tiistai 12. huhtikuuta 2011

säälittävää.

En haluaisi nyt kertoa tätä, mutta kai se on pakko.. Hitsin vanhemmat, kun opettivat minut niin rehelliseksi! Elämä olisi ajoittain paljon helpompaa, jos ei kokisi niin suurta tarvetta puhua totta ja kertoa aina koko totuutta.

Huoh.. Jaarittelen vähän ensin, kun en halua tunnustaa pahaa tekoani. (Ja samalla yritän selittää miksi tein mitä tein.)

Söin lounaan 11 maissa. Sen jälkeen kävin parin tunnin vaunukävelyllä, touhusin kaikenlaista lapsen kanssa, tein kahvakuulatreenin ja riensin sen jälkeen tukka putkella vauvauintiin. Uinnin jälkeen kävimme kaupassa (kello oli jo 19 ja ylikin) ja tarkoituksena oli ostaa valmis broileri "pikaruoaksi". No, broileria ei ollutkaan tarjolla, joten nälkäisenä ja väsyneenä suuntasimme pakastealtaalle (ei näin), tartuimme pakastepizza-laatikkoon (ei näinkään) ja matkalla kassalle nappasin vielä mukaani KILON KARKKILAATIKON (ei todellakaan näin). Ihan vaan kauppiaalle kiitokset, että olit pistänyt kilon (saippuanmakuisia) karkkeja myyntiin hintaan 2,99 €. Ei ole reilua.


Kotona pizzaa odottaessani avasin karkkilaatikon ja ahdoin karkkia suuhuni kuin henkeni kaupalla. AAAARGH. 

Edellisiä repsahduksiani ei enää edes voi kutsua repsahduksiksi tai sitten tämä oli joku jättisupermegamahtavuusemärepsahdus. :D Ja koko my life without candy on yksi suuri vitsi. Tämmöinen repsahdus repsahduksen perään-meininki syö vähän itseluottamusta.
t. luuseri ;)


ps. Onneksi paha saa palkkansa eli minulla on paha, paha, paha olo karkinsyönnistä. Ha!

edit: piirsin kuvan itsestäni tällä hetkellä. :D
paint ei ole ystäväni.


3 kommenttia:

  1. Minä olen yrittänyt välttää kauppoja, joista saa ostettua karkkeja. Mutta sitten jouduin takaisin töihin kassalle, jossa myyn karkkia..Ei ehkä kauhean fiksua lakkoilun kannalta..Kirjoitinkin tuonne blogiin miten mulla homma etenee..

    Hei, kyllä se siitä helpottuu. Se on ihan älyttömän vaikeeta väitellä aivojen kanssa siitä makeanhimosta.

    Uusia neuvoja kanssalakkoilijoilta kokeiltavaksi: (en väitä että toimii, tuli vastaan kun etsin itse apua)
    Tee harjoituksia, joissa ohitat vaan karkkihyllyn. Katselet niitä mietit samalla, että tarvitseeko elimistösi karkeista tulevia lisäaineita johonkin ihan oikeasti.

    Tai sitten syö vain yhtä laatua karkkia. Jotain mikä ei oo niin makeaa. Esim kovia karkkeja samaa laatua. Sulaa hitaasti suussa eikä saa tuhottua pussia niin nopeasti.

    Tai sitten rajoitat ostomäärää. Aluksi vaikka 100g karkkia maksimissaan. Tai sit kierrät vaan karkkihyllyn kiertotietä. Ja sit karkiton kassa ;)

    Kerro kaikille ystävillesi ja tuttavillesi että olet karkkilakossa. Tuttavapiirin paine hillitsee makean massutusta ainakin hieman.

    Mulla se mangolinja pitää vielä. Eilen leivoin kyllä pannaria, kun tuli vieraita. Sokeria laitoin kahden desin sijaan vaan puolikkaan.

    Tänään maha huutaa taas karkkia, mutta minä vedän vattuja. Hahaa (itsepetosta tämä on kyllä, kun kohta kuitenkin tekee taas mieli karkkia) Onneksi kauppa on jo kiinni. Muuten en olisi tässä :)

    VastaaPoista
  2. tsemppiä kovasti! kuulostaa niin tutulta! löysin ihan vahingossa blogiisi, olen luullut olevani näin suuren karkin himon kanssa yksin,mutta onhan teitä muitakin. itse olen ollut viikon karkki/sokerilakossa.. haluan todellakin helpotusta tähän jatkuvaan karkin himoon. tulen lueskelemaan kuinka sinulla sujuu.:) ei lannistuta vaikka tulee repsahduksia repsahduksien perään..aina voi taas tsempata. :)

    VastaaPoista
  3. Mirkku: kiitos vinkeistä ja tsempistä. :) tuntuu, että musta ei vaan yksinkertaisesti ole tähän. mulla ei ole minkäänlaista itsekuria. kun karkinhimo iskee, multa häipyy kaikenlainen äly, logiikka ja järki päästä. en tahdo jäädytettyä banaania, mangoa tai muutakaan hedelmää. tahdon karkkia enkä ymmärrä miksen voisi sitä saada. :D
    mutta ehkä tää tästä..
    tsemppiä sullekin edelleen! sä oot selvinnyt tähän asti hienosti.

    Anonyymi: kiitos tsempistä. :) Kiva, että eksyit blogiini, tervetuola uudelleenkin! Juu, ei lannistuta. tsemppiä hirmuisesti sinullekin!

    VastaaPoista