oppitunti numero yksi (ja kaksi).

Kävin aamulla bodypumpissa ja join sen jälkeen palautusjuoman. Tuhdin juoman jälkeen olin muutaman tunnin niin täynnä, että meinasin jättää lounaan välistä. Sitten tajusin, että sorrun aivan varmasti herkuttelemaan, jos en syö kunnon lounasta. Niinpä söin kiltisti ruoan enkä ottanut edes jälkiruoaksi mitään makeaa. Lisäksi kävin tänään kahvilassa sekä kaverini luona kahvilla enkä herkutellut kummassakaan paikassa, wuhuu! Olin niiiin tyytyväinen itseeni.

Sitten tuli kaikenlaista ja yhtäkkiä olin korvannut päivällisen melkein pussillisella Enkeli-suklaapatukoita. Oh no! Nyt on todella harmistunut olo.

Terveellisemmän ruokavalion oppitunti numero yksi on siis: älä ikinä (IKINÄ!) jätä ateriaa syömättä. Ja oppitunti numero kaksi: älä pidä kaapissa mitään herkkuja.

Ehkä vielä joskus opin..

Kylläpä aika menee nopeasti..

Mitä, pariin viikkoonko en taas muka ole kirjoittanut tänne?! Hui.

Eipä sillä, että olisi jotain kirjoittamista. :D Olen syönyt, syönyt ja syönyt. Herkkuja siis. Joulutorttuja, joulusuklaata (ihanaa!!), karkkeja, toisenlaisia karkkeja, pipareita, minitorttuja (joissa on luumuhillon sijasta karkki) jne. jne. jne. Tänään sentään herkuttelin kevyehkösti: vihannestikkuja ja dippikastiketta (ja okei, muutaman joulusuklaakonvehdin).

Joulun jälkeen ryhdistäydyn. Kevennän syömisiäni (mutta syön silti riittävästi, ettei makeanhimo yllätä) ja aion oikeasti pitää huolen, etten vedä herkkuja hirveää määrää päivässä, joka päivä, vaan esimerkiksi pieni herkku joka päivä.

Joulun jälkeissuunnitelmani on tämä:
- jo nyt ennen joulua aloitan ruokapäiväkirjan, jotta näen syönko oikeasti tarpeeksi. Ruokapäiväkirjaan aion kirjata myös herkuttelun jälkeen ylös miksi herkuttelin. Nälkä, kiukku, väsymys? Ehkä herkku oli palkinto jostain? Pakko opetella tunnistamaan syyt, joiden takia herkuttelen.
- Yritän opetella tunnistamaan ne hetket, jolloin herkutteluni on tunnesyöpöttelyä. Sitten yritän purkaa tunteeni jollain muulla tavalla.
- Houkuttelen jonkun ystävän mukaan herkkurajoitus-projektiini(?), sillä vertaistuki on tärkeää ja se saattaa estää repsahduksen.
- Pidän kaapissa nopeasti saatavia välipaloja, esim. valmiiksi viipaloituja hedelmiä/vihanneksia, sillä pikkunälän yllättäessä nappaan todella helposti jotain makeaa suuhuni sen sijaan, että käyttäisin muutaman minuutin välipalan tekemiseen.
- Olen ylpeä itsestäni, jos onnistun hillitsemään herkuttelua enkä vähättele saavutustani ja mieti, että "kyllä pitäisi vielä vähemmän herkutella..". Liikun paljon, syön suht terveellisesti enkä ole ylipainoinen, joten saan hyvällä omallatunnolla herkutella silloin tällöin, kunhan herkuttelu pysyy kohtuuden rajoissa. Parhaat hetket arjessa ovat kuitenkin niitä, kun istuu hyvän ystävän kanssa keittiönpöydän ääressä pullan ja kahvikupin kera. :)

Nauttikaa kaikki joulunajan herkuista, murehditaan herkutteluamme vasta ensi vuonna. :)