tiistai 22. maaliskuuta 2011

viikko takana, ikuisuus edessä.

Karkitonta elämää on nyt viikko takana ja yhtenäkään päivänä en oo tainnut olla karkitta. :D Olen lähes joka päivä mutustanut murun synttärilahjaksi saatua tummaa suklaata ja sitä on vieläkin jäljellä pieni hippunen. Pussi ei edes ollut kovin iso, mutta se on niin tujua, että sitä voi syödä tosi pienen palan kerrallaan. Muutamana päivänä olen enemmän tai vähemmän vahingossa napsinut muutaman kovan karkin meidän pöydältä. Ja eiilen tein sen ehkä suurimman virheen, jonka karkkilakkoilija/laihduttaja/elämäntaparemontoija/tms. voi tehdä: menin kauppaan superväsyneenä ja supernälkäisenä. Niinpä kaupasta lähti mukaan pieni lakritsipatukka, tällainen Pandan luonnonraikas patukka. Olen kuitenkin iloinen, että selviydyin yhdellä pienellä herkulla, sillä teki kyllä mieli ostaa iso pussi lakua tai sellainen melkein kilon laatikko saippuakarkkeja (eli karkkeja, jotka maistuu saippualle tai ei millekään, mutta jotka on halpoja ja niitä on helppo mässyttää).

Avasin lakupatukan heti autossa ja ensimmäinen pieni suupala maistui niiiiiiin hyvälle. Suljin silmät ja nautiskelin mausta ihan kunnolla. Yleensä lappaan karkkia suuhuni hirveällä vauhdilla, joten hitaasti herkuttelu ja makuun keskittyminen on ihan uutta. :) Toisen suupalan jälkeen iski kuitenkin himo: "pakko saada lisää". En osaa selittää tätä nyt kunnolla, mutta tuntuu, että "lisää, lisää, lisää, tahdon tätä LISÄÄ!!"-olo ei ollut oma valintani vaan kroppani villiintyi makeasta ja vaati sitä lisää minun ihmetellessä, että mikäs nyt iski. Olo tuli syöksähtäen, ihan kuin joku saalistaja, joka piileskelee kolossaan ja sitten saaliin nähdessään iskee siihen silmänräpäyksessä. Kuulostaapa oudolta. :D Mutta siltä se ihan oikeasti tuntui. Karkinhimon voimakkain aalto meni ohi aika nopeasti, kun tiesin, etten yksinkertaisesti voi saada enempää (koska mies ei varmasti olisi kääntänyt autoa, jotta olisin päässyt takaisin kauppaan). Koko illan pieni makeanhimo oli kuitenkin läsnä ja jouduinkin turvautumaan persikanpuolikkaisiin ja johonkin vaahtojälkiruoka-pussiin, joka meidän kaappiin oli jäänyt. Tuo makeanhimo johtui kuitenkin ihan varmasti siitä, että en ollut syönyt moneen tuntiin mitään.

(Mitä ihmettä, olen syönyt jotain saippuanmakuisia karkkeja ihan vain siksi, että saan karkkia kehooni?! Säälittävää. :D)

2 kommenttia:

  1. Onneksi joku muukin tuskastelee saman aiheen kimpussa! Ihan kammottavaa kamppailla päänsisäisen Karkkia HETI!!-huutelun kanssa. Sitten, kun en enää pärjännyt tänään sille, menin lukemaan kirjaa ja nukahdin kirja poskella. Heti. Eikä kyseessä ollut mikään puolen tunnin pikkupäikkärit, vaan nukuin miltei NELJÄ tuntia. Haloo. Ja nyt kello on ties mitä ja mä täällä vaan bloggailen pimeässä keittiössä. Teurastin sellaisen ison pomelon siihen himoiluuni. Kätevä hedelmä, koska on käsille tekemistä, välillä löytyy kuorien ja "nahkojen" seasta hyvää sitrushedelmää. Siitä riittää pariksi nakertelukerraksi ja makeanhimo lähtee hyvin.

    Toinen makeanhimo-juttu löytyi juomana. Suosittelen sinulle, kun tunnut olevan myös lakuihmisiä:)Yogi Tea, Licorice/egyptian spice- nimistä mausteteetä. On semmoista luomuteetä. Se on tosi mausteista ja makeaa. Mutta siinä ei ole lisättyä sokeria eikä mitään lisäaineita tai keinoaromeja. Maku on aika voimakas ja lakritsainen. Löytyi meidän citymarketista, Punnitse&Säästästä ja Ruohonjuuresta. Kuvan paketista laitoin omaan blogiini, kun intouduin siellä vouhkaamaan sokeriaiheesta käsitöiden siaan (ja niiden lomassa) Mulla on nyt neljä täyttä sokeritonta päivää kasassa ja olen aika ylpeä itsestäni!

    Tsemppiä kovasti sinulle ja voimia niitä pimeitä voimia vastaan joilla on suklaata!!

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä, täytyypä kokeilla! Itse olen juonut Forsmanin lakritsiteetä ja harkinnut myös saman firman suklaateen ostamista. Täytyypä etsiä tuota teetä, jos vaikka meidänkin citymarketista löytyisi.

    Ihan mahtavaa, että olet onnistunut olla täysin sokeritta!! Onnea. :) Ja tsemppiä sinnekin päin.

    VastaaPoista