maanantai 2. toukokuuta 2011

tavoitteiden tarkistusta.

Karkiton elämäni (joka ei edelleenkään ole läheskään karkiton) junnaa nyt paikallaan, sillä en osaa päättää yritänkö vielä elämää kokonaan karkitta vai tyydynkö vain rajoitettuun karkinsyöntiin. Karkittomuus-projektin aikana karkinsyöntini on vähentynyt huomattavasti, sillä ennen söin viikossa pari kiloa karkkia, nyt enintään parisataa grammaa. Myös esimerkiksi lohtukarkit ovat vähentyneet ja pärjään jo muun muassa huonosti nukutun yön jälkeisen päivän ja sadepäivän ilman karkkia. Kuitenkin esimerkiksi lauantaisin ostan karkkipussin, koska "viikonloppuun vaan kuuluu herkkuilta". Toisaalta, nykyisin ostan 125g Pandan lakupussin kun ennen ostin Fazerin Jumbo-pussin (400g). Tässäkin on siis tapahtunut käänne parempaan. Koen silti yhä edelleen herkuttelevani liikaa, kun karkkien lisäksi tulee syötyä pullaa, pannukakkua jne. On kuitenkin vaikea motivoida itseään aivan herkuttomaan/karkittomaan elämään, kun olen tyytyväinen jo tähän muutokseen. Kun ei ole edes paino-ongelmia tms. motivaattoreita vaan ainoastaan tieto sokerin haittavaikutuksista ja tahto karttaa turhia lisäaineita..

Olisin periaatteessa valmis vielä yrittämään täysin karkitonta elämää, mutta en usko motivaation riittävän siihen kovin kauaa. Jos taas onnistuisin vielä vähän vähentämään herkuttelua, olisin tyytyväinen - ja luottavainen sen suhteen, että saan pidettyä herkuttelun aisoissa. Ehkä tässä karkkiaddiktioon eroon pääsemisessä toimii sama logiikka kuin laihduttamisessa: "ihmedieteillä" laihtuu nopeasti, mutta todennäköisesti dietin jälkeen palaa takaisin vanhoihin ruokailutottumuksiin ja kerää kilot takaisin. Kun taas malttaa pudottaa painoa pikkuhiljaa ruokavaliota parantamalla (ja liikuntaa lisäämällä), on varmemmin matkalla kohti pysyvää elämänmuutosta.

Joo, yritän siis vain entisestään vähentää herkuttelua. Onneksi mulla on nyt muutama koti-projekti, joihin voin yrittää uppoutua karkinhimon iskiessä. :)

Uusi suunnitelmani: Karkkia ( = lakua tai luomusuklaata) saa syödä, kun on aivan pakko saada karkkia ja kaikki makeanhimon taltutuskeinot on käytetty. Hyvä olisi, jos tällainen pakko olisi vain kerran viikossa (ja ei aina lauantaisin, sillä silloin kyse on tottumuksesta eikä todellisesta himosta). Pullaa, kakkua tms. saa syödä rajoitetusti. En kuitenkaan vielä osaa kertoa mitä tuo rajoitettu kakunsyönti tarkoittaa. :) Ainakin juhlapäivinä saa syödä ja muulloinkin silloin tällöin. Ei sentään joka päivä tai edes joka toinen päivä. Uusia ihastuksiani skonsseja ja Pirkka-tuulihattuja saan syödä myös rajoitetusti. Skonssit voivat olla viikonlopun aamiainen kerran kuukaudessa. Tai ehkä kaksi. Ja tuulihattuja saan syödä viikonloppuna iltapäiväkahvin kanssa kaksi kappaletta. Ne on tosi pieniä. Jeps, tämä on nyt tavoitteeni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti