väsytystaistelun häviäjä.

Viime yö oli ihan kamala. Remonttihommat venyivät aika pitkään puolen yön jälkeen ja sitten kun vihdoin pääsin nukkumaan, en oikein saanutkaan nukuttua. Aamulla olin sitten väsyneempi kuin aikoihin ja tiesin, että tästä päivästä tulee hankala. Kävin aamupäivällä bodupumpissa ja jo sen jälkeen ajatus karkista hiipi mieleeni. Tankkasin kehooni energiaa palautusjuoman ja ruoan muodossa ja hoin itselleni, että mieliteko karkkia kohtaan johtuu vain väsymyksestä. Koko päivän olen haikaillut karkin perään, mutta olen saanut tsempattua itseäni ihmeellisen hyvin. Kävin lapsen kanssa puistossa ja otin lompakon mukaan varmuuden vuoksi, mutta en antanut itselleni lupaa mennä ostamaan karkkia. Olin jo vähän ylpeä itsestäni tai siis siitä, kuinka olen torjunut karkin kutsun. Sitten mies tuli kotiin ja lähdimme rautakauppaan. Siellä mainitsin ilmoitusluonteisesti, että kotimatkalla täytyy pysähtyä kaupassa ostamassa karkkia. Kokeilin vain kepillä jäätä, en edes himoinnut karkkia oikeasti kovin paljoa. Toivoin, että mies olisi kieltäytynyt, mutta hän myöntyikin heti. Höh! Kaupassa en sitten osannut päättää mitä karkkia tahtoisin (salmiakkia? lakua? aarrearkku?), joten päädyin ostamaan kaksi pussia (Salta Bilareita ja Pandan Natural-lakuja). Se tuntuu pöyristyttävältä ja ehkä vähän ällöttävältä, mutta oikeasti söin nyt vähemmän karkkia kuin olisin syönyt, jos olisin ostanut esimerkiksi jonkin Jumbo-pussin. Ja tällä kertaa selvisin karkinsyönnistä ilman pahaa oloa!