-1 päivä.

Jes, tänään on se ainoa sallittu herkuttelupäivä. Tavallaan se on huono juttu, sillä herkuttomat päivät ovat sujuneet melko kivuttomasti ja siksi niitä olisi hyvä jatkaa. Tänään on kuitenkin synttärit ja aion nauttia. Herkkulistalla tänään on ainakin tuulihattuja ja prinsessaleivoksia, joiden sisällä on puolukkarahkaa ja omarvaahtoa. Luvassa on myös leipäjuustoa lakkahillon kera sekä kuohuviiniä. Nam nam nam! :)
Muutenkin on mahtava päivä: aurinko paistaa ja työkuviotkin alkavat pikkuhiljaa selvitä. Life is good! At least today. ;D

Ps. Kirjoitan tätä tekstiä kännykällä ja auto-correct tekee siitä haastavaa. Kirjoitin viidesti life is food ennen kuin sain sen korjattua. Life is food voisi kyllä olla hyvä motto elämään, vai mitä? :)

15(-1) päivää jäljellä.

Herkuton elämä alkoi hienosti.. Söin eilen karkkia. :D No, tuo oli oikeastaan vähän liioiteltua. Oikeasti söin yhden karkin. Luin lauantai-iltana kasan naistenlehtiä ja sunnuntaina siivosin lehdet pöydältä pois. Lehtien alta paljastui yksi karkki. Tuijotin karkkia hetken hämilläni: karkkia? meillä? mutta minähän olen lakossa. Sitten nakkasin sen suuhuni, sillä en yksinkertaisesti voinut heittää karkkia roskikseenkaan. Sitä paitsi eihän yhtä karkkia lasketa.

Minulle on käynyt se, mitä niin usein lakkoilijoille tapahtuu.. Kun jonkun asian kieltää täysin, se himottaa entistä enemmän. Itse olen tänään himoinnut kaikkia mahdollisia karkkeja (myös niitä joita en tavallisesti syö), jäätelöä, lettuja ja niin edelleen.. Mutta kuten erääsä nikotiinipurukumimainoksessa sanotaan, niin ensimmäinen viikko on ratkaiseva. "Jos selviät ensimmäisestä viikosta, mahdollisuutesi onnistua moninkertaistuvat", tai jotain sellaista ne väittävät.. Vaikka tupakka- ja herkkulakko ei olekaan sama asia, niin otin silti välitavoitteekseni sinnitellä tämän ekan viikon läpi. Sitä paitsi lakkoni on niin lyhyt että ekan viikon jälkeen se onkin jo melkein ohi. ;)

16(-1) päivää jäljellä.

Tästä aamusta lähtien olen totaalisesti herkkulakossa, poislukien syntymäpäiväni. Kielto koskee kaikkia herkkuja ja myös limuja, siideriä ym. Saunajuomaksi sallitaan kerran viikossa sellainen ei-niin-makea luomulimonadi. Ehkä.
Oltuani vartin hereillä iski lettuhimo. Luin lapselle muumikirjaa ja siinä syötiin pannukakkuja retkellä. Ai että! Lettuja kermavaahdon ja hillin kera, ai että..! Mutta ei tule lettuja meidän talouteen seuraavaan pariin viikkoon.

Letuista tulikin mieleen, että suosittelen kaikille Hämeenlinnan suunnalla sunnuntaisin liikkuville piipahdusta Metsänkylän navetta-puotiin (avoinna su 12-15), jossa on myynnissä kaikenlaista vanhaa: ovia, ikkunoita, nauloja jne. Vanhoihin taloihin siis, mutta sieltä löytää myös sisustusjuttuja eli kannattaa poiketa vaikkei remontoisikaan 30-luvun hirsitaloa tms. Ja erityisesti suosittelen viereistä kahvila Leivintupaa (avoinna su 11-15), jossa saa pannukahvia, -pullaa ja -kakkua. Ihana paikka! Löytyvät helposti: kun ajetaan Hämeenlinnasta kohti Aulankoa ja ajetaan siitä vielä vähän eteenpäin niin Navetta on vasemmalla puolella tietä, Leivintupa oikealla. Taitavat oikeastaan olla Hattulan puolella(?). Ja tämäkään ei ollut maksettu mainos. Olen vaan itse ihan hullaantunut paikkaan. :)

sekalainen seurakunta.

Ajattelin tehdä nyt tällaisen sekalaisen postauksen. Mielessäni on pari viikkoa ollut muutama asia, joista on ollut tarkoitus mainita blogissa, mutta sairasteluiden ynnä remontoinnin vuoksi en ole ehtinyt enkä jaksanut kirjoittaa. Eli..

* Vickan ja sairaalakassi. Ruotsin Victorialle ja Danielille, ehkä maailman sympaattisimmalle julkkisparille, syntyi vauva. (Onnea heille!) Ensimmäinen ajatukseni oli: mitä Victorian sairaalakassi sisälsi? Omassani oli silloin aikoinaan iso läjä Lidlin keksisuklaapatukoita, siis niitä twixin kaltaisia. Ne olivat synnytyseväät. No okei, oli siellä myös palautusjuoma (synnytyshän on kuin maraton) ja pillimehuja. Kyllä niillä eväillä yksi vauva maailmaan ponnistetaan. Lisäksi sairaalakassissa oli Se Karkkipussi. Karkkipussi, jonka olin koonnut jo muutama viikko ennen laskettua aikaa ja jonka sisältö oli kovin synkkä. Lakuja, salmiakkia, erilaista lakua, kovia salmiakkeja, täytelakuja, väkeviä salmiakkeja. Lakritsi ja salmiakki ovat kovin rajoittuneesti sallittuja odottajalle, sillä ne nostavat verenpainetta. Minä onneton en saanut syödä niitä laisinkaan, sillä (valkotakki)verenpaineeni huiteli aika korkealla muutenkin. Syytän kyllä korkeasta verenpaineestani sitä, että pidätän hengitystä koko verenpainemittauksen ajan ja sydän hakkaa hulluna. On mahdotonta olla rento ja rauhallinen silloin kun sitä oikeasti edellytetään. No, oli korkeahkon verenpaineen syy mikä tahansa niin fakta on se, että raskausaikana en voinut puputtaa lakua enkä salmiakkia ja tietysti himoitsin kumpaakin aivan järjettömästi. Kestin kuitenkin sitkeästi, sillä tiesin että lopussa odottaa palkinto: Se Karkkipussi. Ai niin ja vauva myös!

Kirjoittajan huomio: Tässä vaiheessa täytyy muistuttaa tosikoille (jos heitä tätä blogia eksyy lukemaan), että vaikka taisteluni karkinhimoa vastaan on totista totta eikä siinä ole (melkein) mitään huvittavaa niin kirjoitan tätä blogia kuitenkin aika kieli poskella. Suurin ongelmani ei siis oikeasti ole selluliitti ja vauva oli odotetumpi ja tärkeämpi kuin mitkään maailman mässyt. Huumorintajuisille pahoittelut tästä täsmennyksestä, kyllä mä tiedän, että te tajuutte.

* Raakasuklaa. Oletteko maistaneet? On kuulemma hyvää, on kuulemma pahaa. On kuulemma terveellistä (vai ehkä "terveellistä"). Tai ainakin terveellisempää kuin tavallinen suklaa. En ole kovinkaan kova suklaafani, joten en ole ollut raakasuklaasta kovin kiinnostunut. Jostain kuitenkin luin, että sen avulla voisi päästä eroon makeanhimosta. Enää en muista mikä jutussa oli ideana. Ehkä vain se, että makeanhimo talttuu pienellä määrällä raakasuklaata eikä enää tarvitse ostella niitä kaupan lisäainenameja ja vetää niitä kilokaupalla. Olisi hauska maistaa sellaista, ehkä?

* Salmari. Olin yllättynyt, kun ystäväni kertoi ottavansa ajoittain salmaripaukun lämmikkeeksi ollessaan syväjäässä. Lisäksi se toimii kuulemma epätoivoisessa makeanhimossa. Olin epäuskoinen. Ajatus jäi kuitenkin kytemään.. Meillä on kotona aika viileää (+ 16-18 astetta) talvisin ja mikään ei ole piinaavampaa kuin tulla pakkasesta sisään Ihan Jäässä ja hytistä koko loppupäivä seitsemän villapaidan ja kahden viltin alla hampaat kalisten. Paukku salmaria voisi ratkaista tuon kaiken? Toiseksi piinaavinta on kärvistellä makeanhimossa (tai olisiko se kuitenkin piinaavainta? Ei, kyllä palelu kuitenkin on kamalampaa). Paukku salmaria voisi viedä makeanhimonkin pois? Tätä täytyy kokeilla. Kiitos I.

* Eräänä iltana makeanhimon kourissa kävin läpi keittiökaappien sisältöä. Löysin säilyketölkillisen persikanpuolikkaita ja jääkaapissa oli rahkaa, sitä pehmeämpää. Soseutin persikanpuolikkaat haarukalla ja sekoitin rahkapurkin kanssa. Aivan sairaan hyvää! Ja niin nopeaa, että tätä pystyy valmistaa kaikkein akuuteimmassakin karkkinhimossa. Siis jos vaan kaapissa on persikkaa ja rahkaa. Jos tämän teko edellyttää menoa kauppaan, osta samantien karkkia. Because you're worth it.

armonaikaa 2 päivää ja 3 tuntia.

Herkuttelu on taas ryöstäytynyt pikkuhiljaa käsistä. Ärsyttävää! Onnistuinhan jo hetken syödä melko terveellisesti ja herkuttelu vähentyi, mutta tämä aika jälkeen Oksutaudin on ollut katastrofaalista. Jostain syystä en vieläkään pysty syödä kovin paljoa ruokaa kerralla tai vatsaa kivistää. Nälkä on kuitenkin koko ajan, koska olen niin monta päivää elänyt todella kevyellä ruokavaliolla (jogurtilla ja smoothieilla). Ja kun on nälkä eikä ruoka uopoa, syön herkkuja. Välillä herkkuja himoitessa kävelen hedelmäkulholle, mutta hedelmät etovat jostain syystä nyt ihan kauheasti. Niinpä lasken omenaa tavoittelevan käteni nopeasti ja kitkuttelen nälkäisenä kunnes pääsen kaupan herkkuhyllyille. Painajaismaista!

Koska herkuttelu on näin riistäytynyt hallinnasta, on aika ottaa taas kovat keinot käyttöön: totaaliherkuttomuus 11.-26.3. Lauantaina saan vielä herkutella, mutta sitten se loppuu. Sunnuntaista alkaa täysin herkuton elämä, joka jatkuu lomamatkaamme asti. Herkuttoman elämän aikana kaikki makeat herkut (karkki, jäätelö, leivonnaiset jne. ovat kiellettyjä), ilman poikkeuksia. Jos joku tarjoaa vierailulla pullaa yms., joudun kieltäytyä. Kamalaa, mutta näin se menee. Ainoa poikkeus tässä on 14.3., syntymäpäiväni. Silloin saan toivottavasti kakkua ja illaksi olen luvannut muutamalle ihmiselle kuohuviini- ja tuulihattutarjoilun. (namnamnamnamnam!) Tämän poikkeuspäivän jälkeen palaan kuitenkin taas ruotuun, kunnes astun lentokoneesta ulos Espanjan maaperällä. Siellä saan nauttia paikallisia herkkuja (esimerkiksi churroja, nam.), mutta sielläkään en saa syödä karkkia vaan karkkilakko jatkuu pääsiäismunapäivään asti (muistaakseni 8.4.). Ei muuten ihan kaikkein helpointa minulle olla karkkilakossa lentokoneessa (tax free-namut) saati sitten Espanjassa (ihanat Haribot, joista kaikensorttisia ei edes Suomesta saa).

Edellisistä kokemuksista viisastuneena tiedän, että 16 päivää ( - synttäripäivä = 15 päivää) ilman herkkuja ei tule todellakaan olemaan minulle mikään helppo juttu. Ihan sama. Aion silti onnistua siinä, sillä muuten en saa tätä herkkukierrettä katkaistua. Toisaalta nyt lakko on ainakin selkeä, sillä kaikki makeat jutut ovat kiellettyjä. Enää ei tarvitse väitellä onko marenki karkkia vai ei (ei.), sillä makea se kuitenkin on ja siksi siis kielletty.

Miten aion selvitä? Tsemppaamalla itseäni jo ennakkoon. Syömällä hyvin ja monipuolisesti. Syömällä hedelmiä. Syömällä salmiakkipurkkaa. Syömällä turkkilaista jogurttia kera ananasmurskan. Juomalla vettä. Juomalla teetä. Lukemalla FIT- ja KG-lehtiä. Käymällä salilla (ja lenkillä, ihanaa kun asfaltit alkavat pilkottaa!). Rapsuttamalla kissoja. Kutittamalla lasta. Ehkä myös kutomalla?

Ennen herkkulakkoa aion kuitenkin syödä jääkaapissa odottavan ison prinsessakakkupalasen, jonka mieheni toi minulle naistenpäivän kunniaksi. Herkutteluaikaa jäljellä 2 päivää ja 3 tuntia.

yrjö.

Perjantai-illan paha olo ei ollutkaan pelkästään herkuttelun, liian kahvin ja morkkiksen yhteisvaikutus vaan sain viettää viikonlopun oksennustaudissa. Aah, mitä ihanuutta. Nooooot!

En oikein vieläkään pysty syömään kunnon ruokaa, vaan joudun elämään jogurtilla ja hedelmillä ja muilla välipaloilla. Tavallisen ruoan hajukin ällöttää ja jos sitä joudun syödä, alkaa oksettaa. Mutta kun on syönyt muutaman päivän pelkkiä välipaloja, kaipaa energiaa. Ja kun en voi sitä ottaa kunnon ruoasta, olen tankannut enrgiaa karkeilla. Se taas on... tyhmää. En hyödy karkkien tyhjästä energiasta yhtään ja sitä paitsi karkkien sokeri ei varmaan tee hyvää vatsalle, joka on muutenkin ollut aikamoisessa mylläyksessä. Mutta kun on hirrrveä energiavaje eikä pysty syödä ruokaa, karkinhimo iskee. Ei silloin kiinnosta miettiä, mitä muuta energiarikasta, "tiivistä" voisin mahdollisesti syödä (siis esimerkiksi kuivattuja hedelmiä/rusinoita).

Kunhan saan tämän taudin jälkimainingit talttumaan, aion olla muutaman viikon ilman karkkia/herkkuja. I swear.

ei näin.

Kävin eilen mieheni työpaikalla ja siellä on sellainen namilaatikko, jonne käsittääkseni työntekijät aina ostavat karkkia erittäin pätevistä ja kelvollisista syistä (esim. koska työkaverit ovat joutuneet kuuntelemaan kiukuttelua). Mies tarjosi minulle laatikosta karkkia, mutta kieltäydyin ja totesin, että jos otan yhden, on pakko saada monta.
Koko vierailun ajan laatikko kuitenkin kiusoitteli minua olemassaolollaan ja juuri kun olimme lähdössä, sanoin miehelle että voisin kuitenkin ottaa yhden namin. (Syy: nälkä.) Söin jonkun herkullisen salmiakki-hedelmäkombokarkin ja siitähän se sitten lähti. Hain laatikosta myös susupalan. Lähdimme kauppaan, matkalla yritin tsempata itseäni irti karkinhimosta mm. tuijottelemalla tavoitekuvaani. Ei auttanut. Ostin sitten kaupasta kaksi minipatukkaa (Ahaa ja Susu) sekä Starburst-pötkön (ihana ylläri löytää niitä CM:n hyllystä). Söin välipalaa eikä enää tehnyt mieli karkkia. Silti patukat ja pötkö olivat laukussani, joten pakkohan ne oli syödä. (Ä-lä os-ta kark-ki-a var-muu-den-vuok-si!)

Tänään saimme tyttäreni kanssa ihania vieraita Naantalista asti. Tein meille aikuisille suklaapannacottat (oli muuten todella hyvää! Ohje oli uusimmassa kg-lehdessä) ja ostin lisäksi kahvin kanssa naposteltavaksi Pandan mustikkalakua sekä ranskanpastilleja. Niin että karkkipäivä on huomenna ja olen tainnut jo syödä karkkipäivän herkkuni. Ou jeah.

Paha olo.
Morkkis.
Syypää: minä.