Liikunnasta siksi, että olen taas muistanut kuinka mahtava fiilis siitä tulee ja toivon, että jokainen tavottaisi joskus sen saman fiiliksen.
En ole aikoihin liikkunut säännöllisesti ja olen kaivannut sitä ihan hulluna. Viikonloppuna koulutuksessa sain taas pienen maistiaisen siitä, miten ihana fiilis liikunnan jälkeen voi ollakaan. Tänään sitten tein pitkästä aikaa tankoilutreenin kotona ja nyt on suupielet korvissa. Tänään on kyllä muitakin (liikunta-aiheisia) syitä hymyyn, mutta niistä ehkä myöhemmin lisää.
Tänään annan kuvien kertoa liikunnan ilosta.
Tässä olen minä tänään tankotreenin jälkeen, onnellisena. Alkuosa treenistä meni ihan päin mäntyä ja meinasinkin luovuttaa jo. Sitten kaivoin jostakin sisua ja jatkoin. Ja onnistuin. Ja jatkoin ja onnistuin. Ja niin edeleen. Ja nyt on siis äärimmäisen hyvä fiilis. (Niin hyvä fiilis, että pitäisi olla jo nukkumassa, mutta endorfiinit myllää enkä saa rauhoituttua.)
Tässä olen minä syksyllä juoksulenkin jälkeen, onnellisena. Jouduin pakottaa itseni lenkille, taisin päästellä pihassa vielä pari ärräpäätä ja polkea jalkaa. Sitten musiikit korville ja juoksemaan. Eksytin Känkkäränkän lenkin aikana ja palasin aurinkoisena kotiin.
Tässä olen minä pari viikkoa sitten, salitreenin jälkeen, onnellisena. Yleensä alan salilla neuvottelemaan saliohjelman tehneen henkilön (eli itseni) toistomääristä, jolloin esimerkiksi kymmenen toiston sijaan on ok tehdäkin vain kahdeksan. Nyt nappasin jostain vanhemmasta Fit-lehdestä salitreenin ja saatoin ehkä viimeisten toistojen aikana vähän kirota treenin suunnitellutta Haikaraisen Timoa. Jossain välissä tuntui siltä, että en. tule. selviämään. Mutta selvisin kuitenkin ja hikisenä, punaisena, kädet täristen oli pakko otta selfie, sillä tuota hymyä ei vaan saanut kasvoilta pois. Kun näen tämän kuvan, muistan joka kerta miten hirvältä treeni tuntui ja miten hirveän hyvältä sen jälkeen tuntui.
Tässä olen minä jonkun kotona tehdyn vatsalihastreenin jälkeen, onnellisena. Tämä on sitä aikaa kun kuopus oli parikuukautinen ja olin juuri aloittanut vatsalihasten treenaamisen. Treenit menivät osin oksennusta nieleskellen ja itkua pidätellen, sen verran kamalalta tuntui kun vatsalihasten voimat oli nollissa. Tämän kuvan otin, kun olin vihdoin päässyt tekemään jonkun "kunnon" coretreenin pelkän aktivoi-poikittainen-vatsalihas-vetämällä-napaa-selkärankaan-treenin jälkeen. Mikä mahtava polte vatsalihaksissa ja mikä mahtava fiilis.
Tämä taas on kuva kesäiseltä pyörälenkiltä. Olin vetänyt piloxing-tunnin ja fillaroin sen jälkeen triathlontreeninä pikkulenkin naapurikaupunkiin ja takaisin. Energiatasot eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta ilta-aurinko porotti selkään, kukat tuoksuivat tien penkalla ja asfaltti rullasi tasaisesti renkaiden alla. Ihanaa.
Ja vielä toinen kuva siltä ajalta, kun kuopus oli ihan pieni ja raskausajan totaalivuodelepo vielä tuoreessa muistissa. Aloitin kunnon kohottamisen vaunulenkeillä. Miten mahtavaa olikaan laittaa lenkkarit jalkaan, vauva vaunuihin ja napit korville. Musiikki soi, askel rullasi ja tunsin olevani etuoikeutettu: olen terve, saan liikkua. (Ja mulla on kaksi ihanaa lasta.) Puuskutin ja hikoiluin muuten juuri viime viikolla samassa mäessä, kun meinattiin myöhästyä neuvolasta. Oli hieman raskaampaa työntää rattaissa 1,5-vuotiasta tyyppiä, kuin sitä pientä pakettia, jonka ikä lasketaan päivinä tai viikkoina. Mutta ylämäkivedot, rattaiden kanssa tai ilman, on ihan huippuja.
Toivottavasti sain välitettyä näiden kuvien avulla viestini, jonka on tämä: liikunta on mahtavaa! Joskus se on mahtavaa liikunnan aikana. Toisinaan treenin aikana tuntuu kamalalta, mutta sen jälkeen fiilis on huikea, kun leijuu endorfiinipöllyissä. Joskus on vaikea lähteä treenaamaan, joskus jää lähtemättä. Mutta lähteminen kannattaa, sillä todella, todella, todella harvoin tehty treeni harmittaa.
Lähde siis liikkeelle, jos et vielä liiku. Venytä omia rajojasi, jos et sitä jo tee. Etsi se oma juttu, josta saat nämä samat kicksit, koska.. liikunta vaan on yksi parhaita asioita elämässä.
<3 S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti