porsaanreikiä.

Huh, olen ollut melkein viikon ilman karkkia! Tänään vasta iski ensimmäinen karkittomuustuska, ehkä siksi kun on viikonloppu ja "kaikki muut herkuttelee". Kaupassa kitisin mieheltä lupaa karkkipussin ostoon, vaikka tiesin ettei hän voi sitä antaa. Ja jos mies olisikin suostunut siihen, olisin silti jättänyt (tai ainakin kovasti yrittänyt jättää) karkit kauppaan, sillä en nyt halua ensimmäisellä viikolla pilata tätä. Kyllähän nyt aina viikon kestää karkitta. How hard can it be..?

No, ilmeisesti se voi olla aika vaikeaa sillä olen yrittänyt jo keksiä porsaanreikiä karkkilakon suhteen. Kävin tänään Lidlissä ja mitä siellä keksihyllyssä näinkään.. After eight-laatikoita. After eight:it ei siis ole karkkia tai suklaata vaan keksejä, eikö niin? Olen aina mieltänyt ne karkeiksi, mutta jos ne kerran ovat keksihyllyssä eivätkä suklaahyllyssä niin olen ilmeisesti ollut väärässä. Toisaalta, ne ovat ohuempia kuin keksit, niissä ei ole minkäänlaista viljatuotetta, kuten kekseissä yleensä ja niitä voi syödä vaikka sata putkeen, toisin kuin keksejä. Niin ja.. rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että muissa kaupoissa ne taitavat olla siellä suklaahyllyssä eivätkä suinkaan keksipuolella. En tahdo suinpäin rynnätä ostamaan After eight-rasiaa sallittuna herkkuna tajutakseni sitten myöhemmin, että ne luokitellaan karkiksi, mutta en myöskään halua olla erossa rakkaista After eight:eista, jos ne eivät olekaan kiellettyjen asioiden listalla. Huokaus. Olen muuten tainnut pohtia samaa aiemminkin täällä blogissa, mutta asia ei ole vieläkään selvinnyt minulle.


Suunnittelen reissua Porvooseen ystäväni kanssa ja tänään tajusin, että en ehkä ihan oikeasti voi mennä Porvooseen ja ohittaa Brunbergin myymälää poikkeamatta sisään. Ja jos poikkean sisään, tulen ulos ostoksien kanssa. Ystäväni oli kyllä sitä mieltä, että suklaata ei oikeastaan lasketa karkiksi. Miehenikin totesi, että lakon ideana on kai katkaista karkkien liiallinen syönti "eikä suklaata voi mässyttää samalla tavalla kuin jotain Jumbo Remixiä". Voi rakas mieheni, etkö ole koskaan nähnyt minua suklaalevyn tai -pussin kanssa? Suklaata todellakin voi vetää samalla tahdilla ja yhtä paljon kuin mitä tahansa muutakin karkkia. Painin nyt suurten kysymysten kanssa: uskoako miestä ja ystävää vai kuunnellako omaatuntoa, joka on asiasta toista mieltä.. Vaikeaa!

Olen myös lähdössä viettämään Tallinna-päivää vauvan kanssa. En voi varmaan mennä lähellekään laivan tax free-osastoa, sillä siellä en ehkä voisi vastustaa kiusausta. Niinpä en taida tuoda kenellekään tuliaisia, en edes miehelleni joka rakastaa M&M's-karkkeja. No höh, nyt kun muistin kuinka paljon mies niistä tykkää, tunnen itseni julmaksi ja itsekkääksi, jos en tuo niitä hänelle. Ehkä notkun tax freen edessä ja kyselen ohikulkijoilta: "hei anteeks, voisiks sä hakee mulle tuolt pussin ämetämmsei? Voin kyl maksaa vähän hakiksii." Jos satutte samaan laivaan, auttakaa miestä mäessä eli naista laivalla.

Tiedättehän muuten sen hetken juuri ennen nukahtamista, jolloin ihminen on kai luovimmillaan, ongelmat ratkeavat ja hyvät ideat syntyvät? Eilen siinä hetkessä minulle tuli mieleen apteekin salmiakit. Näin silmissäni sen pikkuruisen askin, tunsin suussani ne kovanpehmeät salmiakit (joita pitää laittaa kerralla monta suuhun), maistoin ihanan vahvan salmiakin maun.. Siihen oli hyvä nukahtaa. :)

karkittomuutta jo kolme päivää.

Maanantaina alkoi siis karkiton elämä kuukausi ja nämä kolme ensimmäistä päivää ovat sujuneet yllättävän kivuttomasti! Vedin viikonloppuna sellaiset karkkiöverit, että ei varmaan ole senkään takia tehnyt mieli karkkia tai oikeastaan muutakaan makeaa. Söin miehen kanssa puoliksi Jumbo Aarrearkun, Haribon Stjärne Mix-pussin ja englanninlakuja. Lisäksi ostin kaverini kanssa puoliksi 14 metrilakua. Onko ne muuten oikeasti metrin mittaisia? Jos on, niin syötiin neljätoista metriä lakua. Aika hurjaa. Mutta ei ne vissiin ihan metriä ole, eihän?

Oltiin alkuviikko mökkeilemässä ja sielläkin selviydyin ilman karkkia. Mökin kaappiin oli unohtunut viime reissulta pari palaa tummaa suklaata ja pussin pohjalle muutama salmiakki. Mies onneksi uhrautui ja söi ne pois, etteivät ole houkuttelemassa mua pahoille teille. Herätessäni sateiseen, kylmään (+14) aamuun kaipasin kyllä mökin sadenamuja, samoin lohtukarkkeja. Pärjäsin kuitenkin erittäin hyvin ilmankin ja olen siitä vähän ylpeä.


Tänään selviydyin monestakin karkkikoettelemuksesta. Ensinnäkin onnistuin poistumaan Ikeasta ilman karkkiostoksia! Ne pussit kun on niin pieniä (ja halpoja) niin usein Ikeassa käydessä mukaan tarttuu herkkutorilta yhtä paljon tuotteita kuin itse myymälän puoletakin. Hihi. Ikean jälkeen käväistiin Jumbossa ja siellä heti autosta ulos noustessani kiinnitin huomiota tähän:

Tyhjä Pantteri-pussi keskellä parkkipaikkaa. Sikamaista! Ensinnäkin roskaus on väärin. Ja toisekseen, ajatelkaa nyt vähän millaisia mielitekoja ja himoja herätätte toisissa heittäessänne karkkipusseja (tai muiden herkkujen kääreitä) muiden ihmisten kulkureiteille. Totta kai himoitsin Panttereita heti kun näin tuon pussin ja jos olisin retkahtanut niin syypää olisi ollut vain ja ainoastaan tuon pussin poisheittäjä. Miettikääpä sitä.

Eivätkä ne karkkilakkoilijan koettelemukset siihen loppuneet. Kun olimme kierrelleet kauppoja monta tuntia, tarvitsimme hiukan virvoitusta. Niinpä menimme Fazerin kahvilaan. Yllätin itsenikin tilaamalla pelkän latten eli kieltäydyin kaikista niistä myynnissä olevista, kauniista ja ihanista kakkupaloista. (Hullua, tiedän!) Kun mies sitten kantoi tarjottimen pöytään, latteni vieressä oli Fazermint-konvehti.

Siemailin juomaani ja mietin, kuinka ihana yllätys konvehti olikaan, sillä oikeastaan mieleni tekikin jotain pientä makeaa ja kaiken lisäksi Fazermint on ihan lempparikonvehtini (ainakin kahvin kanssa nautittuna). Juuri kun olin ojentamassa kättäni konvehtia kohti.. PUM! Aivoihini jysähti kamala asia: en saa syödä karkkia. Niinpä tarjosin konvehtia miehelleni, joka söi sen kyllä, mutta totesi ettei oikeastaan edes tykkää Fazermintistä. Niiiin väärin! Onneksi latte maistui ihanalta jä päivä oli muutenkin erittäin mukava niin selvisin tästä hirveästi vääryydestä yllättävän helposti.

Näistä koettelemuksista huolimatta olen silti ollut karkitta jo kolme päivää, mahtavaa!

juupas eipäs & karkittomuuden säännöt.

Olen taas joutunut tilanteeseen, jossa kaksi pikkukaveria asustaa olkapäilläni (tai ehkä aivoissani, sillä en näe niitä olkapäilläni). Toinen tyypeistä, se pahis, houkuttelee koko ajan herkuttelemaan karkilla ("ei yksi pussi haittaa, syö syö syö!") ja samalla hyvis yrittää muistuttaa minua siitä, että en tahdo syödä karkkia, että siitä tulee morkkis ja paha olo. Tämä on kamalaa.

Olen herkutellut nyt parin viikon aikana niin paljon, että olen lihonut vähän. En tiedä paljonko, sillä en harrasta vaa'alla käyntiä kovin usein (en välitä painolukemasta tai vaatekoosta, vaan siitä onko oloni hyvä vai huono). Painoni ei ole varmaankaan noussut paljoa, sillä mies ei ole lihomistani huomannut (tai ainakin väittää niin). Itsellä on kuitenkin koko ajan paksu, painava ja kamala olo. Niinpä en todellakaan haluaisi pistää suuhuni karkkia tai mitään muutakaan herkkua. Ja silti sitä tekee koko ajan mieli. Ja koska pahis olkapäälläni muistuttaa koko ajan siitä, että ensi maanantaina alkaa karkittomuus, niin tahtoisin käyttää kaiken tämän jäljellä olevan ajan karkkia puputtaen. Tiedän kuitenkin, etten nauttisi karkista vaan potisin huonoa omaatuntoa jo karkinsyönnin aikana. Ja tämä on painonnousuni syytä! No, voinhan toki syödä karkkia siitä nauttimatta, ei olisi ensimmäinen kerta.. Mutta en kuitenkaan tahtoisi sitäkään tehdä, koska se on.. no, tyhmää.

Maanantaina alkavan karkkilakkoni suunnitelma on tämä: olen totaalisesti karkkikiellossa ainakin 4.-31.7. eli neljä viikkoa. Ei voi olla kovin vaikeaa, eihän?! ;) Totaalikiellon jälkeen saan syödä kerran viikossa karkkia, mutta vain yhtä lajia ja vain pienen pussin. En siis saa tehdä sitä, mitä aiemmin harrastin luvallisena karkkipäivänä: ostin muutaman suklaapatukan, Jumbo-pussin ja mahdollisesti vielä lakupatukoita tai pienen lakupussin.

Jos/kun onnistun selviämään neljä viikkoa ilman karkkia, palkitsen itseni hieronnalla. Ja jos totaalikiellon jälkeen selviän kaksi kuukautta yhdellä pienellä pussilla viikossa, saan tilata itselleni lehden vuosikerran. Jos pärjäisin joulukuuhun asti maltillisella karkinsyönnillä, saisin pitää joulun ajan lomaa ja nauttia joulun ajan herkuista ja joulukarkeista hyvällä omallatunnolla (!). Termi "joulun aika" vaan on vielä määrittelemättä.. Jouluhulluna jouluni alkaa joskus lokakuussa ja loppuu tammi-helmikuun vaihteessa. Loma karkittomuudesta ei kuitenkaan tietystikään kestäisi niin kauaa, vaan ehkäpä noin viikon verran (24.-31.12.). No, sitä ehtii sitten miettimään jos sinne asti onnistun olemaan lähes karkitta..

Repsahduksia tulee melkeinpä varmasti, sen verran hyvin tunnen itseni. Jos repsahdan kerran ja menetän heti kaikki palkintoni niin silloinhan ei ole järkeä jarkaa karkittomuutta, koska ei saa palkintoja. Repsahdusvara pitää siis olla. Olisikohan sopivaa, jos ensimmäisen neljän viikon aikana saisi tapahtua maksimissaan kaksi repsahdusta (yhteensä, ei per viikko!)..? Ja sitten seuraavien kuukausien aikana repsahduksia saisi tapahtua.. hmm.. ehkä vain yksi kuukautta kohti? Silloin saan kuitenkin karkkia joka viikko yhtenä päivänä niin pakkohan minun on selvitä ilman repsahduksia. Eikö vaan?

Jes, alan olla jo melkeinpä innoissani tästä tulevasta lakkoilusta! Ja nyt on sellainen olo, että I can do it! Toivottavasti vaan joku teistä lukijoista tarttuu haasteeseeni, ettei tarvitse yksin lakkoilla. Come on, vain neljä viikkoa karkitta. Kyllä te siihen pystytte! :)

karkkia karkkia karkkia!

Nälkä (ja pienoinen ketutus) iski iltapäivällä, siispä ostin kauppareissulla Aarrearkku-pussin (sen pienimmän koon). Söin sen kävellessäni kotiin. Hups. Karkinhimo hellitti hetkeksi, mutta nyt illalla olen taas ihan yhtä karkinhimoinen. Matkalla kotiin bodybalancesta (jonka aikana nukahdin) meinasin poiketa kaupassa hakemassa säkillisen karkkia, kun teki niin kovasti mieli. Ärsyttävää tällainen karkinhimo, joka ei edes lähde pois karkkia syömällä (paitsi jos syö niin paljon, että tulee paha olo).

Motivaatio päästä eroon karkista on taas kasvanut, sillä jatkuva karkinhimo on piinaavaa ja kiristää hermoja. Rahaakin palaa taas karkkiin ihan liikaa ja kaiken kukkuraksi jatkuvan karkinsyönnin seurauksena olen saanut ihanat selluliittikertymät jalkoihin. Höh!

Nyt alan tsempata itseäni, sillä ensi viikolla, tarkemmin sanottuna maanantaina 4.7., aloitan (jälleen kerran) karkittoman elämän. En aio syödä karkkia ainakaan kuukauteen, en yhden yhtäkään. Olen lähdössä Tallinnaan päiväksi, mutta en aio sortua laivan tax free-osastolla. Olen menossa mökille, mutta en tarvitse karkkia sinne. En osta (enkä syö) karkkia kiukkuun, nälkään enkä mihinkään muuhunkaan tunne- tai muuhun tilaan. En yksinkertaisesti laita suuhuni karkkia ainakaan kuukauteen. Ja nyt hyvät blogini lukijat, saisinko huomionne.. Haastan myös teidät kaikki karkittomaan kuukauteen! Toivottavasti tartutte haasteeseen, sillä vertaistuki on varmasti tarpeen kunhan taas pääsen tositoimiin karkkilakkoiluni suhteen. Voidaan sitten täällä blogissa antaa vertaistukea toisillemme.

juhannus.

Muiden parannellessa juhannuskrapulaa, minä poden makeaähkyä, morkkista liiallisesta herkuttelusta ja toki myös makeanhimoa. Vietimme juhannuksen mökillä ja siellä tuli hieman herkuteltua.. Tein sinne porkkanakakun ja suklaatrifflen (eli kerroksittain suklaamoussea, tryffeliä, mustikoita ja mutakakkua), miehen sisko teki herrkullista valkosuklaa-limekakkua ja lisäksi syötiin pullaa, karkkia, suklaata.. Nyt olen ihan valmis lopettamaan kesäloman karkkilakkoilusta. Ensi viikonloppuna on kuitenkin tiedossa on reissu Pohjanmaalle enkä selviä pitkistä automatkoista ilman karkkia. Niinpä taidan lomailla vielä ensi viikon ja palaan ruotuun sitten maanantaina 4.7. Viikko aikaa vetää karkkiöverit siis.

Tämän kesäloman aikana karkinsyöntini on muuten pysynyt aika kohtalaisena, joten oikeasti näistä karkittomista hetkistä on ollut jotain hyötyä!

om-om-Omar.

Syön pullaa ja juon lakritsiteetä enkä voi ajatella muuta kuin Omar-karamelleja. Niitä on pakko saada tänään.

karkinhimo ei lomaile.

Minulla oli eilen jatkuva karkinhimo. Söin pannukakkua kermavaahdon kera, pussillisen täytelakua, hyvää grilliruokaa ja jälkkäriksi kaurakeksi-persikkakakkua.. Ja silti olin vielä illalla ihan valmis lähtemään abc:lle karkkiostoksille.
Tänään ei ole ollut paljoakaan parempi päivä. Päinvastoin oikeastaan. Söin tekemääni mustikka-mustaherukkarahkaa paljon (tai siis PAL-JON). Se ei vienyt makeanhimoa yhtään. Olen penkonut pakastintamme, mutta siellä ei ole jäätelöä (miten se on mahdollista?!). Pakastimessa oli vain niitä pakastettuja mangon- ja banaaninpaloja, joiden pitäisi auttaa makeanhimoon ja joita mielelläni napostelisinkin, jos ne eivät olisi jäätyneet niin tiukasti toisiinsa kiinni. Pakko saada karkkia!! Karkinhimo ei siis ilmeisesti aio pitää kesälomaa vaan aikoo piinata minua koko kesän.

Sain muutama tunti sitten tekstiviestin, joka ilmoitti että tilaamani paketti on nyt jätetty lähimpään Siwaan. Yritin vakuuttaa miehelleni, että lapsen uudet kestovaipat on haettava juuri nyt, ne eivät millään voi odottaa huomiseen. Mies ehkä tajusi, että olisin samalla ostanut karkkia ja siksi ei päästänyt minua hakemaan pakettia. Höh! Tämän jälkeen aloin miettiä, miksi mieheni ei ole tajunnut koskaan perustaa meille hätäkarkkivarastoa, jonka saisi avata vain järkyttävän karkinhimon piinatessa. Hetken elin jossain karkkikätköhallusinaatiossa ja pohdin, mitä karkkeja mieheni on hätävarastoon jemmannut. Sitten tajusin, ettei sitä varastoa ole olemassa vaan keksin sen juuri. Voi mikä raivo minut valtasikaan: miksi tuo toope mieheni ei ole voinut tällaistakaan asiaa ajatella? Onneksi tämä koko kohtaus hätäkarkkivaraston keksimisestä raivon laantumiseen kesti ehkä kaksi minuuttia, joten en sentään raivonnut miehelleni karkkivaraston puuttumisesta.

Taidan olla parantumaton karkkiaddikti.