ei hierontaa tälle tyypille.

Maistoin sitten perjantaina muutaman karkin. Hyvä tarkoitukseni oli nauttia maailman parhaasta tv-sarjasta (Gilmoren tytöt) ja nautiskella samalla muutama Alku-karkki. Otin lasipurkillisen karkkeja viereeni ja aloitin. Kymmenen minuutin kohdalla mies laski karkkipaperit ja sanoi, että minun pitää hidastaa tahtia. Olin syönyt kymmenen karkkia kymmenessä minuutissa. Hidastin tahtia hetkeksi, mutta sarjan loputtua vieressäni oli armottoman suuri keko tyhjiä karkkipapereita. Ja seuraavina päivinä napsin Alku-karkkeja (ja muutaman m&m'sin miehen pussista), kunnes tänään karkit onneksi loppuivat. Johtopäätös: kun taas pääsin karkin makuun, en pysy karkkikätköistä poissa. Ei karkkia tähän taloon, jos tahdon olla karkitta. Piste.

Ei harmita ihan hirveästi, sillä en ole kuitenkaan syönyt karkkia ihan hirveitä määriä ja tulipa (taas) testattua, että hillitty karkinsyönti ei vaan sovi minulle. Mutta menetin kuitenkin karkittoman kuukauden palkintoni eli hieronnan. Nyyh, se olisi tullut tarpeeseen.