12 päivää jäljellä.

Yritin eilen illalla kirjoittaa blogiin tekstin, mutta netti takelteli ja lopulta luovutin. Jos olisin kirjoittanut, otsikko olisi ollut -2 päivä.

Kyllä, söin herkkuja myös eilen. Tein aivan liikaa leivoksia ja tuulihattuja ja koska ne eivät olisi säilyneet enää tähän päivään, jouduin uhrautua. Herkkujahan ei meillä heitetä roskikseen, piste. Söin siis aamupalaksi puolikkaan prinsessaleivoksen ja kolme tuulihattua ja saman satsin vielä iltapäiväkahvin aikaan (ilman kahvia, sillä en jaksanut keittää sitä). Hävettää, mutta nyt olen taas palannut ruotuun.

Alle kaksi viikkoa aurinkoon. Jes! Alle kaksi viikkoa herkkuihin. Jes? Juuri nyt tuntuu, että elämä ilman herkkuja on oikeastaan aika miellyttävää (sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä, sillä herkuttomuutta on kestänyt jo noin 25 tuntia). Kun herkkuja ei syö koko ajan, niitä ei myöskään tee mieli koko ajan. Ja kun ei herkuttele jatkuvasti, ei tarvitse myöskään potea jatkuvasti huonoa omaatuntoa. Ja kun ei ole omatunto koko ajan kolkuttelemassa, elämä tuntuu paljon kevyemmältä. Kevyempää elämä on myös siksi, että herkkujen jälkeen olo on turvonnut ja väsynyt. Eilen iltapäivällä ihmettelin, miksi olen tooodella väsynyt. Sitten tajusin: kaksi päivää herkkuja = jatkuva sokerihumala ja hirmuisen väsynyt olo. Ei kiva. Tänään olo on taas paljon pirteämpi, tosin missään elämäni kunnossa en tänäänkään ole. Olen nimittäin jälleen kerran alkavan flunssan kourissa. Tänään aion ostaa maitohappobakteeri-pillereitä, sillä jollain keinolla tämä tautikierre on katkaistava. Maitohappobakteereita on kehuttu niin kovasti, että aloitan terveyden etsimisen niistä. Toivottavasti tehoavat (heti)!

Sain kaveriltani vanhoja Me Naiset-lehtiä ja selasin niitä tässä yhtenä iltana. Viime joulun alla ilmestyneessä numerossa (Me Naiset 51-52) oli juttu "Kielletyt herkut". Luin jutun mielenkiinnolla ja jäin miettimään.. Jutussa puhutaan siitä, kuinka etenkin naiset herkuttelevat ja samalla potevat siitä syyllisyyttä. Siis myös aivan tavalliset naiset, ei vain ylipainoiset tai laihdutuskuurilla olevat. Ja jutussa todetaan myös, että herkkujen ollessa kiellettyjä, niitä himoitaan entistä enemmän. "Me puhumme suklaakakuista paljon enemmän kuin seksistä", Heini Maksimainen kirjoittaa. Tämä on niin totta! Ja myös aivan sairasta.

En pidä siitä, kuinka nykyisin ruoasta, herkuista ja ruokavalioista on tullut keskeinen osa elämää ja kuinka rajoittuneesti ihmiset syövät. En siis puhu nyt allergioista tms., vaan siitä että yksi ei syl perunaa, toinen jättää väliin kaikki hiilarit. Joku vetää hirveän määrän proteiinia päivässä, toinen taas ei koske punaiseen lihaan sen "epäterveellisyyden" takia. WTF?! Koska meidän syömisestä on oikeasti tullut näin vaikeaa? Ja väittääkö joku oikeasti nauttivansa siitä, ettei koskaan syö croissantia kahvilassa, täytekakkupalaa ystävän synttäreillä ja ranskalaisia ravintolassa? Onko jonkun oikeasti pakko elää pelkällä kylmäpuristetulla kookosöljyllä, gojimarjoilla ja raakaravinnolla? Väitän, että jos vetää omasta tahdostaan liian tiukan linjan hyvien ja huonojen ruokien välille, muuttuu huomaamattaan takakireäksi, kiukkuiseksi ja muuten vain ei-niin-kovin-miellyttäväksi ihmiseksi. Sillä vaikka ruoka on polttoainetta kehollemme, se voi ajoittain olla myös arjen pieni nautinto. Ja jos nykyajan kiireinen ja stressaantunut ihminen kieltää itseltään tuon pienen nautinnollisen hetken, se ei voi olla hyvä asia. Ja sitä paitsi, miksi pitää olla niin ehdoton? Miksi ei koskaanikinämilloinkaan voi nauttia pientä herkkua, jos muuten ruokavalio on kunnossa? Ja etenkin jos ei ole tarvetta laihduttaa? Mutta ai niin, kaikillahan on jatkuvasti tarve laihduttaa. Ei riitä, että on normaalipainoinen. Pitää olla laiha. Sairaan laiha. Tikkulaiha. Rasvaton keho. MIKSI?, kysyn mä.

Ja tämän saarnan jälkeen muistutan itseäni, että olenhan itsekin juuri tällä hetkellä "täydellisessä" herkkupannassa (lainausmerkit siksi, että viimeksi eilen herkuttelin..). Se on kuitenkin eri asia, sillä en osaa syödä herkkuja kohtuudella ja nautiskellen vaan lähes ahmien ja siksi huonoa omaatuntoa potien. Vertaan taas tätä alkoholismiin.. Alkoholiongelmaisenkin pitää pysyä kokonaan erossa alkoholista, sillä muuten alkoholin käyttö ryöstäytyy käsistä. Ihminen, jolla ei ole alkoholiongelmaa, voi kuitenkin hyvällä omallatunnolla nauttia silloin tällöin lasin viiniä ruoan kanssa tai pullon olutta saunan jälkeen. Ja avainsana tässä on juuri tuo nauttia. Mikä ikinä onkaan se herkku, jota syömme tai juomme, siitä pitäisi osata nauttia. Älkää siis poteko huonoa omaatuntoa satunnaisesta herkuttelusta, vaan syökää terveellisesti ja silloin tällöin herkutelkaa ja nauttikaa! Pliiiis.

NAUTINNOLLISTA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!