karkkipäiv(i)ä.

Maanantai oli karkkipäivä.
Tiistai oli karkkipäivä.
Keskiviikko oli karkkipäivä.
Torstai ei toivottavasti ole karkkipäivä.

voi masennus.

Oon koko viikonlopun herkutellut, myös karkeilla. Perjantaisten elokuvakarkkien lisäksi söin m&m's-namuja, koska Prismassa oli kaksi pussia yhden hinnalla ja mies osti niitä ja minäkin sitten sorruin "vähän maistelemaan".
Voi hemmetti.

tunnustuksia.

Pieniä hetkiä-blogin kirjoittaja Maya haastoi minut kertomaan itsestäni kahdeksan asiaa. Tämän tehtyäni  ja pitää laittaa pokaali kiertämään eli haastaa joku toinen blogi mukaan.

Sain hetki sitten toisenkin haasteen ja kerroin itsestäni seitsemän asiaa, mutta ei se mitään. Kyllähän niitä tunnustuksia löytyy. Kas näin:

~ Ensimmäinen asia: Kävin tänään katsomassa viimeisen Harry Potter-leffan mieheni kanssa (juhlistimme 10 v. kestänyttä yhdessäoloa) ja ostimme leffaevääksi popcornia, limua ja.. jumbopussin karkkia. Tekosyynä se, että "harvoin me tullaan juhlimaan meidän kymmenvuotispäivää".

~ Toinen asia: Tahtoisin lukea paljon kirjoja ja pidän listaa kaikista kirjoista jotka tahdoisin lukea. En kuitenkaan ehdi, sillä jumitun iltaisin surffailemaan facebookiin..

~ Kolmas asia: ..ja silloin kun tartun kirjaan, useimmiten käteen sattuu joku kevyt hömppäpokkari. Ja mielellään englannin- tai ruotsinkielellä.

~ Neljäs asia: Minua kiukuttaa maailmassa eniten ihmisten turha valitus, omanapaisuus ja kiittämättömyys. Toki sorrun itsekin tällaiseen ja tämä blogihan on pelkkää omanapaista valitusta karkinsyönnistä, mutta silti. :)

~ Viides asia: Rakastan kaikkea kaunista ja ihanaa. Tästä syystä tahtoisin oppia leipomaan täydellisiä macaron-leivoksia ja kuppikakkuja.

~ Kuudes asia: Rakastan myös myöhäistä yötä ja varhaista aamua, etenkin loppukesällä ja syksyllä. Sitä raikasta ilmaa, pimeyttä, tyhjiä katuja, valojen loistetta..

~ Seitsemäs asia: Olen todella malttamaton ihminen. Siksi olenkin jo suunnitellut uuden (vanhan) talomme sisustuksen lähes valmiiksi, vaikka emme edes ole muuttaneet vielä ja ennen sisustusta siellä pitää tehdä paljon remonttia.

~ Kahdeksas asia: Kirjoitan kolumnia uuteen Easy-nimiseen lehteen. Olen siis melkein kuin Carrie Bradshaw. Haha ha.

Jeah, keksin kahdeksan asiaa ja ansaitsen hienon pokaalin. Ta-ta-daa-da-daa.

pokaali tunnustuksista.

Haastan Jannin Ihanasti sanottu-blogista ja Riikan Kotiäidin blogista. Toivon villejä tunnustuksia! ;)

ei hierontaa tälle tyypille.

Maistoin sitten perjantaina muutaman karkin. Hyvä tarkoitukseni oli nauttia maailman parhaasta tv-sarjasta (Gilmoren tytöt) ja nautiskella samalla muutama Alku-karkki. Otin lasipurkillisen karkkeja viereeni ja aloitin. Kymmenen minuutin kohdalla mies laski karkkipaperit ja sanoi, että minun pitää hidastaa tahtia. Olin syönyt kymmenen karkkia kymmenessä minuutissa. Hidastin tahtia hetkeksi, mutta sarjan loputtua vieressäni oli armottoman suuri keko tyhjiä karkkipapereita. Ja seuraavina päivinä napsin Alku-karkkeja (ja muutaman m&m'sin miehen pussista), kunnes tänään karkit onneksi loppuivat. Johtopäätös: kun taas pääsin karkin makuun, en pysy karkkikätköistä poissa. Ei karkkia tähän taloon, jos tahdon olla karkitta. Piste.

Ei harmita ihan hirveästi, sillä en ole kuitenkaan syönyt karkkia ihan hirveitä määriä ja tulipa (taas) testattua, että hillitty karkinsyönti ei vaan sovi minulle. Mutta menetin kuitenkin karkittoman kuukauden palkintoni eli hieronnan. Nyyh, se olisi tullut tarpeeseen.

antakaa mulle karkkia.

Paperilla tämä viikko on ollut huikean hieno: olen viettänyt mukavan päivän Porvoossa erinomaisessa seurassa, olen ostanut omakotitalon, olen tallannut Tallinnan katuja, tavannut ystäviä jne. Todellisuudessa viikko on ollut täynnä veemäisiä ihmisiä (ei ystäviä, vaan ulkopuolisia), univelkaa, väsymystä, päänsärkyä, raivoa ja vaikka mitä. Kaiken kukkuraksi tunnen nyt syyllisyyttä siitä, että olen ollut naama nurinpäin koko viikon, vaikka olisi pitänyt olla superkiva viikko ja hymy kuin lottovoittajalla. Tuntuu hemmotellulta kakaralta, joka ei osaa olla mistään kiitollinen. Todellisuudessa muistelen lämmöllä ja ilolla noita viikon kivoja tapahtumia, mutta harmittelen silti viikon tyhmiä juttuja ja sitä, että viikosta jäi ei-niin-kovin-hyvä fiilis.

Tämän alkunarinan viesti oli se, että viikkoni on ollut hetkittäin aika rankka, tyhmä ja ärsyttävä ja siksi nyt tekee mieli karkkia. Karkinhimo on vaivannut ihan aamusta asti ja se on todella voimakas. Niin voimakas, että en suostuisi juuri nyt mennä kauppaan, sillä karkkihyllyn houkutus olisi liikaa. Toiset suuntaavat rankan viikon jälkeen baariin, minä tahtoisin suunnata karkkihyllylle. Voi kuinka houkuttelevalta tuntuukaan ajatus perjantai-illasta sohvan syleilyssä, käsi karkkipussissa.. Aah. Melkein jo annoin itselleni luvan sortua herkuttelemaan, mutta sitten tajusin etten yksinkertaisesti voi tehdä sitä. En tahdo enää harrastaa lohtusyömistä ja juuri sitähän tämäniltainen karkinmussutus olisi. Jos tahdon oikeasti eroon lohtusyömisestä (tai edes lohtukarkeista), minun täytyy löytää joku muu kanava jonka kautta pystyn purkaa pettymyksen, ärsyynnyksen ja muut negatiiviset tunteet. Niinpä yritän nyt miettiä mikä se kanava voisi olla. Ajattelin kokeilla kuntosalia. Odotan iltaa ja sitä, että saan vetää raivolla rankan salitreenin. Toivon sen auttavan. Ja jos salitreenin jälkeen negatiiviset tunteet ovat poissa, mutta karkinhimo tallella niin kuka ties voin salliakin itselleni pienen herkun. Täytyy kuitenkin olla tarkkana ja tiukkana: karkinhimon täytyy olla puhdasta karkinhimoa. Saattaisin nimittäin sortua myös palkintoherkutteluun tällaisen viikon jälkeen. On hyvin todennäköistä, että illalla päässäni on tämänkaltainen ajatus: "olen ollut jo melkein kaksi viikkoa karkitta ja eilenkin kestin todella reippaasti sen kun mies söi vieressä tuliaiseksi tuomiani M&M's-karkkeja. Niin ja Alku-karkitkin ovat saaneet olla lasipurkissa rauhassa, en ole edes meinannut syödä sellaista. Ja tänään sain harmituksen purettua salitreenillä sen sijaan, että olisin hukuttanut tunteeni karkkipussiin. Hyvä! Ja kaiken muun lisäksi ansaitsen karkkipussin ihan vain koska kestin rankan viikon ihan hyvin.".

No, yritän selviytyä viikonlopusta ilman karkkia (tai jättimäistä lastia muita herkkuja). Sen sijaan palkitsen itseni salitreenillä ja muistelemalla viikon ihania, mukavia ja hauskoja hetkiä teekupposen äärellä. Nyt pyykkivuoren kimppuun, puuh.

jes!

Olen viettänyt jo vuorokauden samassa taloudessa Alku-karkkien kanssa enkä ole vielä syönyt yhtäkään! Vähänkö itsehillintäni on kehittynyt viime kuukausien aikana. Aivan huikeaa. Huomenna itsehillintää tulee treenattua lisää, sillä huomenna lähdemme odotetulle päivä Tallinnassa-reissulle.

Toinen huikea juttu on se, että ostimme tänään talon. Tilan. En vielä käsitä, että parin kuukauden päästä meillä on viidenkymmenen neliön sijasta neliöitä sata ja risat. Asuntolainakin tuplaantuu ja remontoitavaa riittää, mutta juuri nyt en jaksa ajatella niitä juttuja. Olen niin onnellinen.

itsekidutusta.

Ostin Brunbergin tehtaanmyymälästä 800 g Alku-karkkeja, koska ajattelin että ne näyttäisi kivalta lasipurkissa keittiön hyllyssä. Niin näyttää, mutta ne myös herättää aikamoisen karkinhimon ja houkutuksen. Voi kuinka tyhmä, tyhmä, tyhmä taas olinkaan! Veikkauksia otetaan vastaan: kauanko kestän ennen kuin sanon "otan vain yhden.."? :D

Ystäväni mielestä marenki ja nomparellit ovat karkkia, koska ne ovat pääosin sokeria ja tehty herkuttelutarkoitukseen. Itse en ole ikinä edes ajatellut, että edellämainitut olisivat karkkia. Marenkihan on jälkiruoka tai joku keksin tapainen pieni makea herkku, nomparellit taas ovat kakun tms. leivonnaisen koristeluun tarkoitettuja juttuja. Tässä asiassa olen oikeasti sitä mieltä, etteivät nuo ole karkkeja (toisin kuin siinä After eight-asiassa..) ja en oikein käsitä miten joku voi mieltää ne karkeiksi. Ystäväni I:n perustelut ovat ihan järkevät, mutta siltikään nuo eivät ole karkkeja. Mitä mieltä te muut olette?

Ja jos I vastaa tähän anonyyminä niin se on petos, huijaus ja petkutus! :)