lapsellisesti eroon makeanhimosta.

Makeanhimo tekee minusta tosi hurmaavan ja helpon ihmisen.

Makeanhimohan kiusaa silloin kun on väsynyt (tänään), kiukkuinen (tänään), lapset todella koettelee hermoja (tänään) ja silloinkin, kun pää on kipeä (tänään). Niinpä jo aamupäivällä Fazerin sininen kummitteli mielessä ja kun sitten jouduin piipahtamaan kaupassa, soitin ensin miehelleni.

- Moi.
- Moi. Oon menossa kauppaan. Sano mulle, etten saa ostaa suklaata.
- Et saa ostaa suklaata.
- Ei hitsi. Tää oli sun kannalta kurja juttu. Tiedän, että pyysin itse kieltämään, mutta nyt alkoi ärsyttää. Hyvä sun on siellä toimistossa istua kahvikuppi kädessä ja jaella kieltoja. Tuu ite tänne kylmään tihkuun työntämään vaunuja ja kuuntelemaan kitinää ja karjuntaa pääkipuisena ja väsyneenä. Urpå.
- ...
- Sori. Moi.

Ja sit melkein ostin suklaata. Ihan vaan kostoksi kun meni kieltämään sen minulta.

Aah, me naiset. Tai ainakin minä. Vaikee. Mutta onneksi vain välillä.

Tämä sai taas miettimään sitä, miten hurjan voimakas tunne(?) makeanhimo voikaan olla. Tuntuu, että yhtä voimakas kuin kiukku. Ja siksipä aion kokeilla lapseni kiukunpoistokeinoa makeanhimohirviön taltuttamiseen. Kokeile säkin! Se menee näin:

Nosta etusormi pystyyn ja piirrä sillä ilmaan pieni mykkyrä. "Piirrän pienen makeanhimon." (Tai kiukun.)
Piirrä isompi mykkyrä. "Piirrän suuremman makeanhimon."
Piirrä jättisuuri mykkyrä. "Piirrän jättisuuren makeanhimon."
Avaa koko kämmen ja kuljeta sitä edessäsi sivulta sivulle, ylhäältä alas. "Ja pyyhin sen pois."

Voilà! Makeanhimo on poissa. Tai ainakin hymy huulilla, sen verran höhlää keinoa tuli juuri kokeiltua!

herkuttomuutta ja herkkuja.

No niin, eilen siis aloitin "sokerittoman elämän". Tällä kertaa ei oikeastaan ole edes tarkoitus karkki- tai herkkulakkoilla (sillä se tuntuu aina olevan aika lyhytaikainen ratkaisu) vaan pyrkiä löytämään sellainen ruokavalio ja -rytmi, etten koko ajan himoitse makeaa. Lisäksi tietysti pitää katkaista siivet jatkuvalta sokerihumalalta ja sokeririippuvuudelta.

Eilen kieltäydyin rahkapiirakasta, joka näytti herkulliselta (ja kuulemma olikin tosi hyvää). Puolen yön aikoihin olin kuitenkin aika nälkäinen ja sekä jääkaappi että hedelmäkori olivat (aika) tyhjiä, joten turvauduin helppoon ratkaisuun: söin pullan, jossa oli rahka-rusinasisus. Söin sen kylmänä, joten se ei edes ollut mitenkään kovin herkullista. Vähän harmitti, kun ei ollut mikään pakko saada herkkua-hetki enkä edes nauttinut pullasta mitenkään suunnattomasti vaan söin sen nälkääni.

Tänään kävin katselemassa naapurikaupungin uutta kauppakeskusta lapsosen ja vanhempieni kanssa. Menivät lurjukset Arnold's Donuts:iin kahville! Katselin tyynesti vierestä kun mummo ja pappa mussuttivat donitsejaan (ja jakoivat kilpaa palasia myös lapsoselle..), itse tyydyin latteen. Hyvähyvä! Illalla ystävä tuli kylään ja silloin söin teen kanssa kolme minisuklaamunaa (siis sellaisia oikeasti pikkuriikkisiä munia). Ja ne riittivät hyvin! En olisi kaivannut yhtään enempää makeaa. En muuten myöskään potenut syyllisyyttä niistä munista, vaikka normaalisti herkutteluani seuraa syyllisyys. Miksi kestin päivällä muiden herkuttelun? Käytiin ennen kahvittelua ravintolassa, olin siis kylläinen. Miksi illalla riitti ihan pieni herkku? Olin juuri syönyt.

Näettekö tässä jonkinlaisen kaavan?
Nälkä -> ei-niin-kovin-nautinnollinen herkuttelu -> harmitus tai morkkis.
Ei nälkää -> ei herkuttelua tai pieni herkuttelu -> ei harmitusta tai morkkista.

Olen aiemminkin tiennyt, että osa herkuttelustani johtuu nälästä, mutta alan koko ajan enemmän epäillä, että suurin syy herkutteluun on se, etten syö tarpeeksi. Siksi ruokavalio onkin nyt tarkasti syynissä. (Ruokapäiväkirjaakin pidin puolitoista päivää ja sitten kyllästyin.) Nälän aiheuttamaa herkuttelua aion hillitä myös näin:

- kaapissa aina rusinoita, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä (välipalapatukoita). Onhan noissakin kaloreita ja sokeria, mutta eivät ole samanlaista tyhjää energiaa kuin suklaapatukka tai pulla.
- myös laukussa aina joku hätävaraeväs. (Kaikille miehille vinkki: jos olette naisenne kanssa shoppailemassa, pitäkää taskussa rusinalaatikkoa. Kun nainen alkaa kiukuttelemaan, ojentakaa rusinat hänelle. Kiukku katoaa. Näin olen kuullut useasta lähes luotettavasta lähteestä.)
- jääkaapissa valmiiksi kuorittuja ja lohkottuja vihanneksia (ehkä myös hedelmiä), jotta ruoantekoruoka on terveellistä eikä esimerkiksi vierasvaraksi tarkoitettu keksipaketti.
- jääkaapissa aina myös rahkaa ja kaapissa ananasmurskapurkki. Herkullinen välipala tai salin jälkeen lusikoitava nälänloitontaja(hmm..?), jos palautusjuoma on unohtunut tai päässyt loppumaan.

Näillä mennään nyt. Varmaan unohdin taas jotain (muistamattomuushan oli sokeriaddiktin tunnuspiirre..).
On kyllä käsittämätöntä, miten vaikeaa terveellinen ruokavalio (muka) voi olla, vaikka mä tiedän kuitenkin näistä asioista aika paljon. Suutarin lapsella ei ole kenkiä ja liikunta-/terveysalan ammattilaisella voi olla surkea ruokavalio, huono ryhti ja selluliittia.

armonaikaa 2 päivää ja 3 tuntia.

Herkuttelu on taas ryöstäytynyt pikkuhiljaa käsistä. Ärsyttävää! Onnistuinhan jo hetken syödä melko terveellisesti ja herkuttelu vähentyi, mutta tämä aika jälkeen Oksutaudin on ollut katastrofaalista. Jostain syystä en vieläkään pysty syödä kovin paljoa ruokaa kerralla tai vatsaa kivistää. Nälkä on kuitenkin koko ajan, koska olen niin monta päivää elänyt todella kevyellä ruokavaliolla (jogurtilla ja smoothieilla). Ja kun on nälkä eikä ruoka uopoa, syön herkkuja. Välillä herkkuja himoitessa kävelen hedelmäkulholle, mutta hedelmät etovat jostain syystä nyt ihan kauheasti. Niinpä lasken omenaa tavoittelevan käteni nopeasti ja kitkuttelen nälkäisenä kunnes pääsen kaupan herkkuhyllyille. Painajaismaista!

Koska herkuttelu on näin riistäytynyt hallinnasta, on aika ottaa taas kovat keinot käyttöön: totaaliherkuttomuus 11.-26.3. Lauantaina saan vielä herkutella, mutta sitten se loppuu. Sunnuntaista alkaa täysin herkuton elämä, joka jatkuu lomamatkaamme asti. Herkuttoman elämän aikana kaikki makeat herkut (karkki, jäätelö, leivonnaiset jne. ovat kiellettyjä), ilman poikkeuksia. Jos joku tarjoaa vierailulla pullaa yms., joudun kieltäytyä. Kamalaa, mutta näin se menee. Ainoa poikkeus tässä on 14.3., syntymäpäiväni. Silloin saan toivottavasti kakkua ja illaksi olen luvannut muutamalle ihmiselle kuohuviini- ja tuulihattutarjoilun. (namnamnamnamnam!) Tämän poikkeuspäivän jälkeen palaan kuitenkin taas ruotuun, kunnes astun lentokoneesta ulos Espanjan maaperällä. Siellä saan nauttia paikallisia herkkuja (esimerkiksi churroja, nam.), mutta sielläkään en saa syödä karkkia vaan karkkilakko jatkuu pääsiäismunapäivään asti (muistaakseni 8.4.). Ei muuten ihan kaikkein helpointa minulle olla karkkilakossa lentokoneessa (tax free-namut) saati sitten Espanjassa (ihanat Haribot, joista kaikensorttisia ei edes Suomesta saa).

Edellisistä kokemuksista viisastuneena tiedän, että 16 päivää ( - synttäripäivä = 15 päivää) ilman herkkuja ei tule todellakaan olemaan minulle mikään helppo juttu. Ihan sama. Aion silti onnistua siinä, sillä muuten en saa tätä herkkukierrettä katkaistua. Toisaalta nyt lakko on ainakin selkeä, sillä kaikki makeat jutut ovat kiellettyjä. Enää ei tarvitse väitellä onko marenki karkkia vai ei (ei.), sillä makea se kuitenkin on ja siksi siis kielletty.

Miten aion selvitä? Tsemppaamalla itseäni jo ennakkoon. Syömällä hyvin ja monipuolisesti. Syömällä hedelmiä. Syömällä salmiakkipurkkaa. Syömällä turkkilaista jogurttia kera ananasmurskan. Juomalla vettä. Juomalla teetä. Lukemalla FIT- ja KG-lehtiä. Käymällä salilla (ja lenkillä, ihanaa kun asfaltit alkavat pilkottaa!). Rapsuttamalla kissoja. Kutittamalla lasta. Ehkä myös kutomalla?

Ennen herkkulakkoa aion kuitenkin syödä jääkaapissa odottavan ison prinsessakakkupalasen, jonka mieheni toi minulle naistenpäivän kunniaksi. Herkutteluaikaa jäljellä 2 päivää ja 3 tuntia.

lauantain opetukset.

Tuli lauantai, karkkipäivä. Odotin koko päivän innolla iltaa ja sitä hetkeä, kun saa ottaa karkkipussin esiin ja herkutella.

Tuli se hetki. Kaivoin kaapin perältä nallekarkkipussin, jonka olin avannut jo edellislauantaina. Ensimmäiset nallekarkit osasin syödä rauhallisesti nautiskellen, mutta sitten käsi alkoi lappaa karkkia suuhun kiihtyvällä tahdilla ja varmasti alle vartissa pussi oli tyhjä. Hups. Taisi olla nälkä.
Opetus nro 1: SYÖ KUNNOLLA ENNEN HERKUTTELUA.

Onneksi kaapissa oli myös toinen karkkipussi, Haribon Stjärne mix. Sekin sitten avautui (nooooou!) ja käsi kulki edelleen vauhdilla karkkipussin ja suun väliä. Onneksi karkit alkoivat maistua.. hmm.. tympeiltä(?) ja olin kerrankin fiksu ja osasin jättää pussin hetkeksi rauhaan. Palasin kuitenkin karkkipussille vielä myöhemmin jostain kumman syystä ja sittenhän se tuttu karkinjälkeinen paha olokin iski.
Opetus nro 2: ÄLÄ PIDÄ VARAKARKKEJA KAAPISSA.
Opetus nro 3: LOPETA KARKINSYÖNTI ENNEN KUIN ON PAHA OLO.

Tänä aamuna teki taas mieli karkkia (ylläri, sillä karkinsyöntihän ruokkii karkinhimoa) ja tiesin, että nyt on ratkaisevat hetket käsillä. Jos nyt söisin loput Stjärne mix-pussista, karkkia tekisi mieli myös sunnuntai-iltana, maanantaiaamuna jne. jne. ja karkkikierre olisi taas valmis. Pystyinkin vastustaa karkinhimoa, hetken. Kunnes ärsyynnyin jostain mitä mieheni teki ja "kostona"/kiukkua lievittääkseni menin kaapille ja kiskaisin karkkipussista kourallisen nameja suuhuni. Ei näin.
Opetus nro 4: ÄLÄ ANNA PERIKSI KARKINSYÖNNIN JÄLKEISELLE KARKINHIMOLLE VAAN KATKAISE KIERRE HETI ALKUUNSA. Perään ainakin sata huutomerkkiä, sillä tämä on ehkä tärkein opetus.
Opetus nro 5: ÄLÄ TUNNESYÖ.

Kylläpä aika menee nopeasti..

Mitä, pariin viikkoonko en taas muka ole kirjoittanut tänne?! Hui.

Eipä sillä, että olisi jotain kirjoittamista. :D Olen syönyt, syönyt ja syönyt. Herkkuja siis. Joulutorttuja, joulusuklaata (ihanaa!!), karkkeja, toisenlaisia karkkeja, pipareita, minitorttuja (joissa on luumuhillon sijasta karkki) jne. jne. jne. Tänään sentään herkuttelin kevyehkösti: vihannestikkuja ja dippikastiketta (ja okei, muutaman joulusuklaakonvehdin).

Joulun jälkeen ryhdistäydyn. Kevennän syömisiäni (mutta syön silti riittävästi, ettei makeanhimo yllätä) ja aion oikeasti pitää huolen, etten vedä herkkuja hirveää määrää päivässä, joka päivä, vaan esimerkiksi pieni herkku joka päivä.

Joulun jälkeissuunnitelmani on tämä:
- jo nyt ennen joulua aloitan ruokapäiväkirjan, jotta näen syönko oikeasti tarpeeksi. Ruokapäiväkirjaan aion kirjata myös herkuttelun jälkeen ylös miksi herkuttelin. Nälkä, kiukku, väsymys? Ehkä herkku oli palkinto jostain? Pakko opetella tunnistamaan syyt, joiden takia herkuttelen.
- Yritän opetella tunnistamaan ne hetket, jolloin herkutteluni on tunnesyöpöttelyä. Sitten yritän purkaa tunteeni jollain muulla tavalla.
- Houkuttelen jonkun ystävän mukaan herkkurajoitus-projektiini(?), sillä vertaistuki on tärkeää ja se saattaa estää repsahduksen.
- Pidän kaapissa nopeasti saatavia välipaloja, esim. valmiiksi viipaloituja hedelmiä/vihanneksia, sillä pikkunälän yllättäessä nappaan todella helposti jotain makeaa suuhuni sen sijaan, että käyttäisin muutaman minuutin välipalan tekemiseen.
- Olen ylpeä itsestäni, jos onnistun hillitsemään herkuttelua enkä vähättele saavutustani ja mieti, että "kyllä pitäisi vielä vähemmän herkutella..". Liikun paljon, syön suht terveellisesti enkä ole ylipainoinen, joten saan hyvällä omallatunnolla herkutella silloin tällöin, kunhan herkuttelu pysyy kohtuuden rajoissa. Parhaat hetket arjessa ovat kuitenkin niitä, kun istuu hyvän ystävän kanssa keittiönpöydän ääressä pullan ja kahvikupin kera. :)

Nauttikaa kaikki joulunajan herkuista, murehditaan herkutteluamme vasta ensi vuonna. :)

voi tätä herkkupäiväkirjaa.

Olen nyt kaksi päivää pitänyt herkkupäiväkirjaa. Se on masentavaa. :D Eilinen meni ihan kohtalaisesti (söin vain isänpäiväkakun rippeet + muutaman palan suklaata tanssitunnin jälkeiseen nälkään). Mutta tänään.. Huoh. Tein tyttäreni kanssa pipareita, ihan vain koska ajattelin että pipareiden leipominen olisi hänen mielestään hauskaa. Piparit ajattelin säästää jouluviikolle tai syöttää miehelle. Sitten vanhempani piipahtivat kylään (donitsipaketin kanssa) ja istuimme alas glögimukien kanssa. Siinä sitten maistoin piparin. Ja toisen. Ja ehkä vielä muutaman enemmän. Tytär tahtoi maistaa donitsia. Se ei ollutkaan hyvää. Kukas sen sitten syö? Äiti tietysti. Ja nyt välttelen keittiöön menoa, sillä keittiönpöydällä herkkupäiväkirjani odottaa tunnustustani. En tahdo kirjoittaa tämän päivän kohdalle (valkosuklaa-kermavaahto-kahvin lisäksi) aika monta piparia ja 2,5 donitsia. Kyllä, pitihän niitä donitseja syödä sitten enemmänkin. Se oli kuitenkin vahinko! Rupatellessani niitä näitä käteni ojentautui kohti donitsilaatikkoa ja suuni pureskeli donitsin melkein huomaamattani. Voih. :|

Viime blogitekstissä mainitsin ostaneeni uusimman Fit-lehden (11/2011) (tilasinkin ko. lehden, mutta eipä ole postilaatikossa näkynyt. Terveisiä vain Aller Median suuntaan.) siinä olleen makeanhimo-jutun takia. Siinä oli vinkki, joka kuulostaa järkevältä, toimivalta ja jopa toteutuskelpoiselta. Kas näin: Paras tapa herkutella on syödä yksi herkkupala päivässä aterian päälle jälkiruoaksi, vinkkaa laillistettu ravitsemusterapeutti Anna-Maria Keränen. Jälkiruokatyyppisesti nautittu suupala, vaikkapa suklaapatukka, keksi, pulla tai jäätelö, ei kasvata himoa jatkossa, kuten nälkään syöty herkku tekee. Kylläisenä on myös helpointa pitää hyvän määrä kohtuullisena. Nautiskele herkkupalasi hartaudella. Älä nappaa jälkiruokaa suuhusi samalla, kun täytät tiskikonetta, vaan syö se ajatuksella. Keskity siihen, miltä herkku tuoksuu, maisuu ja tuntuu. Kuulostaa järkevältä! Ja niinä päivinä kun onnistun pitämään herkuttelun aisoissa ja syön pelkän jälkiruoan, olo on parempi eikä makeanhimo ole jatkuva. Sitten kun herkuttelee enemmän, herkkuja on saatava koko ajan.

Eli nyt tästä eteenpäin pyrin nauttimaan kohtuullisen kokoisen herkkuni rauhassa nautiskellen sen sijaan, että mättäisin ruokaa valmistaessani ison kasan herkkuja suuhuni. Pitäisi onnistua. Sen lisäksi jatkan raadollista herkkupäiväkirjaani, joka ei anna mahdollisuutta selitellä herkuttelua vaan kylmänviileästi näyttää vain minkälaisen kasan sokeria sun muuta olen sisuksiini ahtanut. Menenkin saman tien kiltisti kirjoittamaan syömieni pipareiden ja donitsien määrän listaan.

ps. Puolustuksekseni totean, että donitsit olivat siis sellaisia ihan pieniä, halkaisijaltaan ehkä noin 7 cm. Ei sentään mitään Arnold'sin jättidonitseja.

20/91.

Mihin nämä päivät oikein hujahtaa, kun en muka ole yli viikkoon päivittänyt blogia?! Muutamana päivänä olen ollut pienoisen karkinhimon kourissa, mutta olen selviytynyt siitä kuitenkin melko helposti. Esimerkiksi tapettien repiminen helpottaa kummasti karkinhimoa.

Tänään oli ostettava jogurttirusinoita väsymyksen, nälän ja makeanhimon taltuttamiseen. Ja ennen kuin joku väittää jogurttirusinoiden olevan karkkia niin muistutan, että karkkilakko koskee karkkihyllyn antimia. Jogurttirusinat ovat siis sallittuja (mutta suklaarusinat eivät).

Vielä Pirjo Saarnian Irti makeanhimosta-kirjasta.. Kirjan lopussa on liite, johon voi kirjoittaa vaihtoehtoisia puuhia makeanhimon varalle. Olen nyt yrittänyt keksiä tekemistä, joka ehkä voisi helpottaa tuskaani karkinhimon iskiessä. Mitään kovin innovatiivista en ole keksinyt. Lista on tällä hetkellä tällainen:
- käperry sohvalle lukemaan hyvää lehteä
- juo teetä
- lähde salille
- jatka villapaita-projektia (Kudon miehelle villapaitaa. Se ei tule valmistumaan ikinä, koska joudun purkamaan sitä koko ajan.)
- hädän hetkellä syö jäätelöä tai muuta karkitonta makeaa
(-kiukuttele miehelle)

Jos jollain teistä on hyvä kikka makeanhimon varalle, niin jaa se meidän kanssamme!

Loppuun vielä totean, että lupaan päivittää blogia useammin. Remontti ja kodin laitto vain tuntuvat imevän kaiken ylimääräisen energian ja ajan. Eilen ompelin koko illan verhoja, tänään verhoilin yhtä vanhaa nojatuolia uudelleen - ei mikään kaikkein nopein ja helpoin homma. Mutta pitää ainakin ajatukset pois karkista.

10/91.

Kävin eilen illalla bodypumpissa, puuh. Treenin jälkeen, takapuoleni iskeytyessä auton penkkiin, iski ensimmäinen karkinhimo. Pystyin ajattelemaan vain irttareita, irttareita, irttareita. Join sitten heti autossa Gainomax Recoveryn ja kotona istahdin heti ruokapöytään. Ruokailun jälkeen vedin puutarhahanskat käteen ja lähdin pihalle tekemään syyskukkaistutuksia. Ja tadaa, karkinhimo oli tiessään! Mahtavaa. :)

Sitten siihen Irti makeanhimosta-kirjaan. Kirjassa on niin paljon hyödyllistä tekstiä, että en edes yritä jakaa sitä kaikkea kanssanne tänään, vaan pikkuhiljaa tässä lähipäivien aikana. Enkä tietenkään kirjoita ihan koko kirjaa tänne blogiini, luulen ettei kirjailija oikein arvostaisi sitä. ;) Kursivoidut tekstit ovat suoria lainauksia kirjasta.

Kirjan alussa kerrotaa kannustavasti, että syöminen on pitkälti psykologiaa, minkä takia makeanhimosta irtautumiseen tarvitaan ennen kaikkea tietoa. Ne, joilla on riittävästi tietoa, onnistuvat parhaiten. Siispä tietoa tankkaamaan. Kirjassa kerrotaan myös, että makean himoitsemisesta voi siirtyä hallittuun makeansyömiseen, joka on miellyttävää jo pelkästään siitä syystä, että silloin voi itse vaikuttaa siihen, mitä syö ja milloin syö. Makeanhimoisella tunne on päinvastainen; tuntuu, että makea hallitsee kaikkea, sitä tekee mieli liian usein ja sitä pitäisi saada yhä enemmän. Syöminen on kontrolloimatonta. Ihanaa, Pirjo Saarnia (itsekin entinen makeanhimoaja) tuntuu oikeasti ymmärtävän miten piinaavaa makeanhimo on. Kirja tuntuu ymmärtävän, miltä minusta tuntuu ja siksi se tuntuu lupaavammalta kuin en-ikinä-ole-herkutellut-ravitsemusterapeuttien vinkit.

Saarnia muistuttaa, että aina kun halutaan muuttaa opittuja tottumuksia ja pitkään vallinneita elämäntapoja, tarvitaan vahva motivaatio. --- Jotkut ihmiset tarvitsevat pitkän "kypsyttelyvaiheen ---.  Jep, pitkän kypsyttelyvaiheen minäkin taisin tarvita! Kirjassa ymmärretään myös se, että vaikka tahtoo irti makeanhimosta, samalla ei haluaisikaan luopua siitä tutusta, jokapäiväisestä herkuttelusta. Siksi --- on tärkeää miettiä, miksi käyttäytyy näin. Miksi syön näin paljon makeaa? Onko makea ollut jo pienestä lähtien lohduke? Syönko siksi, koska ei ole mitään muuta tekemistä? Onko makealla herkuttelu totuttu tapa, jota toteutan päivittäin samaan aikaan? Vai enkö tiedä syytä makeanhimooni? Oma herkutteluni on todellakin totuttu tapa, mutta samalla karkki/muu makea toimii lohdukkeena, viihdykkeenä ja ajanvietteenä. Ja tietysti paikkaan makeansyönnillä nälkääni, kun en "ehdi" syödä.

Parhaiten makeanhimosta pääsee eroon, kun etenee asteittain ja kun syömisen tilalle tulee jotain muuta. On hyvin tärkeää, että tilalle tulee tosiaan jotain uutta: ei vain oteta, vaan myös annetaan. Uuden saaminen tavallaan täyttää tyhjiön, jonka makealla herkuttelu aiemmin täytti. Minulla talon remontointi/sisustus-projekti toimivat tänä uutena juttuna. Ehkä.

Kirjan alku on siis, kuten olen jo monesti todennut, todella lupaava. Kirja tuntuu ymmärtävän minua ja antaa juuri minulle sopivia neuvoja. Se valaa minuun toivoa: pystyn tähän!

illan tuntoja.

Karkkilakon ensimmäinen päivä on mennyt yllättävän kivuttomasti. Muutaman kerran olen meinannut vahingossa nakata suuhuni vaahtokarkin, sillä meillä on niitä keittiössä purkissa, mutta onneksi olen ajoissa muistanut lakkoiluni. Miehen täytyy kai tyhjentää vaahtisjemma (samoin kuin peltinen ananaskarkkipurkki) ennen kuin minulle iskee ensimmäinen kova karkinhimo.

Nyt illalla tekee vähän mieli karkkia, koska en ole ehtinyt tehdä iltapalaa. Nälkäkarkinhimo siis. Ja kun haukottelin, suuhuni tuli After Eightin maku. Hmm..? Mutta joo, ainakin päivän selviän karkitta helposti. Jes! Täytyy ottaa vain jokainen päivä yksittäisenä haasteena eikä ajatella sitä, että seuraavakin päivä (samoin sitä seuraava ja sitäkin seuraava ja...) pitää elää ilman karkkia. Eli jatkossa joka aamu aion päättää: tänään en syö karkkia ja keskityn vain siihen päätökseen enkä mieti karkkilakkoa kokonaisuutena.

Ai niin. Karkkilakon selviytymissuunnitelma alkaa muodostua. Olen varannut itselleni paljon puuhaa (verhojen ompelua, tapetointia, puulattian hiontaa & maalaamista, hillojen & mehujen tekoa, villapaidan neulomista jne.) ja huomenna ostan pakkaseen hätävaraksi (lakritsi)jäätelöä. Jotain muutakin "selviytymisstrategioita" (eli ihan normaaleja juttuja) olin suunnitellut, mutta unohdin ne jo! :D

apua!

Viimeiset päivät ennen "finaalikarkkilakkoa" ovat käsillä. Olen äärettömän motivoitunut tulevaan karkkilakkoon ja olen päättänyt, että nyt onnistun. Karkkilakko siis alkaa syyskuun ensimmäinen päivä ja loppuu marraskuun viimeisenä päivänä. Kolme kuukautta. Yhdeksänkymmentäyksi päivää. Ja minä, karkkiaddikti, aion pystyä siihen.

Karkkilakon alkuun on viisi päivää (jos tätä perjantai-iltaa ei laske mukaan) ja minä yritän kuumeisesti miettiä, mikä olisi paras tapa valmistautua siihen. Kannattaako viikonlopun ja alkuviikon aikana vetää karkkiöverit, jotta karkkilakon alkaessa karkkia ei tee todellakaan mieli? Vai kannattaako syödä karkkia kohtuullisesti, nautiskellen, jotta syyskuun ekana voin sanoa karkille: "Kiitos näistä viime päivistä, ystäväni ja näkemiin. Tapaamme jälleen joulukuussa. Olet ihana." Vai kannattaisiko tehdä pehmeä lasku karkkilakkoon vähentämällä karkkimäärää pikkuhiljaa näiden viiden päivän aikana? En ihan oikeasti tiedä mitä minun kannattaisi tehdä ja siksi pyydänkin apua teiltä, hyvät lukijat. Tuossa vieressä on (tai ainakin pitäisi olla) gallup, jossa voitte yhdellä napinpainalluksella kertoa mielipiteenne asiaan. Pyydän, auttakaa minua päättämään mikä olisi paras vaihtoehto! Ja jos jollain on joku parempi ajatus niin otan sen ilolla vastaan.

Mukavaa perjantai-iltaa toivottaa remonttireiska (toinen käsi karkkipussissa, toinen maalipensselin varressa).

pikapäivitys

Kolmen päivän ruokavaliokokeilu on nyt ohi, onneksi. Mulle ei kyllä sovi yhtään tuollainen ennaltalaadittu menu. Jos tahdon syödä turkkilaista jogurttia ja ananasmurskaa aamupalaksi niin kyllä ärsyttää kun pitääkin syödä 1 dl veteenkeitettyä kaurapuuroa ja kourallinen pähkinöitä. Pyh! MUTTA.. Makeanhimoa ei ollut tämän kolmen päivän aikana! Tosin se ei tarkoita sitä, etten olisi lipsunut ruokavaliosta ja syönyt makeaa. ;)

On ollut niin kiireisiä päiviä tässä, että painun pehkuihin. Huomenna emännöin me&i-kutsuja ja sen jälkeen lähden mökille, joten voi olla että kirjoittelen vasta sunnuntaina seuraavan kerran. Tarkoitus on kyllä kertoa vähän enemmän myös dietin toisesta ja kolmannesta päivästä sekä ruokavaliomuutoksen vaikutuksista.

Nauttikaa auringosta ja lämmöstä! :)

dietin ensimmäinen päivä.

No niin, ensimmäinen hiilarihimosta eroon-dietin päivä alkaa olla pulkassa. Makeaa on tehnyt mieli välillä, mutta ei kovin voimakkaasti ja nekin makeanhimo-hetket ovat johtuneet siitä, että ateriavälit ehtivät venyä liian pitkiksi. Tein jopa suklaakakun tänään (olin luvannut sellaisen tuttavalle jo aiemmin) eikä tehnyt edes pahaa, vaikka tiesin etten saa siitä palaakaan. Normaalisti olisin tehnyt toisen kakkusen itselleni "kun kerta toikin sai".

Bongasin siis vuoden 2008 Kauneus & Terveys-lehdestä (nro 2) kolmen päivän kuurin, jonka pitäisi hillitä hiilarihimoa. Tuo kuuri ei siis ole mikään ihmedietti, vaan siinä on ideana se, että syö tasapainoisesti ja riittävästi. Kuurissa on otettu huomioon muun muassa ruokien matala GI (glykeeminen indeksi) ja lehden ruokavalion on laatinut Hanna Skyttä, joka opiskelee (tai on opiskellut lehden ilmestymisen aikaan) naturopaattista ravitsemustiedettä. Kuurin päivittäinen energiansaanti on alhainen ja sopii vain laihduttajalle ja hyvin kevyttä toimistotyötä tekevälle, muille suositellaan ruokamäärän lisäämistä kolmanneksella. En ole jaksanut miettiä kovin tarkkaan miten paljon kolmannes on, joten olen syönyt vähän enemmän kasviksia ja hedelmiä ja yhden ylimääräisen leivän. Kai minä hengissä pysyn.

Kuurin ensimmäinen päivä (suluissa ylimääräiset ruoat):
Ennen aamiaista - ½ sitruunan mehu sekoitettuna lämpimään veteen. Tämän pitäisi stimuloida ruoansulatusta
Aamiainen - Omeletti, jossa kananmuna ja kaksi valkuaista, pinaattia, tomaattia ja herkkusieniä. Siivu kalkkunaleikettä ja viipale täysjyväleipää (toinen samanlainen leipä ja leikkele), teetä.
Välipala - ½ purkkia raejuustoa, ½ purkkia tonnikalaa vedessä, varsisellerin paloja
Lounas - Vietnamilainen kanasalaatti, jossa 100 g broilerinfileesuikaleita, ½ porkkana, pavun ituja, 2 dl kiinankaalia, ½ ruukkua minttua, ½  ruukkua korianteria, ½ rkl cashewpähkinöitä ja päällä limettimehua ja valkosipulia. Lisänä viipale täysjyväleipää.
Välipala - pieni omena, 30 g juustoa (vesimelonia).
Päivällinen - 100 g lohta, 2 dl parsa- ja kukkakaalia, 2 dl vihersalaattia ja 1 dl kidneypapuja.
Iltapala - 2 dl luonnonjogurttia, marjoja, ½ dl pähkinäsekoitusta ja teetä

Ruoat ovat olleet tosi hyviä, vain aamun sitruunavesi oli aika vaikea saada alas. Ihana mieheni lupasi myös osallistua kuuriin, ettei tarvitse tehdä kaksia ruokia. En kuitenkaan kertonut kuurista sen tarkemmin, joten koko päivä on ollut täynnä (ikäviä) yllätyksiä. Hänellä on kuitenkin "erivapauksia", esimerkiksi hän syö lounaan töissä. Mies oli myös aika kauhuissaan kun kuuli, ettei saa kolmeen päivään kahvia, joten kahvinjuontikin on hänelle sallittua. Kauhistuneimmalta hän näytti, kun kerroin välipalan sisältävän hänen inhokkiruokaansa, raejuustoa. No, raejuustoa ei tarvinnut syödä, mutta sitten myöhemmin hän sortui syömään yhden keksin. Ihan varmasti sen raejuustottomuuden syytä!

ps. Blogissa vierailuita yli 4100! Ohhoh, mahtavuutta. Kiitos kaikille vierailijoille!

kymmenes päivä.

Tänään ei ole tehnyt mieli karkkia!! Olen ehkä ollut liian kiireinen kaipaamaan sitä.

yhdeksäs päivä.

Viikon alku on ollut aikamoista vuoristorataa karkkilakkoilun kannalta. Olen nyt ottanut joka aamu kiltisti kromitablettini ja ne tuntuvat auttavan fyysiseen makeanhimoon. Siis siihen, kun elimistö vaatii karkkia, sokeria, hiilareita.. Psyykkinen makeanhimo sen sijaan ei todellakaan parane kromitabletteja syöden ja siksi haaveilen jatkuvasti karkeista. Sadesäällä teki mieli karkkia, koska sataa. Eilen illalla teki mieli karkkia, koska olin reipas ja laitoin parvekkeen kesäkuntoon. Tänään tekee mieli karkkia, koska söin hedelmiä. :D En siis todellakaan tunne olevani valmis luopumaan karkista. Karkinhimon iskiessä en muista sitä pahoinvointia ja morkkista, joka herkuttelusta tulee. En muista miten paljon rahaa karkinsyöntiini kuluu. En välitä vaikka minusta tulisi lihava, ryppyinen ja hampaaton. Olen valmis lopettamaan tämän blogin kirjoittamisen. Karkkihimon pyörteessä motivointi karkittomuuteen on, no, hiton vaikeaa. Mietin jo, pitäisikö sittenkin lopettaa karkkilakkoilu ja syödä karkkia juuri niin paljon kuin haluan, sillä olen tällä hetkellä suuren osan ajasta aika kiukkuinen ja kireä. Tiedän kuitenkin olevani vielä kiukkuisempi mässäilyn jälkeisessä morkkiksessa, joten jatkan lakkoa ja tällä kertaa aion onnistua.

Silloin kun karkinhimoa ei ole tai se on hieman lievempi, on helpompi keksiä motivaatiokeinoja. Yritän tehdä paljon asioita, joista nautin ja keskityn nauttimaan niistä täysillä. Siis yritän elää superonnellista elämää, jotten kaipaisi karkkia. Tänään olen saanut suurta nautintoa lapsen kanssa olosta (esimerkiksi kun ihmettelimme puistossa muurahaisia, kukkia, puuta ja postimiestä), kesän ensimmäisestä persikasta (herkullista!), blogin kirjoittamisesta parvekkeella kukkien ja yrttien tuoksuessa (kunnes lapsi heräsi päiväunilta) ja auringonpaisteesta. Ja tällä hetkellä tunnen itseni onnelliseksi ja elämääni tyytyväiseksi, myös ilman karkkia.

kuudes ja seitsemäs päivä.

Enää en voi todeta, että söin karkkia viimeksi silloin kun Suomi voitti lätkän maailmanmestaruuden. Sen sijaan voin muistella sitä, kuinka sorruin Sirkusaakkos-pussiin sinä kamalana päivänä jolloin ensin jätin lapseni lempilelun bussiin ja huomasin sitten Suomenlinnaan päästyäni, että olen tiputtanut autonavaimet johonkin - tai ehkä jättänyt ne vaikkapa auton katolle. Tästä syystä löysin itseni kaupan kassalta karkkipussi kädessä viisi minuuttia ennen kaupan sulkeutumista. Mutta oikeastaan Sirkusaakkos-pussilla ei ollut mitään merkitystä, kun olin jo aamupäivällä vahingossa maistanut uutta suklaakrokanttia (joka oli muuten herkullista).

Söin siis eilen karkkia ja se oli täysin tunensyömistä. Olin turhautunut, harmistunut ja surullinen, koska olin hävittänyt omaisuuttani oikein urakalla ja siinä samalla sössin meidän mukavan lauantaipäivän, jota ei sitten koskaan vietettykään Suomenlinnassa.. Illalla oloni oli aivan hirveä, sillä morkkis karkinsyönnistä oli valtaisa. Miksi karkista eroonpääsy on näin hankalaa?! No, morkkiksella ei silti tainnut olla minkäänlaista vaikutusta, sillä koko tämän päivän on tehnyt mieli karkkia. Makuunin irttareita, All Sorts-englanninlakuja, suklaata.. Karkin sijaan ostin puutarhakukkia, kävin kahdeksan kilometrin juoksulenkillä ja nautiskelin teestä ja herkullisesta iltapalasta. Auttoiko? Ei. Karkkia tekee silti mieli kamalasti.

Laitan tähän loppuun vähän kesäfiilistelyä eli muutaman kuvan miniretkeltämme Suomenlinnaan.

ps. Olenkin nyt tykästynyt tähän vaaleaan ja simppeliin blogipohjaan eli blogi pysyy ainakin hetken tämännäköisenä.

karkkia. karkkia. karkkia.

Tänään on ollut ihan kamala päivä. Olen kipeä 735. kerran tänä talvena (vaikkei enää talvi olekaan). Illaksi sovittu ja innolla odotettu sali+uinti-tapaaminen ystävän kanssa meni mönkään, samoin huominen ystävän vierailu. Aurinko paistoi koko päivän, mutten jaksanut nauttia siitä kuumeisena. Kaupassakäynninkin hoidin ilmeisen koomassa, sillä en tajunnut ostaa itselleni minkään sortin välipalaa. Söin sitten välipalaksi kovia rusinoita ja vauvan maissinaksuja (joihin ei ole lisätty suolaa, maitojauhetta, säilöntä- tai lisäaineita ja siltä ne sitten maistuvatkin). Vauva sen sijaan on ollut kovin energinen ja ehti päivän aikana muun muassa heittää rakasta äitiään kännykällä silmäkulmaan, pissata päiväpeitolle ja käydä maistelemassa pellettejä kissojen vessasta. Kaiken lisäksi mies teki tosi pitkän työpäivän ja odottaa nyt telkkarista tulevaa futismatsia (kaljatölkki  on jo valmiina jääkaapissa). Ei siis ihme, että tekee mieli on pakko saada karkkia. Koko päivän on ollut piinaava karkinhimo ja jos joku tulisi nyt sanomaan, että karkinhimo menee ohi vartissa niin sillä ihmisellä olisi sen jälkeen takapuolessa kengän kuva ja se ei todellakaan haalistuisi vartissa. ;) Koko illan olen halunnut vetää lenkkarit jalkaan, juosta lähikauppaan ja palata kotiin karkkipussin kera. Itsehillintäni on kuitenkin tänään ollut yllättävän hyvä ja nyt kaupatkin ovat jo onneksi sulkeneet ovensa. Selvisin karkitta! Tai jos en selvinnyt niin ainakin joudun fillaroida nelisen kilometriä ABC:lle karkkipussin saadakseni.

Äh, pakko myöntää että karkinhimo laantui huomattavasti, kun sai kunnon päivällisen. Jos siis onnistuisin oikeasti syödä tasaisin väliajoin ja saisin nälän pidettyä loitolla niin karkinhimo kyläilisi ehkä hiukan harvemmin.

karkkihirviö.

Eilen oli ihan mieletön karkinhimo koko päivän. Ei auttanut kromitabletit, pakastettu mango ja banaani, lakritsitee, lempisarja dvd:ltä, vauvan kanssa kikattelu.. Ei mikään.

En silti antanut karkinhimolle periksi vaan päätin pärjätä ilman karkkia. Seurauksena päänsärky ja karkkihirviöksi muuttuminen. Olin ihan mielettömän kiukkuinen aina välillä. Saatoin olla ihan "normaali", siis tavallisen hyväntuulinen ja yhtäkkiä tuli sellainen hetkellinen järjetön raivo. Tajusin kyllä, ettei ole mitään miksi pitäisi olla kiukkuinen, mutta en vaan yksinkertaisesti voinut itselleni mitään. Mies oli ärsyttävä, lapsen kitinä ärsytti, kissatkin ärsyttivät. Jos mies sanoi jotain niin se ärsytti tai jos jätti sanomatta niin sekin ärsytti. Ja hymyillessään mies nauroi mun karkinhimolle, mutta kun hän ei hymyillyt niin hän mökötti.
Voi kuinka helppo ihminen (ja eritoten vaimo) olenkaan näinä karkinhimopäivinä. Olisi kaikille helpompaa, että kävisin hakemassa karkkipussin ja olisin taas iloisempi itseni. Ainakin näin yritin miehelle eilen vakuuttaa. Mutta hän muistutti, että karkinsyönnin jälkeen olisin kiukkuinen morkkiksen ja verensokerin heilahtelun takia. Aivan totta. Huh, tästä karkinhimosta on oikeasti päästävä eroon, ihan jo avio-onnen vuoksikin.

Ai niin, koristelin eilen meidän rairuohot pääsiäismunilla ja tipuilla. Muutama pieni suklaamuna ja hedelmärae jäi yli ja tieto niiden olemassaolosta piinasi minua suuresti. Niinpä kaivoin ne kaapista ja tyrkkäsin ne miehelleni, jotta hän voisi syödä ne ja saisin ehkä mielenrauhan. Tämäpä saikin älyväläyksen ja työnsi ne takaisin minulle sanoen "eikun syö sä nää, kun sulla on niin kamala karkinhimo". Voi ärrinmurrin kuinka ärsytti! Sillä hetkellä ei ollut kyllä tietoakaan aviomiehen tuesta karkkilakkoilijaa kohtaan. Onneksi mies itsekin tajusi mokansa, otti karkit ja söi ne "piilossa" toisessa huoneessa. Kiitos siitä, mussu. Pus. :)

motivointia.

Kertauksen vuoksi totean, että tahdon lopettaa karkinsyönnin tai ainakin vähentää sitä. Motivaattorina tässä toimivat muun muassa kuvottava olo karkinsyönnin jälkeen, masentava tieto itsekurin heikkoudesta sekä halu hillitä ylimääräistä sokereiden ja lisäaineiden saantia. Kun karkinhimo iskee, nämä seikat ovat kuitenkin täysin toissijaisia ja siksi karkiton elämäni on ollut yhtä suurta repsahdusta. Siksi ajattelin nyt muistin virkistykseksi kirjottaa listan asioista, joita sokeri saa aikaan elimistössämme. Listalla ei ole mitään uutta ja ihmeellistä, mutta jospa tämä taas hetkeksi innostaisi vähentämään sokerin syöntiä.

Sokeri on pahasta koska..
- joidenkin lähteiden mukaan sokeri on suurin syy ihon ennenaikaiseen vanhenemiseen.
- myös finnien syynä voi olla sokeri.
- hampaat reikiintyvät helposti.
- sokeri saa verensokerin epätasapainoon, sillä sokerinsyönti aiheuttaa elimistössä insuliinipiikin.
- sokerista saa tyhjiä kaloreita, jolloin energiansaanti on liiallista ja kiloja kertyy.
- sokeri lisää b-vitamiinin tarvetta eli suuria määriä sokeria syövillä voi olal b-vitamiinin puutos.
- sokerin liikakäyttö vaikuttaa haitallisesti aivojen välittäjäaineisiin. Ärtyisyys, ylivilkkaus ja stressaantuneisuus voivat johtua sokerinsyönnistä.
- verisuonet kalkkeutuvat -> sydän- ja verisuonitautien riski kohoaa. Ettekö usko? Kas näin: sokeri hajoaa elimistössä fruktoosiksi ja glukoosiksi. Fruktoosi lisää triglyseridien ja LDL-kolesterolin tuotantoa.
- sokeri on karsinogeeni sillä syöpäsolut tarvitsevat glukoosia ravinnokseen.
- sokeri heikentää vastustuskykyä, sillä se tukahduttaa kasvuhormonin eritystä.
 - vireystilaa säätelevien hormonien tuotanto heikkenee, kun veren sokeripitoisuus muuttuu sokerinsyönnin seurauksena. Siksi siis pian karkkipussin syömisen jälkeen iskee väsymys.

Sokeri ei siis todellakaan ole elimistömme ystävä. Näistä sokerin haitoista huolimatta en ole valmis luopumaan sokerista täysin, saatika sitten myös hiilihydraateista. Olen "perusruokavalion" kannattaja: elimistömme tarvitsee rasvaa, proteiinia, hiilihydraatteja.. Mutta kaikkea kohtuudella. Jostain poimin kuitenkin tällaisen lauseen: "Sokerille pahasti addiktoituneella ihmisellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa sokerin syönti kaikissa muodoissaan kokonaan." Höh! Inhaa, jos en pääse karkkiaddiktiostani eroon luopumatta sokerista ja hiilihydraateista kokonaan. Yritän silti, en aio lannistua.

Tein myös Leipätiedotuksen Sokeritestin. Tein testin kuvitteellisen herkuttelupäivän perusteella: aamupalaksi puuroa, välipalaksi myslipatukka ja smoothie, jossa on tölkkihedelmiä (sokeriliemessä). Lounaan höysteeksi pikkuisen ketsuppia ja jälkkäriksi pannukakkua. Illalla 400g irtokarkkeja ja puolen litran siideri. Sokeripaloja 155,5. HUPS! Tulos oli tällainen: "Yli 34 palaa. TÄYS HUTI! Sokerinsaantisi ylittää kaikki sallitut rajat. Ei mikään ihme, jos olo on äkäinen, väsyttää etkä muutenkaan ole ihan vedossa. Missään nimessä et voi jatkaa näin! Päätä itsellesi erillinen herkuttelupäivä ja syö kunnon aterioita. Välipaloiksi kannattaa syödä esimerkiksi leipää, hedelmiä ja vähäsokerisia ja -rasvaisia maitotuotteita. Huomaat eron varmasti!" Alle 22 palaa päivässä on suositeltava määrä. Söin siis kuvitteellisena päivänä koko viikon sokeripalat. Olen sanaton.

ps. Mitä tykkäätte blogin uudistuneesta ulkoasusta?

täällä taas.

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, koska meillä ei ole toiminut netti (eikä tv). Ja koska viikonloppuna herkuttelin niin paljon, että olin liian kiireinen kirjoittamaan. :D Tein lauantaina aamupalaksi skonsseja ja iltapäiväherkuksi taiteilin macaron-leivoksia (tarvitsen siinä vielä harjoitusta). Lauantai-ilta kului Pandan yrittilakua mutustaessa ja siinä sivussa napsin myös suuren osan virpojille tarkoitetuista nameista. Myös sunnuntaiaamuna "jouduin" leipoa skonsseja, sillä lauantain aamupalasta jäi paljon tuorejuusto-kermavaahto-vadelmasörsseliä yli enkä jaksanut keksiä siitä mitään muutakaan herkkua. Skonssit on kyllä todella herkullisia! Vauvan kummitäti kehui aloittaneensa viikonloppuaamunsa skonsseilla ja seuraavana päivänä selasin uusinta Kotivinkkiä ja sieltä silmiini sattui niiden ohje. Pakkohan niitä sitten oli kokeilla ja heti ekan kerran jälkeen päätin, että näistä tulee meidän viikonlopun aamiais-/brunssiherkku. Suosittelen.

Eilen en syönyt yhtään karkkia. Hiphei! Virpojille varattuja kovia karkkeja jäi vähän yli ja vanhempani täällä käydessään herkuttelivat niillä. Minä katsoin tyynenä sivusta ja olin itsestäni kovin ylpeä. "Muut tuossa mutustelevat karkkia ja minun ei edes tee mieli", tuumin. No, tänään nälkäisenä niitä sitten tuli napsittua - mutta ei onneksi paljoa, vain noin kymmenen. Sitten ne loppuivat. Olen kuitenkin nyt vaihteeksi kovin motivoitunut elämään (lähes) ilman karkkia, joten tänään pilkoin banaania ja mangoa pakastimeen ja aion niiden avulla jatkossa nitistää karkinhimon. Kyllä tämä tästä.

Pakko vielä todeta, että vaikkei sitä ehkä tätä blogia lukiessa huomaa niin olen onnistunut vähentämään karkin ja muidenkin herkkujen syömistä aika hurjan paljon. Herkuttelen toki edelleen paljon, mutta enää ei ole kahden viikon mässytysjaksoja, joiden aikana syön joka päivä vähintään sen 350g karkkia. Ei tämä räpistely siis ihan turhaa ole ollut. :)

Tässä vielä kuva lauantain macaron-leivoksista. Yllättävän hyvin onnistuin, mutta ei ne todellakaan täydellisiä ole. Leivoksista tuli vähän liian isoja, kun en tajunnut kuinka paljon ne uunissa leviää. Ja jos joku tietää miksi nuo halkeilivat uunissa ja miten sen voisi estää niin mielelläni otan vinkkejä vastaan!

himo.

Ihan hirveä karkinhimo on piinannut jo monta tuntia. Hermot on pikkasen kireellä, kun mikään ei auta. Join lakritsiteetä, söin vadelmalakritsipurkkaa, tein pitkän kävelylenkin, kävin joogassa.. Ja joogasta palatessani kävelin kotiin kiertotietä, etten ohittaisi kauppaa. En nimittäin olisi pystynyt kävelemään kaupan ohi vaan olisin marssinut sisään ja suoraan karkkihyllylle.

Voi kun saisi edes lettuja ja kermavaahtoa ja omenahilloa tai täytekakkua tai voisilmäpullan. Tai karkkia.