lauantai 15. marraskuuta 2014

kaamosmasennusta?

Olen tässä lähipäivinä miettinyt, että miksi tänne pimeään ja kylmään on joku esi-isä aikanaan jäänyt? Ei ihmistä ole varmasti tarkoitettu tänne vaan lämpöön ja aurinkoon, mut ainakin. (Kirjoitan tätä muuten selkä kiinni loimuavassa takassa, aaah mikä lämpö!) Tämä pimeys on kamalaa. Olen yrittänyt pysyä positiivisena, yrittänyt tehdä kaikkea kivaa yksin ja pariskuntana ja ystävien kanssa ja erityisesti lapsien kanssa. Yritykset auttaa hetken, mutta sitten se taas iskee: väsymys.

Kun lapset valvottaa, olo on kuin kulkisi pää sumupilvessä. Lause katkeaa kun unohtaa mitä oli sanomassa, pinna katkeaa kun lapsi tekee vähänkin jotain kiellettyä tai hölmöä, tekeminen katkeaa kun ei enää muista mitä oli tekemässä. Rullaava arki katkeaa, kun illalla ei jaksakaan pakata seuraavan päivän eväitä, tehdä valmiiksi lounasta tai lähteä salille (jossa saisi pimeydestä johtuvan väsymyksen hetkeksi väistymään). Huimaa ja päässä humisee.

Mutta kun väsyttää marraskuun pimeyden takia, olo on ihan erilainen. Tavallinen väsymys on kamalaa, mutta tämä on jotain aivan tuskaisaa. Vaikka yö olisi sujunut kohtalaisen hyvin, aamulla väsyttää silti. Aamupäivällä tuntuu siltä, ettei ole vieläkään herännyt. Ei, vaikka olen jo suurentanut aamukahviannosta. Päivällä ei jaksais, ei viitsis, ei huvittais, ei kiinnostais. Onneksi lapsien vuoksi on pakko lähteä liikkeelle, pakko laittaa ruokaa, pakko noudattaa (onneksi löyhiä) aikatauluja. Iltapäivä on pahin: mihinkään ei voi keskittyä (koska on juonut niin paljon kahvia?), olisi ihan ihan pakko saada herkkuja (vaikka tietää ettei ne auta ja vaikka paino on jo noussut pari kiloa). On lamaannuttava väsymys ja levoton olo, vähän kuin muurahaisia juoksisi ihon alla. Ihmisten ilmoilla ja töissä väsymys lievenee, niinpä olemme täyttäneet päivät kaikenlaisella touhulla. Mutta kotonakin olisi kiva olla, ainakin joskus.

Syysväsymystä vai jo syysmasennusta? Vai tavallisen ja kaamoksen aiheuttaman väsymyksen sekamuoto? Vai joku kotiäidin koomatylsistymisvaihe?

Muistan, että jo viime vuonna oli vähän tällaista ilmassa, mutta sitten käytin Valkeen kirkasvalokuulokkeita ja heti helpotti.
Nytkin olen ottanut Valkeet käyttöön, mutta niistä ei vielä ole ollut apua. Olen tähän mennessä muistanut laittaa kuulokkeet korviini vasta puolen päivän maissa, tänään iskin ne korviini heti herättyäni. Kirkasvalohoito kun on kuulemma sen tehokkaampaa, mitä aikaisemmin aamulla se toteutetaan. Nyt toivon hartaasti, että Valkee tuo avun tähän. Toivon myös lottovoittoa tai hyväpalkkaista työtä, jotta ensi talvena pääsisimme pimeyttä pakoon lomamatkalle.

Sitä odotellessa, olen turvautunut muun muassa:
- chillailuun treenin sijasta (uuteen, pehmeään neuleeseen pukeutuneena, aika ihanaa)


- kesäfiilistelyyn


- herkullisiin ruokiin (tässä intialaista kanaa ja chapati-leipää)


- värikylpyyn




- smoothieihin, lenkkeilyyn ja jopa mojitoon


- rauhallisiin kahvi(ja raakasuklaa-)hetkiin


- pimeäfiilistelyyn ja työfiilistelyyn

Ja hah, töissä myös tahattomaan ulkoiluun, sillä tunti tuon kuvan ottamisen jälkeen pärähti palohälytys soimaan ja seisoimme jumpparyhmän kanssa ulkona puolisen tuntia. Liian ohuissa vaatteissa. Virkistävää.

- energyboostiin ja Valkee-kuulokkeisiin


Olen kokeillut syvärentoutusta, siivonnut vaatekaappeja, aloittanut "aarrekartan" tekoa, suunnitellut joulua, leiponut lasten kanssa, haaveillut, tehnyt vaikka mitä.

Ja silti tämä pimeys ahdistaa.
Mutta mä aion saada siitä niskalenkin.
Mä tulen voittamaan tämän ottelun.

Onko kohtalontovereita? Tai vinkkejä kaamosväsymyksen torjuntaan? Otan kaiken kiitollisena vastaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti