29/91.

Olen flunssassa. Saako silloin luistaa karkkilakosta? Karkilla kun on flunssaan parantava vaikutus. Tieteellistä tutkimustulosta en voi asiasta esittää, mutta parantava vaikutus on todettu pitkässä, laajamittaisessa empiirisessä tutkimuksessa (lähipiirissäni). Paras flunssalääkehän on sohva+dvd-/leffamaraton + tee + viltti + villasukat + karkkipussi. Täytyykö mun nyt yrittää selvitä flunssasta ilman karkkia? Ja saako käyttää esim. Mynthoneita vai onko ne karkkia?

26/91.

Ei tästä nyt tule yhtään mitään. Karkinhimo on riivannut jo monta päivää. Tämä on tuskaisaa.

Eilen karkinhimo ei lievittynyt millään, mutta onneksi lapsokainen ratkaisi asian niin, etten joutunut yömyöhällä hakea ABC:ltä karkkia. Lapsi heräsi nimittäin yöuniltaan joskus kymmenen jälkeen ja päätti, ettei hän tahdo nukkua enää ilman äitiä. Nukutin lapsen moneen kertaan ja heti, kun yritin lähteä hänen luotaan pois, hän heräsi. Niinpä lopulta luovutin ja menin itsekin nukkumaan. Ainakin pääsen karkinhimosta eroon, ajattelin.

Aamulla karkinhimo oli tiessään, mutta tämän päivän aikana se on koko ajan voimistunut. Nyt haluaisin kovia salmiakkeja ja tummaa suklaata. Meillä on jääkaapissa muutama pala leipomuksista yli jäänyttä tummaa suklaata (edelleen, terveisiä vain miehelle joka on luvannut syödä ne sieltä minua kiusaamasta) ja äsken oli todella lähellä etten avannut jääkaappia ja napannut suklaata suuhuni. Inhottava inhottava inhottava karkinhimo!

25/91.

Herätessäni aamulla luulin näkeväni All Sorts-englanninlakupussin killuvan naamani yläpuolella. Siitä saakka olen himoinnut kyseistä pussia. Sitten radiossa mainostettiin TV-Mixiä ja nyt himoitsen sitäkin. Illalla on pakko saada englanninlakuja tai tulee Suuri Kiukku. Tiedän sen, sillä se on jo aistittavissa. Mutta samanaikaisesti tiedän, että en voi retkahtaa nyt. Olen selvittänyt kolmen kuukauden karkkilakostani jo lähes kolmasosan - nyt ei enää voi luovuttaa.

22/91.

Nyt tekee mieli karkkia. Aivan sairaasti. Apuaapuaapuaa.


Näin karkinhimoisena ei tule mieleen yhtäkään niistä asioista, joita listasin makeanhimon varalle. Onneksi on tämä blogi niin pystyin lunttaamaan täältä. Listassa on kuitenkin yksi ongelma: se ei toimi. Juon jo teetä. En voi lähteä salille, sillä olin jo pumpissa. En voi jatkaa villapaita-projektia, sillä askartelin äsken tapettiliisterin kera ja se kuivatti kädet niin, että jo ajatus langasta koskemassa ihoon sattuu. En voi lukea hyvää lehteä, sillä kirjoitan blogia. Sitä paitsi vaikka lehtikori on täynnä lehtiä, niistä yksikään ei juuri nyt tällä hetkellä kiinnosta. Jäätelöä ei tee yhtään mieli ja muuta makeaa meillä ei ole. Paitsi tummaa suklaata ja Fazerin ananaskarkkeja, asia josta voisin kiukutella miehelleni jos jaksaisin. Törkeää, ettei hän ole syönyt niitä kaapeista pois toistuvista pyynnöistä huolimatta. Kyllähän nyt sen verran pitäisi toista tukea karkkilakossa, että auttaisi tyhjäämään kaapeista loput karkit pois. Eikö vaan?

Niin, lista ei siis toimi. Yritän kuitenkin selviytyä, sillä en voi nyt retkahtaa.

20/91.

Mihin nämä päivät oikein hujahtaa, kun en muka ole yli viikkoon päivittänyt blogia?! Muutamana päivänä olen ollut pienoisen karkinhimon kourissa, mutta olen selviytynyt siitä kuitenkin melko helposti. Esimerkiksi tapettien repiminen helpottaa kummasti karkinhimoa.

Tänään oli ostettava jogurttirusinoita väsymyksen, nälän ja makeanhimon taltuttamiseen. Ja ennen kuin joku väittää jogurttirusinoiden olevan karkkia niin muistutan, että karkkilakko koskee karkkihyllyn antimia. Jogurttirusinat ovat siis sallittuja (mutta suklaarusinat eivät).

Vielä Pirjo Saarnian Irti makeanhimosta-kirjasta.. Kirjan lopussa on liite, johon voi kirjoittaa vaihtoehtoisia puuhia makeanhimon varalle. Olen nyt yrittänyt keksiä tekemistä, joka ehkä voisi helpottaa tuskaani karkinhimon iskiessä. Mitään kovin innovatiivista en ole keksinyt. Lista on tällä hetkellä tällainen:
- käperry sohvalle lukemaan hyvää lehteä
- juo teetä
- lähde salille
- jatka villapaita-projektia (Kudon miehelle villapaitaa. Se ei tule valmistumaan ikinä, koska joudun purkamaan sitä koko ajan.)
- hädän hetkellä syö jäätelöä tai muuta karkitonta makeaa
(-kiukuttele miehelle)

Jos jollain teistä on hyvä kikka makeanhimon varalle, niin jaa se meidän kanssamme!

Loppuun vielä totean, että lupaan päivittää blogia useammin. Remontti ja kodin laitto vain tuntuvat imevän kaiken ylimääräisen energian ja ajan. Eilen ompelin koko illan verhoja, tänään verhoilin yhtä vanhaa nojatuolia uudelleen - ei mikään kaikkein nopein ja helpoin homma. Mutta pitää ainakin ajatukset pois karkista.

10/91.

Kävin eilen illalla bodypumpissa, puuh. Treenin jälkeen, takapuoleni iskeytyessä auton penkkiin, iski ensimmäinen karkinhimo. Pystyin ajattelemaan vain irttareita, irttareita, irttareita. Join sitten heti autossa Gainomax Recoveryn ja kotona istahdin heti ruokapöytään. Ruokailun jälkeen vedin puutarhahanskat käteen ja lähdin pihalle tekemään syyskukkaistutuksia. Ja tadaa, karkinhimo oli tiessään! Mahtavaa. :)

Sitten siihen Irti makeanhimosta-kirjaan. Kirjassa on niin paljon hyödyllistä tekstiä, että en edes yritä jakaa sitä kaikkea kanssanne tänään, vaan pikkuhiljaa tässä lähipäivien aikana. Enkä tietenkään kirjoita ihan koko kirjaa tänne blogiini, luulen ettei kirjailija oikein arvostaisi sitä. ;) Kursivoidut tekstit ovat suoria lainauksia kirjasta.

Kirjan alussa kerrotaa kannustavasti, että syöminen on pitkälti psykologiaa, minkä takia makeanhimosta irtautumiseen tarvitaan ennen kaikkea tietoa. Ne, joilla on riittävästi tietoa, onnistuvat parhaiten. Siispä tietoa tankkaamaan. Kirjassa kerrotaan myös, että makean himoitsemisesta voi siirtyä hallittuun makeansyömiseen, joka on miellyttävää jo pelkästään siitä syystä, että silloin voi itse vaikuttaa siihen, mitä syö ja milloin syö. Makeanhimoisella tunne on päinvastainen; tuntuu, että makea hallitsee kaikkea, sitä tekee mieli liian usein ja sitä pitäisi saada yhä enemmän. Syöminen on kontrolloimatonta. Ihanaa, Pirjo Saarnia (itsekin entinen makeanhimoaja) tuntuu oikeasti ymmärtävän miten piinaavaa makeanhimo on. Kirja tuntuu ymmärtävän, miltä minusta tuntuu ja siksi se tuntuu lupaavammalta kuin en-ikinä-ole-herkutellut-ravitsemusterapeuttien vinkit.

Saarnia muistuttaa, että aina kun halutaan muuttaa opittuja tottumuksia ja pitkään vallinneita elämäntapoja, tarvitaan vahva motivaatio. --- Jotkut ihmiset tarvitsevat pitkän "kypsyttelyvaiheen ---.  Jep, pitkän kypsyttelyvaiheen minäkin taisin tarvita! Kirjassa ymmärretään myös se, että vaikka tahtoo irti makeanhimosta, samalla ei haluaisikaan luopua siitä tutusta, jokapäiväisestä herkuttelusta. Siksi --- on tärkeää miettiä, miksi käyttäytyy näin. Miksi syön näin paljon makeaa? Onko makea ollut jo pienestä lähtien lohduke? Syönko siksi, koska ei ole mitään muuta tekemistä? Onko makealla herkuttelu totuttu tapa, jota toteutan päivittäin samaan aikaan? Vai enkö tiedä syytä makeanhimooni? Oma herkutteluni on todellakin totuttu tapa, mutta samalla karkki/muu makea toimii lohdukkeena, viihdykkeenä ja ajanvietteenä. Ja tietysti paikkaan makeansyönnillä nälkääni, kun en "ehdi" syödä.

Parhaiten makeanhimosta pääsee eroon, kun etenee asteittain ja kun syömisen tilalle tulee jotain muuta. On hyvin tärkeää, että tilalle tulee tosiaan jotain uutta: ei vain oteta, vaan myös annetaan. Uuden saaminen tavallaan täyttää tyhjiön, jonka makealla herkuttelu aiemmin täytti. Minulla talon remontointi/sisustus-projekti toimivat tänä uutena juttuna. Ehkä.

Kirjan alku on siis, kuten olen jo monesti todennut, todella lupaava. Kirja tuntuu ymmärtävän minua ja antaa juuri minulle sopivia neuvoja. Se valaa minuun toivoa: pystyn tähän!

8/91.

Selailin hiukan Pirkko Saarnian Irti makeanhimosta -kirjaa, se vaikuttaa ihan lupaavalta! Palaan nyt kirjan pariin ja jos saan sieltä vinkkejä tai apua karkinhimooni niin kerron ne teillekin.


ps. Tullessani tänne blogiini iski pienen pieni karkinhimo, tai oikeastaan vain hetkellinen ajatus karkista. Syypää: nuo punssinapit tuossa blogin nimen taustalla. Äh!