lauantai 15. tammikuuta 2011

päivä 15.

Olemme lähdössä matkalle helmikuun lopulla ja matkakuumeilu on nostanut mieleen monta karkkeihin liittyvää muistoa matkoilta. Tässä muutamia niistä.

- Tunisiasta en löytänyt länsimaisia karkkeja, joten jouduin viikon ajan tyytymään sokerikuorrutettuihin pähkinöihin ja koviin, paikallisiin karkkeihin (kovat karkit on tylsiä, kun niitä ei oikein voi pureskella). Tuskaisaa.

- Tunisian reissusta viisastuneena seuraavalle matkalle, Kap Verdelle, ostin lentokentän tax free-myymälästä muutaman pussin karkkia. Söin ne lomamatkan ensi päivinä. Matkan viimeisinä päivinä olin niin epätoivoinen, että puolitosissani harkitsin, että joku lähettäisi minulle Suomesta FedExillä karkkipussin. En edes tiedä miten FedEx toimii ja olisiko sen kautta edes mahdollista lähettää pussillista karkkia. Kalliiksi se olisi varmasti tullut, mutta siitä huolimatta harkitsin sitä.

- Häämatkalle ostin taas lentokentältä karkkia, muistaakseni noin 1,5-2 kiloa. Eihän ne riittäneet kahdeksi viikoksi millään. Onneksi hotellissamme oli pieni matkamuistomyymälä, josta sai kahdenlaisia Haribon pusseja (Bams ja Tagada, kummatkin lemppareitani ja Suomessa niitä saa vain irtokarkkeina Makuuneista ym.). Olin ihan superonnellinen! Minusta on kuva Bams-pussi kädessä, karkki suussa ja jättivirne naamalla. Minusta ei ole elämäni aikana otettu montaakaan valokuvaa, jossa olisin yhtä onnellisen näköinen kuin siinä kuvassa. Ilman tuota pikkupuotia olisinkin ollut pulassa, sillä kuubalaisesta pikkukylästä ei varmasti olisi löytynyt  minkäänlaista karkkikauppaa. :)

- Aina käydessäni Tallinnassa tai Tukholmassa pistäydyn paikalliseen ruokakauppaan ihastelemaan ja ihmettelemään paikallista karkkivalikoimaa. Ihmettelen miehelle, kuinka esimerkiksi Fazerin pussit ovat eri näköisiä kuin Suomessa ja harmittelen, kun näen jonkun karkkipussin, jota ei Suomesta löydy. Lopulta kiikutan muutaman pussin kassalle, vähän niin kuin matkamuistona.. Ja laivan tax freessä menetän suunnilleen järkeni. Juoksen ympäri karkkihyllyjä heitellen karkkipussin (tai oikeastaan karkkisäkin) toisensa jälkeen ostoskoriin ja yritän vakuuttaa miehelle tarvitsevani kaikki ne karkit. "Kato kun näitä ei saa Suomesta.", "Nää on TOSI paljon halvempia kun ostaa tän ison pussin.", "Nää on tarjouksessa.", "Näitä mä aina pienenä sain tuliaisena laivalta" ja "No nää on tätä iltaa varten ja tää on huomispäiväksi ja sit tää on kotimatkaa varten".

Tein äsken Tallink Siljan nettisivuilla ostoslistan niistä karkeista, joita juuri nyt ostaisin jos pääsisin laivalle. No, innostuin vähän siitä klikkailusta, en varmasti ostaisi noita kaikkia joita listalle tuli. Listan loppusummaksi tuli nimittäin 103,75€. Listalla oli muun muassa Pollyja, Ananas-karkkeja, Dumleja, Turkinpippureita, paljon lakua, monta Haribon pussia, Kalevin suklaalevyjä (appelsiinin ja vihreän teen makuista suklaata!), Tobleronea, M&M's, KitKateja, Lion 10-pack, suklaarusinoita ja lakritsiveneitä. Nam. Tahdon laivalle! :D

Asuin lapsena ulkomailla muutaman vuoden ja niiltä ajoiltakin on monta rakasta muistoa, esimerkiksi:

- Ison kaupungin karkkihylly. Hylly täynnä toinen toistaan herkullisempia karkkeja. Crunchie, Raider (eli nykyinen Twix), Snickers, Mars, Lion, Eclairs, Murray Mints, Fruit and nuts-suklaalevy, jotain salmiakin tapaista, ehkä joku Haribon pussi.. Aah, sitä valinnan vaikeutta.

- Päivä jolloin löysin Snören-lakunauhaa karkkikaupasta. Tuulahdus Suomea keskellä vierasta maata. Juoksin kaupasta vanhempieni luo kiljuen "Snöreniä! Snöreniä!" ja suostuttelin heidät ostamaan minulle pussin sitä. Äiti ei syö karkkia eikä siis voinut käsittää miksi Snörenin löytyminen toiselta puolelta maapalloa oli niiiiin siistiä.

- Pääsin kerran viikossa karkkiostoksille. Kerran ostin yhden Mars-patukan ja sain sen kestämään koko viikon. Otin siitä pienen palan kerrallaan ja piilotin loput kirjoituspöytäni ylälaatikkoon. Voi sitä itsehillinnän määrää, mihin se on kadonnut?!

- Toisen lapsen kommentti: "syöt niin paljon karkkia, että sulla on tekohampaat jo rippikouluikäisenä". Rippikoulusta on jo enemmän kuin hetki aikaa ja edelleen on ihan omat hampaat suussa. Ha.

- Aina kun tuli Suomeen lomalle, marssin jo lentokentällä salmiakkiostoksille. Vanhempani vaihtoivat kuulumisia meitä vastaan tulleiden sukulaisten kanssa minun kiirehtiessä etsimään avoinna olevaa kioskia. Seuraavana päivänä odotin kuumeisesti aamupalan jälkeistä hetkeä: loman ensimmäinen ruokakauppareissu. Pääsin tutkimaan karkkihyllyn uutuudet ja maistelemaan suomalaisia karkkeja.

Nämä muistot ehkä osoittavat sen, että karkki on ollut tärkeä osa elämääni jo melko kauan. Olen melko varma, että karkilla tulee olemaan jatkossakin jonkinlainen rooli elämässäni. Toivon kuitenkin, että karkkilakon jälkeen namien rooli ei ole niin tärkeä ja hallitseva kuin ennen lakkoa.

Tähän loppuun on pakko todeta, että odotan tulevalta lomamatkaltani ehkä eniten välilaskua Lontoon Heathrown kentälle. Voi sitä karkkien (ja aikakauslehtien) määrää, jonka sieltä aion ostaa! Toivottavasti löydän sieltä Starburst-karkkeja, joita en ole enää aikoihin löytänyt Suomesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti