karkkipäivä?

Valvoin suuren osan viime yöstä pientä flunssapotilasta hoitaen. Siinä puoliunissani, itsekin nuhaisena pientä hoivatessa näin jostain syystä silmissäni Jumbo Remix-pussin ja lupasin itselleni sellaisen tänään. Nyt painin valtavan kysymyksen äärellä: sallinko itselleni kyseisen pussin vaiko en. (Tosi valtava kysymys.. ;D) Tiedän, että jossain vaiheessa iskee karkinhimo, sillä väsyneenä tarvitsen karkkia (tai siis koen tarvitsevani), mutta toisaalta tiedän myös, että tämänpäiväinen karkinhimo johtuu väsymyksestä ja siitä, että hölmönä lupasin itselleni karkkia. Tuleva karkinhimo ei siis ole oikeaa karkinhimoa ja siksi minun pitäisi pystyä vastustamaan karkkihampaan kolotusta ja olla ilman herkkuja. Lisäksi on huono tapa opettaa itselleni, että lapsen sairastaminen + yövalvominen = karkkipussi palkinnoksi. Kyllä äitien pitäisi hoitaa sairas lapsensa ihan ilman erityistä "palkkiota". Tiedän siis tekeväni kaikilla tavoin väärin (tämän karkittoman elämän suhteen), jos sallin itselleni karkkia, mutta silti jostain syystä en halua luopua karkkipussistani kun olen sen jo periaatteessa itselleni luvannut. Nyt on siis kyse vain ja ainoastaan itsekurista tai oikeastaan sen puutteesta. Ehkä syön pussista vain pienen osan ja pyydän miestäni piilottamaan loput.. Tai voisinhan ostaa jonkun pienemmän pussin, mutta tuo kyseinen pussi houkuttelee tänään kovasti.. Se makean ja kirpeän sekoitus, johon sekoittuu vähän salmiakkia.. Aah. :)

Tähän flunssaiseen aamuun hilpeyttä ovat tuoneet alla olevat videoklipit:

                                                          

karkkikeskusteluja.

Lueskelin pienessä karkinhimossani netin keskustelupalstoilta aiheeseen liittyviä keskusteluja. Sama kuvio toistui joka palstalla: joku epätoivoinen pyytää vinkkejä karkinsyöntikierteen katkaisemiseksi ja muut sitten jakelevat neuvojaan. Ihan kiva, mutta tuntuu, että neuvojat eivät itse ole kovin kovia karkinsyöjiä. Tiedän, että ihmiset tarkoittaa hyvää neuvoillaan, mutta vähän kyllä ärsyttää neuvojat, jotka eivät varmaan ikinä ole olleet samanlaisia karkkiaddikteja kuin minä - ja ilmeisesti useat ystäväni ja tuttuni. Blogin aloittamisen jälkeen monet tuttuni ovat nimittäin "tulleet ulos sokerikaapista" eli tunnustaneet herkuttelevansa paljon ja usein. Kiva, että meitä herkkujen popsijoita on paljon, sillä vertaistuki on aina tarpeen. :)

Huvittavin keskustelupalstoilla toistuva neuvo on ehkä se, että "ole puoli vuotta karkitta niin ei tee enää mieli". No joo, mutta miten saa oltua sen puoli vuotta karkitta, kun jo puoli päivää on sulaa mahdottomuutta?! Tai miltäs kuulostaa tämä: "aina kun tekee mieli karkkia, syö hedelmiä. Hedelmäsokeri tyydyttää makeannälän." EIKÄ TYYDYTÄ. Jotta karkinhimo laantuisi hedelmiä mussuttamalla, joutuisin syödä vähintään koko Prisman hedelmäosaston tyhjäksi. Ja aaaargh näitä "älä osta herkkuja kaappiin ja karkinhimon iskiessä juo lasi vettä ja käy kävelyllä". Hei come on, ei toi auta jos on oikea karkinhimo!

Teetä ja purkkaa suositellaan monessa keskustelussa, samoin säilykepersikoita tai -päärynöitä raejuuston kera. Kuulostaa oudolta, mutta ehkäpä tuolle yhdistelmälle täytyy antaa mahdollisuus. Itsehän olen nyt turvautunut turkkilaiseen jogurttiin ja ananasmurskaan, mutta se ei todellakaan ole mikään kaikkein kevyin vaihtoehto.

Joitain toimiviakin neuvoja löytyi. Ne ovat sellaisia pidemmällä aikavälillä toimivia vinkkejä, joilla ei ehkä estä tai hillitse sitä juuri nyt jylläävää karkinhimoa, mutta joiden avulla saa pikkuhiljaa karkinsyöntiä vähennettyä. Kas tällaisia:
- syö kovia karkkeja, ne kestävät pidempään ja siksi ei tule syötyä niin montaa. (Totta, paitsi jos pureskelee kovatkin karkit kuten minä teen..)
- syö pahoja karkkeja. (Tätä täytyy kokeilla!!)
- osta karkkeja, joilla on paljon syötynä laksatiivisia vaikutuksia. (En tiedä tahdonko kokeilla tätä.)
- viipaloi banaani pakkaseen ja imeskele niitä jäätyneitä viipaleita.
- poista myös maissi ruokavaliosta, kun yrität eroon karkinhimosta, sillä maissia käytetään makeutusaineiden raaka-aineena ja se voi siten laukaista makeanhimon. (Tämä oli ihan uutta tietoa minulle.)
- jätä kauppaan karkit, joiden tuoteselosteessa on useita E-koodeja tai/ja joiden raaka-aineita et osaa lausua.
- mieti ja kirjaa paperille mitkä tilanteet ja tunteet ajavat mässäilemään. (Tätä olen nyt pääni sisällä yrittänyt tehdä ja siitä on ollutkin apua.)

Loppuun vielä lainaus yhdestä keskustelusta. Tämä oli mielestäni hauska vaikkei ehkä kaikkein toimivin: "Minä olen joskus harrastanut sellaista ajatusleikkiä, että kun olen siinä kaupan karkkihyllyllä sortumaisillani vaikkapa suklaalevyyn niin ajattelenkin olevani joku muu. Vaikkapa joku ohikulkeva ihannevartaloinen nainen ja kuvittelen hänen ylenkatsovan minua "siis meinaako toi syödä kokonaisen suklaalevyn, mä en ikinä pystyis", "tollaset punkerot ne vaan ei pysty pitämään itseään erossa suklaasta", "ei ihme että toikin on tollanen pullukka"." (En enää muista mistä keskustelusta poimin tämän, joten en nyt linkitä tätä mihinkään. Jos teen nyt jotain suunnattoman pahaa ja väärää niin kertokaa, poistan sitten tämän lainauksen.)

ps. Oletteko kuulleet, että vain yhtä karkkilaatua syödessä karkkiähky iskee nopeammin kuin erimakuisia karkkeja napsiessa? Kuulin tämän joskus vuosia sitten, mutta olin unohtanut sen. Onneksi uusin fit-lehti toimi muistinvirkistäjänä. Jos (kun) siis repsahdan herkuttelemaan, valitsen vain yhden sortin karkkeja.

herkkulöytöjä.

Mirkkuukoukku-blogin kirjoittaja Mirkku suositteli YogiTea-merkkistä lakritsiteetä makeanhimoon. Mirkun innoittamana kävin meidän pienessä lähikaupassa katsomassa, josko sieltä löytyisi kyseistä teetä ja löytyihän sitä! Tee jäi kuitenkin vielä kauppaan, sillä löysin myös toista lakritsiteetä (Pukka Licorice & Cinnamon Tea) enkä osannut päättää kumpaa ostan. :D Kummatkin olivat luomua ja suunnilleen samanhintaisiakin tuotteet olivat, joten en yksinkertaisesti osannut päättää kumpaa otan ja siksi jätin kummatkin kauppaan. Olin kuitenkin iloisesti yllättynyt, että tavallisesta pikkumarketistakin löytyi tuollaisia vaihtoehtoja. Löysin kaupasta myös VegeBear's Fruit Jellies-karkkiaskin (100g) ja todennäköisesti käyn joskus ostamassa sellaisen kun haluan herkutella.

Teevaihtoehdot jäivät kauppaan ehkä myös siksi, että kaapissani on vielä vajaa pussillinen Forsmanin lakritsiteetä. Ehkäpä juon sen ensin loppuun ennen kuin ostan uutta lakritsiteetä. Kaupasta lähti kuitenkin mukaani Forsmanin suklaateetä, jota kohtaan minulla oli suuria ennakkoluuloja. Tee ei tuoksu kovin hyvälle, mutta juomassa maku on etäisesti suklainen. Tuomioni kyseisestä teestä: ei niin pahaa kuin oletin. Ehkä se voi joskus auttaa makeanhimooni.

Voi kuinka onnellinen voikaan olla jo siitä, että kaupasta löytyy tuollaisia kivoja herkkuvaihtoehtoja. :)

ihme päivä.

En ole syönyt karkkia tai mitään makeaa tänään! Eikä ole edes tehnyt tiukkaa vaan päinvastoin herkuton päivä onnistui vähän niin kuin vahingossa. En ymmärrä mitä on tapahtunut.

Mies osti päiväkävelyllä suklaapatukoita, kun nälkä iski. Hän tarjosi sellaista minullekin, mutta kieltäydyin. Myöhemmin päiväkahvin kera tarjoutui toinen tilaisuus herkutella suklaalla, mutta kieltäydyin taas. Lounasta odottaessani melkein avasin ostamani lakupussin (löysin ihania sekundalakuja alehinnalla ja mies piilotti ne kotona namipäivän varalle), mutta maltoin kuitenkin mieleni ja ruoan jälkeen niitä ei enää tehnytkään mieli. Hei mitä ihmettä?! Ihanaa. :)

ylä- ja alamäkiä.

Päätin siis torstaina, etten herkuttele viikonloppuna ollenkaan.. Perjantainaaamuna olin tosi päättäväinen ja luottavainenkin sen suhteen, että pärjäisin herkuttelematta. Aamupäivällä karkinhimo alkoi nostamaan päätään, mutta tein kaikkeni sen latistamiseksi: muistin ottaa kromitablettini, join lakritsiteetä, söin lakritsivadelmapurkkaa, join vettä (koska joskus jano voi muka ilmetä karkinhimona), söin välipalaksi turkkilaista jogurttia ja ananasmurskaa.. Iltapäivällä vanhempani tulivat käymään ja tarjosin heille pullaa. Karkinhimosta huolimatta en ottanut edes pientä pullaviipaletta ja olin tosi ylpeä itsestäni. Kunnes sitten hain keittiöstä lisää kahvia ja palasin olohuoneeseen pullaviipale kädessäni. Mitä tapahtui?!

Pullanviipalekaan ei rauhoittanut karkkihampaani kolotusta ja aloin epäilemään, että nyt on sellainen päivä, että on pakko saada karkkia. Olin ihan tuskainen enkä voinut keskittyä mihinkään. Kaupassa menin kiertelemään karkkihyllyä ja sieltä eksyi ostoskärryihin pussillinen lakua ja toinen hedelmäaakkosia.. Kröhöm.. Mutta syötiin ne puoliksi miehen kanssa eli en sentään syönyt kahta pussia karkkia yksin.

Karkkipussit rauhoittivat makeannälän niin hyvin, että lauantaina ja tänä aamuna ei ole tehnyt herkkuja mieli ollenkaan. Tästä syystä karkittomaan elämääni tuli taas uusi tavoite/sääntö: Saan syödä karkkia hyvällä omallatunnolla silloin, kun olen oikean karkinhimon kourissa (koska se iskee aika harvoin), mutta tämä edellyttää sitä, että opin tuntemaan koska karkinhimo on oikea, eikä johdu nälästä, väsymyksestä, verensokerin heittelystä, kiukusta tai mistään muustakaan "väärästä" syystä. Tämä on mielestäni fiksua senkin takia, että en varmasti voi olla loppuelämääni karkkilakossa ja siksi on järkevää opetella tunnistamaan oikea ja väärä karkinhimo sekä opetella vähitellen myös maltillista herkuttelua ison karkkisökin tuhoamisen sijaan.

repsahduspäivä.

Tänään tuli syötyä vähän kehnosti.. Tai oikeastaan aika umpisurkeasti. Kas näin:

Aamupalaksi suklaatryffeleitä, vadelmateetä ja kaksi ruisleipää (Joo, tässä järjestyksessä. Karkkia heti heräämisen jälkeen.. Tai siis suklaata niin sitä ei lasketa!)
Lounaaksi vähän makaronilaatikkoa, paljon juustokakkua, pari palaa suklaata.
Välipalana tonnikala-oliivitäytteinen sämpylä, rooibosteetä ja puolikas suklaakakku. (Minut houkuteltiin pahoille teille! Yritin kyllä kovasti vastustaa sitä kakkua.)
Toisena välipalana (melkein heti edellisen välipalan perään) caffe mocha, jossa oli suklaakastiketta ja kermavaahtoa.
Iltapalaa en taida uskaltaa syödä, kun herkkukiintiö alkaa olla täynnä. :D

Huomenna reipastun ja viikonloppuna en herkuttele yhtään. Ihan oikeasti.

p.s. Voisiko joku ystävällisesti syödä meidän kaapista pois tuon kaneli-vaahterasiirappipullan..?

viikko takana, ikuisuus edessä.

Karkitonta elämää on nyt viikko takana ja yhtenäkään päivänä en oo tainnut olla karkitta. :D Olen lähes joka päivä mutustanut murun synttärilahjaksi saatua tummaa suklaata ja sitä on vieläkin jäljellä pieni hippunen. Pussi ei edes ollut kovin iso, mutta se on niin tujua, että sitä voi syödä tosi pienen palan kerrallaan. Muutamana päivänä olen enemmän tai vähemmän vahingossa napsinut muutaman kovan karkin meidän pöydältä. Ja eiilen tein sen ehkä suurimman virheen, jonka karkkilakkoilija/laihduttaja/elämäntaparemontoija/tms. voi tehdä: menin kauppaan superväsyneenä ja supernälkäisenä. Niinpä kaupasta lähti mukaan pieni lakritsipatukka, tällainen Pandan luonnonraikas patukka. Olen kuitenkin iloinen, että selviydyin yhdellä pienellä herkulla, sillä teki kyllä mieli ostaa iso pussi lakua tai sellainen melkein kilon laatikko saippuakarkkeja (eli karkkeja, jotka maistuu saippualle tai ei millekään, mutta jotka on halpoja ja niitä on helppo mässyttää).

Avasin lakupatukan heti autossa ja ensimmäinen pieni suupala maistui niiiiiiin hyvälle. Suljin silmät ja nautiskelin mausta ihan kunnolla. Yleensä lappaan karkkia suuhuni hirveällä vauhdilla, joten hitaasti herkuttelu ja makuun keskittyminen on ihan uutta. :) Toisen suupalan jälkeen iski kuitenkin himo: "pakko saada lisää". En osaa selittää tätä nyt kunnolla, mutta tuntuu, että "lisää, lisää, lisää, tahdon tätä LISÄÄ!!"-olo ei ollut oma valintani vaan kroppani villiintyi makeasta ja vaati sitä lisää minun ihmetellessä, että mikäs nyt iski. Olo tuli syöksähtäen, ihan kuin joku saalistaja, joka piileskelee kolossaan ja sitten saaliin nähdessään iskee siihen silmänräpäyksessä. Kuulostaapa oudolta. :D Mutta siltä se ihan oikeasti tuntui. Karkinhimon voimakkain aalto meni ohi aika nopeasti, kun tiesin, etten yksinkertaisesti voi saada enempää (koska mies ei varmasti olisi kääntänyt autoa, jotta olisin päässyt takaisin kauppaan). Koko illan pieni makeanhimo oli kuitenkin läsnä ja jouduinkin turvautumaan persikanpuolikkaisiin ja johonkin vaahtojälkiruoka-pussiin, joka meidän kaappiin oli jäänyt. Tuo makeanhimo johtui kuitenkin ihan varmasti siitä, että en ollut syönyt moneen tuntiin mitään.

(Mitä ihmettä, olen syönyt jotain saippuanmakuisia karkkeja ihan vain siksi, että saan karkkia kehooni?! Säälittävää. :D)