttua tällaisen herkullisen, punasävyisen iltapalalautasen. Melkein yhtä hyvää kuin karkki.

Mansikoita, kirsikoita ja vesimelonia. Namnam.

Ja mieheni vaatimuksesta napsasin toisenkin kuvan, "ettei blogin lukijoille tule virheellinen käsitys meidän ruokavaliosta". Niin, meidän iltapala ei koostunut ainoastaan tuosta kevyestä herkuttelulautasesta vaan tässä koko totuus iltapalastamme:

Marjoja ja makkaraa.

En yleensä edes tykkää makkarasta, mutta nyt mies oli ostanut jotain juustomakkaraa ja se oli yllättävän hyvää! On kyllä silti tainnut tulla tämän kesän makkarakiintiö täyteen, kun olen syönut jo kolme makkaraa. Mielummin grillaan vaikka lörtsyjä (jotka onkin muuten aivan ihania grillattuina).

porsaanreikiä.

Huh, olen ollut melkein viikon ilman karkkia! Tänään vasta iski ensimmäinen karkittomuustuska, ehkä siksi kun on viikonloppu ja "kaikki muut herkuttelee". Kaupassa kitisin mieheltä lupaa karkkipussin ostoon, vaikka tiesin ettei hän voi sitä antaa. Ja jos mies olisikin suostunut siihen, olisin silti jättänyt (tai ainakin kovasti yrittänyt jättää) karkit kauppaan, sillä en nyt halua ensimmäisellä viikolla pilata tätä. Kyllähän nyt aina viikon kestää karkitta. How hard can it be..?

No, ilmeisesti se voi olla aika vaikeaa sillä olen yrittänyt jo keksiä porsaanreikiä karkkilakon suhteen. Kävin tänään Lidlissä ja mitä siellä keksihyllyssä näinkään.. After eight-laatikoita. After eight:it ei siis ole karkkia tai suklaata vaan keksejä, eikö niin? Olen aina mieltänyt ne karkeiksi, mutta jos ne kerran ovat keksihyllyssä eivätkä suklaahyllyssä niin olen ilmeisesti ollut väärässä. Toisaalta, ne ovat ohuempia kuin keksit, niissä ei ole minkäänlaista viljatuotetta, kuten kekseissä yleensä ja niitä voi syödä vaikka sata putkeen, toisin kuin keksejä. Niin ja.. rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että muissa kaupoissa ne taitavat olla siellä suklaahyllyssä eivätkä suinkaan keksipuolella. En tahdo suinpäin rynnätä ostamaan After eight-rasiaa sallittuna herkkuna tajutakseni sitten myöhemmin, että ne luokitellaan karkiksi, mutta en myöskään halua olla erossa rakkaista After eight:eista, jos ne eivät olekaan kiellettyjen asioiden listalla. Huokaus. Olen muuten tainnut pohtia samaa aiemminkin täällä blogissa, mutta asia ei ole vieläkään selvinnyt minulle.


Suunnittelen reissua Porvooseen ystäväni kanssa ja tänään tajusin, että en ehkä ihan oikeasti voi mennä Porvooseen ja ohittaa Brunbergin myymälää poikkeamatta sisään. Ja jos poikkean sisään, tulen ulos ostoksien kanssa. Ystäväni oli kyllä sitä mieltä, että suklaata ei oikeastaan lasketa karkiksi. Miehenikin totesi, että lakon ideana on kai katkaista karkkien liiallinen syönti "eikä suklaata voi mässyttää samalla tavalla kuin jotain Jumbo Remixiä". Voi rakas mieheni, etkö ole koskaan nähnyt minua suklaalevyn tai -pussin kanssa? Suklaata todellakin voi vetää samalla tahdilla ja yhtä paljon kuin mitä tahansa muutakin karkkia. Painin nyt suurten kysymysten kanssa: uskoako miestä ja ystävää vai kuunnellako omaatuntoa, joka on asiasta toista mieltä.. Vaikeaa!

Olen myös lähdössä viettämään Tallinna-päivää vauvan kanssa. En voi varmaan mennä lähellekään laivan tax free-osastoa, sillä siellä en ehkä voisi vastustaa kiusausta. Niinpä en taida tuoda kenellekään tuliaisia, en edes miehelleni joka rakastaa M&M's-karkkeja. No höh, nyt kun muistin kuinka paljon mies niistä tykkää, tunnen itseni julmaksi ja itsekkääksi, jos en tuo niitä hänelle. Ehkä notkun tax freen edessä ja kyselen ohikulkijoilta: "hei anteeks, voisiks sä hakee mulle tuolt pussin ämetämmsei? Voin kyl maksaa vähän hakiksii." Jos satutte samaan laivaan, auttakaa miestä mäessä eli naista laivalla.

Tiedättehän muuten sen hetken juuri ennen nukahtamista, jolloin ihminen on kai luovimmillaan, ongelmat ratkeavat ja hyvät ideat syntyvät? Eilen siinä hetkessä minulle tuli mieleen apteekin salmiakit. Näin silmissäni sen pikkuruisen askin, tunsin suussani ne kovanpehmeät salmiakit (joita pitää laittaa kerralla monta suuhun), maistoin ihanan vahvan salmiakin maun.. Siihen oli hyvä nukahtaa. :)

karkittomuutta jo kolme päivää.

Maanantaina alkoi siis karkiton elämä kuukausi ja nämä kolme ensimmäistä päivää ovat sujuneet yllättävän kivuttomasti! Vedin viikonloppuna sellaiset karkkiöverit, että ei varmaan ole senkään takia tehnyt mieli karkkia tai oikeastaan muutakaan makeaa. Söin miehen kanssa puoliksi Jumbo Aarrearkun, Haribon Stjärne Mix-pussin ja englanninlakuja. Lisäksi ostin kaverini kanssa puoliksi 14 metrilakua. Onko ne muuten oikeasti metrin mittaisia? Jos on, niin syötiin neljätoista metriä lakua. Aika hurjaa. Mutta ei ne vissiin ihan metriä ole, eihän?

Oltiin alkuviikko mökkeilemässä ja sielläkin selviydyin ilman karkkia. Mökin kaappiin oli unohtunut viime reissulta pari palaa tummaa suklaata ja pussin pohjalle muutama salmiakki. Mies onneksi uhrautui ja söi ne pois, etteivät ole houkuttelemassa mua pahoille teille. Herätessäni sateiseen, kylmään (+14) aamuun kaipasin kyllä mökin sadenamuja, samoin lohtukarkkeja. Pärjäsin kuitenkin erittäin hyvin ilmankin ja olen siitä vähän ylpeä.


Tänään selviydyin monestakin karkkikoettelemuksesta. Ensinnäkin onnistuin poistumaan Ikeasta ilman karkkiostoksia! Ne pussit kun on niin pieniä (ja halpoja) niin usein Ikeassa käydessä mukaan tarttuu herkkutorilta yhtä paljon tuotteita kuin itse myymälän puoletakin. Hihi. Ikean jälkeen käväistiin Jumbossa ja siellä heti autosta ulos noustessani kiinnitin huomiota tähän:

Tyhjä Pantteri-pussi keskellä parkkipaikkaa. Sikamaista! Ensinnäkin roskaus on väärin. Ja toisekseen, ajatelkaa nyt vähän millaisia mielitekoja ja himoja herätätte toisissa heittäessänne karkkipusseja (tai muiden herkkujen kääreitä) muiden ihmisten kulkureiteille. Totta kai himoitsin Panttereita heti kun näin tuon pussin ja jos olisin retkahtanut niin syypää olisi ollut vain ja ainoastaan tuon pussin poisheittäjä. Miettikääpä sitä.

Eivätkä ne karkkilakkoilijan koettelemukset siihen loppuneet. Kun olimme kierrelleet kauppoja monta tuntia, tarvitsimme hiukan virvoitusta. Niinpä menimme Fazerin kahvilaan. Yllätin itsenikin tilaamalla pelkän latten eli kieltäydyin kaikista niistä myynnissä olevista, kauniista ja ihanista kakkupaloista. (Hullua, tiedän!) Kun mies sitten kantoi tarjottimen pöytään, latteni vieressä oli Fazermint-konvehti.

Siemailin juomaani ja mietin, kuinka ihana yllätys konvehti olikaan, sillä oikeastaan mieleni tekikin jotain pientä makeaa ja kaiken lisäksi Fazermint on ihan lempparikonvehtini (ainakin kahvin kanssa nautittuna). Juuri kun olin ojentamassa kättäni konvehtia kohti.. PUM! Aivoihini jysähti kamala asia: en saa syödä karkkia. Niinpä tarjosin konvehtia miehelleni, joka söi sen kyllä, mutta totesi ettei oikeastaan edes tykkää Fazermintistä. Niiiin väärin! Onneksi latte maistui ihanalta jä päivä oli muutenkin erittäin mukava niin selvisin tästä hirveästi vääryydestä yllättävän helposti.

Näistä koettelemuksista huolimatta olen silti ollut karkitta jo kolme päivää, mahtavaa!