synttäreistä ja keväästä.

Eilen oli siis 25-vuotissynttärini. Mieheni teki mielettömän herkullisen kakun, jonka koristuksen minä ideoin ja yhdessä toteutimme. Kakun täytteeksi tuli sitruuna- ja salmiakkivaahtoa. Yhdistelmä kuulosti todella hyvältä ja sitä se olikin. Päätin jo tehdä vauvan 1-vuotissynttäreille saman kakun, tosin eri koristuksilla.

Kakkuun valikoitui vahingossa perinteinen "poikateema" eli autokakkuhan siitä tuli, mutta onneksi se ei näin aikuisena haittaa. Jos olisin täyttänyt kaksi tai viisi vuotta, olisin ehkä saanut jonkinlaiset raivarit. :) En ole tehnyt vielä kovin montaa marsipaanikakkua ja se kyllä näkyy lopputuloksessa. Samoin siinä näkyy se, etten ole kovin pitkäjänteinen ihminen enkä jaksa väkertää kauaa saman asian kimpussa. Kakku on siis vähän hutaisten koristeltu ja viimeistelevä silaus puuttuu, mutta silti siitä tuli mielestäni todella hieno.

Synttärilahjaksi sain mieheltä ja vauvalta mielettömän hemmottelupaketin, joka sisälsi the Body Shopin vartalovoidetta, vadelmalla maustettua valkoista teetä (luomu), omenasiiderin (luomu), käsintehtyä maitosuklaata, käsintehtyä 80 % tummaa suklaata ja sen kanssa nautittavaksi punaviiniä (myyjä, joka oli myös tehnyt kyseisen suklaan suositteli tätä yhdistelmää). Kaiken kruunasi kaunis kortti. Täydellinen syntymäpäivälahja. Kiitos rakkaat. <3

Joka vuosi yllätyn, kuinka paljon rakastankaan kevättä. Pidän hirmuisesti kaikista vuodenajoista, mutta jotenkin kevät tuntuu omimmalta. En ikinä muista rakastavani kevättä, sillä eihän sitä kai voi rakastaa. Kaikki valittavat kevätmasennuksesta, loskasta, tiepölystä, likaisista ikkunoista, lumen alta paljastuvista koirankakoista jne. Ja silti kevään tullessa olen suunnattoman onnellinen. Nautin kevätauringon lämmöstä, loskan alta paljastuvasta asfaltista, hiekoitushiekan (hassu sana!) narkumisesta jalan alla, lintujen laulusta, katupölyn tuoksusta.. Pidän puroista, joita sulava lumi muodostaa. Innostun taas lenkkeilystä ja tahdon tehdä perusteellisen kevätsiivouksen. Olen täynnä energiaa. Suunnittelen kesää ja selailen kevään värikkäitä, inspiroivia aikakauslehtiä. Hymyilen paljon. Hurraa, kevät on täällä!

"Matka on määränpäätä tärkeämpi", on joku joskus todennut. Ehkä rakastan kevättä osittain siksi, että se on matka kesään. Kevät on lupaus lämpimmistä ilmoista, kesälomasta, kesän herkuista: herneistä, kirsikoista, mansikoista, vadelmista.. Kevät vihjailee kevyistä mekoista ja varvassandaaleista, ulkona nautituista aamuteestä ja järveen pulahtamisesta. Kesän tullessa haaveet törmäävät todellisuuteen: aurinko ei paistakaan tai sitten on liian kuuma, hyttyset kiusaavat ja mökkiteillä on ruuhkaa. Kevät ei onneksi muista näistä kertoa.

Tervetuloa kevät, olen kaivannut sinua!

uusi alku.

Tänään se siis alkoi. Karkiton elämä. Hui. Alku ei ollut ihan kaikkein sujuvin, sillä aamupuuroa valmistaessani rouskuttelin nälkääni kourallisen kovia karkkeja. Lisäksi sain eilen synttärilahjaksi suklaata ja aion kyllä syödä tässä lähipäivinä. Mutta pehmeä lasku onkin ehkä viisas valinta..? Aamulla kaupassa iski kamala salmiakkihimo, mutta sen verran itsekuria sentään löytyi, että jätin salmiakit ostamatta. Alku se on sekin! :)

Tiedän, etten pysty elämään täysin karkitonta elämää, joten olen keksinyt itselleni muutamia porsaanreikiä. Saan ostaa tiettyjä herkkuja, esimerkiksi oikein tummaa suklaata (mielellään luomua) ja lisäaineetonta lakua. Jonkun salmiakin aion lisätä vielä listalle, mutta en tiedä minkä. Aika näyttää. Nämä ovat sellaisia, joita ei voi eikä halua ahmia puolta kiloa kerralla ja joita ei voi syödä joka päivä, koska ovat sen verran kaliita. Lisäksi saan syödä karkkia, jos sitä on jossain tarjolla (mutta en saa silloinkaan tyhjentää koko kulhoa). Varmasti ajoittain tulee heikko hetki ja ostan jotain muutakin karkkia, mutta toivottavasti näitä repsahduksia ei tapahdu kovin usein. Projektini ei kuitenkaan kaadu yhteen, kahteen tai useampaan repsahdukseen vaan tämä on nyt pidemmän aikavälin juttu. Toivottavasti.

Karkiton elämä on siis lyhyt kuvaus pyrkimyksestäni, mutta tarkempi määrittely kuuluu suunnilleen näin: yritän lopettaa lisäaineilla kyllästettyjen karkkien ylettömän mässytyksen ja siinä samalla säästän rahaa ja syön terveellisemmin. Tavoitteenani on päästä eroon elämääni hallitsevasta karkinhimosta tai ainakin saada niskalenkki siitä.

Karkittoman elämän palkinnot ovat vieläkin mietinnässä. Haluaisin kovasti Tallinnaan kevään kuluessa, joten ehkä kuukauden karkittomuus palkitaan päivä Tallinnassa-risteilyllä? Ja Lontooseenkin pitäisi päästä, mutta ehkä se on sitten puolen vuoden tai vuoden kitumisen jälkeen ajankohtaista. Palaan vielä myöhemmin tähän asiaan.

En lupaa kirjoittaa blogia ihan joka päivä, mutta pyrin kuitenkin raportoimaan edistyksestäni useita kertoja viikossa. Tsemppiä minulle! :)

Tämä on nyt vähän tosi sekava postaus, koska kirjoituksessa ei ole päätä eikä häntää. Laitan tähän nyt kuvat, jotka reissussa otin tätä blogia varten ja kirjoitan niistä jonkun pienen kuvatekstin.

 Mitään yhteistä tekijää tai "juonta" näillä kuvilla ei ole (paitsi herkuttelu).

Kas näin:

Kun saavuimme Lontooseen ja olimme vaihtaneet terminaalia niin marssin heti WHSmithin pikkupuotiin ja ostin Starbursteja (ja kasan juorulehtiä). Ne olivat hyvää seuraa vetelehtiessäni hiljaisella lentokentällä, muun matkaseurueen nukkuessa. Ai että Starburstit on hyviä!!

(Söin kentällä myös muutaman Crunchien, namnamnam.)

 

Perillä maltoin seuraavaan aamupäivään asti, ennen kuin piti päästä kauppaan.
 Tosin saapuessamme oli niin myöhä, että suurin osa kaupoista oli kiinni ja pimeällä liikkuminen kun ei ole muutenkaan suositeltavaa niin en sitten pyytänyt keneltäkään kyytiä 24h-kauppaan..

Kaupasta mukaan tarttui iso läjä herkkuja, seuraavissa kuvissa osa niistä herkuista.

Skittles-pussi (joita tuli ostettua reissun aikana "muutama")

 

Ihan maailman paras suklaalevy

 

Mint-choc-suklaapatukka (se on kätevän pieni eli sitä ei edes lasketa herkuksi. Eikä tuollainen edes köyhdytä kukkaroa, sillä patukka maksoi noin 0,15€.

Stoney-juomaa, kai se limuksi luokitellaan. Ihanan pippurista ja hyvää.

 

Matkalla bongasin myös tällaisen hauskan karkkikaupan. Ei ihan sellainen kun haaveitteni karkkikauppa. (Haaveilen siis oman, maailman söpöimmän karkkikaupan omistamisesta.)

Gotta have sweet!

Näitä kovia karkkeja on vielä iso kulho jäljellä.

Lentokentällä kävin noin kuuden tunnin aikana yhteensä neljästi Starbucksissa. Maistoin strawberries & crème frappuccinoa, caramel frappuccinoa sekä white chocolate mochaa, joka oli lempparini ja jota joisin joka päivä jos se olisi mahdollista. (Kyseisen firman kannattaisi siis ehdottomasti tuoda kahvila Suomeen, mielellään tänne kotipaikkakunnalleni.) Juuri ennen Suomeen lentämistä join haikeana viimeisen white chocolate mochani ja nautiskelin kahvista kerrankin viimeiseen pisaraan asti. Hyvä ettei kyynel ollut silmäkulmassa, kun mietin etten saa yhtä hyvää kahvijuomaa pitkään aikaan. Kotiin päästyäni googletin jostain syystä kyseisen juoman ja löysin suureksi onnekseni tällaisen sivun: Mommy's Kitchen. Ah! Jääkaapissa on nyt ainekset odottamassa ja maailman ensimmäinen Sini's white chocolate mocha tulee syntymään muutaman päivän sisällä. Katsotaan nyt onko se edes lähellekään niin hyvää kuin Starbucksin versio.

taas täällä.

Mahtava reissumme on nyt ohi, paluu arkeen on koettu ja karkittoman elämän alku lähenee. Olen koko päivän ahkerasti syönyt reissulta ostettuja karkkeja, ihan vain että saisin karkit pois kaapeista ja voisin aloittaa kitumisen elämän ilman karkkia. Eclairsit ja Starburstit on nyt loppu, ei-minkään-makuisia kovia karkkeja on vielä iso läjä syötävänä. Samoin miehen suklaalevy. Ja pussi lakua. Näin nimittäin lisäaineetonta lakua käydessäni ruokakaupassa ja pakkohan sellainen oli mukaan napata. Kohta maistetaan, onko niistä lisäaineista mitään oikeaa hyötyä. ;) Ja ihan selvyyden vuoksi on pakko mainita, että en todellakaan mennyt karkkihyllylle tiirailemaan sattuisiko sieltä löytymään jotain hyvää matkaan mukaan. Nuo lakut oli asetettu ovelasti esille leipähyllyn ja säilykkeiden väliin, joten en voinut välttyä näkemästä niitä. Syyttäkää siis Prismaa tai lakujen esittelijää tai tomaattimurskaa (kun sitä olin menossa hakemaan), mutta älkää minua.

Yritän pohtia mikä olisi sopiva päivä aloittaa karkiton elämäni. Tänään se ei vielä onnistu eikä huomennakaan. Sunnuntai ei käy, kun silloin syödään kakkua eli saan paljon sokeria elimistööni eli elimistö vaatii karkkia. (Mitä enemmän syön täytekakkua tms. muuta tosi makeeta herkkua, sitä enemmän himoitsen karkkia.) Ja maanantai ei sovi, koska ei syntymäpäivänä voi tehdä mitään tällaisia suuria elämänmuutoksia, eihän? Ehkäpä 25-vuotias itseni herää tiistainaamuna ja huomaa, että on vihdoin kasvanut eroon jatkuvasta karkinhimostaan? Toivossa on aina hyvä elää. Tiistaina se siis alkaa. My life without candy, for real.

Viikonlopuksi tiedossa siis motivaation etsiskelyä, sisun ja innon kasvatusta, hyvien karkinhimoa hillitsevien vinkkien keräilyä sekä miehen psyykkistä valmennusta. Viimeinen tarkoittaa sitä, että tsemppaan miestä kestämään karkittoman vaimon anovat katseet ja syvät huokaukset kaupassa karkkihyllyn kohdalla sekä tietysti asiaan kuuluvat karkinhimokiukuttelut.

Kirjoitan viikonlopun aikana myös matkan herkutteluista postauksen, joten käykääpä kurkkaamassa jossain välissä. :) Mukavaa viikonloppua!!

väärennetty ruoka.

Joko kaikki on nähnyt Silminnäkijän Väärennetty ruoka-ohjelman, joka tuli maanantaina kakkoselta? Jos joku ei ole vielä sitä katsonut, suosittelen lämpimästi. Löytyypi täältä.

Juttu tuli minulle juuri sopivaan aikaan, koska olen pikkuhiljaa herännyt miettimään kuinka paljon lisäaineita ruoissamme (ja karkeissamme) on. On varmasti totta, että kohtuullinen määrä lisäaineita ei ole terveydelle haitaksi, mutta mitäs sitten kun lisäaineita saa sekä ruoasta että karkista, ehkä vielä juomastakin. Ja kun tätä "altistusta" jatkuu kymmenen, kaksikymmentä vuotta, niin ne kaikki nautitut lisäaineet eivät muka vieläkään ole vaaraksi terveydelle? En usko.

Lisäaineet on melkein mahdoton jättää kokonaan ruokavaliosta pois, mutta ajattelin jatkossa tutkia ostoksilla ruokien ainesosalistoja hieman tarkemmin. Eineksiä emme pahemmin syö ja niin tulee jatkossakin olemaan. Joitakin tuotteita, joita olemme tähän asti ostaneet valmiina, ajattelin jatkossa tehdä itse. Siihen menee enemmän rahaa ja aikaa, mutta ainakin lopputulos on lisäaineeton ja aidompi.

Haaveilen kovasti myös, että jaksaisin leipoa meidän perheen leivät jatkossa itse. Leipominen on kuitenkin mukavaa puuhaa ja stressikin lievenee taikinaa vaivatessa. Leivän leipominen inspiroi, sillä leipätaikinaan voi laittaa melkein mitä vain höysteeksi. Äkkiseltään tulee mieleen ainakin erilaiset juuresraasteet, juustoraaste, puuronjämät, erilaiset pähkinät ja siemenet, leseet, rusinat ja niin edelleen. Sitä paitsi itse tehty leipä on niiiin paljon parempaa kuin mikään kaupassa myytävä. Tosin hyvä ruisleipä-ohje on vielä löytymättä. Jos jollain sellainen on niin pistäkääpä jakoon!

lohduketta

Olen oikeasti todella kyllästynyt ja turhautunut tähän karkilla ja muilla herkuilla kuorrutettuun elämääni. (Karkilla-sanasta jäi äsken r-kirjain pois. Jos en olisi huomannut sitä, lauseesta olisi tullut aika huvittava.) Välillä, itse asiassa aika useinkin, iskee epätoivo: olenko loppuelämäni herkkujen orjana? Pohdin, pilaanko herkuttelulla terveyteni ja hampaani? Turhaudun, kun yritän pyristellä irti herkkukierteestä ja päädyn syömään niitä entistä enemmän. Yksi asia kuitenkin lohduttaa: minulla on paljon kohtalontovereita.

Blogiani on käyty lukemassa jo lähes 1500 kertaa ja vain pieni osa blogin lukijoista on ystäviä/tuttuja/sukulaisia. Okei, jotkut käyvät sivullani kerran ja toteavat, että ei kiinnosta. Ja osa teistä käy lukemassa höpinöitäni, vaikka ongelmat eivät kosketa itseä. Mutta osa lukijoistani painii samojen ongelmien kanssa ja vaikka on kurjaa, että muutkin kärsivät herkkuaddiktiosta niin se on myös äärettömän lohduttavaa. En ole mikään friikki, vaan himo sokeria, herkkuja ja karkkia kohtaan on melko yleistä. Kohtalontovereita on kaikkialla. Kamalaa, mutta myös ihanaa!

On todella lohduttavaa kuulla, että ystävä on ostanut kahdeksalla eurolla irtokarkkeja Makuunista. Tai että tuttava on tehnyt yömyöhään (eli kauppojen aukioloajan ulkopuolella) sokerista, kaakaojauheesta ja pienestä tilkasta maitoa makeaa (ja varmasti ällöttävää) tahnaa ja syönyt sitä hädän hetkellä eli tyydyttääkseen epätoivoisen karkinhimonsa. On mukavaa, että ihmiset, joiden olen luullut elävän äärettömän terveellistä elämää, tunnustavat herkkuttelevansa lähes päivittäin. Osa ihmisistä kertoo herkuttelevansa usein, mutta toisaalta tuntuu että herkuttelu on jonkinlainen tabu. Tai no, tabu on liian voimakas ilmaisu, mutta herkuttelu koetaan heikkoudeksi, jota ei haluta tai kehdata myöntää. Herkutteluun pätee siis sama totuus kuin moneen muuhunkin arkiseen, "häpeälliseen" asiaan: puhukaa asiasta avoimesti niin huomaatte, että muilla on ihan samanlaisia ongelmia.

Tsemppiä kaikille kohtalontovereilleni!

päätös.

Kun tulen lomalta, alkaa oikeasti my life without candy. En enää halua syödä karkkia. Tiedän, että tästä tulee vaikeaa, mutta haluan voittaa vaikeudet ja päästä irti karkista. En halua ylimääräistä sokeria ja lisäaineita kehooni. En halua antaa rahojani makeisfirmoille enkä halua pilata hampaitani. En halua olla sokerin orja.

Miten aion onnistua tavoitteessani? En tiedä. En uskalla uskoa onnistuvani. Tässä kuitenkin muutamia keinoja, joiden avulla yritän onnistua.

- Toivon saavani mieheltäni paljon tukea asiassa, vaikka toki päävastuu karkittomasta elämästä on itselläni. Mieheni tykkää herkuista melkein yhtä paljon kuin minä (tosin hän suosii suolaisia herkkuja makeiden sijaan) ja siksi tiedän, ettei hän tule aina olemaan kovin hyvä tukija karkittomassa elämässäni. Jos hän haluaa herkutella, olisi varmasti mukavampaa antaa minullekin lupa herkkuihin. Voin kuvitella, että sipsipussin hohto ja houkutus himmenee, kun vaimo kärvistelee vieressä karkinhimoisena.  Ja itseni tuntien voin jo nyt myöntää, että karkinhimoisena tulen syyttämään miestäni tästä kaikesta. "Sä et vaan anna mun ostaa karkkia kun sun mielestä mä oon läski." Ja selvyyden vuoksi, mieheni ei ole koskaan viitannut mihinkään tällaiseen (ehkä osittain siitä syystä että en ole läski).

- Ymmärrän, että yksi tai kaksi (tai kaksikymmentä) repsahdusta ei tarkoita, että minun pitäisi lopettaa karkittomuus ja palata takaisin karkkien kyllästämään elämääni. Repsahduks(i)en jälkeen kokoan itseni ja jatkan valitsemallani tiellä. Repsahdukset kai vähän niin kuin kuuluvat kaikenlaisiin elämäntapamuutoksiin ja dietteihin, ainakin silloin kun muutokset tehdään yhtäkkiä ja ehdottomasti. (Tiedän, että totaalikieltäytyminen lisää himoa siihen kiellettyyn kohteeseen. Olen kuullut ja lukenut sen tuhansia kertoja. Mutta kohtuullisuus ja asteittainen karkkien vähentäminen ei ole toiminut minulla, kuten olette ehkä huomanneet.)

- Lisämotivaationa toimivat palkinnot. Saan palkinnon oltuani karkitta kuukauden sekä kolme, kuusi ja kaksitoista kuukautta.  Palkintojen pitää olla äärettömän motivoivia, ei mitään tyyliin "kun olen ollut kuukauden karkitta, saan ostaa Me Naiset tarjoushintaan 1,95€" tai "vuoden karkkilakon jälkeen pääsen Chico'siin syömään". Palkintobudjetti on kuitenkin rajallinen, olenhan kotiäiti.. Tosin jos säästän kaikki rahat, jotka entisessä elämässäni laittaisin karkkeihin, olen vuoden päästä lähes miljonääri. ;)

Kate Moss for Longchamp, kuva täältä.

Jos budjettia ei olisi, puolen vuoden karkkilakkoilun jälkeen saattaisin ostaa syötävän söpön Lolita-pöytävalaisimen ja vuoden karkittoman elämän jälkeen saisin palkkioksi Kate Moss for Longchamp-malliston travel bagin hiekanvärisenä. Nyt täytyisi kuitenkin keksiä hieman kevyemmälle kukkarolle sopivat motivaattorit. Ja ikävä kyllä kevyempi, parempi ja terveempi olo ja sokeriaddiktiosta vapaa elämä eivät riitä palkinnoksi. Nyt tuokin kuulostaa tarpeeksi hyvältä ollakseen ainoa karkittoman elämän palkinto, mutta kun armoton karkinhimo iskee, minulla on oltava mielessä jotain johon keskittyä. Joku esine tai asia, johon keskittää kaikki ajatukseni niin, että tahto saada se tavara tai muu juttu on suurempi kuin tahto saada sokeria ja lisäaineita kehooni. (Vau, tuopa ei kuulosta yhtään materialistiselta..) Nyt pitäisi vain keksiä, mitä ne palkinnot voisivat olla. Kylpyläloma? Uudet verhot? Lehtitilaus? ... Jos teillä lukijoilla on ideoita, kertokaa!