matka.

Huomenna näihin aikoihin olemme jo Palma de Mallorcalla. Mahtavuutta! Blogi siis hiljenee reiluksi viikoksi, mutta I'll be back! Ja kun palaan, blogi täyttyy (toivottavasti) kuvista, jotka esittelevät kaikkia niitä herkkuja, joita olen Palmassa ja Barcelonassa maistellut. Palaillaan! :)

Niin ja siihen karkki+lentokone -dilemmaan palatakseni.. Koska tämä lakko meni muutenkin jo pieleen, aion ehkä ostaa jotain pientä matkalle. Paino sanalla 'pientä'. Sitä paitsi on paljon mahdollista, etten saa mahdollisuutta herkutteluun, sillä makeanhimoinen taaperomme istuu matkan sylissäni. Säästyypähän sitten karkit!

edit: Olisin lisännyt tähän Mr. Mallorcan musiikkivideon, mutta youtube ei anna mun linkittää videoita tänne bloggeriin (tai sitten en vaan enää osaa), joten säästyitte nyt siltä. Lucky you!

tää tais olla taas tässä.

I'm gonna make it, julistin viime postauksessani. Väärin. Pieleen meni tämäkin herkkulakko niin että rysähti.

Keskiviikkoiltana sain viestin ystävältäni. Viesti oli varoitus, että hän aikoo tuhota herkkulakkoni torstaina. O-ou! :) Ystävä oli tehnyt aivan mielettömän hyvää omenapiirakkaa (kiitos vielä <3) ja sen kanssa oli tarjolla jäätelöä. Yllätyin itsehillinnästäni: otin pienehkön palan (mun ottamaksi palaksi se oli pieni, jonkun toisen palaksi ehkä normaali tai enemmänkin) ja vaikka piirakka oli todella hyvää, en ottanut lisää. Ei herkkulakko tähän(kään) pieneen repsahdukseen kaadu, ajattelin. Perjantai koitti. Sovimme ystäväpariskunnan kanssa, että he tulevat meille illalla pelaamaan lautapeliä. Kävimme kaupassa. Ostoskärryissä oli sipsiä, pari dippiä, kasviksia, viinirypäleitä, muutama olut sekä kaksi pussia karkkia (hedelmäaakkoset ja Pandan natural-laku). Kotona kaivoin kaapista vielä kolmannen pussin (pätkis minibites). Söin nälkääni rahkaa, turkkilaista jogurttia ja ananasta. Istuin pelipöytään ja aloin syödä. Olin ajatellut, että napsin viinirypäleitä, kasviksia ja sipsiä, mutta melkein heti käteni suuntautui karkkikulhoon. Ja en ottanut muutamaa karkkia, vaan söin kulhon varmaan melkein yksin tyhjäksi. Joten tää herkkulakko päättyi tähän. Syytän ulkoisen motivaation puutetta, minussa ei ole vikaa! ;D (Oikeasti mun itsehillintä on edelleen maailman huonoin.)

Nyt yritän olla muutaman päivän herkuttelematta ja sen jälkeen nautin Espanjan ja pääsiäisen herkuista. Pääsiäisen jälkeen katsotaan taas mitä käy.. Toivottavasti herkuttelu ei heti ryöstäydy käsistä, vaikka todennäköisesti juuri niin siinä käy. Se on sääli, sillä olisi ihana osata nauttia herkuista kohtuudella ja ilman huonoa omatuntoa. Nyt ennen Repsahduksia sain elää muutaman päivän ilman makean- tai karkinhimoa ja se oli vapauttavaa! Elämä tuntuu kovin kevyeltä, jos ei koko ajan mieti sitä, kuinka tekisi mieli pullaa tai kakkua tai pannaria tai karkkia tai tai tai...

Joskus vielä osaan herkutella kohtuudella ja nauttia jokaisesta suupalasta, jonka (harvakseltaan) suuhuni pistän.

laskuvirhe ja motivaatiosta.

Tälle lahopäälle on tainnut tulla laskuvirhe! Blogitekstien mukaan tänään on 7 päivää herkkulakkoa jäljellä. MUTTA mehän olemme Espanjassa jo tiistai-iltapäivällä eli 6 päivän kuluttua. Eli herkkulakkoa onkin jäljellä enää 6 päivää! Ja koska nyt kello on jo 22, lakkopäivät ovat jo melkein yhdellä kädellä laskettavissa. Tänään on tehnyt kovasti mieli makeaa, muttta I'm gonna make it!

Olin noin kuukausi sitten luennolla, jonka aiheena oli motivaatio. Luennolla muistutettiin taas, että ulkoinen (puolison, ystävien, median jne.) motivaatio ei kanna pitkälle, vaan tuloksia saadakseen pitää olla myös sisäistä eli itsestä kumpuavaa motivaatiota. Näinhän se menee. Jos fysioterapia-asiakkaani täytyy laihduttaa 20 kg ylipainostaan sekä vahvistaa alaraajojen lihaksia päästäkseen eroon nivelkivuistaan (tai vähentääkseen niitä), en valitettavasti saa häntä tekemän sitä jos hän ei ole siihen valmis. Vaikka kuinka perustelisin uskottavasti laihdutuksen ja lihasten vahvistamisen tarpeen, tuloksia ei tule niin kauan kuin asiakas itse ei ole motivoitunut treenaamaan ja laihduttamaan. Kun asiakkaalta itseltään löytyy motivaatio ja palo tekemiseen, tuloksia tulee. Eikä motivaation tarvitse tulla siitä, että haluaa terveemmät polvet vaan motivaattorina voi olla mikä tahansa juttu, esimerkiksi: Näyttäisin paremmalta 20 kg hoikempana ja kiinteämpänä". Sisäinen motivaatio on siis se tärkein juttu. (Pahoittelen muuten tätä ei kovin ammattimaista kuvaa antavaa palikkakieltä ja typerää esimerkkiä, väsyttää ja aivot jumittaa.)

Mutta mitä tapahtuu, kun sisäistä motivaatiota löytyy, ulkoista ei niinkään? Miten pärjätä, kun itse haluaa päästä tavoitteeseensa (tässä tapauksessa olla ilman karkkeja pääsiäiseen asti), mutta muut (aviomies) pitää ajatusta hölmönä ja yrittää kääntää pään ("onhan se ihan hullua olla lentokoneessa ilman karkkeja! mä ainakin syön m&m'sejä"). No, onhan tuo meidän tapauksessamme totta. Olemme aina panostaneet siihen, että myös matka määränpäähän on mukava, oli määränpää sitten Lappi tai Kuuba. Omaan matkamukavuusrepertuaariini kuuluu pokkari, paljon lehtiä, mukavat vaatteet, lämmin huivi, villasukat, mahdollisimman käpertynyt asento lentokoneen/auton penkissä ja karkkipussi. Nyt pitäisi siis selvitä lennoista ilman karkkia ja todennäköisesti myös ilman mukavaa käpertynyttä asentoa tai minkäänlaista lukemista, sillä viihdytettävänämme on ihana ja vilkas taaperomme. Lapsen kanssa voi matkustaa, mutta ainahan se on tavallaan vaivalloisempaa. Tai siis että et voi miettiä vain itseäsi ja omaa mukavuuttasi vaan keskittyä tyydyttämään lapsen perustarpeet sekä viihdyttämään häntä niin, että matka on mahdollisimman vähän tuskaisa sekä hänelle, vanhemmille että kanssamatkustajille. Pitääkö minun siis pärjätä tosiaan ilman karkkia tästä? Alan epäröimään, kiitos mieheni. Jos hän tsemppaisi ja antaisi tukensa, selviäisin tästäkin. Nyt hän kuitenkin tekee siitä lähes mahdotonta.

Katsotaan miten käy.

Tänään olen siis himoinnut makeaa aika paljon. Kaupassa käydessämme ohitin karkkihyllyn ilman suurta tuskaa, mutta keksihyllyn näkeminen laukaisi jonkinasteisen makeahulluuden. Olisin voinut repiä keksipaketteja auki siinä keskellä Prismaa ja lappaa suuhuni kaksin käsin jaffakeksejä, fanipaloja, filipinos-keksejä ja niin edelleen. NAM!! Onneksi pysyin sen verran järjissäni, että tajusin kuinka to-del-la no-lo-a se olisi ollut. Eniten olen kuitenkin tänään haikaillut proteiinipatukoiden perään. Kyllä, niiden pahvisten, ei-kovin-herkullisten, kauppojen urheilupuolella myytävien patukoiden perään. Ai että kuinka olisin halunnut sellaisen. Mikä mua vaivaa?!

8 päivää jäljellä.

Tunnustus: söin tänään keksejä. Ja eilen pari pullaa. Nolottaa aika paljon tunnustaa, mutta onneksi mulla oli hyvät syyt. Tai no.. päätelkää itse.

Eilen tuttava tuli käymään, kun meidän piti suunnitella yhdessä muutaman jumppatunnin tuntiseloste ja -sisältö. Hän toi mukanaan itse leipomiaan pullia ja (nyt tulee se hyvä syy) en edes muistanut herkkulakkoa sillä hetkellä. Keittelin kahvia, keskustelin niistä jumpista ja samaan aikaan kolme lasta juoksenteli ympäriinsä. Muistikapasiteetti ja keskittymiskyky ei sillä hetkellä riittänyt miettimään minäminäminäainiinherkkulakkoäläsyöpullaa. Niinpä söin pullan ja myöhemmin vielä toisenkin. Olivat hyviä (ja aika pieniä, eli oikeastaan söin vain yhden kahvilapullan).

Tänään vanhempani tulivat käymään. Lapsokainen halusi leipoa jotain. Googletin kännykällä ´kaurakeksi ohje´, nostelin ainekset pöydälle ja annoin lapsen leipoa. Maistoin valmista keksiä, se oli herrrkullista. Söin muutaman lisää.

Kekseistä tuli siis oikeasti tosi herkullisia. Tein keksit (kauralastut) pastanjauhantaa-blogista löytyneen ohjeen mukaan. Meillä vaan ei ollut kaurahiutaleita, kun olemme juuri vaihtaneet aamun kaurapuuron ruispuuroksi. Kauralastut olivatkin siis ruislastuja. (Terveysruokaa.. ;D) Tällä tavalla tein herkkukeksimme:

Sulata 50 g voita kattilassa. Anna voisulan jäähtyä hetki. Lisää joukkoon 2 dl ruishiutaleita, 1 rkl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 1 dl sokeria ja 1 muna, sekoita puuhaarukalla. Nosta taikinanokareita pellille, jätä runsaasti tilaa nokareiden välille (itse laitoin 10 nokaretta/pelti). Paista 200-asteisen uunin ylätasolla 5 min. Nauti!
Ja ohje on siis pastanjauhantaa-blogista, muutin itse vain kaurahiutaleet rukiisiksi. Lisäksi lähes kaikki käyttämäni raaka-aineet olivat luomua ja luomusta vaan tulee parempaa.. Eli suosittelen luomua! :)

hetkittäin helpompaa.

Söin ruoan sekä Lidlin tosi makean ananasjogurtin. Näillä eväillä karkinhimo hellittää hetkittäin. Mutta taas on se sama fiilis, joka aina kaataa mun karkkilakot: miksi mun pitäisi olla ilman karkkia? miksi kiellän itseltäni jotain ja teen elämästäni hankalaa? onko mun karkinsyönti tosiaan niin vaarallista ja mieletöntä, että sitä pitää hillitä?
Hajottaa tämä lakko ja tämä typerä olo.

9 päivää jäljellä.

Tekee mieli karkkia niin että järki lähtee kohta. Hedelmäaakkoset ja irtokarkit ois nyt jotain niin ihanaa, että.. aah. Saisinko siis käydä kaupassa karkkiostoksilla? ;)
Kyselee eräs epätoivoinen, karkkihampaan kolotuksesta kärsivä bloggaaja.

10 päivää jäljellä.

Viikonloppu ilman herkkuja takana. Puuh! Eilen olisin kaivannut herkkuja, koska olin kiukkuinen ja kipeä. Tänään en kaivannut edes kipeyden takia namia (vaikka ihan varmasti mun flunssa paranisi heti herkuilla!), mutta muuten teki kyllä tiukkaa tänään olla ilman herkkuja. Meidän täytyi käydä IKEAssa hakemassa muutama juttu ja siellähän on myös niitä herkkuhoukutuksia.. Prinsessaleivoksia, pehmistä, IKEA-nameja (myös sellaisia uusia suklaalla päällystettyjä vaahtokarkkikökköjä) jne. Oih! Mutta pysyin lujana. IKEA-reissun jälkeen kävimme lentokentällä kahvilla ja fiilistelemässä tulevaa reissuamme. Kuolasin kahvilan pullavitriinin luona ihania berliininmunkkeja ja muita herkkuja. Vieressä oli kaiken huipuksi kulhollinen Brunbergin pusuja. Lapsi vieressä huusi "pullaa! pullaa!" ja söikin sitten miehen kanssa puoliksi korvapuustin. Minä tyydyun cafe mochaan. Oli sekin hyvää. Illalla (siis nyt) sain eteeni lasillisen kuohuviiniä. Keittiön kaapissa on myös Pätkis MiniBites-pussi ja yksi (tai vähän useampi) Pätkis sopisi kuohuviinin kanssa niiin hyvin. Onneksi kuohuviini maistuu hyvältä myös ihan itsekseen. ;)

Alkavan viikon kunniaksi mulla on teille lukijoille haaste: yrittäkää olla puhumatta laihdutukseen tai muuhun sellaiseen liittyvistä asioista. Siis ensi viikon ajan kaikki laihdutuspuhe, herkuttelumorkkiksesta puhuminen jne. on pannassa. Kuulostaa aika simppeliltä, mutta luulen, että se voi olla yllättävän vaikeaa. Erityisen vaikeaa se on kaloreita laskeville, ikuisesti dietillä oleville naisille, mutta kyllä se todennäköisesti on haastavaa myös kaltaisilleni ei-mun-tartte-laihduttaa-koska-ei-kaikkien-tartte-olla-tikkulaihoja -ihmisille. Täällä blogissa joudun tietysti kirjoitella karkkilakostani, mutta muuten pidän suuni supussa kaloreista, rasvoista, sokereista ja läskeistä. Puhun mielummin vaikkapa Syyrian katastrofaalisesta tilanteesta. (Kiitos puhepaaston ideasta, Me Naiset 51-52/2011.) Lukisin myös mielelläni kommenttiboksista oletteko ottaneet haasteen vastaan ja miten se sujuu.

11 (tuskallisia) päivää jäljellä.

Olen siis jälleen kerran kipeä. Prkl! Olen aivan täynnä tätä jatkuvaa sairastelua enkä tajua miten onnistun saada kaikki taudit. Väsyttää, åharmittaa ja on kipeä olomieli karkkia. Pussillinen nameja toisi hieman lohtua ja piristäisi hetkeksi. Vaikutus olisi hetkellinen, mutta mitä sitten? Mun on kuitenkin nyt selvittävä tästä ilman karkkia. Pakko. Siis PAK-KO.

12 päivää jäljellä.

Yritin eilen illalla kirjoittaa blogiin tekstin, mutta netti takelteli ja lopulta luovutin. Jos olisin kirjoittanut, otsikko olisi ollut -2 päivä.

Kyllä, söin herkkuja myös eilen. Tein aivan liikaa leivoksia ja tuulihattuja ja koska ne eivät olisi säilyneet enää tähän päivään, jouduin uhrautua. Herkkujahan ei meillä heitetä roskikseen, piste. Söin siis aamupalaksi puolikkaan prinsessaleivoksen ja kolme tuulihattua ja saman satsin vielä iltapäiväkahvin aikaan (ilman kahvia, sillä en jaksanut keittää sitä). Hävettää, mutta nyt olen taas palannut ruotuun.

Alle kaksi viikkoa aurinkoon. Jes! Alle kaksi viikkoa herkkuihin. Jes? Juuri nyt tuntuu, että elämä ilman herkkuja on oikeastaan aika miellyttävää (sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä, sillä herkuttomuutta on kestänyt jo noin 25 tuntia). Kun herkkuja ei syö koko ajan, niitä ei myöskään tee mieli koko ajan. Ja kun ei herkuttele jatkuvasti, ei tarvitse myöskään potea jatkuvasti huonoa omaatuntoa. Ja kun ei ole omatunto koko ajan kolkuttelemassa, elämä tuntuu paljon kevyemmältä. Kevyempää elämä on myös siksi, että herkkujen jälkeen olo on turvonnut ja väsynyt. Eilen iltapäivällä ihmettelin, miksi olen tooodella väsynyt. Sitten tajusin: kaksi päivää herkkuja = jatkuva sokerihumala ja hirmuisen väsynyt olo. Ei kiva. Tänään olo on taas paljon pirteämpi, tosin missään elämäni kunnossa en tänäänkään ole. Olen nimittäin jälleen kerran alkavan flunssan kourissa. Tänään aion ostaa maitohappobakteeri-pillereitä, sillä jollain keinolla tämä tautikierre on katkaistava. Maitohappobakteereita on kehuttu niin kovasti, että aloitan terveyden etsimisen niistä. Toivottavasti tehoavat (heti)!

Sain kaveriltani vanhoja Me Naiset-lehtiä ja selasin niitä tässä yhtenä iltana. Viime joulun alla ilmestyneessä numerossa (Me Naiset 51-52) oli juttu "Kielletyt herkut". Luin jutun mielenkiinnolla ja jäin miettimään.. Jutussa puhutaan siitä, kuinka etenkin naiset herkuttelevat ja samalla potevat siitä syyllisyyttä. Siis myös aivan tavalliset naiset, ei vain ylipainoiset tai laihdutuskuurilla olevat. Ja jutussa todetaan myös, että herkkujen ollessa kiellettyjä, niitä himoitaan entistä enemmän. "Me puhumme suklaakakuista paljon enemmän kuin seksistä", Heini Maksimainen kirjoittaa. Tämä on niin totta! Ja myös aivan sairasta.

En pidä siitä, kuinka nykyisin ruoasta, herkuista ja ruokavalioista on tullut keskeinen osa elämää ja kuinka rajoittuneesti ihmiset syövät. En siis puhu nyt allergioista tms., vaan siitä että yksi ei syl perunaa, toinen jättää väliin kaikki hiilarit. Joku vetää hirveän määrän proteiinia päivässä, toinen taas ei koske punaiseen lihaan sen "epäterveellisyyden" takia. WTF?! Koska meidän syömisestä on oikeasti tullut näin vaikeaa? Ja väittääkö joku oikeasti nauttivansa siitä, ettei koskaan syö croissantia kahvilassa, täytekakkupalaa ystävän synttäreillä ja ranskalaisia ravintolassa? Onko jonkun oikeasti pakko elää pelkällä kylmäpuristetulla kookosöljyllä, gojimarjoilla ja raakaravinnolla? Väitän, että jos vetää omasta tahdostaan liian tiukan linjan hyvien ja huonojen ruokien välille, muuttuu huomaamattaan takakireäksi, kiukkuiseksi ja muuten vain ei-niin-kovin-miellyttäväksi ihmiseksi. Sillä vaikka ruoka on polttoainetta kehollemme, se voi ajoittain olla myös arjen pieni nautinto. Ja jos nykyajan kiireinen ja stressaantunut ihminen kieltää itseltään tuon pienen nautinnollisen hetken, se ei voi olla hyvä asia. Ja sitä paitsi, miksi pitää olla niin ehdoton? Miksi ei koskaanikinämilloinkaan voi nauttia pientä herkkua, jos muuten ruokavalio on kunnossa? Ja etenkin jos ei ole tarvetta laihduttaa? Mutta ai niin, kaikillahan on jatkuvasti tarve laihduttaa. Ei riitä, että on normaalipainoinen. Pitää olla laiha. Sairaan laiha. Tikkulaiha. Rasvaton keho. MIKSI?, kysyn mä.

Ja tämän saarnan jälkeen muistutan itseäni, että olenhan itsekin juuri tällä hetkellä "täydellisessä" herkkupannassa (lainausmerkit siksi, että viimeksi eilen herkuttelin..). Se on kuitenkin eri asia, sillä en osaa syödä herkkuja kohtuudella ja nautiskellen vaan lähes ahmien ja siksi huonoa omaatuntoa potien. Vertaan taas tätä alkoholismiin.. Alkoholiongelmaisenkin pitää pysyä kokonaan erossa alkoholista, sillä muuten alkoholin käyttö ryöstäytyy käsistä. Ihminen, jolla ei ole alkoholiongelmaa, voi kuitenkin hyvällä omallatunnolla nauttia silloin tällöin lasin viiniä ruoan kanssa tai pullon olutta saunan jälkeen. Ja avainsana tässä on juuri tuo nauttia. Mikä ikinä onkaan se herkku, jota syömme tai juomme, siitä pitäisi osata nauttia. Älkää siis poteko huonoa omaatuntoa satunnaisesta herkuttelusta, vaan syökää terveellisesti ja silloin tällöin herkutelkaa ja nauttikaa! Pliiiis.

NAUTINNOLLISTA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!

-1 päivä.

Jes, tänään on se ainoa sallittu herkuttelupäivä. Tavallaan se on huono juttu, sillä herkuttomat päivät ovat sujuneet melko kivuttomasti ja siksi niitä olisi hyvä jatkaa. Tänään on kuitenkin synttärit ja aion nauttia. Herkkulistalla tänään on ainakin tuulihattuja ja prinsessaleivoksia, joiden sisällä on puolukkarahkaa ja omarvaahtoa. Luvassa on myös leipäjuustoa lakkahillon kera sekä kuohuviiniä. Nam nam nam! :)
Muutenkin on mahtava päivä: aurinko paistaa ja työkuviotkin alkavat pikkuhiljaa selvitä. Life is good! At least today. ;D

Ps. Kirjoitan tätä tekstiä kännykällä ja auto-correct tekee siitä haastavaa. Kirjoitin viidesti life is food ennen kuin sain sen korjattua. Life is food voisi kyllä olla hyvä motto elämään, vai mitä? :)

15(-1) päivää jäljellä.

Herkuton elämä alkoi hienosti.. Söin eilen karkkia. :D No, tuo oli oikeastaan vähän liioiteltua. Oikeasti söin yhden karkin. Luin lauantai-iltana kasan naistenlehtiä ja sunnuntaina siivosin lehdet pöydältä pois. Lehtien alta paljastui yksi karkki. Tuijotin karkkia hetken hämilläni: karkkia? meillä? mutta minähän olen lakossa. Sitten nakkasin sen suuhuni, sillä en yksinkertaisesti voinut heittää karkkia roskikseenkaan. Sitä paitsi eihän yhtä karkkia lasketa.

Minulle on käynyt se, mitä niin usein lakkoilijoille tapahtuu.. Kun jonkun asian kieltää täysin, se himottaa entistä enemmän. Itse olen tänään himoinnut kaikkia mahdollisia karkkeja (myös niitä joita en tavallisesti syö), jäätelöä, lettuja ja niin edelleen.. Mutta kuten erääsä nikotiinipurukumimainoksessa sanotaan, niin ensimmäinen viikko on ratkaiseva. "Jos selviät ensimmäisestä viikosta, mahdollisuutesi onnistua moninkertaistuvat", tai jotain sellaista ne väittävät.. Vaikka tupakka- ja herkkulakko ei olekaan sama asia, niin otin silti välitavoitteekseni sinnitellä tämän ekan viikon läpi. Sitä paitsi lakkoni on niin lyhyt että ekan viikon jälkeen se onkin jo melkein ohi. ;)

16(-1) päivää jäljellä.

Tästä aamusta lähtien olen totaalisesti herkkulakossa, poislukien syntymäpäiväni. Kielto koskee kaikkia herkkuja ja myös limuja, siideriä ym. Saunajuomaksi sallitaan kerran viikossa sellainen ei-niin-makea luomulimonadi. Ehkä.
Oltuani vartin hereillä iski lettuhimo. Luin lapselle muumikirjaa ja siinä syötiin pannukakkuja retkellä. Ai että! Lettuja kermavaahdon ja hillin kera, ai että..! Mutta ei tule lettuja meidän talouteen seuraavaan pariin viikkoon.

Letuista tulikin mieleen, että suosittelen kaikille Hämeenlinnan suunnalla sunnuntaisin liikkuville piipahdusta Metsänkylän navetta-puotiin (avoinna su 12-15), jossa on myynnissä kaikenlaista vanhaa: ovia, ikkunoita, nauloja jne. Vanhoihin taloihin siis, mutta sieltä löytää myös sisustusjuttuja eli kannattaa poiketa vaikkei remontoisikaan 30-luvun hirsitaloa tms. Ja erityisesti suosittelen viereistä kahvila Leivintupaa (avoinna su 11-15), jossa saa pannukahvia, -pullaa ja -kakkua. Ihana paikka! Löytyvät helposti: kun ajetaan Hämeenlinnasta kohti Aulankoa ja ajetaan siitä vielä vähän eteenpäin niin Navetta on vasemmalla puolella tietä, Leivintupa oikealla. Taitavat oikeastaan olla Hattulan puolella(?). Ja tämäkään ei ollut maksettu mainos. Olen vaan itse ihan hullaantunut paikkaan. :)

sekalainen seurakunta.

Ajattelin tehdä nyt tällaisen sekalaisen postauksen. Mielessäni on pari viikkoa ollut muutama asia, joista on ollut tarkoitus mainita blogissa, mutta sairasteluiden ynnä remontoinnin vuoksi en ole ehtinyt enkä jaksanut kirjoittaa. Eli..

* Vickan ja sairaalakassi. Ruotsin Victorialle ja Danielille, ehkä maailman sympaattisimmalle julkkisparille, syntyi vauva. (Onnea heille!) Ensimmäinen ajatukseni oli: mitä Victorian sairaalakassi sisälsi? Omassani oli silloin aikoinaan iso läjä Lidlin keksisuklaapatukoita, siis niitä twixin kaltaisia. Ne olivat synnytyseväät. No okei, oli siellä myös palautusjuoma (synnytyshän on kuin maraton) ja pillimehuja. Kyllä niillä eväillä yksi vauva maailmaan ponnistetaan. Lisäksi sairaalakassissa oli Se Karkkipussi. Karkkipussi, jonka olin koonnut jo muutama viikko ennen laskettua aikaa ja jonka sisältö oli kovin synkkä. Lakuja, salmiakkia, erilaista lakua, kovia salmiakkeja, täytelakuja, väkeviä salmiakkeja. Lakritsi ja salmiakki ovat kovin rajoittuneesti sallittuja odottajalle, sillä ne nostavat verenpainetta. Minä onneton en saanut syödä niitä laisinkaan, sillä (valkotakki)verenpaineeni huiteli aika korkealla muutenkin. Syytän kyllä korkeasta verenpaineestani sitä, että pidätän hengitystä koko verenpainemittauksen ajan ja sydän hakkaa hulluna. On mahdotonta olla rento ja rauhallinen silloin kun sitä oikeasti edellytetään. No, oli korkeahkon verenpaineen syy mikä tahansa niin fakta on se, että raskausaikana en voinut puputtaa lakua enkä salmiakkia ja tietysti himoitsin kumpaakin aivan järjettömästi. Kestin kuitenkin sitkeästi, sillä tiesin että lopussa odottaa palkinto: Se Karkkipussi. Ai niin ja vauva myös!

Kirjoittajan huomio: Tässä vaiheessa täytyy muistuttaa tosikoille (jos heitä tätä blogia eksyy lukemaan), että vaikka taisteluni karkinhimoa vastaan on totista totta eikä siinä ole (melkein) mitään huvittavaa niin kirjoitan tätä blogia kuitenkin aika kieli poskella. Suurin ongelmani ei siis oikeasti ole selluliitti ja vauva oli odotetumpi ja tärkeämpi kuin mitkään maailman mässyt. Huumorintajuisille pahoittelut tästä täsmennyksestä, kyllä mä tiedän, että te tajuutte.

* Raakasuklaa. Oletteko maistaneet? On kuulemma hyvää, on kuulemma pahaa. On kuulemma terveellistä (vai ehkä "terveellistä"). Tai ainakin terveellisempää kuin tavallinen suklaa. En ole kovinkaan kova suklaafani, joten en ole ollut raakasuklaasta kovin kiinnostunut. Jostain kuitenkin luin, että sen avulla voisi päästä eroon makeanhimosta. Enää en muista mikä jutussa oli ideana. Ehkä vain se, että makeanhimo talttuu pienellä määrällä raakasuklaata eikä enää tarvitse ostella niitä kaupan lisäainenameja ja vetää niitä kilokaupalla. Olisi hauska maistaa sellaista, ehkä?

* Salmari. Olin yllättynyt, kun ystäväni kertoi ottavansa ajoittain salmaripaukun lämmikkeeksi ollessaan syväjäässä. Lisäksi se toimii kuulemma epätoivoisessa makeanhimossa. Olin epäuskoinen. Ajatus jäi kuitenkin kytemään.. Meillä on kotona aika viileää (+ 16-18 astetta) talvisin ja mikään ei ole piinaavampaa kuin tulla pakkasesta sisään Ihan Jäässä ja hytistä koko loppupäivä seitsemän villapaidan ja kahden viltin alla hampaat kalisten. Paukku salmaria voisi ratkaista tuon kaiken? Toiseksi piinaavinta on kärvistellä makeanhimossa (tai olisiko se kuitenkin piinaavainta? Ei, kyllä palelu kuitenkin on kamalampaa). Paukku salmaria voisi viedä makeanhimonkin pois? Tätä täytyy kokeilla. Kiitos I.

* Eräänä iltana makeanhimon kourissa kävin läpi keittiökaappien sisältöä. Löysin säilyketölkillisen persikanpuolikkaita ja jääkaapissa oli rahkaa, sitä pehmeämpää. Soseutin persikanpuolikkaat haarukalla ja sekoitin rahkapurkin kanssa. Aivan sairaan hyvää! Ja niin nopeaa, että tätä pystyy valmistaa kaikkein akuuteimmassakin karkkinhimossa. Siis jos vaan kaapissa on persikkaa ja rahkaa. Jos tämän teko edellyttää menoa kauppaan, osta samantien karkkia. Because you're worth it.

armonaikaa 2 päivää ja 3 tuntia.

Herkuttelu on taas ryöstäytynyt pikkuhiljaa käsistä. Ärsyttävää! Onnistuinhan jo hetken syödä melko terveellisesti ja herkuttelu vähentyi, mutta tämä aika jälkeen Oksutaudin on ollut katastrofaalista. Jostain syystä en vieläkään pysty syödä kovin paljoa ruokaa kerralla tai vatsaa kivistää. Nälkä on kuitenkin koko ajan, koska olen niin monta päivää elänyt todella kevyellä ruokavaliolla (jogurtilla ja smoothieilla). Ja kun on nälkä eikä ruoka uopoa, syön herkkuja. Välillä herkkuja himoitessa kävelen hedelmäkulholle, mutta hedelmät etovat jostain syystä nyt ihan kauheasti. Niinpä lasken omenaa tavoittelevan käteni nopeasti ja kitkuttelen nälkäisenä kunnes pääsen kaupan herkkuhyllyille. Painajaismaista!

Koska herkuttelu on näin riistäytynyt hallinnasta, on aika ottaa taas kovat keinot käyttöön: totaaliherkuttomuus 11.-26.3. Lauantaina saan vielä herkutella, mutta sitten se loppuu. Sunnuntaista alkaa täysin herkuton elämä, joka jatkuu lomamatkaamme asti. Herkuttoman elämän aikana kaikki makeat herkut (karkki, jäätelö, leivonnaiset jne. ovat kiellettyjä), ilman poikkeuksia. Jos joku tarjoaa vierailulla pullaa yms., joudun kieltäytyä. Kamalaa, mutta näin se menee. Ainoa poikkeus tässä on 14.3., syntymäpäiväni. Silloin saan toivottavasti kakkua ja illaksi olen luvannut muutamalle ihmiselle kuohuviini- ja tuulihattutarjoilun. (namnamnamnamnam!) Tämän poikkeuspäivän jälkeen palaan kuitenkin taas ruotuun, kunnes astun lentokoneesta ulos Espanjan maaperällä. Siellä saan nauttia paikallisia herkkuja (esimerkiksi churroja, nam.), mutta sielläkään en saa syödä karkkia vaan karkkilakko jatkuu pääsiäismunapäivään asti (muistaakseni 8.4.). Ei muuten ihan kaikkein helpointa minulle olla karkkilakossa lentokoneessa (tax free-namut) saati sitten Espanjassa (ihanat Haribot, joista kaikensorttisia ei edes Suomesta saa).

Edellisistä kokemuksista viisastuneena tiedän, että 16 päivää ( - synttäripäivä = 15 päivää) ilman herkkuja ei tule todellakaan olemaan minulle mikään helppo juttu. Ihan sama. Aion silti onnistua siinä, sillä muuten en saa tätä herkkukierrettä katkaistua. Toisaalta nyt lakko on ainakin selkeä, sillä kaikki makeat jutut ovat kiellettyjä. Enää ei tarvitse väitellä onko marenki karkkia vai ei (ei.), sillä makea se kuitenkin on ja siksi siis kielletty.

Miten aion selvitä? Tsemppaamalla itseäni jo ennakkoon. Syömällä hyvin ja monipuolisesti. Syömällä hedelmiä. Syömällä salmiakkipurkkaa. Syömällä turkkilaista jogurttia kera ananasmurskan. Juomalla vettä. Juomalla teetä. Lukemalla FIT- ja KG-lehtiä. Käymällä salilla (ja lenkillä, ihanaa kun asfaltit alkavat pilkottaa!). Rapsuttamalla kissoja. Kutittamalla lasta. Ehkä myös kutomalla?

Ennen herkkulakkoa aion kuitenkin syödä jääkaapissa odottavan ison prinsessakakkupalasen, jonka mieheni toi minulle naistenpäivän kunniaksi. Herkutteluaikaa jäljellä 2 päivää ja 3 tuntia.

yrjö.

Perjantai-illan paha olo ei ollutkaan pelkästään herkuttelun, liian kahvin ja morkkiksen yhteisvaikutus vaan sain viettää viikonlopun oksennustaudissa. Aah, mitä ihanuutta. Nooooot!

En oikein vieläkään pysty syömään kunnon ruokaa, vaan joudun elämään jogurtilla ja hedelmillä ja muilla välipaloilla. Tavallisen ruoan hajukin ällöttää ja jos sitä joudun syödä, alkaa oksettaa. Mutta kun on syönyt muutaman päivän pelkkiä välipaloja, kaipaa energiaa. Ja kun en voi sitä ottaa kunnon ruoasta, olen tankannut enrgiaa karkeilla. Se taas on... tyhmää. En hyödy karkkien tyhjästä energiasta yhtään ja sitä paitsi karkkien sokeri ei varmaan tee hyvää vatsalle, joka on muutenkin ollut aikamoisessa mylläyksessä. Mutta kun on hirrrveä energiavaje eikä pysty syödä ruokaa, karkinhimo iskee. Ei silloin kiinnosta miettiä, mitä muuta energiarikasta, "tiivistä" voisin mahdollisesti syödä (siis esimerkiksi kuivattuja hedelmiä/rusinoita).

Kunhan saan tämän taudin jälkimainingit talttumaan, aion olla muutaman viikon ilman karkkia/herkkuja. I swear.

ei näin.

Kävin eilen mieheni työpaikalla ja siellä on sellainen namilaatikko, jonne käsittääkseni työntekijät aina ostavat karkkia erittäin pätevistä ja kelvollisista syistä (esim. koska työkaverit ovat joutuneet kuuntelemaan kiukuttelua). Mies tarjosi minulle laatikosta karkkia, mutta kieltäydyin ja totesin, että jos otan yhden, on pakko saada monta.
Koko vierailun ajan laatikko kuitenkin kiusoitteli minua olemassaolollaan ja juuri kun olimme lähdössä, sanoin miehelle että voisin kuitenkin ottaa yhden namin. (Syy: nälkä.) Söin jonkun herkullisen salmiakki-hedelmäkombokarkin ja siitähän se sitten lähti. Hain laatikosta myös susupalan. Lähdimme kauppaan, matkalla yritin tsempata itseäni irti karkinhimosta mm. tuijottelemalla tavoitekuvaani. Ei auttanut. Ostin sitten kaupasta kaksi minipatukkaa (Ahaa ja Susu) sekä Starburst-pötkön (ihana ylläri löytää niitä CM:n hyllystä). Söin välipalaa eikä enää tehnyt mieli karkkia. Silti patukat ja pötkö olivat laukussani, joten pakkohan ne oli syödä. (Ä-lä os-ta kark-ki-a var-muu-den-vuok-si!)

Tänään saimme tyttäreni kanssa ihania vieraita Naantalista asti. Tein meille aikuisille suklaapannacottat (oli muuten todella hyvää! Ohje oli uusimmassa kg-lehdessä) ja ostin lisäksi kahvin kanssa naposteltavaksi Pandan mustikkalakua sekä ranskanpastilleja. Niin että karkkipäivä on huomenna ja olen tainnut jo syödä karkkipäivän herkkuni. Ou jeah.

Paha olo.
Morkkis.
Syypää: minä.