perjantai 11. helmikuuta 2011

päivä 11 jkl.

Söin siis eilen melkein kaikki tälle illalle tarkoitetut karkit. Jumbopussin pohjalle jäi vain pieni kourallinen karkkia odottamaan tätä päivää.
Eiliseltä jääneet jämäkarkit.


Onneksi aamupalapöydässä osui silmään Prisman mainos: Candykingit 5,95€/kg. Lehti on naapurikaupungin paikallisjulkaisu ja kyseinen mainos koski vain tuon kaupungin Prismaa. Ajattelin kuitenkin käydä katsomassa täällä oman pitäjän puolella, jos vaikka sattuisi olemaan sama tarjous meilläkin. Ja olihan se. Niinpä ostin jämäkarkkien kaveriksi reilut 400 grammaa irttareita. Huoh.


En taas oikein ehtinyt syödä päivällä. Tai oikeastaan olin vain laiska. Luovutin, kun olin lämmittänyt ruoan kolmesti ja se oli taas kerran ehtinyt jäähtyä. Niinpä olen napsinut nälkääni karkkeja ja nyt ne ovat (yllätys yllätys) loppu. Mutta se on vain hyvä asia, sillä silmiini osui tällainen artikkeli ja sen lukemisen jälkeen ei todellakaan tee mieli lisäaineilla kyllästettyjä karkkeja. En muutenkaan ymmärä, miksi ihmeessä myrkytän kehoani liialla sokerilla ja lisäaineilla, kun muuten yritän syödä terveellisesti, välttelen eineksiä, suosin luomua ja nyt parin kuukauden ajan olen vielä kaiken muun lisäksi vähentänyt lihan syömistä aika radikaalisti. Tyhmä tyhmä tyhmä minä, terrorisoin kehoani.

Päätin jo ennen irtokarkkien ostoa, että tämän herkuttelupäivän jälkeen aloitan karkkilakon - taas. Nyt sen oli tarkoitus kestää vain kaksi viikkoa, eli lomamatkaan saakka. Tällä hetkellä, osittain kyseisen artikkelin lukemisesta johtuen, olen kuitenkin (taas hetken) valmis luopumaan karkista kokonaan. Siis loppuelämäkseni. Hihitelkää vaan tälle julistukselleni, enpä ole itsekään kovin luottavainen tämän päätöksen pysyvyyteen. Koko karkkiaddiktiostani eroon pääseminen on osoittautunut oletettuakin vaikeammaksi ja tämä räpistelyni karkinhimoa vastaan on jokseenkin huvittavaa. Mutta yritetään nyt kuitenkin. Erona tammikuun karkkilakkoon on ainakin se, että nyt haluan oikeasti eroon karkista ikuisiksi ajoiksi.

Päähän koskee. Siellä se natriumglutamaatti tekee tuhojaan aiheuttaen neuroärsytystä ja tuhoten hermosolut. Jee.

4 kommenttia:

  1. oiskohan toi sokeririippuvuutta ? ;)

    VastaaPoista
  2. Ei suinkaan. ;D
    Oisin ihan valmis menemään johonkin anonyymit sokeriaddiktit-kokoukseen jos sellaisia jossain järjestetään.

    VastaaPoista
  3. Arvaa mitä, myös soketiholisti ja todennäköisesti myös anonyymien sokeriaddiktien-kokouksen tarpeessa. Sain jonkin aikaa pidettyä karkinhimoni hallinnassa (söin joululahja suklaitani pitkälle tammikuuhun, yleensä menee parissa päivässä!), mutta sitten löysin blogisi ja karkinhimo ei päästänyt minua otteestaan. Nyt olen jo meltei viikonpäivät syönyt karkkia joka päivä (paitsi eilen pystyin hillitsemään itseni = oli niin paljon pakkasta, etten jaksanut enää lähteä kauppaan töistä kotiin päästyäni). Syytän tästä retkahduksestani siis sinua ;)

    No ei vaiskaan, tämän melko pitkän ja erittäin turhanpäiväisen kommentin taka-ajatus oli oikeasti vain tsempata sinua. Luen juttujasi mielelläni, koska koen olevani enemmän tai vähemmän samassa veneessä, ja toivon sydämmeni pohjasta, että onnistut karkkilakkoilussasi jne :)

    VastaaPoista
  4. heh, olivia, sori vaan karkinhimon laukaisemisesta. ;)
    ja kiva, että käyt lueskelemassa näitä höpötyksiäni. toivottavasti "kohtalontoverin" kirjoitukset lohduttavat, jos karkinhimo pännii. tsemppiä sinullekin karkinhimon hallintaan ja nähdään anonyymien sokeriaddiktien kokouksessa kun joku sellaisen keksii järjestää! :D

    VastaaPoista