päivä 7 jkl.

Meillä ei näköjään säily karkit hetkeäkään. Pari päivää sitten laitoin Marianneita lasipurkkiin ja siitä asti olen tasaisin väliajoin käynyt napsimassa niitä aina "ihan vaan muutaman". Niinpä purkki on nyt tyhjä. Tuli siis syötyä puoli kiloa Marianneita ihan puolihuomaamatta. Tänään en ole (Marianneiden lisäksi) kaivannut karkkia, mutta en jaksa iloita siitä kun jokainen reissu roskikselle muistuttaa herkutteluistani. Roskis kun on täynnä punavalkoraitaisia karkkipapereita.

Teimme tänään ensimmäistä kertaa itse pannupizzaa. Voi kuinka hyvää siitä tulikaan! Täytteenä oli punasipulia, ananas-tacokastiketta, kanaa ja mozzarellaa. Ja jälkkärinä mango-passionvaahtoa. Nammm. Nyt maha täynnä herkkuja on hyvä kömpiä peiton alle nukkumattia tapaamaan.

Kauniita unia ja lempikarkkien kuvia kaikille! :)

päivä 6 jkl.

Eilisen blogitekstin kirjoittamisen jälkeen iski sokerihumalakiukku. Kaikki ärsytti niin maan perusteellisesti, etenkin mies. Raukka ei voinut suunnilleen edes hengittää ilman, että mä ärsyynnyin. Kuulostan nyt ihan kamalalta vaimolta ja ihmiseltä, mutta onneksi se on ihan todistettua, että verensokerin heittelyt aiheuttaa kiukkua. Ei se ehkä oikeuta kiukuttelemaan, mutta ainakin se vähän lohduttaa meitä verensokereiden armoilla olevia raivottaria. :) Ja jos tätä lukee joku kohtalontoveri niin tässä jutussa kerrotaan sokeritasapainosta, verensokerista ja ruokavaliosta niin selkeästi, että pöllömpikin ymmärtää. Enkä nyt tällä vihjannut, että te lukijat olisitte jotenkin hölmöjä.

Eilisen kiukun jälkeen päätin, että aloitan melkein-karkkilakon, nyt heti. Saan syödä karkkia silloin tällöin, mutta vain vähän. En enää edes kohtuullisesti vaan vähän. En enää halua kokea sitä morkkista, pahaa oloa ja kiukkua, jonka karkinsyönti minulle aiheuttaa. Sitä paitsi nykyisin karkki ei enää maistu mielestäni kovin hyvältä. Kamalaa, mutta totta.
Niin, melkein-karkkilakkoni säännöt: Saan syödä muutaman karkin tai suklaapalan kahvin kanssa ja karkkipussin vaikkapa leffaa katsoessani. Muutaman namin herkuttelussa ei ole minkäänlaista rajoitetta, että kuinka monena päivänä viikossa voin niitä napsia (ei kuitenkaan päivittäin), mutta karkkipussia en saa syödä edes joka viikko. Tavallisella ihmisellä tämä on varmaan ihan itsestäänselvää ja normaalia elämää eikä mikään melkein-karkkilakko, mutta kaltaisellani karkkiaddiktilla tämä saattaa olla aikamoinen haaste.

Olin tänään tosi, tosi ahkera. Leivoin pullia, siivosin ja kuurasin asunnon putipuhtaaksi, pesin monta koneellista pyykkiä, vaihdoin keväisemmät tyynynpäälliset sohvatyynyihin... Ahkeruuteni palkkioksi siemailen tätä kirjoittaessani alkoholitonta kuohuviiniä. Mmm.. Anoppi ja appiukko kävivät vierailulla illansuussa. Teimme vierailua varten laskiaispullia ja niitä tulikin sitten syötyä enemmän kuin oli tarkoitus. Olen nyt syönyt kolme isoa laskiaispullaa ja vielä voisin ennen nukkumaanmenoa syödä neljännenkin, iltapalaksi. Tänään on tuntunut siltä, että olisin vähän päässyt lihomaan, mutta se ei ole silti hillinnyt pullaruokahaluani. Ihmettelen tätä ja se vähän myös huolettaa. Jos joskus joudun oikeasti laihduttamaan, se ei varmaankaan onnistuisi kovin helposti. Ei taida löytyä tältä naiselta oikeastaan minkäänlaista itsekuria.

Ohhoh, tulipa taas jaariteltua.

päivä 5 jkl.

Karkkipäivä! Tänään sai luvan kanssa syödä karkkia - kohtuullisesti.

Aloitin karkkipäivän syömällä aamupalan jälkiruoaksi yhden (tai kaksi) Mariannen. Ruokaa tehdessäni napsin taas pari (tai kymmenen) Mariannea. Kahvin kanssa söin kaksi Mariannea (mutta vain kaksi!). Alkuillasta avasin sitten karkkipussini (Malaco All Sorts), josta illan aikana olen silloin tällöin käynyt hakemassa muutaman namin. Nyt tätä blogia kirjoittaessani olen syönyt loput englannin lakut, viinikumipötkön ja Maxi-Tuplan. Ja olen siis kirjoittanut vasta muutaman lauseen. Uups.

Karkkipäivän "kohtuullinen määrä karkkia".

Oliko karkkipäivä nyt sitten niin ihana kuin odotin? Ei. On paha olla. Oksettaa vähän. Maha on turvonnut ja näytän samalta kuin kuudennella kuulla raskaana ollessani. Olo ei ole muutenkaan kehuttava. Suurinta morkkista odotellessani pohdin, oliko karkkipäivä tämän olon arvoinen. Ei todellakaan. Oliko syömäni karkkimäärä kohtuullinen? Ei todellakaan. Saako tämä minut lopettamaan karkinsyönnin? Ei todellakaan. Huomenna viimeistään kahdentoista aikoihin päivällä se taas iskee - vanha tuttu karkinhimo.

päivä 4 jkl.

Oi kuinka vaikeita päätöksiä elämä on täynnä! Pitäisi päättää onko karkkipäivä tänään vai vasta huomenna. Nyt tietysti haluaisin sen olevan tänään, mutta sitten harmittaa huomenna. Toisaalta huomenna on yhdet 30-vuotisjuhlat, joten voi olla etten muista juhlahumussa kaivata karkkia. Ja tämän suuren ongelman ratkaistuani on edessä toinen vielä kiperämpi kysymys: mitä karkkia ostaisin? Kun saan karkkia vain kerran viikossa, haluaisin kerralla kaikkea: hedelmäkarkkeja, suklaata, lakua ja vähän salmiakkiakin. Viinikumeja, kirpeitä, kovia ja pehmeitä karkkeja, aitoja makuja, mutta myös lähes ainoastaan lisäaineita sisältäviä (mutta ah niin ihania) mässyjä. Irtokarkit ovat siksi kovasti suosiossani, että niistä saa lähes aina koottua sopivan pussin. Mutta irtokarkkivalikoimakin on kovin rajoittunut eikä esimerkiksi Candykingin englannin lakut ole mistään kotoisin. Makuunin kaltaisissa irtokarkkiparatiiseissa toki valikoima on isompi, mutta siellä valikoiman suuruuden takia pussista tulee aina melko iso (siis noin 700 g painava) ja nykyisillä kilohinnoilla tulee kalliiksi ostaa karkit tuollaisista paikoista. Makuunin irtokarkkien kilohinta oli muuten noussut makeisveron myötä pöyristyttävän korkeaksi, muistaakseni se oli 1,19 €/100 g. Huh!

Uuden, herkuttomamman elämän päätöksessähän julistin, että saan syödä karkkipäivänä kohtuullisesti karkkia. Miten kohtuullisuus oikeastaan määritellään? Onko kohtuullista, jos ostan tavallisen karkkipussin lisäksi pienen laku- ja suklaapatukan? Tavallisesti ostaisin jumbokokoisen pussin, joten vaikka ostaisin edellä mainitun määrän karkkia, olisi se silti vähemmän kuin aiemmin. Eli eikö se silloin ole hyvinkin kohtuullinen karkkimäärä?

Nyt alkoi tehdä mieli englannin lakuja ja viinikumeja. Mutta vähän pitäisi saada suklaatakin. Äh!

Herkullista karkkipäivää kaikille niille, joilla sellainen tänään on! :)

päivä 3 jkl.

Tänään on taas tehnyt mieli karkkia ihan mielettömän paljon. Kaupassa hoin miehelle jatkuvasti haluavani karkkia, mutta mies oli julma eikä antanut lupaa herkkuostoksille. Höh! Leipäosastolla (joka on karkkivalikoiman vieressä) tuijottelin intensiivisesti lähintä karkkihyllyä ja mietin nappaanko äkkiä kärryihin lakupatukan, lakumaton, suklaapatukan vai pienen karkkiaskin. Lähdin jo karkkihyllyä kohti, mutta siinä matkalla löysinkin "välipalapatukoita", jotka koostuivat riisimuroista ja suklaasta (tai jostain suklaankaltaisesta aineesta). Patukat olivat tarjouksessa, joten ostin niitä muutaman. Ei ehkä ihan terveellisin välipala, mutta enpä ostanut karkkia kuitenkaan. Eikä tuota voi oikein laskea muuksikaan herkuksi (etenkään kun se ei ollut kovin herkullista).

Noissa patukoissa oli kyllä sellainen huono puoli, että ne eivät oikeastaan vieneet herkkuhimoa pois. Joudun siis kärvistelemään loppuillan karkeista haaveillen. Ehkä syön kaapista kaikki vauvan hedelmäsoseet, jos ne vaikka vähän rauhoittaisi herkkuhammasta. Myös jääkaappikylmä säilykeananas saattaisi toimia, mutta sitä ei taida juuri nyt kaapista löytyä.

Lisäys: Kävelin tekstin kirjoittamisen jälkeen keittiöön ja mikäs siellä pöydällä nököttikään.. Tuore ananas! Olin unohtanut sen olemassaolon hetkeksi. Toivottavasti ananas siis on pelastajani ja vie herkkuhimon pois. (Toisaalta tuore ananas ei varmasti toimi makeanhimon korvikkeena yhtä hyvin kuin uunissa valmistettu ananasmarenkiherkku.. Hmm..)

päivä 2 jkl.

Tänään en ole himoinnut karkkia enkä muitakaan herkkuja! Jee! Herkkujen himoamisesta huolimatta söin tänään jäätelöannoksen ravintolassa (suklaa- ja mansikkapallot + kinuskikastiketta) ja sitten illalla vahingossa söin myös laskiaispullan. Mietitte nyt varmaan, että miten voi syödä vahingossa mitään ja erityisesti miten voi vahingossa syödä jotain niin isoa kuin kermalla ja hillolla täytetyn pullan. No, helposti kun on tottunut syömään kaikki tarjolla olevat herkut. Olimme vanhemmillani saunomassa ja äiti laittoi iltateen kanssa pöytään laskiaispullia. Otin yhden ajattelematta sen kummemmin asiaa ja tajusin sitten vasta kotimatkalla, että olisi ehkä pitänyt jättää se syömättä. Hups. Tai no, tarkemmin ajateltuna olihan se pakko syödä ettei äiti loukkaannu. ;)

Ostin Suomalaisen kirjakaupan alesta suuren kasan kirjoja enkä nyt pysty keskittymään tähän kirjoittamiseen, kun kirjapino tuossa vieressä kutsuu minua.

Huomenna on jo torstai ja sitten onkin jo perjantai ja lauantai eli ihan pian on karkkipäivä!

uusi alku - päivä 1 jkl. (eli jälkeen karkkilakon)

Ostin eilen noin 300 grammaa irtokarkkeja (Hariboa, Halvaa, punssinappeja, jee-jeitä, Pandan suklaapaloja..  Hedelmämatoja en löytänyt!). Olin niiiiin onnellinen, mutta vain hetken. Typerän flunssan takia en maistanut mitään ja karkkipussin tyhjentämisen jälkeen (kyllähän se piti tyhjäksi syödä vaikkei mitään maistanutkaan) olo oli kaikkea muuta kuin hyvä. Oksettavaa oloa ei tullut, koska tuo määrä karkkiahan on vielä varsin kohtuullinen (minulle), mutta tuntui turvonneelta, läskiltä ja surkealta. Joten kyllä oli hieno päätös hienolle päivälle!

Niin ja kun yhtenä perusteluna karkkipussille oli, että mies saa pari pukua ja vauva turvaistuimen niin pitäähän minunkin jotain saada.. No, mieshän ei sitten saanutkaan pukua kun yksi ei istunut ja toinen oli väärän värinen jne. Minä sen sijaan sain kahdet housut.. Että näin meillä.

Tänään sitten innolla uuteen "puoliherkuttomaan" elämään. Ei tätä kai ihan herkuttomaksi voi sanoa, kun kuitenkin saan kerran viikossa karkkia ja parina päivänä pullaa. Suuri muutos entiseen joka tapauksessa. Aloitinkin superreippaasti: tein linssikeittoa ja leivoin herkullista leipää, jälkkäriksi hedelmäsalaattia. Ensimmäinen päivä ilman karkkia ja muita herkkuja menestyksekkäästi takana siis! :)