lauantai 10. syyskuuta 2011

10/91.

Kävin eilen illalla bodypumpissa, puuh. Treenin jälkeen, takapuoleni iskeytyessä auton penkkiin, iski ensimmäinen karkinhimo. Pystyin ajattelemaan vain irttareita, irttareita, irttareita. Join sitten heti autossa Gainomax Recoveryn ja kotona istahdin heti ruokapöytään. Ruokailun jälkeen vedin puutarhahanskat käteen ja lähdin pihalle tekemään syyskukkaistutuksia. Ja tadaa, karkinhimo oli tiessään! Mahtavaa. :)

Sitten siihen Irti makeanhimosta-kirjaan. Kirjassa on niin paljon hyödyllistä tekstiä, että en edes yritä jakaa sitä kaikkea kanssanne tänään, vaan pikkuhiljaa tässä lähipäivien aikana. Enkä tietenkään kirjoita ihan koko kirjaa tänne blogiini, luulen ettei kirjailija oikein arvostaisi sitä. ;) Kursivoidut tekstit ovat suoria lainauksia kirjasta.

Kirjan alussa kerrotaa kannustavasti, että syöminen on pitkälti psykologiaa, minkä takia makeanhimosta irtautumiseen tarvitaan ennen kaikkea tietoa. Ne, joilla on riittävästi tietoa, onnistuvat parhaiten. Siispä tietoa tankkaamaan. Kirjassa kerrotaan myös, että makean himoitsemisesta voi siirtyä hallittuun makeansyömiseen, joka on miellyttävää jo pelkästään siitä syystä, että silloin voi itse vaikuttaa siihen, mitä syö ja milloin syö. Makeanhimoisella tunne on päinvastainen; tuntuu, että makea hallitsee kaikkea, sitä tekee mieli liian usein ja sitä pitäisi saada yhä enemmän. Syöminen on kontrolloimatonta. Ihanaa, Pirjo Saarnia (itsekin entinen makeanhimoaja) tuntuu oikeasti ymmärtävän miten piinaavaa makeanhimo on. Kirja tuntuu ymmärtävän, miltä minusta tuntuu ja siksi se tuntuu lupaavammalta kuin en-ikinä-ole-herkutellut-ravitsemusterapeuttien vinkit.

Saarnia muistuttaa, että aina kun halutaan muuttaa opittuja tottumuksia ja pitkään vallinneita elämäntapoja, tarvitaan vahva motivaatio. --- Jotkut ihmiset tarvitsevat pitkän "kypsyttelyvaiheen ---.  Jep, pitkän kypsyttelyvaiheen minäkin taisin tarvita! Kirjassa ymmärretään myös se, että vaikka tahtoo irti makeanhimosta, samalla ei haluaisikaan luopua siitä tutusta, jokapäiväisestä herkuttelusta. Siksi --- on tärkeää miettiä, miksi käyttäytyy näin. Miksi syön näin paljon makeaa? Onko makea ollut jo pienestä lähtien lohduke? Syönko siksi, koska ei ole mitään muuta tekemistä? Onko makealla herkuttelu totuttu tapa, jota toteutan päivittäin samaan aikaan? Vai enkö tiedä syytä makeanhimooni? Oma herkutteluni on todellakin totuttu tapa, mutta samalla karkki/muu makea toimii lohdukkeena, viihdykkeenä ja ajanvietteenä. Ja tietysti paikkaan makeansyönnillä nälkääni, kun en "ehdi" syödä.

Parhaiten makeanhimosta pääsee eroon, kun etenee asteittain ja kun syömisen tilalle tulee jotain muuta. On hyvin tärkeää, että tilalle tulee tosiaan jotain uutta: ei vain oteta, vaan myös annetaan. Uuden saaminen tavallaan täyttää tyhjiön, jonka makealla herkuttelu aiemmin täytti. Minulla talon remontointi/sisustus-projekti toimivat tänä uutena juttuna. Ehkä.

Kirjan alku on siis, kuten olen jo monesti todennut, todella lupaava. Kirja tuntuu ymmärtävän minua ja antaa juuri minulle sopivia neuvoja. Se valaa minuun toivoa: pystyn tähän!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti