sokerihumala.

Tein munkkeja lapsen kanssa (ja poltin sormeni, kuten perinteeseen kuuluu). Munkeista tuli herkullisia, joten söin samantien kolme. Kyytipojaksi otin miehen tekemää simaa. Se oli kerrankin onnistunut täydellisesti. Join kaksi lasillista. Lopputulos? Sokerihumala ja hirveä väsymys. Silmät kiinni lupsuen kirjoitan tätä hiekkalaatikon reunalla istuen ja toivon, ettei puistoon tule tuttuja. En jaksa avata suuta jutellakseni. Kiitos sokeri.

ILOISTA WAPPUA KAIKILLE!

ps. Ne 244g irtokarkkeja.. Noin puolessa välissä pussia iski paha olo. Joko olen vähitellen vierottanut itseni niistä jättimäisistä sokerimääristä, joihon aikoinani totutin itseni (jumbopussi+suklaata+limu..) tai sitten olen tuntenut elimistööni niin paljon sokeria, ettei se oikein enää kestä sitä. Toivottavasti eka vaihtoehto on oikea. :)

kolme kysymystä.

Onhan hyväksyttävää viettää tunti sohvalla karkkipussin ja hesarin kanssa, jos on koko päivän (eli noin 9-18 välisen ajan) tehnyt pihatöitä?

Miksi 244 g painavassa irtokarkkipussissa on silmämääräisesti paljon vähemmän karkkia kuin 250 g valmispussissa, vaikka valitut irttarit ei ole superpainavaa laatua (kuten esim. iso fudge)? Ja miksi tuo irttaripussi tuntuu kädessä paljon kevyemmältä kuin se kuusi grammaa painavampi valmispussi?

nam.

Makeanhimo ei ole helpottanut koko päivänä. Siksi sanonkin nyt:
Rekorderlig mansikka-lime. Aah. Suosittelen kaikille täysi-ikäisille makeanhimoajille!

Nike & macarons.

Olen himoinnut koko päivän karkkia. Kävimme aamulla kaupassa ja jouduin käyttää kaiken tahdonvoimani, että pääsin karkkihyllyn ohi ilman karkkipussia. Selvisin siitä kuitenkin, huh. Nyt leuat ovat kipeät, sillä olen jauhanut jatkuvasti turkinpippuri-purkkaa, mutta ei se auta.. Kellarin pakkasessa olisi jäätelöä, mutta en aio antaa edes sille periksi. Tämä on tuskallista, mutta aion selviytyä tästä torstaista ilman herkkuja. Tämän päivän aseet makeanhimoa vastaan: suuri satsi ruokaa ja välipalaa, purkka, kahvi ja maalla-lehti.

Ajatukset ovat jo vapussa ja erityisesti vapun herkuissa. Ja tietysti myös säässä: toivottavasti paistaa aurinko! Olen suunnitellut tekeväni munkkeja (tietysti) ja ajattelin myös kokeilla macaron-leivoksia - taas kerran. Olen kokeillut kyseisten leivosten tekoa kahdesti ja kummallakin kerralla olen epäonnistunut. Ensimmäisellä kerralla lopputulos oli niin karsea, että heitin leivoksen roskiin. Toisella kerralla leivokset maistuivat hyvältä ja olivat omalla tavallaan sympaattisia, kun olivat niin rumia: halkeilleita, lituskoja ja epämääräisen muotoisia. Tällaisia:

Leivontaguru-ystäväni epäili, että pidin näitä liian kauan uunissa. Ensi kerralla siis kyttään uunin vieressä ja yritän ottaa leivokset pois juuri oikealla hetkellä. Oih, toivottavasti onnistun! Macarons ovat kyllä ehkä lempparileivoksiani, niin söpöjä ja herkullisia. Söisin niitä ehkä mielummin kuin karkkeja.

Sitten ihan muuhun aiheeseen.. Kuulin tänään, että Nike järjestää nyt 26.-28.4. ystävämyynnin, jossa myydään siis Niken treenivaatteiden näytekappaleita. Haluaisin sinne niiiiin kovasti! Rakastan Niken vaatteita, erityisesti viime mallistossa oli ehkä noin tsiljoona vaatetta jotka olisin halunnut itselleni. En taida kuitenkaan päästä kyseiseen ystävämyyntiin, joten harmitus on kova. Suosittelen kuitenkin kaikille Helsingin seudulla liikkujille, että käytte katsastamassa ystiksen tarjonnan. (Mutta älkää tulko tänne kertomaan mitä ihanuuksia löysitte! :D)

salaisuuksia.

Tänään oli nälkä. Söin siis ruokaa laittaessa kaapista keksejä. Loser. Vielä alhaisempaa oli se, että söin ne salaa, jottei nälkäänsä kiukkuava lapsi huomaa mun syövän niitä ja ala vaatia osaansa. Oon kauhea!

Eilen aamulla teki mieli salmiakkia. Matkalla avoimeen päiväkotiin kävin kaupassa ostamassa lapselle lounasta ja samalla ostoskoriin lensi itselleni salmiakkiaski. Napsin askista salmiakkeja koko päivän - salaa tietenkin. (Se pieni aski muuten riitti todella pitkäksi aikaa, ihmeellistä!) Alkuillasta ostin kaupasta poppareita, sipsejä sekä 120g hedelmäaakkosia, kun meille tuli illalla ystäviä kylään katsomaan futista. Tulin kotiin, laitoin lapsen leikkimään. Aloin tehdä päivällistä - ja söin hedelmäaakkospussin tyhjäksi. Salaa tietenkin. Sori vaan ystävät, kun ette saaneet aakkosia!


Kipeänä en saanut ruokaa alas ja nyt "tottumuksesta" syön vieläkin vähän huonosti. Tämän lisäksi olemme viettäneet paljon aikaa ulkosalla (ihana aurinko!) ja ruoanlaitto venyy aina hiukan liian myöhäiseksi. Nälkä + nälkä = herkuttelu salaa keskellä päivää. Ja se on mielestäni väärin. On eri asia syödä herkkuja silloin, kun lapsi nukkuu. Mutta se, että lapsi on vieressä ja äiti vetää herkkuja selän takana mahdollisimman hiljaa, ettei lapsi huomaa.. Siinä on jotain todella väärää. Shame on me!

Täytyisi taas ottaa itseä niskasta kiinni.. Miten tuo kunnolla syöminen voikaan olla noin vaikeaa?! Kun treenaan, ruokahaluni on valtava, mutta jos vain laiskottelen sohvanpohjalla niin voisin elää viikon syömällä muutaman omenan ja herkkuja. Siksi siis olisi tärkeää taas parantua kunnolla ja päästä kiinni säännölliseen treeni- ja ruokarytmiin. Mulla on vieläkin vähän yskää, mutta siitä huolimatta (TIEDÄN tekeväni väärin enkä suosittele kenellekään) kävin eilen salilla ja vedin tänään intervallilenkin. En vaan oikeasti enää pysynyt järjissäni ilman treeniä. Olin ehkä maailman ikävin vaimo ja maailman ikävin äiti. Äkkipikaisin ainakin. Nyt on taas niin paljon parempi olo. Ja itse asiasssa vähän nälkäkin!

Suuntaan siis jääkaapille..
Ja huomisesta aloitan taas "kunnon" elämän: herkkuja vain lauantaisin + poikkeustilanteissa (esim. vappu), kunnon ruokaa kunnon annoksia ja treeniä sopivassa suhteessa. Pitäkää peukkuja, että onnistuisin tällä kertaa. Edes kahden päivän ajan.

make it go away!

Tämä on nyt tällainen yleinen "moi, mulle kuuluu tällaista"-postaus, johon saattaa vahingossa eksyä myös karkkiasiaa.

Flunssa jatkuu edelleen ihan kamalana yskänä, tänään ei ehkä enää ole kuumetta. (Jee siitä.) Eilen illalla sain flunssan lisäksi vielä aurallisen migreenikohtauksen, ensimmäisen piiitkään aikaan. En ole kyllä kyseistä vaivaa kaivannut yhtään.
Olen ollut syksyn, talven ja kevään aikana koko ajan kipeä ja nyt vielä kipeämpi kuin yleensä. Tällä kertaa olen viettänyt monta päivää ja iltaa sohvalla lähes koomassa maaten, olo on ollut kamala. Nukahdin jopa lapseni iltasatutuoliin ja nukkuessani päälleni oli ilmestynyt iso kasa leluja. Särkylääkkeitä tai muita en ole syönyt, paitsi eilen migreeniin. En tiedä mikä minua vaivaa, mutta jotenkin en osaa ikinä hakeutua lääkekaapille, oli olo kuinka kauhea tahansa. Sivuraide: Pari päivää synnytyksen jälkeen yksi hoitaja sanoi kohta palaavansa iltalääkkeideni kanssa. Vastasin, ettei mulla ole mitään lääkkeitä. Hoitaja ajatteli vissiin, että tuo mamma nyt vaan on vähän sekava ja lähti hakemaan lääkkeitä, mutta palasi kohta hämmästyneenä ja totesi: "joo, niin nuo sanovat, ettet ole syönyt särkylääkkeitä koko aikana". No nii-in, syystä että olen niin dorka, etten tajunnut hakea lääkkeistä helpotusta tuskaiseen olooni!

Takaisin raiteille. Sohvalla aikaa viettäessäni pohdin, että mikä hitto siinä oikeasti on, että olen koko ajan sairas. Tajusin, että ehkä kehoni yrittää viestittää minulle jotain. Esimerkiksi: Pysähdy! Muista levätä! Olen nimittäin viimeisen vuoden aikana lähes päivittäin tehnyt jotain hyödyllistä koko sen ajan, minkä lapsi nukkuu päiväuniaan. Kaiken lisäksi olen tehnyt asiat mahdollisimman pikaisesti, jotta lapsi ei herää ennen kuin olen valmis. Ja kun olen saanut homman tehtyä ennätysnopeasti, olen ehtinyt aloittaa ja lopettaa toisenkin homman, ehkä myös kolmannen, neljännen ja viidennen. Iltaisin olen myös siivonnut, tehnyt remonttia tai treenannut salilla - täysillä. Ehkä tarvitsin tauon?
Päätin, että tästä lähtien en tee esimerkiksi kotitöitä päiväuniaikaan, vaan istun vaikka sohvalla kirjan ja teemukin kanssa. (Mun tuurilla lapsi jättää päiväunet lopullisesti huomenna. :D) Eilen tein kuitenkin vähän kotitöitä myös päivällä eli en osannut vielä ottaa aikaa itselleni. Illalla meidän piti miehen kanssa siivota, mutta hän lähtikin salille saatuaan lapsen nukkumaan. Olin vähän hiilenä ja aloin raivolla siivota itsekseni. Ja sitten se iski: aurallinen migreeni. Niin voimakkaana, että toisesta silmästä hävisi näkö samantien. Keho taisi taas viestiä minulle: rauhoitu. Lesson learned.

Nytkin olisi vaikka minkälaista puuhaa tekemättä. Mutta minä istun portailla rauhassa, kirjoitan blogia ja imen energiaa meidän portaikon ihanan kirkkaista seinistä. Kotihommat hoidetaan sitten yhdessä miehen kanssa lapsen nukkumaanmenon jälkeen. Ja koska tänään on perjantai, kotitöiden jälkeen saa lasin viiniä.

Olen siis ottanut opikseni, kiitos keho viesteistä. Nyt tahtoisin eroon flunssasta a.s.a.p., sillä vierotusoireet liikunnasta ovat aika kovat. Kiltti keho, make it go away!

Söin muuten flunssan aikana niin paljon karkkia ja muita herkkuja (ainakin kaksi pussia täytelakuja, kaksi pötköä hedelmätoffeelevyjä, pussillisen sirkusaakkosia, pussillisen Fani-paljoa ja varmasti paljon muutakin), että tänään ei ole tehnyt mieli makeaa. Ihanaa! Leivoin silti aamulla korvapuusteja (koska tahdoin leipoa jotain), mutta aion jakaa puustit pois ja pakastaa osan. Yhden pienen pullan maistoin kun tuli kahviseuraa ja pulla maistui herkulliselle. En silti ottanut toista enkä aio ottaakaan. Olisipa aina tällainen olo, että ei tarvitse ahtaa itseään täyteen kaikkia maailman herkkuja. Tämä on tosi mukavaa.

Viimeisenä asiana on pakko paljastaa teillekin, että ostin ihanat legginssit. Tällaiset:

Mä niin rakastan noita housuja, mutta tiedän, että ne jakavat varmasti mielipiteitä ja kaikki eivät todellakaan ymmärrä innostustani. Mun mielestä ne vaan on niin törkeän hienot, että.. <3

OIKEIN MUKAVAA PERJANTAITA KAIKILLE! :) ps. Oli pakko vielä palata tarkentamaan, että aion kyllä jatkossakin tehdä kotiaskareita myös päivällä, joko lapsen kanssa tai hänen nukkuessa. Ja jos tahdon remontoida päikkäriaikaan, saan sen tehdä. Kotityöt ja remontointihan on kivaa puuhaa kun sen saa tehdä omaan tahtiin. Mutta en aio enää pyrkiä tekemään hommia mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti, en aio enää suorittaa. Suosittelen muillekin. Kenenkään paremmuutta ei nimittäin mitata sillä, montako kotityötä on päivän aikana tehnyt tai kenellä on siistein koti.

pikapäivitys.

Olen neljättä (tai ehkä jo viidettä?) päivää kuumeessa enkä siksi ole jaksanut kirjoitella tänne mitään. Nyt alan taas olla elävien kirjoissa, vaikka vielä onkin tautia jäljellä, joten enköhän huomenna jaksa jo kunnolla kirjoittaa.

ps. Tää sairaus on vetänyt mun "ruokavalion" ihan päin mäntyä kun en ole saanut mitään ruokaa kurkusta alas, mutta karkkia olen kyllä saanut syötyä.. joka päivä.

uhkailua ja muuta.

Eilinen herkuttelu taitaa saada tänään jatkoa, sillä tarvitsemme mieheni kanssa nollausillan. Meidän tapauksessa nollausta on leffa ja herkkuja.

Miksi nollausilta? Miehellä on ollut rankka koulutusviikko (8-18 + matkat päälle), mulla on ollut hiukan tavallista raskaampi viikko myös tästä syystä. Lisäksi sain tämään "kivan" uhkaussoiton noin kaksi minuuttia ennen kun piti mennä ohjaamaan jumppaa. Mieheni oli epähuomiossa parkkeeranut jonkun omalle paikalle (jota ei oltu merkitty) ja tyyppi soitti mulle kirosanojen sävyttämän puhelun, joka päättyi kehoitukseen hoitaa mies siirtämään auto heti tai hän pistää auton rusinaksi. Mies ei tietenkään vastannut puhelimeen, joten olipa hieno fiilis mennä hymyilemään jumppaajien eteen.. uugh. No, ei ollut tyyppi uskaltanut miehelle mussuttaa ja jumpatkin kai menivät ihan ok:sti. Loppu hyvin siis, mutta vieläkin vähän vapisuttaa. Ei sitä ihan joka päivä onneksi tartte tuollaisia puheluita kuunnella. Huh.

tällaista tänään.

Kuva ei varmaan tarvitse paljoa selityksiä. Ostin karkkia, mutta vain vähän.
Mun motto voisi olla "there's always a 'but'", niin usein käyn sanaa 'mutta'

väsymys.

Tänään täällä on Hyvin Väsynyt Äiti. Tänään kaikesta huomaa, että olen nukkunut viimeksi hyvin ja ilman yöherätyksiä joskus pari vuotta sitten, ehkä toukokuussa 2010. (Ehkä tuossa edellä ei johdu siitä, etten muistaisi koska lapsi syntyi vaan siitä, että yöheräilyt alkoivat jo aikaisemmin, kiitos raskausvaivojen.) Lapsi nukkui viime yön aika hyvin, herätti vain pari kertaa. Sain siis nukkua paremmin kuin yleensä ja paradoksaalisesti tälläisten öiden jälkeen olo on pahimmillaan. Normaalisti olen niin yliväsynyt, etten samalla tavalla huomaa väsymystä. Väsynyt olo on silloinkin, mutta tällaisina päivinä olo on tuhat kertaa väsyneempi. Pää on pelkkää hattaraa, kroppa painaa tonnin ja silmäluomet valuvat kiinni jopa kävellessä (välillä "nukun" vaunulenkillä kun on aurinkolasit päässä, suora tie ja lapsikin unessa). En uskalla edes istua hetkeksikään etten nukahda. Ja hoidettavia hommia on tietysti niin, etten ehdi ottaa päikkäreitä..

Tällaisina väsypäivinä tekee kovasti mieli karkkia, niin myös tänään. Kai se kroppakin tietää, että sokerista saisi hetkellisen piristyksen. No, tänään kroppa ja minä joudumme pärjäämään ilman sokeria, lakritsiteen voimalla.

Ps. Aika hätkähdyttävää ajatella, etten ole nukkunut kohta kahteen vuoteen YHTÄÄN kokonaista yötä! :O Älkää kuitenkaan ottako tätä valituksena! Mieluimmin tuo ihana, rakas tytteli kuin mitkään maailman parhaat yöunet. :)

herkuttomuutta ja herkkuja.

No niin, eilen siis aloitin "sokerittoman elämän". Tällä kertaa ei oikeastaan ole edes tarkoitus karkki- tai herkkulakkoilla (sillä se tuntuu aina olevan aika lyhytaikainen ratkaisu) vaan pyrkiä löytämään sellainen ruokavalio ja -rytmi, etten koko ajan himoitse makeaa. Lisäksi tietysti pitää katkaista siivet jatkuvalta sokerihumalalta ja sokeririippuvuudelta.

Eilen kieltäydyin rahkapiirakasta, joka näytti herkulliselta (ja kuulemma olikin tosi hyvää). Puolen yön aikoihin olin kuitenkin aika nälkäinen ja sekä jääkaappi että hedelmäkori olivat (aika) tyhjiä, joten turvauduin helppoon ratkaisuun: söin pullan, jossa oli rahka-rusinasisus. Söin sen kylmänä, joten se ei edes ollut mitenkään kovin herkullista. Vähän harmitti, kun ei ollut mikään pakko saada herkkua-hetki enkä edes nauttinut pullasta mitenkään suunnattomasti vaan söin sen nälkääni.

Tänään kävin katselemassa naapurikaupungin uutta kauppakeskusta lapsosen ja vanhempieni kanssa. Menivät lurjukset Arnold's Donuts:iin kahville! Katselin tyynesti vierestä kun mummo ja pappa mussuttivat donitsejaan (ja jakoivat kilpaa palasia myös lapsoselle..), itse tyydyin latteen. Hyvähyvä! Illalla ystävä tuli kylään ja silloin söin teen kanssa kolme minisuklaamunaa (siis sellaisia oikeasti pikkuriikkisiä munia). Ja ne riittivät hyvin! En olisi kaivannut yhtään enempää makeaa. En muuten myöskään potenut syyllisyyttä niistä munista, vaikka normaalisti herkutteluani seuraa syyllisyys. Miksi kestin päivällä muiden herkuttelun? Käytiin ennen kahvittelua ravintolassa, olin siis kylläinen. Miksi illalla riitti ihan pieni herkku? Olin juuri syönyt.

Näettekö tässä jonkinlaisen kaavan?
Nälkä -> ei-niin-kovin-nautinnollinen herkuttelu -> harmitus tai morkkis.
Ei nälkää -> ei herkuttelua tai pieni herkuttelu -> ei harmitusta tai morkkista.

Olen aiemminkin tiennyt, että osa herkuttelustani johtuu nälästä, mutta alan koko ajan enemmän epäillä, että suurin syy herkutteluun on se, etten syö tarpeeksi. Siksi ruokavalio onkin nyt tarkasti syynissä. (Ruokapäiväkirjaakin pidin puolitoista päivää ja sitten kyllästyin.) Nälän aiheuttamaa herkuttelua aion hillitä myös näin:

- kaapissa aina rusinoita, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä (välipalapatukoita). Onhan noissakin kaloreita ja sokeria, mutta eivät ole samanlaista tyhjää energiaa kuin suklaapatukka tai pulla.
- myös laukussa aina joku hätävaraeväs. (Kaikille miehille vinkki: jos olette naisenne kanssa shoppailemassa, pitäkää taskussa rusinalaatikkoa. Kun nainen alkaa kiukuttelemaan, ojentakaa rusinat hänelle. Kiukku katoaa. Näin olen kuullut useasta lähes luotettavasta lähteestä.)
- jääkaapissa valmiiksi kuorittuja ja lohkottuja vihanneksia (ehkä myös hedelmiä), jotta ruoantekoruoka on terveellistä eikä esimerkiksi vierasvaraksi tarkoitettu keksipaketti.
- jääkaapissa aina myös rahkaa ja kaapissa ananasmurskapurkki. Herkullinen välipala tai salin jälkeen lusikoitava nälänloitontaja(hmm..?), jos palautusjuoma on unohtunut tai päässyt loppumaan.

Näillä mennään nyt. Varmaan unohdin taas jotain (muistamattomuushan oli sokeriaddiktin tunnuspiirre..).
On kyllä käsittämätöntä, miten vaikeaa terveellinen ruokavalio (muka) voi olla, vaikka mä tiedän kuitenkin näistä asioista aika paljon. Suutarin lapsella ei ole kenkiä ja liikunta-/terveysalan ammattilaisella voi olla surkea ruokavalio, huono ryhti ja selluliittia.

alku.

Tämän blogin aikana herkkulakkoiluni on ollut yhtä jättimäistä vuoristorataa, jossa alamäet ovat olleet paljon ylämäkiä pidempiä ja jyrkempiä. Eli herkkulakkoilun sijaan olen enimmän ajan syönyt herkkuja valtavia määriä. Nyt olen taas motivoituneempi pääsemään eroon herkuista ja siksi sokeririippuvuudesta irtirimpuilun nyt puhtaalta pöydältä, varmempana onnistumisesta. Uusi alku lähtee siis tästä.

Tunnustus:

Hei, olen Sini ja olen sokeririippuvainen. Syön sokeria päivittäin paljon. Pullaa, kakkua, karkkia.. Rakastan leivonnaisia ja makeisia, tosin suklaiset herkut ovat usein jopa minun makuuni liian äitelänmakeita. Tykkään myös leipomisesta, etenkin yhdessä kohta kaksivuotiaan ihanan tyttäreni kanssa. Ja kuka ne kaikki leivonnaiset sitten syö? Minä. Sokeririippuvuus aiheuttaa kuitenkin itselleni ahdistusta ja huonoa oloa, ajoittain jopa jonkinasteista itseinhoa. Tahdon sokeririippuvuudesta eroon. Tiedostan, että sokeririippuvuudesta eroon pääseminen ei ole helppoa vaan vaatii motivaatiota ja sinnikkyyttä. Olen kuitenkin valmis siihen.

Asiaan:

http://www.mtv3.fi/uutiset/ilmiot.shtml/sokerisyoppo-on-vasynyt-ja-hajamielinen/2009/05/877346

Edellisestä lainattua: Sokeririippuvuus näkyy Thorbjörg Hafsteinsdottirin mukaan muun muassa hajamielisyytenä, vyötärölihavuutena, väsymyksenä, univaikeuksina, kuukautiskipuina ja ilmavaivoina. Paula Heinonen lisää listaan vielä äkilliset vireyden vaihtelut. Ne näkyvät esimerkiksi ylenpalttisina pirteyden puuskina, jotka vaihtuvat hetken päästä valtavaan uupumukseen.
– Niiden lisäksi voi tulla sydämentykytystä ja käsien vapinaa. Silloin on pakko ottaa nopeasti jotain, koska verensokeri on taas laskenut. Vireys on täydellistä vuoristorataa, Heinonen toteaa.
Sokerin käyttö vaikuttaa Heinosen mukaan myös hormoneihin.
– Sokeri saattaa sotkea hormonitoiminnan ihan kokonaan. Sen lisäksi vaikutukset aivotoimintaan ovat aika inhottavat. Aivot eivät pidä siitä, että saamme jatkuvasti liikaa prosessoitua sokeria. Ihmiselimistöä ei ole kerta kaikkiaan rakennettu sitä varten.
Allekirjoitan. Tunnistan itsessäni lähes kaikki nuo sokeririippuvuuteen liittyvät oireet. Hajamielisyyttä? KYLLÄ!! Vyötärölihavuutena? No, lihava en ole, mutta entinen päärynävartaloni kerryttää nykyisin helposti ylimääräiset kalorit vyötärölle. Väsymys? Ehdottomasti ja paljon. Univaikeuksia? Onneksi ei. Kuukautiskivut? Kyllä. Ilmavaivat? Jep jep. Äkilliset vireystilan vaihtelut? Mies nyökyttää vimmaisesti päätä vieressä. Eli kyllä. Sydämentykytys ja käsien vapina onneksi puuttuvat. Ei kun hei, niitäkin on välillä. En vain ole yhdistänyt niitä sokeririippuvuuteeni. Hormonitoiminnan sotkemisesta ja vaikutuksista aivotoimintaan en tiedä sen enempää, mutta ainakin akneihoni kunto on selvästi yhteydessä sokerisyöpöttelyyni.

Tästä se siis alkaa. Kivinen tie kohti sokeririippumattomuutta. It's gonna be one hell of a ride. Literally.

nyt riitti!

Sain viime kuussa vihdoin tiputettua viimeiset puolitoista raskauskiloa. Kahdeksan päivää Espanjassa + muutama päivä pääsiäisen viettoa = sain kilot takaisin, todennäköisesti korkojen kera. Lisänä p***a olo, kukkiva iho ja kaikki muut herkut. Ihanaa! Tai sit ei.

Mutta nyt riitti. Enää en herkuttele.

Tahtoisin saada tarkasti muistiin tämän ei-niin-kovin-hehkeän olotilan (ja -muodon) ja kaivaisin muiston esiin aina herkkuhimon iskiessä. Ikävä kyllä aika kultaa muistot ja karkkeja tai herkkuja himoitessa en todellakaan tule muistamaan kuinka kamala olo onkaan liiallisen herkuttelun jälkeen. Ja toisaalta, kuinka ihana olo onkaan, kun ei himoitse koko ajan herkkuja tai pode syyllisyyttä liiallisesta herkuttelusta. En myöskään siinä hetkessä muista ajatella sitä, kuinka mahtavaa on, kun ei ole jatkuvasti väsynyt ja ähkyinen. Ehkä laitan ympäri taloa post-it -lappuja muistuttamaan itseäni aiheesta. "Ihana olo, kun kroppa ei ole sokerin turruttama!" "Yök mikä olo herkuttelun jälkeen!" ja niin edelleen. Auttaisikohan..?

Ärsyttävää on muuten sekin, että olen muka sporttinen ihminen ja liikunta- ja terveysalan ammattilainen, mutta.. treenit junnaavat paikallaan ja kroppa veltostuu veltostumistaan. Miksi? Sokerin ja herkkujen takia. Tyhmäätyhmäätyhmää.
Mulla on siis taas kausi, jolloin ruoka ei maistu eikä nälkää tunnu. (Olen muistaakseni lapsesta asti ollut sellainen, jolla on "huonon syömisen kausia", vaikka toki jokaisella lapsella on joskus ronkelikausia.) Vaikken tunne olevani nälkäinen, elimistö vaatii tietysti energiaa ja silloin tulen mussuttaneeksi paljon karkkia, pullaa, kakkua jne. Jos olisin fiksu, tekisin jääkaappiin valmiiksi hedelmä- ja vihannestikkuja ja muuta napsittavaa. Olen kuitenkin iltaisin (ja aamuisin ja päivisin) niin sokeripöhnäinen ja väsynyt, etten jaksa tehdä mitään ylimääräistä, esimerkiksi kuoria hedelmiä valmiiksi jääkaappiin. Tällaiset kaudet on ihan typeriä, turhauttavia ja kauheita. Elämä tuntuu kovin raskaalta kun mitään ei jaksaisi tai huvittaisi tehdä. Ehkä turhauttavinta on se, että osaisin syödä terveellisesti ja tiedän, että olo olisi parempi jos syöisin terveellisesti. Ja silti syön miten sattuu ja herkuttelen hirveästi. Järjetöntä!! Tästä lähtien mun on oikeasti panostettava siihen, että syön säännöllisesti ja terveellisesti vaikkei huvittaisikaan. Enkä herkuttele, vaikka kuinka tekisi mieli. Taidanpa ottaa käyttöön jopa ruokapäiväkirjan.

Tsemppiä mulle ja muille ruokavalion kanssa kamppaileville!

herkkukuvia, osa 2.

Lisää kuvia!

iiiihania marenkeja. nää oli niin herkullisia!

lisää pääsiäisherkkuja.

karkkikauppa happy pills.

happy pills sisältä.

eräs herkkukauppa.

wanha leivospuoti.

leivospuodin tarjontaa.

samat cupcaket eri kuvakulmasta. (namnamnamnam!)

kauppahallin mehujäävalikoimaa..

.. ja saman kojun jäätelövaihtoehtoja.

Ja vielä muutama kuva kauppahallin (la boqueria, barcelona) karkkikojuista.

matka ja herkut.

Terve taas! Matka siis oli ja meni, mukavaa oli. Kiitos matkaseuralle! :) Söin matkalla joka päivä paljon (siis pal-jon) herkkuja ja Haribon namuja (jotka ovatkin saksalaisia eivätkä espanjalaisia kuten jostain syystä luulin). Paino nousi matkalla varmaan noin kaksi kiloa, äh! Pääsiäisen aikakin menee varmaan herkutellessa, etenkin kun syö nälkäisenä pussillisen nameja ruokaa laittaessa.. Näin meillä siis tänään(kin). Mutta pääsiäisen jälkeen ryhdistyn. Varmasti. Alan taas panostaa terveelliseen ruokaan ja rupean treenaamaan tosissani. Minun on oikeastikin pakko lisätä treenimäärää ja -intensiteettiä, sillä vedän syksystä alkaen aika monta jumppaa viikossa enkä jaksaisi tässä kunnossa vetää kyseisiä jumppia. :D

Anyway, palataan matkaan. Espanja (tai ainakin Katalonia) on ilmeisesti täynnä herkkuja ja leivoskahviloita ja kaikkea ihanaa. Aamupalalla croissanteja, ensaimada-leivoksia (vai pullia?) tai churroja kuuman kaakaon kanssa. Kahvilat pullollaan marenkeja, pullia ja muita ihanuuksia. Kauppahallissa jättikasoja karkkeja, pähkinöitä, kuivattuja (ja tuoreita) hedelmiä. Nam nam nam!

Ja nyt kuvia! (Osa kuvista on aika huonoja, kun olen näpsinyt niitä vähän puolisalaa :D)

*airberlin. Your Airline.* airberlin on tosiaan mun lentoyhtiö, kun sieltä sai ison suklaasydämen lentokoneelta lähtiessä. :D

karkkikauppa.

lapsokainenkin innostui leivoskaupan valikoimasta.

.. ja tällaisia herkkuja valitsimme kyseisen leivoskaupan valikoimasta.

ensaimada.

pääsiäisherkkuja.

Laitan huomenna vielä lisää kuvia, innostuin vähän räpsimään. :D

täällä taas.

Tulimme eilen illalla Suomeen, tämä ilta meni siinä kun laitoin kaikki 700 kuvaa koneelle ja kävin ne läpi. Huomenna laitan ensimmäiset kuvat reissun herkuista, lupaan!