tiistai 26. huhtikuuta 2011

karkkia. karkkia. karkkia.

Tänään on ollut ihan kamala päivä. Olen kipeä 735. kerran tänä talvena (vaikkei enää talvi olekaan). Illaksi sovittu ja innolla odotettu sali+uinti-tapaaminen ystävän kanssa meni mönkään, samoin huominen ystävän vierailu. Aurinko paistoi koko päivän, mutten jaksanut nauttia siitä kuumeisena. Kaupassakäynninkin hoidin ilmeisen koomassa, sillä en tajunnut ostaa itselleni minkään sortin välipalaa. Söin sitten välipalaksi kovia rusinoita ja vauvan maissinaksuja (joihin ei ole lisätty suolaa, maitojauhetta, säilöntä- tai lisäaineita ja siltä ne sitten maistuvatkin). Vauva sen sijaan on ollut kovin energinen ja ehti päivän aikana muun muassa heittää rakasta äitiään kännykällä silmäkulmaan, pissata päiväpeitolle ja käydä maistelemassa pellettejä kissojen vessasta. Kaiken lisäksi mies teki tosi pitkän työpäivän ja odottaa nyt telkkarista tulevaa futismatsia (kaljatölkki  on jo valmiina jääkaapissa). Ei siis ihme, että tekee mieli on pakko saada karkkia. Koko päivän on ollut piinaava karkinhimo ja jos joku tulisi nyt sanomaan, että karkinhimo menee ohi vartissa niin sillä ihmisellä olisi sen jälkeen takapuolessa kengän kuva ja se ei todellakaan haalistuisi vartissa. ;) Koko illan olen halunnut vetää lenkkarit jalkaan, juosta lähikauppaan ja palata kotiin karkkipussin kera. Itsehillintäni on kuitenkin tänään ollut yllättävän hyvä ja nyt kaupatkin ovat jo onneksi sulkeneet ovensa. Selvisin karkitta! Tai jos en selvinnyt niin ainakin joudun fillaroida nelisen kilometriä ABC:lle karkkipussin saadakseni.

Äh, pakko myöntää että karkinhimo laantui huomattavasti, kun sai kunnon päivällisen. Jos siis onnistuisin oikeasti syödä tasaisin väliajoin ja saisin nälän pidettyä loitolla niin karkinhimo kyläilisi ehkä hiukan harvemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti