sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

sunnuntaisarja 12/12: herkuttele!

Terve vaan!

Hengissä ollaan edelleen, vaikka blogi onkin taas viettänyt hiljaiseloa. Olen kaivannut tänne kirjoittelua ja asiaakin olisi vaikka minkälaista. Nyt on kuitenkin viimeisen sunnuntaisarjan aika ja aihe sopiikin hyvin pääsiäiseen. Aiheena on nimittäin herkuttelu. Kohtuullinen sellainen.

Makeanhimohan on yksilöllinen juttu ja voi olla, että osa lukijoista ei voi käsittää makeanhimo-ongelmaa lainkaan. Tiedän kuitenkin, että monet teistä käyvät kanssani samaa taistelua överiherkuttelua vastaan. Tämä sunnuntaisarjan postaus on erityisesti teille omistettu!

Alkuun pohjustusta, monille blogin lukijoille jo tuttua juttua: olen kamppaillut herkutteluni kanssa jo vuosia eikä kohtuullisuus aina onnistu vieläkään. Kun syön herkkuja, haluan niitä lisää ja lisää ja lisää, kunnes on paha olo ja morkkis, "ei enää koskaan"-olo. Ja seuraavana aamuna makeanhimo on taas entistä kovempi. Jos en silloin pysty vastustamaan makeanhimoa, joudun herkuttelukierteeseen ja kierteen katkaisee yleensä totaalikieltäytyminen, esimerkiksi kuukauden karkkilakko (joka kestää kolme päivää). Kun olen yrittänyt tasapainoilla herkuttelun ja hyvän olon välillä, kohtuullistaa herkuttelua, löytää minun kultaista keskitietäni tässä asiassa, olen oppinut monia asioita. Kaksi tärkeintä oppia ovat, että

1) karkinsyönti ei auta silloin kun harmittaa/surettaa/väsyttää/raivostuttaa jne. Tunteiden käsittelyyn on oltava joku muu keino.
2) on syötävä riittävästi ja tarpeeksi usein.

Kun ymmärrät ja laitat toteutukseen nämä kaksi asiaa, makeanhimo on jo huomattavasti helpompi pitää kurissa. Lupaan sen.

Viime viikkoina olen kuitenkin saanut monia uusia oivalluksia sekä muistutuksia jo oppimistani asioista. Näistä lisää nyt.

Totaalikieltäytyminen ei ole toimiva keino.
Välillä sitä uskottelee itselleen, että on parasta repäistä itsensä irti makeasta kieltäytymällä siitä kokonaan. Väärin.
Kun kiellän itseltäni jotain ("en saa syödä karkkia"), alan saman tien ajatella asiaa. Ja kun ajatukset pyörivät jossain tietyssä asiassa, sitä alkaa tehdä mieli ja lopulta kiusaus kasvaa liian suureksi.
On parempi syödä (ja elää) sopivan sallivasti. Kaikkea saa, kunhan pysyy kohtuudessa.

Kysyin personal traineriltani mikä on sopiva määrä namia herkkupäivänä ja jäin haukkomaan henkeä vastauksen kuullessani. Siis miten niin voin ostaa vain 150g nameja?! Ajattelin tämän olevan julmaa pilaa.. Mutta pian ymmärsin logiikan vastauksen takana. Nyt en ehkä enää koskaan voi syödä niitä jättimäisiä karkkipusseja, jotka ennen kuuluivat herkkupäivääni.

Karkeissa on nimittäin ihan sairaasti kaloreita. Tavallisessa namipussissa taitaa olla noin 350-380 kcal/100g, joten 350g pussin kalorimääräksi tulee yli 1200 kcal. Niinpä.

Karkit eivät todellakaan ole ainoa runsaskalorinen herkku, joten mikä ikinä herkkusi onkaan, vähemmän on riitettävä.


Ei enää jumbopussillista namia vain minulle.

Jos yrität laihduttaa puoli kiloa viikossa tahdilla, energiavajeesi pitäisi olla noin 500 kcal/päivä. Viikon aikana kerätty energiavaje heitetään helposti hukkaan herkkupäivänä, jos perusaterioiden lisäksi syödään ihanan aamiaisbrunssi, iltapäiväpulla ja illalla pussillinen karkkia siiderin kera.

Itse en yritä laihduttaa, mutta en myöskään halua syödä 1200 kcal edestä "tyhjiä kaloreita". Tarjoan elimistölleni mieluummin kalorit järkevämmässä muodossa, jolloin jaksan paremmin treeneissä, töissä ja arjessa. Siksi vietän nykyisin pitkän tovin karkkihyllyllä. Ensin punnitsen mitä haluan tällä viikolla syödä: ehkä hiukan hedelmää ja salmiakkia, vai sittenkin lakritsia? Seison laskin kädessä, lasken eri namipakkausten kalorimääriä ("jos otan tämän PikkuHyvä-pussin, voinko ottaa vielä tuon pienen patukan..") ja pidän huolen, että kalorimäärä on noin 500. Sitten syön namit huolellisesti jokaiseta nauttien ja ihan ilman morkkista. Namien loputtua harmittaa hetken, mutta sitten käännän katseeni positiiviseen: sain herkutella ja ei tullut pahaa oloa. Mahtavaa.

Herkuttelua ei siis tarvitse tai edes kannata lopettaa kokonaan, mutta herkuttelun määrää on hyvä kohtuullistaa.

Yksi mielestäni aika kiva ja toimiva, rennon terveelliseen syömiseen ohjaava periaate on nimeltään 80/20. Idea on se, että kun 80 % syömästäsi ravinnosta on terveellistä, 20 % suhteen voit olla hieman rennompi. (huom! Ei "..voit mättää 20% aterioista niin paljon sokeri- ja rasvapitoisia ruokia kuin vaan haluat"!) Kannattaa huomioida tietysti sen että nämä luvut vaihtelevat tilanteen ja tavoitteen mukaan. Jos tavoitteena on esimerkiksi tiristää viimeiset rasvat ennen fitness-lavalle kiipeämistä, et varmasti voi ottaa rennosti 20 % aterioista. Mutta jos ruokavalion pohja on todella kunnossa ja haaveena vain pitää paino nykyisessä, voit varmasti viidellä viikkoaterialla ottaa hieman rennommin: syödä patonkia täysjyväleivän sijasta, aloittaa sunnuntaiaamu croissantilla kaurapuuron sijaan tai nauttia täysmaitoon tehdyn latten macaron-leivoksen kera.




aaaah...

Ja vielä yksi, ehkä tärkein asia, jonka olen taas tässä viime aikoina muistanut: jotta muutos onnistuu, sinun täytyy todella haluta sitä. Itse olen joskus "halunnut" eroon karkinsyönnistä, mutta samalla olen miettinyt, etten ole ehkä ihan valmis vielä luopumaan karkkipussin rapistelusta sohvan nurkassa. Silloin yritys on jo tuhoon tuomittu. Sun täytyy haluta muutosta, sun täytyy olla valmis luopumaan jostain. Sun täytyy ymmärtää, että vaikka luopuminen tuntuu pahalta, se palkitaan. Joo, tuntuu pahalta luopua lauantai-illan Fazerin Sinisestä, mutta mieti mitä saat sen tilalle. Kevyemmän olon? Pienemmät farkut? Iloisemman mielen? Ehkä pääset vihdoin eroon siitä ärsyttävästä vatsamakkarasta, jonka olemassaolosta työkaverisi ovat kuulleet jo enemmän kuin tarpeeksi? Elämä on valintoja ja yksi valinnoista on tämä: pitäydytkö tutussa ja turvallisessa vai luovutko jostain ja saat jotain tilalle?


Ihanaa ja rentouttavaa pääsiäisen jatkoa!

ps.Lisää 80/20-syömisestä voit lukea esimerkiksi tästä Pöperöproffan blogikirjoitukseta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti