paha olo karkista.

Välillä tuntuu, että taisteluni karkkiaddiktiota vastaan ei etene lainkaan. Nimimerkki Mieheni osti minulle PUOLEN KILON irtokarkkipussin ja se on nyt tyhjä. Söin siitä suurimman osan, pidin pienen tauon kun tuli paha olo, mutta olon helpotuttua jatkoin syömistä. Nyt on hel***in paha olo. Ja ekaa kertaa aikoihin myös morkkis karkkien syömisestä. Mietin vain että tyhmätyhmätyhmä minä, onko pakko syödä jotain joka tekee mulle niin monella tavalla pahaa..

Mutta liika ankaruus ei ole toimiva ratkaisu. Tämä oli virhe, mutta virheistä oppii. Tämä oli repsahdus, mutta repsahduksesta noustaan. Tämä ei todellakaan ollut maailmanloppu ja paha olo häviää aamuun mennessä. Tätä hoen nyt itselleni ja muistutan itseäni myös aamupäivän baby steps-ajattelusta.

Aamupäivällä mietin nimittäin sellaista, että tuntuu kuin elämäntapani ei muuttuisi ollenkaan terveellisempään suuntaan. Mutta kun sitten tarkastelen ruokavaliotani nyt ja viisi, tai vaikkapa kolme, vuotta sitten niin muutos on aika hurja. Silloin söin paljon ruokia, joita en nykyisin enää voisi kuvitellakaan syöväni (esim. pakastepizza), herkuttelin paaaaljon nykyistä enemmän, söin kasviksia vähemmän, söin hedelmiä vähemmän ja niin edelleen. Ruokavalioni on muuttunut tosi paljon parempaan suuntaan, pienin, hitain askelin. Vauvan askelin.

Nykyisin pystyn kuvitella sen ajan, kun en enää tarvitse viikonlopun karkkipussia. Kun herkuksi riittää hyvä ruoka ja ehkä pari palaa raakasuklaata tai makea jälkkäri. Kun en enää tarvitse makeaa naposteltavaa. Ja tämä on jo aika suuri edistysaskel, sillä en ole edes halunnut ottaa täydellistä eroa karkeista. Nyt ajattelen jo niin, että en tarvitse karkkeja ja haaveilen aidosti, oikeasti karkittomasta elämästä. En kuitenkaan aio enää tehdä samaa virhettä kuin noin tuhat kertaa aiemmin eli repäistä äkkiä itseni eroon karkista. Haluan muutoksesta pysyvän, joten jatkan etenemistä vauvan askelin. Otan horjuvia, pieniä, vähän kokeilevia askelia, mutta pääsen eteenpäin. Tulen pyllähtämään vielä monesti, mutta joka kerta nousen sitkeästi ylös ja jatkan taapertamista kohti karkitonta elämää.