ylä- ja alamäkiä.

Päätin siis torstaina, etten herkuttele viikonloppuna ollenkaan.. Perjantainaaamuna olin tosi päättäväinen ja luottavainenkin sen suhteen, että pärjäisin herkuttelematta. Aamupäivällä karkinhimo alkoi nostamaan päätään, mutta tein kaikkeni sen latistamiseksi: muistin ottaa kromitablettini, join lakritsiteetä, söin lakritsivadelmapurkkaa, join vettä (koska joskus jano voi muka ilmetä karkinhimona), söin välipalaksi turkkilaista jogurttia ja ananasmurskaa.. Iltapäivällä vanhempani tulivat käymään ja tarjosin heille pullaa. Karkinhimosta huolimatta en ottanut edes pientä pullaviipaletta ja olin tosi ylpeä itsestäni. Kunnes sitten hain keittiöstä lisää kahvia ja palasin olohuoneeseen pullaviipale kädessäni. Mitä tapahtui?!

Pullanviipalekaan ei rauhoittanut karkkihampaani kolotusta ja aloin epäilemään, että nyt on sellainen päivä, että on pakko saada karkkia. Olin ihan tuskainen enkä voinut keskittyä mihinkään. Kaupassa menin kiertelemään karkkihyllyä ja sieltä eksyi ostoskärryihin pussillinen lakua ja toinen hedelmäaakkosia.. Kröhöm.. Mutta syötiin ne puoliksi miehen kanssa eli en sentään syönyt kahta pussia karkkia yksin.

Karkkipussit rauhoittivat makeannälän niin hyvin, että lauantaina ja tänä aamuna ei ole tehnyt herkkuja mieli ollenkaan. Tästä syystä karkittomaan elämääni tuli taas uusi tavoite/sääntö: Saan syödä karkkia hyvällä omallatunnolla silloin, kun olen oikean karkinhimon kourissa (koska se iskee aika harvoin), mutta tämä edellyttää sitä, että opin tuntemaan koska karkinhimo on oikea, eikä johdu nälästä, väsymyksestä, verensokerin heittelystä, kiukusta tai mistään muustakaan "väärästä" syystä. Tämä on mielestäni fiksua senkin takia, että en varmasti voi olla loppuelämääni karkkilakossa ja siksi on järkevää opetella tunnistamaan oikea ja väärä karkinhimo sekä opetella vähitellen myös maltillista herkuttelua ison karkkisökin tuhoamisen sijaan.

repsahduspäivä.

Tänään tuli syötyä vähän kehnosti.. Tai oikeastaan aika umpisurkeasti. Kas näin:

Aamupalaksi suklaatryffeleitä, vadelmateetä ja kaksi ruisleipää (Joo, tässä järjestyksessä. Karkkia heti heräämisen jälkeen.. Tai siis suklaata niin sitä ei lasketa!)
Lounaaksi vähän makaronilaatikkoa, paljon juustokakkua, pari palaa suklaata.
Välipalana tonnikala-oliivitäytteinen sämpylä, rooibosteetä ja puolikas suklaakakku. (Minut houkuteltiin pahoille teille! Yritin kyllä kovasti vastustaa sitä kakkua.)
Toisena välipalana (melkein heti edellisen välipalan perään) caffe mocha, jossa oli suklaakastiketta ja kermavaahtoa.
Iltapalaa en taida uskaltaa syödä, kun herkkukiintiö alkaa olla täynnä. :D

Huomenna reipastun ja viikonloppuna en herkuttele yhtään. Ihan oikeasti.

p.s. Voisiko joku ystävällisesti syödä meidän kaapista pois tuon kaneli-vaahterasiirappipullan..?

viikko takana, ikuisuus edessä.

Karkitonta elämää on nyt viikko takana ja yhtenäkään päivänä en oo tainnut olla karkitta. :D Olen lähes joka päivä mutustanut murun synttärilahjaksi saatua tummaa suklaata ja sitä on vieläkin jäljellä pieni hippunen. Pussi ei edes ollut kovin iso, mutta se on niin tujua, että sitä voi syödä tosi pienen palan kerrallaan. Muutamana päivänä olen enemmän tai vähemmän vahingossa napsinut muutaman kovan karkin meidän pöydältä. Ja eiilen tein sen ehkä suurimman virheen, jonka karkkilakkoilija/laihduttaja/elämäntaparemontoija/tms. voi tehdä: menin kauppaan superväsyneenä ja supernälkäisenä. Niinpä kaupasta lähti mukaan pieni lakritsipatukka, tällainen Pandan luonnonraikas patukka. Olen kuitenkin iloinen, että selviydyin yhdellä pienellä herkulla, sillä teki kyllä mieli ostaa iso pussi lakua tai sellainen melkein kilon laatikko saippuakarkkeja (eli karkkeja, jotka maistuu saippualle tai ei millekään, mutta jotka on halpoja ja niitä on helppo mässyttää).

Avasin lakupatukan heti autossa ja ensimmäinen pieni suupala maistui niiiiiiin hyvälle. Suljin silmät ja nautiskelin mausta ihan kunnolla. Yleensä lappaan karkkia suuhuni hirveällä vauhdilla, joten hitaasti herkuttelu ja makuun keskittyminen on ihan uutta. :) Toisen suupalan jälkeen iski kuitenkin himo: "pakko saada lisää". En osaa selittää tätä nyt kunnolla, mutta tuntuu, että "lisää, lisää, lisää, tahdon tätä LISÄÄ!!"-olo ei ollut oma valintani vaan kroppani villiintyi makeasta ja vaati sitä lisää minun ihmetellessä, että mikäs nyt iski. Olo tuli syöksähtäen, ihan kuin joku saalistaja, joka piileskelee kolossaan ja sitten saaliin nähdessään iskee siihen silmänräpäyksessä. Kuulostaapa oudolta. :D Mutta siltä se ihan oikeasti tuntui. Karkinhimon voimakkain aalto meni ohi aika nopeasti, kun tiesin, etten yksinkertaisesti voi saada enempää (koska mies ei varmasti olisi kääntänyt autoa, jotta olisin päässyt takaisin kauppaan). Koko illan pieni makeanhimo oli kuitenkin läsnä ja jouduinkin turvautumaan persikanpuolikkaisiin ja johonkin vaahtojälkiruoka-pussiin, joka meidän kaappiin oli jäänyt. Tuo makeanhimo johtui kuitenkin ihan varmasti siitä, että en ollut syönyt moneen tuntiin mitään.

(Mitä ihmettä, olen syönyt jotain saippuanmakuisia karkkeja ihan vain siksi, että saan karkkia kehooni?! Säälittävää. :D)

päivä 7.

Joka päivä särkee päätä ja väsyttää ihan hirveästi, johtuukohan karkkilakosta? Taitaa ottaa kropallakin koville kun yrittää pärjätä ilman liika-annosta sokeria ja lisäaineita. :D

Selviydyin viikonlopusta jäätelön avulla, mutta vähän kyllä kiukutti taas tämä lakko. Lauantaina ajattelin ostaa lisäaineetonta lakua, mutta sitä ei löytynytkään mistään! Ostin siis kerran aikaisemmin Lakumestan lisäaineetonta lakua Prismasta, mutta nyt sitä ei ollut siellä enkä löytänyt sitä muualtakaan. Nyyh. Löysin lakritsia, jossa oli vain yksi lisäaine (väri), mutta en ostanut kun kerran saan vain lisäaineetonta syödä. Ja tää tiukkuus ei nyt johdu mistään lisäainehysteriasta vaan siitä, että mun on pakko pitää säännöistä tiukasti kiinni tai homma ryöstäytyy taas käsistä. Sitä paitsi ihan tyhmäähän se on tehdä "luonnollista" lakritsia ja sitten tunkea siihen väriainetta, jotta laku on mustaa. Kai sitä vois vähän haaleamman värisenäkin syödä.

Eilen ei edes tehnyt mieli karkkia eikä tänäänkään ole tähän mennessä karkinhimo iskenyt. Kamalaa! En tiedä miten pärjäisin, jos karkinhimo ei enää joskus olisikaan seuranani. En enää olisi oma itseni. Mutta samalla se olisi todella ihanaa, jos ajatukset eivät enää pyörisi karkin ympärillä lähes jatkuvasti. Äh. Tahdon irti tästä karkkiorjuudesta, mutta samalla en halua luopua karkista kokonaan. Onko muilla sama ongelma?

päivä 4.

Unohdin aamulla ottaa kromitablettini ja karkinhimo on ollut kaverinani koko päivän. Otin sen äsken ja kappas, karkinhimo lähti. Perjantain kunniaksi motivaatio karkittomaan elämään on nollassa. Miksi muka haluaisin luopua karkista?! Idioottimaista, että edes haaveilen eläväni ilman karkkia. Sehän on (melkein) sama kuin luopuisi vapaaehtoisesti parhaasta ystävästään. Idioottimaisuudesta huolimatta en voi luovuttaa neljäntenä päivänä. Jatkan siis karkittomalla linjalla, vaikka koenkin sen typeräksi. (Tunnustus: en ole edelleenkään ollut yhtään päivää täysin karkitta vaan olen mutustanut pienen palan 80% suklaatani joka päivä. Sitä on vieläkin vähän jäljellä - onneksi.)

Sain tänään kuulla Suomen ainoasta sokeririippuvaisten vertaistukiryhmästä, Sokrusta. En tiedä kokoontuuko ryhmä enää, mutta jos kokoontuu niin olisi mielenkiintoista joskus mennä sinne vierailulle. Jaetaanko ryhmässä toimivia vinkkejä, joiden avulla pääsee eroon sokerihimosta vai puhutaanko siellä sokereiden ja hiilareiden pahuudesta? Jutellaanko siellä ehkä noloista tilanteista, joita karkinhimo on aiheuttanut tyyliin: "olin pyytänyt miestäni kieltämään minulta karkinoston ja kun mies sitten kaupassa ei antanut lupaa karkkiin niin sain hirveät raivarit ja koko kauppa katsoi kun kiukuttelin karkkihyllyn edessä kuin kaksivuotias"? (Näin ei muuten ole käynyt mulle..) Tai kehitelläänkö siellä yhdessä sokerittomien herkkujen reseptejä? Tahdon tietää mitä siellä tehdään! Löysin muuten myös Sokrun perustajan Heidi Kanniston haastattelun sokeririippuvuudesta, sen voi kuunnella tästä.

Nyt menen tekemään yhtä maailman herkullisimmista pizzoista. Resepti on Olivia-lehden täydellinen ohje ja löytyy täältä. Suosittelen lämpimästi ja kehoitan suhtautumaan reseptiin avoimin mielin. Artisokan sydämet on hyviä, vaikka en sitä aluksi uskonutkaan. Mukavaa perjantai-iltaa.

päivä 3.

Palaan vielä eiliseen aiheeseen eli kromiin. Kromi vaikuttaa verensokerin säätelyyn ja sitä kautta sen väitetään hillitsevän makeanhimoa. Kuulostaa melko järkevältä. Miksi sitten tutkimuksissa ei ole vahvaa näyttöä kromin toimivuudesta? Ehkä siksi, että makeanhimoa on monesta syystä ja kromi ei poista kaikkia niitä syitä.

Itselläni on ainakin neljää erilaista makean-/karkinhimoa: on oikeaa karkinhimoa, jolloin haluan herkutella ja syödä karkkia. Tällaista karkinhimoa ei oikeastaan ole kovin usein, ehkä kerran viikossa tai kahdessa. Joskus karkinhimoni on tunnesyömistä, jolloin haluan lohduttaa tai palkita itseäni karkeilla. Onneksi silloin, kun elämä on tasaista arkea, tunnesyömistä ei tarvita. Karkit ja muut herkut ovat myös totuttu tapa, josta on mahdollista oppia pois tai voinhan myös vaihtaa terveellisempään naposteltavaan. Mutta usein karkinhimoni johtuu verensokerin voimakkaasta laskusta (tulen ärtyneeksi ja karkkia on pakko saada tai saan raivarit). Ehkäpä tähän karkinhimoon voisin saada avun kromista. Jos tabletit todella auttavat ja vievät pois verensokerikarkkihimon, olen jo selättänyt yhden ison karkkipeikon - ehkä sen kaikkein isoimman. Tunnesyömisen sijasta voin esimerkiksi lähteä lenkille tai salille tai käpertyä teemukin ja lehden kanssa nojatuoliin, tapaherkuttelusta voin opetella pois ja oikeaan karkinhimoon auttaa itsekuri (tai joskushan voi jopa antaa itselleen luvan karkkeihin).

Olen jo paljon luottavaisempi tämän karkittoman elämän onnistumisen suhteen. Minä pystyn tähän!

päivä 2.

Aloitin eilen kromitabletit, vaikka en usko(nut) niiden tehoon. Mutta kas kummaa, tänään ei ole tehnyt mieli karkkia!! En muista milloin viimeksi olisi ollut tällainen olo, ettei tee yhtään mieli karkkia.
Söin mammatapaamisessa ihanaa juustokakkua, nam nam. Kakkuherkuttelukaan ei laukaissut makeanhimoa, vaikka yleensä sokerin syönnin jälkeen tekee mieli lisää sokeria. Ehkä nuo kromitabletit auttavat ihan oikeasti?!

Googlen avulla löysin kiloklubin artikkelin makeanhimosta ja siinä sanotaan näin: "Ei ole myöskään olemassa ihmepillereitä, jotka taltuttaisivat makeanhimon. Esimerkiksi kromilla on vuosikymmenien maine makeanhimon taltuttajana, mutta on syytä tietää, että tämän muotivillityksen pani aluilleen eräs maailman johtavista kromin kaupallistajista. Tieteellinen näyttö kromin vaikutuksesta makeanhimoon käytännön painonhallinnassa on ollut kuitenkin hyvin vähäistä." (Koko juttu löytyy täältä.) Olen aina skeptinen kaikenlaisia ihmelääkkeitä ja superruokia kohtaan, mutta tarkemmin kun ajattelen niin ihan sama onko niiden toimivuudesta tieteellistä näyttöä vai ei. Pääasia, että ne toimivat ja tämän päivän perusteella kromi toimii minulla, oli se sitten lumevaikutusta tai ihan oikeaa vaikutusta. En kuitenkaan vielä lähde tämän enempää hehkuttamaan kromin makeanhimoa taltuttavaa ominaisuutta vaan tyydyn toteamaan, että kohta se karkinhimo varmaan iskee taas.


Edit: Äh, tajusin juuri että söin vahingossa yhden karkin mammatapaamisessa! Siinä jutustelun lomassa nappasin karkin suuhuni, mutta onneksi vain yhden. En yhtään tajunnut siinä vaiheessa, että teen jotain kiellettyä. Pöh! :/