päivä 31.

Eilen olin kovin motivoitunut pitämään herkuttelua ja liikuntaa koskevat päätökseni. Tänään on toinen ääni kellossa.

Heräsin aamulla pää täynnä räkää ja koko päivä on mennyt aivastellessa ja niistellessä. Tämä ei varmaankaan ole enää rokotusten sivuvaikutuksista johtuvaa vaan jotain mälsää kausiflunssaa. Myös vauva on flunssainen, mutta ei onneksi ihan yhtä tukkoinen kuin minä. Ajattelin, että vietämme päivän nukkuen ja lepäillen, mutta vauva oli ilmeisesti eri mieltä. Ehkä pienen kurkku on kipeä tai muuten olo kurja, sillä olen yrittänyt puoli kahdestatoista asti nukuttaa tuota väsynyttä pikkuihmistä, huonolla menestyksellä. Kerran vauva nukahti parvekkeelle (lähes tunnin nukuttamisen jälkeen), mutta juuri silloin alkoi kova, puuskittainen tuuli, joka pääsi (hienosta tuulensuojakyhäelmästäni huolimatta) herättämään vauvan noin kolmen minuutin unien jälkeen. Oi kuinka iloisia olimme, sekä minä että vauva. Sen jälkeen olen yrittänyt kaikilla keksimilläni tavoilla vaivutta pienokaisen uneen, mutta hän on sitkeästi vastustanut unta. Nyt hytkytän häntä kantoliinassa ja taistelussa vauva vs uni jälkimmäinen alkaa ehkä vihdoin olla  voiton puolella. Hiphei!

En todellakaan ole maailman kärsivällisin ihminen, mutta tämän päiväisestä unisirkuksesta ja ehtymättömästä räkäpäisyydestäni huolimatta en ole hermostunut tänään ja siitä olen aika ylpeä. Ja ansaitsen palkinnon. Varsinkin kun vauva saa tänään uuden turvaistuimen + taaperokärryn ja mies uuden puvun, ehkä kaksikin. Tasapuolisuuden nimissä minunkin on saatava jotain ja olen päättänyt tyytyä vaatimattomaan, muutaman (tai ehkä viiden) euron hintaiseen tuotteeseen eli Makuunin karkkipussiin. Aion ostaa ainakin jee-jeeitä, joista olen haaveillut päiväkausia sekä hedelmämatoja, jotka ovat tämänpäiväinen himoni kohde.

Sitä paitsi ajattelin alunperinkin, että herkkurajoitukset tulevat voimaan vasta helmikuussa. Tammikuun tavoitteeni eli karkittoman elämän olen jo pilannut useaan otteeseen, joten yksi Makuunin irtokarkkipussisäkki ei enää kaada pyrkimystäni karkittomuuteen. Mutta huomenna.. huomenna alkaa ihan oikesti herkuton helmikuu ja huomisesta alkaen sitoudun eilen kirjoittamiini päätöksiin täysillä. Ihan varmasti.

päivä 30.

Hyvää Makumaasta-laatikossa on 680g karkkia. Söin sellaisen laatikon yksin noin 24 tunnissa. On kyllä hyvä karkkilakko!

Herkuttelu on nyt ryöstäytynyt ihan käsistä, koska olen hoitanut rokotuksesta kipeytynyttä itseäni karkilla ja muilla herkuilla. Eilen oli miehen toisen nimen nimipäivä ja tämän suuren juhlapäivän kunniaksi oli pakko leipoa jotain makeaa. Tein cupcakeja, joihin tuli banaania (terveellistä!), Mars-patukan palasia ja kinuskikastiketta, päälle sitten kermavaahto-rahka-tomusokeriseos ja keltaiseksi värjättyä sokeria. Niitä tuli yhteensä 21 kpl, joten totesin miehelle, että hän voi viedä niitä maanantaina töihinkin. Mutta eipä voikaan, sillä niitä on enää muutama. Ja ei, meillä ei ole käynyt vieraita. Olemme vain kunnostautuneet ahkerina cupcake-syöpöttelijöinä. Söin yhden iltapalan alkupalana, toisen iltapalaleipien kera ja kolmannen iltapalan jälkiruokana. Tänä aamuna söin niitä aamupalalla ainakin kaksi, ehkä kolmekin. Ja kas kummaa, tänä aamuna vauvauinnissa en meinannut mahtua uimapukuuni.

Ostin tänään uimahalliin kymppikortin ja aion nyt ryhdistäytyä kuntoilun (ja toivottavasti myös ruokailun) saralla. Entisessä elämässäni (siis ennen vauvaa) harrastin liikuntaa 5-6 kertaa viikossa, nyt liikkumiseni rajoittuvat äiti-vauvajoogaan ja vaunukävelyihin. Ei mikään ihme, että en voi enää herkutella samaan tahtiin kuin aiemmin. Ei myöskään mikään ihme, että viimeiset raskauskilot istuvat sitkeästi vyötärölläni. Uusi päätös: harrastan liikuntaa vähintään neljästi viikossa, en herkuttele viikolla (paitsi keskiviikkoisin meidän mammatapaamisessa + kyläreissuilla, jos jotain on tarjolla) ja viikonloppuna saan syödä kohtuullisen määrän karkkia perjantaina tai lauantaina ja yhden pullan tai vastaavan sunnuntain päiväkahveilla.

päivä 29.

Tänään en aio syödä karkkia. Tänään en aio syödä karkkia. Tänään en aio syödä karkkia. Tänään en aio syödä karkkia. Tänään en aio syödä karkkia. Tänään en aio syödä karkkia. Tänään en aio syödä karkkia. Tänään en aio syödä karkkia. Tänään en aio syödä karkkia. Tänään en aio syödä karkkia. Tänään en aio syödä karkkia. Tänään en aio syödä karkkia. Tänään en aio syödä karkkia. Tänään en aio syödä karkkia. Tänään en aio syödä karkkia. Tänään en aio syödä karkkia. Tänään en todellakaan aio syödä karkkia.

päivä 28.

Söin tänään karkkia.

Olin kaupassa (väsyneenä, nälkäisenä ja kipeänä) ja päätin, että nyt loppui karkkilakko. Miehelle perustelin lakon lopettamisen sillä, että syön mielettömiä määriä muita herkkuja kun en saa karkkia ja silloin lakossa ei ole mitään järkeä. Mies myönteli, että no niinhän se on.. Karkkihyllyn kohdalla arvoin vielä hetken, että ostanko karkkia vai vieläkö pystyn lakkoilemaan. Sitten ojensin käteni ja tartuin tarjouksessa olleeseen Hyvää makumaasta-karkkilaatikkoon. Kyllä. Karkkipussi ei riittänyt vaan piti sitten saada kokonainen laatikko, muistaakseni 600g. En jaksa nyt nousta ja kävellä suuren asuntomme (= kaksio) keittiöön katsomaan laatikon tarkkaa painoa. Karkit painaa mahassa.
Kun laitoin karkkilaatikkoa ostoskärryihin sanoin, että ostan tämän nyt kun se on tarjouksessa, mutta en vielä tiedä avaanko sen vai säästänkö myöhemmäksi. Ha! Sehän avautui heti kotiin päästyämme. "Maistan vain yhden", totesin ja tarjosin miehellenikin (silloin ei voi mäkättää karkinsyönnistä jos sitä syö itsekin). Sen jälkeen olen käynyt salaa napsimassa aina muutaman (eli kourallisen) karkin ja nyt laatikosta on syöty ainakin puolet. On vähän paha olo ja hirveä morkkis. Olen pettynyt itseeni ja turhautunut. Haluaisin oppia elämään ilman karkkia ja ilman joka päiväistä herkkuhetkeä. No, ehkä eläkeikään mennessä opin. Tai sitten painan eläkeikäisenä 200 kg. Jompi kumpi.

päivä 27.

Tiedättekö niitä päiviä, jolloin tuntuu että koko maailma on kääntynyt sua vastaan vaikkei oikeasti mitään ihan kamalaa ole tapahtunut? Tänään on juuri sellainen päivä.
Vauva ei ole nukkunut koko päivänä, vaan on ollut ihan yliväsynyt ja siksi kiukkuisempi kuin ikinä. Olo on ollut epätoivoinen, riittämätön ja surkea pienen raivokasta itkua kuunnellessa. Ja kun vihdoin kerran sain hänet nukkumaan niin meidän naapuritalon mummo aloitti lumityöt (vaikkei ole satanut lunta) eli hakkasi metrin korkuista, jäätynyttä lumikasaa metallilapiolla niin, että vauva heräsi siihen mekkalaan. (Myöhemmin sama mummo muuten rapsutti lapiolla koivun rungosta lunta. Eikö ole oikeasti parempaa tekemistä?!)

Kaikki mahdolliset mummot ja elämäänsä kyllästyneet keski-ikäiset matamit ovat mulkoilleet ja kyylänneet mua, kun jouduin käydä kitisevän vauvan kanssa terveyskeskuksessa hakemassa itselleni muutaman rokotteen. Yksi nainen tuijotti mua koko sen ajan, kun puin vauvalle talvitamineita ja mutisi jatkuvasti miehelleen jotain meistä. Kuulin vain yksittäisiä sanoja, joten en tiedä mitä hän sanoi, mutta ärsytti suunnattomasti. Kuiskiminenkaan ei ole kohteliasta, mutta ois se kuitenkin ehkä kivempaa kuin että mutistee niin, että toinen tajuaa että siitä puhutaan muttei kuule mitä sanotaan. Ja voi ihan avata suunsa ja sanoa suoraan, jos on jotain asiaa.

En meinannut saada tietokonettakaan auki, kun läppärimme on ihan hajoamispisteessä eikä mies ole useista lupauksista huolimatta vienyt tätä korjaukseen. Tunnin räpeltämisen jälkeen kone kuitenkin aukesi.
Ja sain kolme rokotusta: kumpaankin käsivarteen ja toiseen kankkuun. Ne särkee todella paljon ja se kiukuttaa. Olisin halunnut mennä purkamaan päivän aiheuttamaa kiukkua kuntosalille, lenkille tai johonkin, mutta rokotusten aiheuttaman lihaskivun takia en voi tehdä tänään mitään kovin liikunnallista. Sitä paitsi kerran menin rokotuksen jälkeen salille ja mun käsi oli kaksi viikkoa kipeä! En siis suosittele.

No, tämän kaiken urputuksen ja jupinan tarkoitus oli havainnollistaa, että tänään ei ole ollut kovin nautinnollinen ja ihana päivä. Meinasin marssia kauppaan ja hukuttaa kiukkuni karkkipussiin, mutta onneksi pystyin juuri ja juuri vastustamaan kiusausta.  Nyt oli kyllä repsahdus lähempänä kuin kertaakaan aikaisemmin (jos ei lasketa mukaan sitä viime lauantain repsahdusta). Ja onneksi sain vähän herkkuja kuitenkin. Mies nimittäin toi töistä tullessaan sellaisen ison pussin erilaisia jogurtilla päällystettyjä herkkuja ja vielä ihan pyytämättä. :)

Täytyypä vielä todeta, että mulla on asiat ilmeisesti aika hyvin, kun mun "kauhein päivä ikinä" koostuu vauvan kiukuttelusta, mulkoilevista mummoista ja särkevistä raajoista.

päivä 26.

Tekee mieli karkkia. En edes keksi mitään kirjoitettavaa, kun ajattelen vaan karkkia, karkkia ja karkkia. Ostin tänään kolme pakettia Läkerol Dentsejä sekä pussin Ässä mix-purkkaa, mutta en ole vielä ehtinyt maistaa mitään noista. Onneksi pian on helmikuu ja karkkipäiväkokeilu. Nyt näyttää kyllä pahasti siltä, että karkinhimo jää heti kiusaksi, kun syö vähänkään karkkia. Voi siis olla, että parin karkkipäivän jälkeen joudun palaamaan karkkilakkoilijaksi.

Nyt syömään kanasoppaa, jälkkäriksi on mandariiniyllätys-kakkua. Ruoan jälkeen sit pari Dentsiä, ihan vaan happohyökkäyksiä torjumaan.. :)

päivä 25.

Voi hemmetti kuinka tekee mieli karkkia! Kävin tänään ravintolassa syömässä (söin ihan mielettömän hyvää vuohenjuusto-pestopastaa). Oon syönyt myös jogurttirusinoita, bebeleivoksen ja pullaa, mutta ei auta. Karkinhimo on ja pysyy. Ja karkinhimoa ei ainakaan vähennä se, että mies rouskuttaa tuossa vieressä Pandan lakumixiä. Yyh, miten epäreilua.

Tämä karkkilakossa olo on ollut toisaalta kidutusta, toisaalta yllättävän helppoa. Yleensä karkinhimo iskee iltaisin, kun katsotaan telkkarista jotain hyvää sarjaa tai sitten päivisin, kun vauva nukkuu päiväunia ja mulla olisi aikaa herkutella. Mulla on kuitenkin ollut tällainen "karkkilakkoilijan selviytymispakkaus", jonka avulla olen (nipin napin) selviytynyt kiperimmistäkin karkinhimohetkistä. Selviytymispakkaukseeni kuuluu:
- h&m:n herkullisen tuoksuiset huulikiillot (mint strawberry ja vanilla cupcake)
- kirjaston kattava valikoima Fit-lehtiä (kannustavat syömään terveellisesti)
- sukkapuikot (pitävät kädet kiireisinä, ei ehdi kaivata karkkipussia)
- salmiakkipurkka ("suut makiaks")

Ystävä ehdotti karkin tilalle myös Läkerol Dents-xylitolpastilleja, mutta mä mietin että onkohan ne karkkeja..? Toisaalta tuolla nettisivuilla lukee näin: "Pehmeä kuin unelma, toffeinen kuin karamelli on Läkerol Dents Caramel Mint ksylitolipastilli, joka uskomatonta kyllä on terveysvaikutteinen. Todistetusti. Nauti täysin siemauksin Dents karamellipäivästä joka päivä. Luvallisesti." Ehkä niitä ei siis voi laskea karkeiksi, vaan vähän niinkuin purkan korvikkeeksi? Ehkä käyn huomenna kaupassa hakemassa niitä. Nuo maut vaan kuulostaa niin herkullisilta, että joudun ostamaan ainakin kolme askia (sweetmint, caramel mint ja strawberry cream). Ja jos nuo ovat yhtä herkullisia kuin miltä kuulostavat niin vedän varmaan päivässä (tai tunnissa) kaikki kolme rasiaa. Sen jälkeen istunkin sitten loppupäivän vessassa, koska xylitolillahan on laksatiivisia vaikutuksia. Eli jos en huomenna kirjoita tänne mitään niin terveisiä vaan vessasta. :D
Niin ja ihan selvyyden vuoksi totean, että mulle ei sitten makseta mitään minkään tuotteen mainitsemisesta tai mainostamisesta. Oon niin hölmö, että mainostan tuotteita ihan ilmaiseksikin.

Oon muuten rakastunut kermavaahtoon. Se on niin hyvää letuissa, vohveleissa, kaakaossa, kahvissa, jäätelöannoksessa, mangovaahdossa, hedelmärahkassa.. Nam!