perjantai 15. heinäkuuta 2011

antakaa mulle karkkia.

Paperilla tämä viikko on ollut huikean hieno: olen viettänyt mukavan päivän Porvoossa erinomaisessa seurassa, olen ostanut omakotitalon, olen tallannut Tallinnan katuja, tavannut ystäviä jne. Todellisuudessa viikko on ollut täynnä veemäisiä ihmisiä (ei ystäviä, vaan ulkopuolisia), univelkaa, väsymystä, päänsärkyä, raivoa ja vaikka mitä. Kaiken kukkuraksi tunnen nyt syyllisyyttä siitä, että olen ollut naama nurinpäin koko viikon, vaikka olisi pitänyt olla superkiva viikko ja hymy kuin lottovoittajalla. Tuntuu hemmotellulta kakaralta, joka ei osaa olla mistään kiitollinen. Todellisuudessa muistelen lämmöllä ja ilolla noita viikon kivoja tapahtumia, mutta harmittelen silti viikon tyhmiä juttuja ja sitä, että viikosta jäi ei-niin-kovin-hyvä fiilis.

Tämän alkunarinan viesti oli se, että viikkoni on ollut hetkittäin aika rankka, tyhmä ja ärsyttävä ja siksi nyt tekee mieli karkkia. Karkinhimo on vaivannut ihan aamusta asti ja se on todella voimakas. Niin voimakas, että en suostuisi juuri nyt mennä kauppaan, sillä karkkihyllyn houkutus olisi liikaa. Toiset suuntaavat rankan viikon jälkeen baariin, minä tahtoisin suunnata karkkihyllylle. Voi kuinka houkuttelevalta tuntuukaan ajatus perjantai-illasta sohvan syleilyssä, käsi karkkipussissa.. Aah. Melkein jo annoin itselleni luvan sortua herkuttelemaan, mutta sitten tajusin etten yksinkertaisesti voi tehdä sitä. En tahdo enää harrastaa lohtusyömistä ja juuri sitähän tämäniltainen karkinmussutus olisi. Jos tahdon oikeasti eroon lohtusyömisestä (tai edes lohtukarkeista), minun täytyy löytää joku muu kanava jonka kautta pystyn purkaa pettymyksen, ärsyynnyksen ja muut negatiiviset tunteet. Niinpä yritän nyt miettiä mikä se kanava voisi olla. Ajattelin kokeilla kuntosalia. Odotan iltaa ja sitä, että saan vetää raivolla rankan salitreenin. Toivon sen auttavan. Ja jos salitreenin jälkeen negatiiviset tunteet ovat poissa, mutta karkinhimo tallella niin kuka ties voin salliakin itselleni pienen herkun. Täytyy kuitenkin olla tarkkana ja tiukkana: karkinhimon täytyy olla puhdasta karkinhimoa. Saattaisin nimittäin sortua myös palkintoherkutteluun tällaisen viikon jälkeen. On hyvin todennäköistä, että illalla päässäni on tämänkaltainen ajatus: "olen ollut jo melkein kaksi viikkoa karkitta ja eilenkin kestin todella reippaasti sen kun mies söi vieressä tuliaiseksi tuomiani M&M's-karkkeja. Niin ja Alku-karkitkin ovat saaneet olla lasipurkissa rauhassa, en ole edes meinannut syödä sellaista. Ja tänään sain harmituksen purettua salitreenillä sen sijaan, että olisin hukuttanut tunteeni karkkipussiin. Hyvä! Ja kaiken muun lisäksi ansaitsen karkkipussin ihan vain koska kestin rankan viikon ihan hyvin.".

No, yritän selviytyä viikonlopusta ilman karkkia (tai jättimäistä lastia muita herkkuja). Sen sijaan palkitsen itseni salitreenillä ja muistelemalla viikon ihania, mukavia ja hauskoja hetkiä teekupposen äärellä. Nyt pyykkivuoren kimppuun, puuh.

4 kommenttia:

  1. Hei!

    Täällä yksi lukija ilmoittautuu ja haastaa kertomaan 8 asiaa itsestäsi ja hakemaan pokaalin blogistani. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia Maya haasteesta! Täytyypä tarttua siihen tässä joku päivä. :)

    VastaaPoista
  3. Hei eiii ei karkista saa luopua!! T. Karkkiaddikti ja iloinen siitä :D

    VastaaPoista
  4. JulleDemus, mahtava kommentti! Ihanaa, näitä lisää. ;D

    VastaaPoista