hyvää naistenpäivää!

Hyvää naistenpäivää kaikille!



Tätä päivää kannattaa juhlia, sillä me naiset olemme huippuja. Olemme myös erilaisia, mutta mahtavia yksilöitä jokainen. Tänään kannattaa tehdä jotain mistä nauttii ja josta tulee hyvä olo. Oli se sitten pitkä juoksulenkki, lasi kuohuvaa ja pala suklaata tai villasukan neulonta sohvatyynyihin uppoutuneena. Nauti ja kerää voimia, että jaksat taas olla upea! (Ei vain ulkoisesti vaan myös sisäisesti.)

Tänään kannattaa myös olla kiitollinen. Meillä suomalaisilla naisilla kun on erityisen paljon syytä juhlaan. Vaikkei Suomikaan ole täydellinen maa eikä täälläkään kaikilla naisilla asiat ole kohdallaan, mutta naisen asema on täällä yleisellä tasolla hurjan paljon parempi kuin monessa muussa maassa. Täällä naiset saavat tehdä töitä, saavat äänestää, saavat ajaa autoa ja kertoa mielipiteensä. Vaikka naiset kokevat meidänkin maassa väkivaltaa, elämme kuitenkin todella turvallisessa maassa. Täällä väkivaltaan myös puututaan, täällä ei ole ok lyödä naista (tai miestä tai lasta tai eläintä). Täällä raiskaukset eivät ole naisten syytä ("mitäs oli pukeutunut liian paljastavasti", "kiltit tytöt eivät liiku ulkona pimeällä" jne. Nämä ovat jossain päin maailmaa "oikeutuksia" raiskaukselle). Suomessa tytöt saavat käydä koulua ja harrastaa "poikien" lajeja, me saamme valita itse puolisomme ja ammattimme ja monet muut asiat. Ja niin edelleen.

Jouluna toivotaan asioita joulupukilta, joten saako naistenpäivänä toivoa asioita joulumuorilta, äiti maalta tai joltain muulta naishahmolta? Siinä tapauksessa toivoisin, että..
* huonoissa oloissa elävien naisten asema kohentuisi. Tässä tärkeimmässä asemassa on tietysti kyseisten maiden olot, poliittiset tahot ja yleinen asenne, mutta myös me paremmissa oloissa elävät ihmiset voimme tehdä paljon. It
* länsimaissa jatketaan tasa-arvon ja naisten oikeuksien kehittämistä
* naiset eivät kokisi toisia naisia uhkana ja kilpailuna vaan ymmärtäisivät olevansa vahvempia tiiminä
* koko maailma voisi unohtaa epärealistiset naisihanteet (ja miesihanteet myös), jolloin ulkonäön murehtimiseen käytetty energia voitaisiin suunnata johonkin parempaan
* kaikki löytäisivät oman tapansa liikkua ja syödä terveellisesti - ei ulkonäkösyistä vaan siksi, että silloin voi paremmin ja jaksaa paremmin


Tässä vielä pari linkkivinkkiä:
www.internationalwomensday.com
www.naistenpankki.fi

Ja loppuun vielä video, joka onkin jo pitkään ehtinyt pyöriä ainakin facebookissa. Katso, jos et ole vielä nähnyt. Jos olet nähnyt, katso silti - ihan vain muistuttaaksesi itsellesi, että me ollaan hyviä, vahvoja, taitavia ja mahtavia. klikkaa tästä: #likeagirl



-S-

uudet säännöt.

Kuten edellisistä blogiteksteistä (ja blogin harvasta päivittymistiheydestä) on ehkä voinut päätellä, viime viikot ovat olleet hektisiä. Niin hektisiä, että jopa mun duracell-akku uhkasi tyhjentyä. Hämmentävää. Kun nauttii kaikesta mitä tekee, on vaikea käsittää että akkua täytyy silti ladata. Että ei voi paahtaa sata lasissa aamuseiskasta puoleen yöhön tai sen yli ja nukkua yöt pätkissä lasten heräillessä.

Kun sitten aamut alkoivat säännöllisesti ajatuksella "ei v****, taas uusi päivä", oli lyötävä jarru pohjaan. Oli taas kerran opeteltava hengittämään syvään ja rauhoittumaan, ei sääntäämään jokaiseen innostavaan puuhaan ja tarttumaan jokaiseen inspiroivaan ideaan. Mahtaville tarjouksillekin olen joutunut sanomaan "ei kiitos" ja "valitettavasti nyt ei onnistu". Huh, se tuntuu joka kerta yhtä kamalalta. Mutta joskus on pakko.

Mun aivot kävi sellaisilla ylikierroksilla, että päässä tuntui koko ajan huminaa, surinaa ja niin edelleen. Se syö keskittymiskyvyn ja kärsivällisyyden, muun muassa. Viikonloppuna pyhitin pari päivää levolle, esimerkiksi perjantaina torkuin sohvalla takkatulen rätinässä pari tuntia. Lauantaina kävin tekemässä rauhassa (ei siis "kiirekiirekiire,teeäkkiäettäpääsetjatkamaantöitätaiolemaanperheenkanssaäkkkiiii!!"-nauha päässä pyörien kuten yleensä) ja istuin vielä infrapunasaunassakin. Illalla tein vähän töitä, mutta ihan leppoisasti vaan, ja sitten menin ajoissa sänkyyn piikkimaton päälle köllimään ja kirjaa lukemaan. Pää onkin nyt ollut hiljaisempi, syke ja hengitystahti rauhallisemmat. Oi miten ihanaa!!

Eilen illalla meinasi taas iskeä stressi kaikista asioista, jotka odottavat tekemistä, joiden deadline lähestyy, jotka haluaisin tehdä ja niin edelleen. Pää surisi taas enkä osannut tehdä pientäkään päätöstä (varma merkki stressistä mulla). Unohdin työt suosiolla, käperryin sohvalle miehen kainaloon katsomaan Top Gearia ja söin kuulkaa vieraita varten ostetun keksipaketinkin!


Terkut sohvalta!

Mun on nyt pakko opetella ottamaan itselleni rauhoittumisaikaa. Mun on löydettävä liikunnan lisäksi muitakin rentoutumiskeinoja, sellaisia, joissa mieli ja kroppa saavat levätä. Lisäksi mun oli laadittava itselleni työ/vapaa-aikaa koskevat säännöt, koska silloin kun työstä tykkää ja toimisto on kotona, on työtä ja vapaa-aikaa tosi vaikea erottaa toisistaan.

Miksi? Siksi, että en ole kovin mukava äiti tai puoliso stressaantuneena. Siksi, että silloin en ole kovin hyvä ystävä tai viihdyttävää seuraa. Siksi, että en halua olla väsynyt ja ylikierroksilla. Siksi, että silloin liikunta ei ole niin hauskaa kuin yleensä eikä kunto kehity. Ja myös siksi, että hyvinvointi-/terveys-/liikunta-alalla työskennellessä haluan olla esimerkkinä asiakkailleni ja muillekin ihmisille. Parin tunnin yöunilla, turbonappi pohjassa koko päivän tohottaessa en todellakaan ole hyvä esimerkki, paitsi varoittava sellainen. Ja siksi, että pidän töistäni todella paljon ja haluan tehdä niitä jatkossakin. Jos jatkan näin, olen jossain välissä syvässä suossa nimeltä Uupumus. Sinne en halua, joten nyt oli toimittava.

Niinpä laadin itselleni säännöt.

Ne ovat tässä:
- en lue sähköpostia/facebookin inbox-viestejä tms. lasten kanssa ollessani (Jos leikkivät rauhassa keskenään eivätkä tarvitse mua, sitten saan hoitaa kiireisen asian.)
- en lue sähköpostia/facebookin inbox-viestejä klo 21 jälkeen illalla. Enkä käytä SoMeakaan tuon aikarajan jälkeen.
- työnteko on lopetettava tavallisesti klo 22 mennessä, poikkeuksia voi olla silloin tällöin
- sängyssä on oltava 22.30, jotta on aikaa rauhoittua ennen nukkumaanmenoa
- pidän joka päivä vähintään 15 minuutin rauhoittumistauon, mielellään iltapäivällä (Tänään yritin tätä kun kerrankin kumpikin lapsi oli päiväunilla, mutta teemukillinen kesti vain kuuden minuutin ajan. Sitten aloin jo touhottaa töitä.)
- pidän yhden totaalivapaapäivän viikossa: ei töitä, ei opiskelua, ei mitään niihin liittyvää (tai jos ihan vähän kuitenkin?)
- etsin rauhoittumis-/rentoutumiskeinoja ja käytän niitä säännöllisesti

Tämä viimeinen kohta on ehkä kinkkisin. Kun.. No.. Joka kerta joogatessa huomaan, kuinka hyvää se tekisi mulle. Mutta kun se on niin hidasta ja tylsää! Koko tunnin vilkuilen kelloa ja mietin, onko vielä kauan jäljellä. Ja ajatus karkaa noin sekuntin välein uuteen asiaan, hirveän raskasta koittaa keskittyä vain hengitykseensä. Ja pahinta on se, kun tulee hyviä ajatuksia ja haluaisin kirjoittaa ne ylös ja sitten kuuluu opettajan ääni, joka kehottaa päästämään irti päähän tulevista ajatuksista. Eiii, en halua!!

Joskus olen huomannut, että joksu ja uinti ovat mukavan meditatiivisia, rentouttavia ja rauhoittavia lajeja. Mutta ylikierroksilla käydessä on vain yksi vaihde: "täysii!". Ei hyvä.

Käsityöt? Eiih. Toimii hyvässä seurassa eli meidän kerran kuukaudessa kokoontuvassa Viiniä&Villasukkia-illassa, mutta ei muuten. Ja ne V&V-illassa neulotut silmukatkin joudun useimmiten purkamaan (ihan vaan kun en keskity tekemiseen vaan höpöttämiseen).

Kirjoja luen iltaisin, mutta ylikierroksilla niihinkin on vaikea keskittyä.


Venyttely olisi ihan hyvä juttu.


Ja rauhallinen luontoretkeily. Jos malttaisi rauhoittua.

Kun en muuta enää keksinyt, marssin tänään Prismaan ja ostin itselleni palapelin. Nyt on 1500 palan edestä rauhoittumismahdollisuutta. Edellisestä palapelistä onkin aikaa, sillä kokosin sellaista viimeksi raskausajan vuodelevossa johon taisin joutua kun en, kas kummaa, malttanut kuunnella kroppani viestejä, rauhoittua ja levätä välillä. Vielä mä sen opin!

Olen nauttinut kummankin lapsen raskausajasta, mutta ihan kamalasti en kaipaa sitä aikaa kun tuijotin vuorotellen tätä..



.. ja tätä.

(Siis oikeasti.. Huoneessa pelkkä tikittävä kello ja päässä ajatus "älä synny vielä, älä kiltti synny vielä!". Hajottavaa, mutta myös opettavaista.)

Kroppa ja mieli tarvitsee rauhoittumista ja se on nyt opeteltava. Tai se kannnattaa opetella nyt, sillä myöhemmin voi olla liian myöhäistä.



Rauhaa ja rakkautta ja kaikkea.
-S-

ps. Joku saattaa nyt miettiä, että eikö tämän tyyppinen teksi ole ollut joskus aiemminkin..? No, mitäpä mä kerrasta oppisin.. Kaikki uudet taidot vaativat toistoja, myös rauhoittumisen opettelu. ;)

karkkiöverit.

Vedin sitten kunnon karkkiöverit. Sellaiset, että todellakin tuli paha olo.

Viime kerrasta onkin aikaa ihan tosi kauan, niin kauan etten yhtään muista koska näin olisi tapahtunut. Luulin, että olisin jo päässyt yli tällaisesta, mutta kappas, en ollutkaan.

Pari viime päivää on tullut syötyä kulutukseen nähden liian köykäisesti. Esimerkiksi tiistaina piloxing ja sali-yhdistelmän jälkeen join palautusjuoman, mutta en sitten tainnut syödä myöhäispäivällistä enkä iltapalaa, koska olin niin ähkynä palkkarista.

Aterian tai aterioiden yli hyppääminen kostautuu mulla aina. Aina.

Tänään menin ohjaamaan Teho30- ja coretunnit. Jo ennen tuntien alkua huomasin, että olen syönyt liian vähän, on nälkä. Kotiin palatessa pysähdyin Valintatalossa ("haen mehukeittoa ja roskapusseja") ja Aakkoset-pussi aukesi jo kaupan parkkipaikalla. Kotona mussutin nameja muun muassa eteisessä lenkkarit jalassa. Söin sentään myöhäisen päivällisen (klo 21-22 on mun ilta-aterian aika, iltapala sitten pari tuntia myöhemmin. Jumppaohjaajan arki.) ennen kuin jatkoin karkkien napsimista. Mun jumppa loppui klo 20:30, taisin olla kaupasta ulkona 20:48 ja pussi oli tyhjä 21:25.

Yök.

En muista koska mulla olisi ollut näin kamala, etova olo. Jos jotain hyvää pitää sanoa niin ainakin motivaatio syödä terveellisesti on entistä kovempi. Ei enää tällaisia karkkiövereitä, ikinä. Please.

Älkää kokeilko tätä kotona vaan muistakaa syödä.

sunnuntaisarja 9/12: tee jotain!

Mun piti kirjoittaa aivan eri aiheesta, mutta nyt ei vaan synny tekstiä siitä aiheesta. Säästän sen siis joksikin toiseksi sunnuntaiksi. (Kyllä, tiedän, tänään on maanantai. Hupsis.) Niinpä tänään kirjoitan liikunnasta.

Liikunnasta siksi, että olen taas muistanut kuinka mahtava fiilis siitä tulee ja toivon, että jokainen tavottaisi joskus sen saman fiiliksen.

En ole aikoihin liikkunut säännöllisesti ja olen kaivannut sitä ihan hulluna. Viikonloppuna koulutuksessa sain taas pienen maistiaisen siitä, miten ihana fiilis liikunnan jälkeen voi ollakaan. Tänään sitten tein pitkästä aikaa tankoilutreenin kotona ja nyt on suupielet korvissa. Tänään on kyllä muitakin (liikunta-aiheisia) syitä hymyyn, mutta niistä ehkä myöhemmin lisää.

Tänään annan kuvien kertoa liikunnan ilosta.

Tässä olen minä tänään tankotreenin jälkeen, onnellisena. Alkuosa treenistä meni ihan päin mäntyä ja meinasinkin luovuttaa jo. Sitten kaivoin jostakin sisua ja jatkoin. Ja onnistuin. Ja jatkoin ja onnistuin. Ja niin edeleen. Ja nyt on siis äärimmäisen hyvä fiilis. (Niin hyvä fiilis, että pitäisi olla jo nukkumassa, mutta endorfiinit myllää enkä saa rauhoituttua.)



Tässä olen minä syksyllä juoksulenkin jälkeen, onnellisena. Jouduin pakottaa itseni lenkille, taisin päästellä pihassa vielä pari ärräpäätä ja polkea jalkaa. Sitten musiikit korville ja juoksemaan. Eksytin Känkkäränkän lenkin aikana ja palasin aurinkoisena kotiin.



Tässä olen minä pari viikkoa sitten, salitreenin jälkeen, onnellisena. Yleensä alan salilla neuvottelemaan saliohjelman tehneen henkilön (eli itseni) toistomääristä, jolloin esimerkiksi kymmenen toiston sijaan on ok tehdäkin vain kahdeksan. Nyt nappasin jostain vanhemmasta Fit-lehdestä salitreenin ja saatoin ehkä viimeisten toistojen aikana vähän kirota treenin suunnitellutta Haikaraisen Timoa. Jossain välissä tuntui siltä, että en. tule. selviämään. Mutta selvisin kuitenkin ja hikisenä, punaisena, kädet täristen oli pakko otta selfie, sillä tuota hymyä ei vaan saanut kasvoilta pois. Kun näen tämän kuvan, muistan joka kerta miten hirvältä treeni tuntui ja miten hirveän hyvältä sen jälkeen tuntui.



Tässä olen minä jonkun kotona tehdyn vatsalihastreenin jälkeen, onnellisena. Tämä on sitä aikaa kun kuopus oli parikuukautinen ja olin juuri aloittanut vatsalihasten treenaamisen. Treenit menivät osin oksennusta nieleskellen ja itkua pidätellen, sen verran kamalalta tuntui kun vatsalihasten voimat oli nollissa. Tämän kuvan otin, kun olin vihdoin päässyt tekemään jonkun "kunnon" coretreenin pelkän aktivoi-poikittainen-vatsalihas-vetämällä-napaa-selkärankaan-treenin jälkeen. Mikä mahtava polte vatsalihaksissa ja mikä mahtava fiilis.




Tämä taas on kuva kesäiseltä pyörälenkiltä. Olin vetänyt piloxing-tunnin ja fillaroin sen jälkeen triathlontreeninä pikkulenkin naapurikaupunkiin ja takaisin. Energiatasot eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta ilta-aurinko porotti selkään, kukat tuoksuivat tien penkalla ja asfaltti rullasi tasaisesti renkaiden alla. Ihanaa.



Ja vielä toinen kuva siltä ajalta, kun kuopus oli ihan pieni ja raskausajan totaalivuodelepo vielä tuoreessa muistissa. Aloitin kunnon kohottamisen vaunulenkeillä. Miten mahtavaa olikaan laittaa lenkkarit jalkaan, vauva vaunuihin ja napit korville. Musiikki soi, askel rullasi ja tunsin olevani etuoikeutettu: olen terve, saan liikkua. (Ja mulla on kaksi ihanaa lasta.) Puuskutin ja hikoiluin muuten juuri viime viikolla samassa mäessä, kun meinattiin myöhästyä neuvolasta. Oli hieman raskaampaa työntää rattaissa 1,5-vuotiasta tyyppiä, kuin sitä pientä pakettia, jonka ikä lasketaan päivinä tai viikkoina. Mutta ylämäkivedot, rattaiden kanssa tai ilman, on ihan huippuja.




Toivottavasti sain välitettyä näiden kuvien avulla viestini, jonka on tämä: liikunta on mahtavaa! Joskus se on mahtavaa liikunnan aikana. Toisinaan treenin aikana tuntuu kamalalta, mutta sen jälkeen fiilis on huikea, kun leijuu endorfiinipöllyissä. Joskus on vaikea lähteä treenaamaan, joskus jää lähtemättä. Mutta lähteminen kannattaa, sillä todella, todella, todella harvoin tehty treeni harmittaa.

Lähde siis liikkeelle, jos et vielä liiku. Venytä omia rajojasi, jos et sitä jo tee. Etsi se oma juttu, josta saat nämä samat kicksit, koska.. liikunta vaan on yksi parhaita asioita elämässä.

<3 S.

sunnuntaisarja 8/12: laskiaispullat pannaan!

Muistatteko ne ajat, kun vähintään joka toinen ihminen tuntui karppaavan? Onneksi karppausbuumi taitaa olla jo mennyt ohi. Monille karppauksesta jäi kuitenkin jäljelle jonkinlainen "hiilihydraatit ovat pahoja"-asenne. Mutta eivät ne ole. On vaan olemassa erilaisia hiilihydraatteja: hyviä ja sitten vähän vähemmän hyviä (surkeita).

Me tarvitsemme hiilihydraatteja, ainakin vähän. Ihmisen hiilihydraattitarve on 2-10 g/kg/vrk. Tarve riippuu hyvin pitkälti siitä, kuinka aktiivinen olet töissä ja vapaa-aikana. Ruumiillista työtä tekevä, pitkiä lenkkejä juokseva ihminen tarvitsee hiilareita tietysti enemmän kuin toimistotyöntekijä, joka ajaa kotiin autolla ja viettää iltansa sohvalla. Mutta myös se paljon istuva toimistotyöntekijä hyötyy hyvistä hiilihydraateista, muun muassa kuidun saannin kautta.

Hiilihydraattien välttelyn sijaan kannattaisikin kiinnittää huomio hiilihydraattien laatuun ja siihen, mistä omat hiilihydraattinsa kerää. Kasvisten ja kokojyvätuotteiden käyttö on tosi hyvä juttu, hiilareiden haalinta leivoksista ja muista sokeriherkuista ei niinkään. Siksi mä kannustankin ensi viikolla miettimään sitä, onko sun syömät hiilarit laadukkaita vai ei.

SYÖ täysjyvätuotteitä - ÄLÄ SYÖ piirakoita ja pasteijoita
SYÖ kasviksia - ÄLÄ SYÖ valmisruokia ja sokerijogurttia
SYÖ hedelmiä - ÄLÄ SYÖ karkkia, keksiä ja jäätelöä
SYÖ marjoja - ÄLÄ SYÖ laskiaispullia (joka päivä)

Tähän on pakko lisätä, että yksi (tai pari) laskiaispulla vuodessa on ihan ok, yksi laskiaispulla päivässä kuukauden ajan ei ole. Mikä siinä muuten onkin, että nykyisin kaikki sesonkituotteet, esimerkiksi juuri laskiaispullat, tulee kauppoihin kauhean aikaisin.. Eikö laskiaispullia voisi myydä vain esimerkiksi laskiaissunnuntain ja -tiistain välillä sekä hiihtolomaviikolla?!


Me käytiin tänään urheilupuistossa pulkkailemassa ja luistelemassa - ja syötiin sitten kotiin päästyämme laskiaispullat!

Ja vielä kommentti kaikkiin "no mutta mä ainakin laihduin karppauksella!"-ajatuksiin, joita tämä ehkä teissä herätti.
Olen joskus aiemminkin kirjoittanut tämän, mutta toistanpa sen taas: totta kai karppaus laihduttaa, jos sun ruokavalio on perustunut pullaan ja leipään ja sen sellaiseen. Karpatessa kun joudut jättää pois kaiken sen roskahiilihydraatin ja otat tilalle jotain muuta, toivottavasti laadukkaampaa, ravintoa. Lisäksi päivittäinen kalorinsaanti tippuu helposti, kun hiilihydraattipitoiset herkut tippuvat pois ruokavaliosta. (Sama käy usein myös silloin kun aloittaa viljattoman tai/ja maidottoman dietin. Ei vaan tule herkuteltua niin paljon, kun herkuttelu ei ole yhtä vaivatonta. Sen sijaan että ostat leipomosta sen 10 munkin pussin, joutuisitkin itse väsätä jonkin viljattoman ja maidottoman raakakakun. Kuka semmoista joka ilta jaksaa tehdä? No aika harva.)

Reipasta viikkoa kaikille!

(suunnilleen) sunnuntaisarja 7/12: kuituja kuituja!

Niin taas vierähti viikko ja ylikin, enkä ole tänne blogin puolelle kerennyt mitään päivitellä. Sunnuntaisarjakin alkaa jo perinteisesti ilmestyä jossain sunnuntain lähipäivinä.

Tällä kertaa ajattelin kirjoitella kuitujen saannista. Kuiduthan ovat muun muassa laihduttajan paras kaveri, eli jos siihen kuuluisaan kesäkuntoon on vielä matkaa, nyt kannattaa olla tarkkana.

Kuidut ovat hiilihydraatteja tai niiden kaltaisia aineita. Kroppamme ei pysty hyödyntämään kuituja eli ne eivät imeydy kroppaamme. Siispä emme saa niistä energiaa, kaloreita. Laihduttajille tämä on tietysti tosi hyvä uutinen, sillä laihdutushan perustuu yhteen simppeliin periaatteeseen: on syötävä vähemmän kaloreita kuin kuluttaa.

(No, ei se aina ole noin yksinkertaista, mutta ei takerruta nyt tähän.)

Kuitu täyttävät vatsaa ja saa meidät tuntemaan itsemme kylläisiksi. Kuitu myös alentaa kolesterolia, vähentää sepelvaltimotaudin ja tyypin 2 diabeteksen riskiä, tasapainottaa verensokeria ja edistää vatsan toimintaa. Olenpa jostain lukenut, että kuitu saattaisi ehkäistä syöpääkin. Mainio juttu tuo kuitu! Mistä sitä saa?

Kuitua saadaan vain kasvikunnan tuotteista: vihanneksista, hedelmistä, marjoista ja viljatuotteista. Runsaskuituisia elintarvikkeita ovat muun muassa täysjyväleivät, -pasta ja -riisi sekä pavut, linssit, herneet ja siemenet. Leipää ja sen sellaista valitessa kannattaa todella kiinnittää huomio siihen, että kyseessä on täysjyvätuote.

Kuidun saantisuositus on miehillä vähintään 35g, naisilla vähintään 25g. Omaa kuidunsaantiaan voi arvioida esimerkiksi Leipätiedotuksen Kuitutestillä, siihen pääset tästä. Oma kuitumääräni oli tuon testin mukaan noin 40g. Kiloklubiin ruokapäiväkirjaa täytellessäni kuidunsaanti oli myös tätä luokkaa, taisipa olla joinain päivinä jopa yli 50 g. Täysjyvätuotteet ja laadukkaat hiilarit ovatkin jo jokin aika sitten lunastaneet paikkansa ruokavaliossani, toivottavasti pysyvästi.

Mikä oli sinun kuidunsaannin arviosi? Tarvitseeko tsempata vai joko kuituasia on hyvällä mallilla ruokavaliossasi?







On tuo luonto vaan ihmeellinen ja mahtava juttu. Mitä kaikkia herkkuja siellä meille kasvaakaan - ja vielä herkkuja, jotka tekevät meille hyvää!

sunnuntaisarja 6/12: puoli kiloa päivässä.

Viime sunnuntaina kirjoittelin epämukavuuden sietämisestä. Se on osittain oma heikko kohtani, jota haluan ehdottomasti kehittää. Tämän sunnuntain aiheena on toinen heikko kohtani, nimittäin kasvikset.

Kasvisten, hedelmien ja marjojen saantisuositus ei tule varmaan kenellekään yllätyksenä: noin puoli kiloa päivässä. Myös näiden ruoka-aineiden terveellisyydestä on paljon tietämystä, mutta silti suurin osa meistä syö liian vähän kasviksia. On aika muuttaa tämä asia!



Miksi syödä kasviksia, hedelmiä ja marjoja?
- Niissä on paljon kuituja, vitamiineja ja kivennäisaineita.
- Runsaalla kasvisten syönnillä näyttäisi olevan monenlaisia terveysvaikutuksia.
- Niiden rasvan ja hiilihydraattien laatu on hyvä.
- Niiden kaloripitoisuus on pieni. Mainitaan nyt esimerkkinä vaikka kurkku 10 kcal/100g, tomaatti 21 kcal/100g, paprika 16-26 kcal/100g, kun Jälkiuunileivässä on 250 kcal/100g ja jauhelihassa (lihasta ja rasvapitoisuudesta riippuen) 150-220 kcal/100g.
Kasvikset täyttävät vatsaamme, mutta eivät niinkään päivän kaloritarvetta. Runsaasti kasviksia sisältävän ruokavalion avulla painonpudotus tai painonhallinta on helpompaa.

Miten syödä kasviksia, hedelmiä ja marjoja?
Tämä on kai yleensä se vaikein osuus. Tiedostamme, että niitä pitäisi syödä, mutta kun ei vaan osaa, jaksa, viitsi tai muista. No, helpointa on kai noudattaa aterioilla perinteistä lautasmallia. (Kuva täältä.)

Eli täytä puolet lautasesta kasviksilla.

Aina tämä ei toimi. Joskus on esimerkiksi ruokaa, jonka sivuun salaatti ei vaan sovi. Silloin kasviksia voi "piilottaa" itse ruokaan tai syödä kasvikset alkupalana. Tärkeintä olisi, että jokaisella aterialla olisi jotain kasvista, marjaa tai hedelmää tarjolla.

Itse tykkään tehdä kasvisruokia, esimerkiksi erilaisia muhennoksia linsseistä ja kasviksista. Silloin puoli kiloa päivässä on helppo tavoite saavuttaa. Tässä linkit muutamaan mun lempparikasvisruokaan:

Karibialainen kasvishöystö
Vegetable dhansak

Ruokia voi myös tuunata kasvispitoisempaan suuntaan. Itse tykkäsin kesällä syödä "tortilloja", joissa maissiletun sijasta käytin cosmopolitan-salaattia. Täytteeissäkin kannattaa käyttää paljon erilaisia kasviksia. Nam!



Myös amiaisella, iltapalalla ja välipaloilla kannattaa aina syödä jotain kasvista, marjaa tai hedelmää. Leivän päälle on helppo kasata salaatinlehtiä, kurkku-, paprika- ja tomaattiviipaleita. Pilkotut vihannekset hummuksdipin kanssa ovat herkullisia. Hedelmiä ja marjoja voi tietysti syödä ihan sellaisenaan, mutte ne ovat ihania myös puuron seassa. Sokerijogurtit kannattaa korvata maustamattomalla jogurtilla, johon sekoitetaan marjoja tai hedelmälohkoja. Herkkuihinkin voi upottaa hedelmiä, mutta huom! Marjat kakun päällä eivät ole hyvä syy syödä kakkua joka päivä.



Kesähelteillä tein myös raikkaan ja hauskan kakun (tai oikeastaan yritin tehdä).


Jenkkilehdestä bongatussa ohjeessa oli käytetty vaahtokarkkilevitettä, jota en halunnut itse käyttää. Kokeilin tuorejuuston ja kermavaahdon sekoitusta, mutta se oli todella huono idea. Päällinen valui pois "kakun" päältä ennen kuin ehdin edes tasoittaa sitä kauniiksi. Mutta idea on hyvä ja ensi kesänä aion keksiä päällisen, joka pysyy, mutta ei ole pelkkää sokeria (kuten vaahtokarkkilevite). "Kakkuna" on siis pelkkä kuorittu vesimeloni.





Nyt vaan kasviksia syömään!