perjantai 2. maaliskuuta 2012

ei näin.

Kävin eilen mieheni työpaikalla ja siellä on sellainen namilaatikko, jonne käsittääkseni työntekijät aina ostavat karkkia erittäin pätevistä ja kelvollisista syistä (esim. koska työkaverit ovat joutuneet kuuntelemaan kiukuttelua). Mies tarjosi minulle laatikosta karkkia, mutta kieltäydyin ja totesin, että jos otan yhden, on pakko saada monta.
Koko vierailun ajan laatikko kuitenkin kiusoitteli minua olemassaolollaan ja juuri kun olimme lähdössä, sanoin miehelle että voisin kuitenkin ottaa yhden namin. (Syy: nälkä.) Söin jonkun herkullisen salmiakki-hedelmäkombokarkin ja siitähän se sitten lähti. Hain laatikosta myös susupalan. Lähdimme kauppaan, matkalla yritin tsempata itseäni irti karkinhimosta mm. tuijottelemalla tavoitekuvaani. Ei auttanut. Ostin sitten kaupasta kaksi minipatukkaa (Ahaa ja Susu) sekä Starburst-pötkön (ihana ylläri löytää niitä CM:n hyllystä). Söin välipalaa eikä enää tehnyt mieli karkkia. Silti patukat ja pötkö olivat laukussani, joten pakkohan ne oli syödä. (Ä-lä os-ta kark-ki-a var-muu-den-vuok-si!)

Tänään saimme tyttäreni kanssa ihania vieraita Naantalista asti. Tein meille aikuisille suklaapannacottat (oli muuten todella hyvää! Ohje oli uusimmassa kg-lehdessä) ja ostin lisäksi kahvin kanssa naposteltavaksi Pandan mustikkalakua sekä ranskanpastilleja. Niin että karkkipäivä on huomenna ja olen tainnut jo syödä karkkipäivän herkkuni. Ou jeah.

Paha olo.
Morkkis.
Syypää: minä.

2 kommenttia:

  1. Karkin syöntiä seuraavana päivänä minun teki taas vähän karkkia, mutta päätin kuitenkin että en osta en. Nyt ei enää tee edes mieli ja neljän viikon ja yhden päivän päästähän on taas 1. päivä ja saan ostaa taas karkkia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se karkin syöntiä seuraava päivä on kyllä ilmeisen ratkaiseva: jos silloin sortuu karkinsyöntiin, kierre on koko ajan vaikeampi katkaista. Onneksi sä olet ilmeisesti aika hyvä itsehillinnässä. Mulla on siinä vielä paaaaljon harjoiteltavaa.

      Poista