keskiviikko 5. tammikuuta 2011

päivä 5.

Tuttavani ihmetteli, miksi olen karkkilakossa. "Jos itseltään kieltää jotain, sitä tekee vain enemmän mieli. Mikset mielummin vähennä karkin syömistä niin, että syöt pari karkkia aina kun tekee mieli?" Niin, miksi kiellän karkin itseltäni kokonaan? Kun karkinhimo iskee, olen itsekin sitä mieltä ettei tässä lakossa ole yhtään mitään järkeä. Mutta on karkkilakolleni oikeasti syy. Olen kokeillut kaikki mahdolliset keinot karkin syönnin hillitsemiseksi ja yksikään niistä ei ole toiminut. Vertaan itseäni alkoholistiin, vaikkei tilanteeni tokikaan ole yhtä vakava. Alkoholistikaan ei voi päättää juovansa vain yhden kaljan/ryypyn/tms. silloin tällöin. Kun alkoholisti ottaa yhden juoman, juominen todennnäköisesti ryöstäytyy taas käsistä. Sama tilanne on minulla karkin kanssa. Ehkä surullista, ainakin koomista, mutta ihan totta.

Tässä muutamia esimerkkejä, miten olen yrittänyt hillitä karkinsyöntiäni:

Karkkipäivä: Karkkipäiväni on aina perjantai tai lauantai. Ongelmana on vain se, että mielestäni karkki kuuluu viikonloppuun, joten karkkia pitäisi saada oikeastaan sekä perjantaina että lauantaina. Mielellään myös sunnuntaina. Niinpä karkkipäivä onkin kolmena päivänä viikossa. Lisäksi karkkia pitää saada erityissyistä myös viikolla, esimerkiksi lohdukkeeksi silloin kun on ihan kamala päivä ja kaikki menee pieleen (bussi on myöhässä, kengät ja sukat kastuu ja ihmiset on ilkeitä). Myös huonosti nukutun yön jälkeisen iltapäiväväsymyksen selättämiseen voi pitää käyttää karkkia - ja näitä päiviähän etenkin äideillä riittää. Ja kun päivä on mennyt oikein hyvin ja elämä on ihanaa niin mikä olisi päivälle täydellisempi päätös kuin sohva ja pussillinen irtokarkkeja. Ja elokuvaa ei voi, siis ei vaan yksinkeraisesti voi, katsoa ilman karkkeja. Niin, ja pussillinen lakua kruunaa rauhallisen lukutuokion hyvän lehden tai kirjan parissa.


"Odota 15 minuuttia niin karkinhimo katoaa"-neuvo: Joo, niin katoaa - ja tulee 30 sekunnin kuluttua takaisin. Jos karkinhimo iskee, ei auta vaikka odottaisi 15 tuntia. Karkkia on vaan yksinkertaisesti saatava.
Kerran olimme vieraassa kaupungissa lomamatkalla ja illalla iski karkinhimo. Hotellin aulassa oli karkkiautomaatti ja meillä ei ollut lantin lanttia. Voiko olla turhauttavampaa ja piinallisempaa tilannetta! Vaadin, että lähdemme "iltakävelylle" eli etsimme kioskin tai huoltoaseman, josta saan helpotusta karkinnälkääni. Kävelimme ympäri kaupunkia ainakin puolitoista, ehkä kaksikin tuntia ennen kuin löysimme huoltoaseman. Voi sitä helpotuksen tunnetta kun sain ensimmäisen karkin suuhuni. Aah.


"Syö vain muutama karkki": Ei auta, siitä tulee vain kiukkuiseksi ja joutuu tehdä toisen kauppareissun. Minulle ei riitä yksi laku- tai suklaapatukka. Kun syön "vähän" karkkia, syön suklaapatukan, pari lakupötköä ja hedelmäkarkkiaskin. Vähintään.

Olen syönyt tasapainoisesti, riittävästi, monipuolisesti ja tasaisin väliajoin, siis kaikkien sääntöjen ja ohjeiden mukaisesti. Ja silti karkinhimo iskee.  Olen kokeillut kromi-tabletteja, joiden pitäisi vähentää makeanhimoa. Ehkä toimii jollakin, mutta ei minulla. Olen lukenut useita kirjoja aiheesta, mistään kirjasta en ole löytänyt yhtäkään neuvoa tai niksiä joka toimisi. Hypnoosia en ole vielä kokeillut, ehkä joudun pian turvautumaan siihen.

Täytyy kyllä myöntää, että tästä blogin kirjoittamisesta on ollut hyötyä. Vaikkei tätä ehkä kukaan luekaan, niin silti tämä motivoi olemaan ilman karkkia. En yksinkertaisesti halua kirjoittaa tänne: päivä X - söin karkkia. Suosittelen siis kaikille karkkilakkoilijoille! :)

6 kommenttia:

  1. Makean syöminen ilmeisesti lisää makeanhimoa. Mulla on sellaisia kausia kun tekee 'hirveesti', eli melkein joka päivä, mieli karkkia. Sit se menee taas ohi. Mut mä en tosiaan syö paljon karkkia, itse ostettu suklaapatukka joka toinen päivä lasketaan paljoksi mun elämässäni.

    VastaaPoista
  2. Hauska lukea sun "ongelmasta" kun itse en juuri välitä makeasta. Joskus ostan suklaapatukan mutta se on todella harvoin ja vain se yksi patukka. Saattaa myös joskus käydä niin että unohdan koko patukan kassin pohjalle ja löydän sen sitten myöhemmin päivien tai viikkojen päästä. :D

    VastaaPoista
  3. Anni: Jep, makean syöminen lisää sitä himoa. Se on yksi syy miksi mun karkkipäivät ei ikinä toimi. Oo onnnellinen, että pärjäät noin vähällä karkilla! :)

    Teba: Voin kuvitella kuinka huvittavaa ja epätoivosta tää teksti sun mielestä on. :D Mut mitä ihmettä?! En vois ikinä ostaa suklaata (tai muutakaan karkkia) ja unohtaa sen olemassaoloa. Kumma nainen! :D

    VastaaPoista
  4. Kyllä vain. Näin on käynyt monesti. Kaapista saattaa tälläkin hetkellä löytyä karkkia. Niitä "synttäripäiviään" jo viettäneitä. :D
    Taidan siis olla kumma nainen :D

    VastaaPoista
  5. Mä liityin lukijaksi, ja sun innoittamana loin bloginkin omasta lakostani joka alkaa huomenna. Tsemii sulle!

    VastaaPoista