keskiviikko 14. tammikuuta 2015

karkkihiiren kuulumiset.

Kuulkaa kun alkaa käydä aika vähiin karkkilakko- ja muut karkinsyönnin rajoittamiseen liittyvät blogikirjoitusaiheet.

Usein on niin kiire, etten ehdi miettiä karkkia. Kun on liian kiire, tekee hurjasti mieli karkkia. Silloin tiedän, että nyt pitää pysähtyä, ottaa kirja käteen ja rauhoittua. Näitä hetkiäkin on entistä vähemmän, koska olen tietoisesti haalinut elämääni rauhoittumishetkiä kuten online-joogan sekä kuukausittaiset Viiniä ja villasukkia -illat. Kun on liian vähän tekemisä.. HAH! Ei sellaista hetkeä ole. Mutta jos joskus olisin tylsää ja ajatukset kääntyisivät karkkiin, komentaisin itseäni hankkimaan parempaa tekemistä tai ajattelemista.



Kun on nälkä, tekee mieli karkkia. Kun syö tarpeeksi, karkinhimo lähtee pois. Jos syö koko päivän liian kevyesti, illalla on karkinhimo, joka on vain siedettävä. Se ei nimittäin lähde pois edes karkeilla, kokeiltu on. Ateriavälit pitää siis pitää riittävän lyhyinä.



Kerran viikossa syön karkkoa, jotta siitä ei tule mitään "en enää ikinä saa.."-peikkoa. Ennen herkuttelin illalla, mutta nyt olen huomannut vielä ihanammaksi herkkuhetkeksi lauantai-iltapäivän kahvitauon. Silloin on kiva rapistella irttaripussia, jossa on Ahaa-palasia, Pätkis-minibiteseja ja punssinappeja. Usein myös jonkinlaista (täyte)lakua. Nautitaan mielellään kirjan tai lehden kera. Aaah, se on mun viikon rauhallisin ja rennoin hetki. Joskus tekee mieli All sorts-englanninlakuja, silloin irttarit jää kauppaan ja herkut syödään vasta illalla Arrested Developement-sarjaa katsoen ja venytellen.



Näin tää homma tuntuu etenvän. Jouluna ruokarytmiä ei ollut, herkuttelua oli runsaasti ja joka päivä, uuteen vuoteen asti. Joulukiloja tuli muutamia, mutta en anna sen haitata (paljoa). Nyt syön taas säännöllisesti ja terveellisesti (oikeasti ihanaa!) ja liikun töiden merkeissä sekä lasten kanssa, joten eiköhän joulukilot ole kesään mennessä tippunut.



Karkkimonsteri sisälläni on kesytetty, ainakin toistaiseksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti